135 §. KANSAN TERVEYDEN ERIKOISEN SUOJELUKSEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS. Kapitalismi on aina pitänyt työläiset likaisissa asunnoissa, jotka ovat kihisseet tarttuma-aineista. Ainoastaan pelosta, että se itse joutuu kulkutaudin uhriksi, on porvaristo ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin vaikkapa vähänkin parantaakseen palkkaorjainsa asuntoja. Jo 1784 Englannin parlamentti osoitti auliuttaan ja alkoi huolehtia työläisistä: tämä tapahtui sentähden, että erikoinen parlamenttikomitea oli saanut selville seuraavan tosiasian: lavantauti, kauhea kulkutauti, läksi tehtaista. Kapitalismi on huolehtinut väestön terveyden suojeluksesta ainoastaan siinä määrin kuin on tarvittu ehkäisemään sen omaa »sairastumista».
Imperialistisen sodan johdosta jyrkästi on pahentunut laajojen työläisjoukkojen tila. Yleiset olot, nälkä, kylmä y. m. s. ovat synnyttäneet suunnattomia kulkutauteja, jotka ovat niittäneet kansaa oikealta ja vasemmalta: kolera, pilkkukuume ja lopuksi uusi tauti, »espanjalainen» kuumetauti, ovat ilmaantuneet yksi toisensa jälkeen. »Uusi» tauti on ilmeisesti ollut sodan yhteydessä. Laihtuneet, kuluneet ja heikentyneet ihmiselimistöt eivät voi vastustaa tauteja. Kuolevaisuus nousee tavattomasti kaikissa maissa ja saa todellisen kurjuuden luonteen.
Mutta sota on jättänyt vielä yhden perinnön: uskomattoman veneeristen tautien, niiden joukossa syfiliksen, levenemisen. Sotamiehet ovat sairastuneet joukottain tähän tautiin ja sitten levittäneet sitä pitkin maaseutua.
Koskaan ennen eivät veneeriset taudit ole vielä sillä tavoin levinneet kuin nyt.
Kaikki tämä yhdessä otettuna vaatii erikoista toimintaa kansan terveyden suojeluksen alalla. Tietenkin paljon saadaan taistelussa tauteja vastaan aikaan toisiakin teitä: esim. oikealla tavalla ratkaisemalla käytännössä asuntokysymys, parantamalla työläisasuntoja, poistetaan tartunnan aiheuttajat; yhtä suunnaton merkitys on työn suojeluksella: jokainen ymmärtää, että elintarveasian tästä tai toisesta tilasta, väestön ravitsemisesta riippuu melkein kaikki j. n. e.
Mutta tämä ei vähääkään tee tarpeettomaksi ryhtyä myös moniin erikoisiin, yhteiskunnallisessa mittakaavassa toteutettaviin toimenpiteisiin.
Ja nyt kun alkeellisimmatkin olemassaolon ehdot ovat hyvin huonolla kannalla; pitää osottaa kaikkea lisäapua taistelussa tätä pahaa vastaan.
136 §. LÄÄKINTÄALAN LAITOSTEN KANSALLISTUTTAMINEN. Kapitalistisella yhteiskunnalla on ollut käytettävänään myös kapitalistisesta järjestetty lääkintätyön systeemi.
Yksityissairaalat, kylpypaikat, sanatoriot, vesi, sähkö ja valoparannuslaitokset, apteekit, sairaalat y. m. s. olivat järjestetyt rikkaan päämääriä silmällä pitäen. Valtavin määrä niistä oli tarkoitettu yksinomaan parantamaan ihroittumisesta, jaikain kolotuksesta ja muista ylimystön taudeista, jotka ovat ominaisia kapitalistisen yhteiskunnan vallassaoleville luokille. Kylpylöihin eivät työläiset ole voineet matkustaa; kukaan työläinen ei ole ollut sanatooriossa.
Apteekkiala on myöskin palvellut voiton saavuttamistarkoituksia. Kaikki ne liikkeet eivät taloudellisessa suhteessa mitenkään eronneet muunlaisista liikeyrityksistä.
On ollut pakko siirtää ne kapitalistitaskun palveluksesta työläisten palvelukseen. Ensimäisenä askeleena tähän suuntaan on ollut näiden laitosten kansallistuttaminen.
137 §. LÄÄKINTÄALAN TYÖNTEKIJÄIN TYÖVELVOLLISUUS. Kulkutautisairauksien suuri määrä ja niiden nopea lopettamisen tarve asettavat etualalle välttämättä kysymyksen suunnitelmallisesta, järjestetystä ja suuressa mittakaavassa käytävästä taistelusta näitä kulkutauteja vastaan. Kun lääkintäalan työntekijöitä on verrattain vähän, on itsestään selvää, että on syntynyt pakottava tarve luetteloida heidät ja mobilisoida taistelurintamalle etupäässä kulkutauteja vastaan.
Näiden toimenpiteiden ansiosta, kun käytettiin melkeinpä kaikki lääkärivoimat, alkaen huomattavimmista professoreista aina ensi kurssin ylioppilaihin ja välskäreihin saakka, on onnistuttu pysäyttämään uhkaavat kulkutaudit: kolera ja pilkkukuume.
Lääkintäalan työntekijäin työvelvollisuudella on kuitenkin toinenkin kuin ainoastaan tuo »tulipalo»-merkitys. Se on, rinnan lääkintälaitosten kansallistuttamisen kanssa, olla yhtenä tulevan järjestetyn yhteiskunnallisen terveydenhoidon ja sosialisen hygienian ituna.
138 §. LÄHIMMÄT TEHTÄVÄT KANSAN TERVEYDEN SUOJELUKSEN ALALLA. Kun on tavaton puute mitä välttämättömimmistä tavaroista (sairaaloiden ja parantoloiden elintarpeista, lääkeaineista, lääkärin kapineista ja instrumenteista) on työ erikoisen vaikeata. Tämä työ suuntautuu etupäässä kolmelle pääalalle, missä sen kehittäminen on meidän puolueemme tehtävänä.
Ensiksi on ryhdyttävä laajoihin sanitäärisiin toimenpiteihin. Tässä täytyy muistuttaa asuttujen paikkojen terveysolojen parantamista; likakaivojen, kanavien, likavesiammeiden, lian kaatopaikkojen, törkyhautojen, klosettien y. m. s. välityksellä leviävät sairauden idut; maaperän, veden ja ilman kunnollisena pito on ensimäisenä yhteiskunnallisten terveysolojen ehtona. Sitten tähän kuuluu yhteiskunnallisen ravitsemisen asettaminen tieteellis-hygieniselle pohjalle; meidän elintarvevarastojemme vähyyden vallitessa voidaan tämä tehtävä toistaiseksi erittäin vähässä määrin täyttää; mutta hygienisesti järjestetty ruoan valmistus yhteiskunnallisissa ruokaloissa, lasten ruokaloissa, sairaaloissa ja muissa yhteiskunnallisissa paikoissa voidaan jo nyt suorittaa. On välttämättä edelleen järjestettävä toimenpiteitä, jotka ehkäisevät tarttuvien tautien kehittymistä; on saatava aikaan laitosten, yksityisten asukkaiden, katujen terveydenhoidollinen valvonta; veden puhdistus, kuuman veden saannin järjestäminen, desinfektioni, pitovaatteiden pakollinen desinfisioiminen j. n. e., j. n. e.
Toiseksi on välttämätöntä suunnitelmallinen taistelu n. k. »yhteiskunnallisia tauteja» vastaan, s. o. niitä vastaan, joilla on joukkoluonne ja jotka aiheutuvat syvällisistä yhteiskunnallisista syistä. Sellaisia ennen kaikkea ovat kolme sairautta: tuberkuloosi, joka aiheutuu huonoista työoloista, veneeriset taudit, jotka levenevät etupäässä sodan mukana, ja lopuksi alkoholismi, jonka synnyttää villiytyminen, kiusaantuminen ja raakalaisuus toiselta puolen ja loiselämä toiselta puolen. Nämä taudit eivät ole ainoastaan sellaisia, jotka koskevat meitä. Niillä on suunnaton vaikutus myös meidän jälkeläisiimme. Ihmiskuntaa uhkaa mitä vakavin vaara, erikoisesti uhkaava juuri sentähden, että nykyään, puutteen johdosta, nämä sairaudet vaikuttavat erittäin tuhoisasti.
Vihdoin, kolmanneksi, on välttämätöntä turvata väestö yleisesti saatavalla, maksuttomalla lääkärin ja lääkeaineiden avulla. Vaikeus on nyt lääkeaineiden ehdottomassa riittämättömyydessä. Tämä puute ei aiheudu ainoastaan meidän teollisuutemme rappiotilasta, vaan saarrosta; »humaaniset» liittolaiset tahtovat meidät tukahuttaa ei ainoastaan siten, että he riistävät meiltä raaka- ja polttoaineen, ei ainoastaan »nälän luisella kädellä», vaan myös kulkutaudeilla. Tässä kysymys nojautuu meidän yleiseen taisteluumme maailman imperialismia vastaan.