Friedrich Engels 21.09.1871

Työväenluokan poliittisesta toiminnasta

 

Omat muistiinpanot puheesta Työväenliiton Lontoon konferenssista 21. syyskuuta 1871

Ehdoton pidättäytyminen on politiikan asioissa mahdotonta; kaikki pidättyvyyttä kannattavat lehdet harjoittavat myös politiikkaa. On kysymys vain siitä, miten ja millaista politiikkaa harjoitetaan. Pidättäytyminen on meille muuten mahdotonta. Työväenpuolue poliittisena puolueena on jo olemassa useimmissa maissa. Me emme ole niitä, jotka saatamme ne tuhoon saarnaamalla pidättäytymistä. Todellisen elämän käytäntö, poliittinen painostus, jota olemassaolevat hallitukset työläisiin kohdistavat - joko poliittisten tai yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi - pakottaa työläiset politiikkaan, haluavatpa he sitä tai ei. Jos heille saarnaisi politiikasta pidättäytymistä, se merkitsisi heidän ajamistaan porvaripolitiikan syliin. Proletariaatin poliittisen toiminnan päiväjärjestyksen asettaneen Pariisin kommuunin jälkeen etenkin on poliittinen pidättäytyminen kerta kaikkiaan mahdotonta.

Me haluamme luokkien poistamista. Mikä on keino siihen pääsemiseksi? Proletariaatin poliittinen valta. Ja kun nyt kaikki ovat yksimielisiä tästä, meiltä vaaditaan, ettei meidän pidä sekaantua politiikkaan! Kaikki pidättäytymisen kannattajat kutsuvat itseään vallankumouksellisiksi ja suorastaan varsinaisiksi (par excellence) vallankumouksellisiksi. Kuitenkin vallankumous on politiikan korkein tapahtuma, ja ken vallankumousta haluaa, hänen on haluttava myös keinoa - poliittista keinoa - joka valmistelee vallankumousta, joka kasvattaa työläisiä vallankumoukseen ja jota ilman työläiset joutuvat aina taistelun jälkeisenä päivänä Favrejen¹ ja Pyatrien huiputtamiksi. mutta kyseeseen tulevan politiikan täytyy olla proletaarista politiikkaa; työväenpuolue ei saa järjestäytyä minkään porvaripuolueen hännänhuipuksi, vaan sen täytyy päinvastoin järjestäytyä riippumattomaksi puolueeksi, jolla on oma päämäärä, oma politiikka.

Poliittiset vapaudet, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus, lehdistön vapaus ovat meidän aseitamme; ja pitäisikö meidän panna kädet ristiin ja harrastaa pidättäytymistä kun ne halutaan ottaa meiltä? Sanotaan että jokainen poliittinen toimi merkitsee olemassaolevan tunnustamista. Mutta jos tämä olemassa oleva antaa meille välineen protestoida olemassa olevaa vastaan, silloin ei sen välineen käyttö ole mitään olemassaolevan tunnustamista.

21.9.1871

FRIEDRICH ENGELS

¹ Jules Favre (1809 - 1880), ranskalainen asianajaja ja poliitikko, Pariisin kommuunin pyöveli ja Internationaalia vastaan käydyn taistelun innoittaja. Toimi ulkoministerinä kansallisen puolustuksen ja Thiersin hallituksessa (1870 - 1871). Kävi neuvotteluja Saksan kanssa Pariisin antautumisesta ja rauhasta. Lähde: Marx-Engels: Sosialistisesta vallankumouksesta