Lev Trotski
Venäjän työväen vallankumouksen historiaa lokakuusta Brest-Litovskiin

6. Riitaisuudet neuvostoissa

Pietarin neuvostossa meidän puolueemme asema oli huomattavasti voimistunut tuosta ajasta lähtien. Tämä oli selvästi havaittavissa siitä dramaattisesta tavasta mikä ilmeni kun tuli esille kysymys puhemiehistön henkilöistä. Sinä aikana, jolloin sosiaalivallankumoukselliset ja minimalistit (menshevikit) olivat vallassa neuvostoissa, he eristivät maksimalistit (bolshevikit) kaikilla käytettävinään olevilla keinoilla. He eivät laskeneet edes yhtään maksimalistia Pietarin toimeenpanevan komitean jäsenyyteen, vaikkakin meidän puolueemme edusti ainakin yhtä kolmatta osaa neuvoston kaikista jäsenistä. Myöhemmällä, kun Pietarin neuvosto oli huomattavalla enemmistöllä hyväksynyt päätöslauselman, jossa vaadittiin kaikki valta neuvostojen käsiin, meidän puolueemme esitti vaatimuksen kokoomus-toimeenpanevan komitean valitsemista suhteellisen voiman perusteella. Entinen puhemiehistö, jonka jäseninä oli Tshernoff, Tseretelli, Kerensky, Skobcleff, Tshernoff, jyrkästi epäsivät tämän vaatimuksen. Eipä liene poissa paikaltaan mainita tästä tämän yhteydessä, koskapa vallankumouksen hajottamien puolueiden edustajat puhuvat välttämättömyydestä muodostaa yhteinen rintama kansanvallan puolesta ja syyttävät meitä separatismista, eristäytymisestä. Tähän aikaan kutsuttiin koolle Pietarin neuvoston ylimääräinen istunto ratkaisemaan puhemiehistön kohtaloa. Kummaltakin puolelta oli pantu liikkeelle kaikki joukot, kaikki varajoukot. Tseretelli puhui, esittäen ohjelman, jossa hän esitti puhemiehistökysymyksen merkitsevän suunnan ratkaisua. Me laskimme saavamme jonkun verran vajaa puolet äänimäärästä ja olimme valmiit pitämään sitä edistymisemme merkkinä. Todellisuudessa äänestys kuitenkin osoitti, että meillä oli melkein sadan äänen enemmistö. "Kuusi kuukautta," sanoi Tseretelli silloin, "me olemme olleet Pietarin neuvoston johdossa ja olemme johtaneet sitä voitosta voittoon ; me toivomme, että te pystytte pitämään edes puolet siitä ajasta hallussanne sitä asemaa, jonka te nyt valmistutte vastaanottamaan." Moskovan neuvostossa tapahtui samanlainen vaihdos johdossa.

Toinen toisensa jälkeen maakuntaneuvostot yhtyivät bolshevikkeihin. Toisen yleisvenäläisen neuvoston kongressin kokoontumishetki lähestyi. Mutta keskus-toimeenpanevan komitean johtava ryhmä teki kaikkensa siirtääkseen kongressin epämääräiseen tulevaisuuteen, siten voidakseen sen etukäteen tuhota. Oli silminnähtävää, että uusi neuvostojen kongressi antaisi meille enemmistön ja vastaavasti muuttaisi keskus-toimeenpanevan komitean kokoonpanoa sekä riistäisi kokoomuslaisilta heidän tärkeimmät paikkansa. Taistelu neuvostojen yleisvenäläisen kongressin kokoontumisen puolesta muodostui meille erittäin tärkeäksi.

Vastavaikuttaakseen tähän, menshevikit (minimalistit) ja sosiaalivallankumoukselliset esittivät kansanvaltaisen konferenssin ajatuksen. He tarvitsivat tätä yritystä sekä meitä että Kerenskyä vastaan.

Tähän aikaan oli ministeriön päämiehellä ehdottomasti itsenäinen ja vastuunalaton asema.Pietarin neuvosto oli kohottanut hänet valtaan vallankumouksen ensi vaiheessa: Kerensky oli astunut ministeriöön ilman edelläkäypää neuvostojen päätöstä, mutta myöhemmällä hänen ministeristöön menonsa hyväksyttiin. Neuvostojen ensimmäisen kongressin jälkeen sosialistiministerit pidettiin vastuuvelvollisina keskus-toimeenpanevalle komitealla. Heidän liittolaisensa, kadetit (perustuslailliset demokraatit) olivat vastuuvelvolliset ainoastaan omalle puolueelleen. Täyttääkseen porvariston toiveet keskus-toimeenpaneva komitea, heinäkuun päivien jälkeen, vapautti sosialistiministerit kaikesta vastuuvelvollisuudesta neuvostoille, sen kautta muka aikaansaadakseen vallankumouksellisen diktatuurivallan. On erittäin hyvä mainita tästäkin kun nämä samat henkilöt, jotka muodostivat klikkikunnan diktatuurin, nyt syytävät syytöksiä ja kirouksia koko luokan diktatuuria vastaan. Moskovan konferenssi, jossa taitavasti käsitellyt professionaalit ja demokraattiset ainekset tukivat toinen toistaan, oli aiottu lujittamaan Kerenskyn valtaa luokkien ja puolueiden yläpuolella. Tarkoitus saavutettiin vain ulkonaisesti. Todellisuudessa Moskovan konferenssi paljasti Kerenskyn täydellisen kykenemättömyyden, sillä hän oli yhtä kaukana sekä professionaaleista että porvarillisesta kansanvallasta. Mutta kun liberaalit ja vanhoilliset osoittivat suosiotaan hänen hyökkäyksilleen kansanvaltaa vastaan ja kokoomuslaiset osoittivat suosiotaan hänen varovaisesti soimatessaan vastavallankumouksellisia, niin hänessä kasvoi vaikutelma, että häntä kannatettiin sekä edellisten että jälkimmäisten taholta ja että hän sen johdosta omaisi rajoittamattoman vallan. Työläisiin ja vallankumouksellisiin sotilaisiin nähden hän ylläpiti veren ja raudan uhkausta. Hänen politiikkansa jatkoi kaupustelua Korniloffin kanssa verhojen takana - kaupustelu mikä saattoi hänet huonoon valoon kokoomuslaistenkin silmissä; välttelevin diplomaattisin sanoin, mikä oli niin kuvaava hänelle,

Tseretelli puhui "persoonallisista" puuhista politiikassa ja välttämättömyydestä pitää kurissa näitä persoonallisia liikuntoja. Tämän tehtävän piti suorittaa demokraattinen konferenssi, joka oli kutsuttu koolle mielivaltaisella tavalla neuvostojen, duuman, senmstvojen, henkisten työntekijäin unioiden ja osuustoimintsliikkeiden edustajista. Pääasia oli kuitenkin taata konferenssiin riittävän vanhoillinen kokoonpano, hajottaa kerta kaikkiaan neuvostot muodottomaan kansanvaltakäsitteeseen, ja siten uuden järjestelyn perusteella saada varma jalansija bolshevikki-aaltoa vastaan.

Ei ole poissa paikaltaan mainita tässä muutamia sanoja neuvostojen ja itsehallinnollisten kansanvaltaisten orgaanien poliittisen merkityksen eroavaisuudesta. Useamman kuin kerran filistealaiset osoittivat meille sen, että uudet duumat ja semstvot, jotka olivat valitut yleisen äänioikeuden perusteella, olivat verrattomasti paljoa enemmän kansanvaltaisia kuin neuvostot ja olivat omiaan edustamaan väestöä. Tällainen muodollinen kansanvallan tunnusmerkki ei kuitenkaan ole vakavasta merkityksestä vallankumousaikana. Vallankumouksen merkitys on joukkojen arvostelun nopeassa muuttumisessa, siinä tosiseikassa, että uudet ja yhä uudet väestöjoukot saavuttavat kokemusta, tarkastavat eilispäivän kantaansa, hylkäävät sen, muodostavat uusia käsitteitä, hylkäävät vanhoja johtajia ja seuraavat uusia eteenpäin menossa. Vallankumousaikoina muodollisesti kansanvaltaiset järjestöt, jotka perustuvat yleisen äänioikeuden raskaaseen koneistoon, välttämättömästi jäävät jäljelle joukkojen poliittisen tietoisuuden kehityksestä. Aivan toisin on neuvostojen laita. Ne perustuvat suoranaisesti orgaanisiin ryhmiin, sellaisiin kuin työpajoihin, tehtaisiin, kyläkuntiin, rykmentteihin jne. Ja varmasti on olemassa siitä takeita, yhtä laillisia, että vaalit ovat rehellisesti suoritettuja kuin kansanvaltaisia duumia ja semstvojakin luotaessa. Mutta neuvostoissa on vertaamattoman vakavammat ja syvällisemmät takeet siitä, että edustajien ja valitsijoiden välillä on olemassa suoranaiset ja nopeat suhteet. Kaupunkiduumassa tai semstvossa edustajaa tukee säännötön valitsijajoukko, joka antaa hänelle täyden vallan vuodeksi ja sitten hajaantuu. Neuvosto-valitsijat ovat aina yhdessä työsuhteidensa ja olemassaolonsa takia; heidän edustajansa on aina heidän silmiensä edessä; minä hetkenä hyvänsä he voivat tehdä hänelle esityksiä, arvostella häntä, erottaa hänet ja asettaa toisen henkilön hänen tilalleen.

Jos vallankumouskuukausina yleinen poliittinen kehitys ilmeni siinä, että kokoomus-puolueiden vaikutuksen sijaan alkoi tulla ratkaiseva bolshevikkivaikutus, niin on aivan selvää, että tämä kehitys sattuvimmin ja täydellisimmin kuvastui neuvostoissa, kun sen sijaan duumat ja semstvot, huolimatta niiden kaikista muodollisista kansanvaltaisuuksistaan, esittivät yleisten joukkojen eilispäivän kantaa, eikä tämän päivän. Tämä juuri selittää miksi ne puolueet, jotka yhä enemmän menettivät perustaa vallankumouksellisen luokan keskuudessa, pyrkivät duumia ja semstvoja kohden. Me tapaamme saman kysymyksen , vaikkakin suuremmassa mittakaavassa, myöhemmin kun tulemme Perustuslakikonventioniin.