Lev Trotski
Venäjän työväen vallankumouksen historiaa lokakuusta Brest-Litovskiin

10. Demokraattinen neuvosto ja "Esi-parlamentti"

Demokraattisen konferenssin luoma demokraattinen neuvosto peri ensin mainitun koko avuttomuuden. Vanhat neuvostopuolueet, soaiaalivallankumoukselliset ja menshevikit, olivat aikaan saaneet siinä keinotekoisen enemmistön itselleen, siten vain yhä selvemmin paljastaakseen poliittisen lahonneisuutensa. Neuvoston verhojen takana Tseretelli oli laajoissa neuvotteluissa Kerenskyn ja "professionaalisten ainesten" kanssa, - neuvostoissa alettiin käyttää nimitystä "professionaaliset ainekset", jottei käytettäisi sellaista "loukkaavaa" nimitystä kuin sana porvaristo.

Tseretellin selostus neuvottelujen suunnasta ja tarkoituksesta oli ikään kuin hautajaispuhe koko vallankumouskaudesta. Osoittautui että Kerensky enempää kuin professionaaliset ainekset eivät olleet myöntyneet vastuuvelvollisiksi tälle uudelle puoliedustukselliselle laitokselle. Toiselta puolen eivät he olleet onnistuneet löytämään kadettipuolueen ulkopuolelta niin sanottuja "päteviä" yhteiskunnallisia johtajia. Yrityksen järjestäjäin täytyi antautua kummassakin kohdassa. Pannukakku oli sitäkin somempi koska demokraattinen konferenssi oli kutsuttu koolle juuri sitä varten, että vastuunalaton hallitus poistettaisiin, samalla kun konferenssi virallisessa äänestyksessä hylkäsi kokoomushallituksen muodostamisen kadettien kanssa. Useissa demokraattisen neuvoston kokouksissa, jotka pidettiin ennen kumousta, vallitsi jännittynyt mieliala ja syvä kykenemättömyys toimintaan. Neuvosto ei kuvastanut vallankumouksen eteenpäin marssia, vaan niiden puolueiden hajaantumista, jotka olivat jääneet jäljelle vallankumouksesta.

Jo ennen demokraattista konferenssia, olin minä nostanut puolueryhmämme kokouksessa kysymyksen mielenosoituksellisesti konferenssista eroamisesta ja demokraattisen neuvoston boikoteerauksesta. Oli välttämätöntä osoittaa joukoille toiminnalla, että kokoomuslaiset olivat johtaneet vallankumouksen umpikujaan. Taistelua neuvostovallan rakentamiseksi voitiin käydä vain vallankumouksellisella tavalla. Valta oli riistettävä niiden käsistä, jotka olivat osoittautuneet kykenemättömiksi tekemään mitään hyvää ja jotka sen lisäksi olivat menettämässä kykeneväisyytensä toimivaan pahaankin. Heidän menettelyänsä työskennellä keinotekoisesti poimitus esi-parlamentin ja epäilyttävän perustuslakikonventionin kautta, oli vastustettava poliittisen menettelytapamme avulla, kokoamalla joukot neuvostojen ympärille yleis-venäläisen neuvostojen kongressin ja kumouksen kautta. Tämän saattoi tehdä vain avoimesti, koko maan silmien edessä, erkaantumalla Tseretellin ja hänen kannattajiensa luomasta laitoksesta ja keskittämällä kaiken huomion ja kaikki työväenluokan voimat neuvostolaitoksen ympärille. Tämän vuoksi minä ehdotin mielenosoituksellista eroamista konferenssista ja vallankumouksellista agitatsioonia tehtaissa ja rykmenttien keskuudessa, sitä vastaan kun yritettiin käyttää väärin vallankumouksen tahtoa samoin kuin sitä vastaan että oltiin yhteistoiminnassa porvareiden kanssa. Lenin, jonka kirje saapui muutamia päiviä myöhemmin, oli samaa mieltä. Mutta puolueen korkeimmissa piireissä oli vielä epäröimistä tässä kysymyksessä. Heinäkuun päivät olivat tehneet puolueeseen syvän vaikutuksen. Työläis- ja sotilasjoukot olivat elpyneet heinäkuun tapahtumista paljoa nopeammin kuin moni johtavista tovereista, jotka pelkäsivät vallankumouksen kuristamista ennenaiikaisen joukkojen nousun takia. Meidän demokraattisessa konferenssissa olevan ryhmämme keskuudessa sain 50 ääntä ehdotukseni puolelle ja 70 vastaan, jotka kannattivat osanottamista demokraattiseen neuvostoon. Tämä osanottaminen kuitenkin pian voimistutti puolueen vasenta siipeä.

Alkoi tulla yhä selvemmäksi, että ryhmät, jotka lähentelivät petosta, yhtymät, jotka tarkottivat vallankumouksen johdon edelleen takaamista professionaalisille aineksille kokoomuspuoluelaisten avustuksella, jotka olivat menettäneet kaiken kannatuksen kansan syvien rivien keskuudessa, eivät tarjonneet mitään ulospääsyä siitä umpikujasta, johon porvarilklisen kansanvallan velttous oli ajanut vallankumouksen. Tähän aikaan jollain demokraattisesta neuvostosta, jonka jäsenistö vilisi professionaalisista aineksista, tuli esi-parlamentti, oli puolueemme keskuudessa kypsynyt valmius erota tästä laitoksesta.