Herman Gorter

Maailman vallankumous

1918


Julkaistu: 1918
Suomennos: Tuntematon
Lähde: »Maailman vallankumous». Suomalaisten kommunistien sarjajulkaisu n:o 60. Suomalaisen Kommunistisen Puolueen Keskuskomitea, Pietari 1919
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


Sisällysluettelo:

  1. Maailman vallankumouksen välttämättömyys.
  2. Ei muuta pääsytietä työväellä.
  3. Vallankumouksen toteuttamismahdollisuus.
  4. Venäjän vallankumous.
  5. Yhteenveto.

 


 

Maailman proletariaatin esitaistelijalle

Wladimir Uljanowille (Leninille)

omistettu.

 


 

Suomalaiselle lukijalle.

Hollantilaisen marxilaisen, tov. H. Gorterin kirjanen »Maailman vallankumous» on jatko hänen kirjalleen »Imperialismi, maailmansota ja sosialidemokratia», jota ei ole suomeksi. Tämän kirjasen ensi luku on kirjoitettu syyskuulla 1917 (vain joku lause myöhemmin lisätty) ja loppuluku heinäkuulla 1918.

Tov. Gorterin teos osottaa, että »bolshevismi» ei ole mikään erikoinen venäläinen »lahkolaisuus», ei tilapäisen venäläisen takapajuisuuden ja suursodan kurjuuden luoma tuote, vaan on, yksinkertaisesti, kansainvälisen sosialidemokratian vanha marxilainen, vallankumouksellinen ydin, jonka reformistit (revisionistit, opportunistit) pääsivät jo sotaa ennen hautaamaan parlamenttaarisen rämettymisen ja ammatillisen tariffitinkimisen alle, ja jonka ne sotatilan porvaris-terrorin turvin avoimesti heittivät sivuun julkisesti kavaltaessaan puolueittensa ja II:n Internatsionaalen sotaan suhtautumista koskevat päätökset.

Mutta vaikka suurten työväenpuolueitten johto, sosialismin nimen lokaan vetäen, näin myi työväenjärjestöt viholliselle ja petti hetkeksi sekin työväen rivit, niin pysyi kuitenkin sille luokalle ja sen marxilaiselle lipulle uskollisena joka maassa pienoinen vallankumouksellisten sosialidemokraattien joukko. Näitä oli Spartacusryhmä Saksassa, Itävallan s.d. vasemmisto, Italian puolue, Ranskan, Englannin, Ameriikan, Sveitsin, Norjan, Ruotsin, Puolan, y.m. vasemmistot ja — ennen kaikkea Venäjän bolshevikit. Suomalaisen Kommunistisen Puolueen muissa julkaisuissa on näitä seikkoja lähemmin selvitetty.

Tämä kirja on yksi todistus entisten lisäksi siitä, kuinka kunnollinen marxilainen tutkimus ja työväenluokan asialle uskollisuus, auttavat oikein ymmärtämään maailman todella vaikuttavia voimia ja vetämään niistä pätevät johtopäätökset. On otettava huomioon, että tov. Gorterin teos on kirjoitettu jo vuosi sitten, ennen Saksan vallankumousta. Siitä huolimatta ei suomentajan ole tarvinnut kääntäessään tehdä muita tarkistuksia kuin lievää tyyliä, joihin jo tapahtuneet tosiasiat ovat itsestään aiheen antaneet. Kaikki tekijän arviot ja ennustukset ovat sellaisinaan säilytetyt.

Lukijalle on syytä huomauttaa, että Venäjän vallankumouksen ymmärtämiseksi ja siitä opin ottamiseksi on tarpeen syventyä sen lähempään tarkkailijain esityksiin. Tov. Gorter on osottanut jo viime kesänä käsittävänsä sen ytimen. Mitä sitten tulee hänen ehdotukseensa kansainvälisen työväen vallankumouksen ohjelmaksi, on sillä enää vain historiallinen arvo. Kommunistisen Internatsionaalen perustamisen kautta Moskovassa viime maaliskuulla täyttyi kaikkien marxilaisten harras toivo ja sen julistukset, ohjelmalauseet, sen suorittamat tov. Leninin teesit ja kokouksen päätökset ovat nyt maailman vallankumouksellisen proletariaatin toiminnan ja taistelun ohjeena.

Antakoon tov. Gorterinkin todistelu osaltaan Suomen kovia kokeneelle köyhälistölle tietoisuutta, rohkeutta ja voimaa mahdollisimman pian torjua sen johtoon tunkeutuneitten sosialistipetturien yritykset sotkea sen selkeätä käsitystä asemasta ja jarruttaa sen vallankumouksellista toimintaa.

Maailman työväki liikehtii. Maailman vallankumous on jo alkanut tosiasia.

Pietarissa, heinäkuulla 1919.
Y. S.

Takaisin sisällysluetteloon

 


 

I.

Maailman vallankumouksen välttämättömyys.

Maailman vallankumous lähenee ensimmäisen maailman sodan seurauksena.

Samaten kuin hurja myrsky huiskuttelee suunnattoman suurta metsää kaikille puolille, samaten taivutteli maailman sota työväestöä kaikille suunnille.

Väärä, ainoastaan uudistuksia tavoiteleva valistustyö oli johtanut työväestöä vuosikausia harhateille. Sentähden ei se tuntenut imperialismia eikä tulevaa maailman sotaa. Omat hallitukset pettivät sitä, omat johtajat kavalsivat. Siinä syitä, joiden takia maailman työväestö mukaantui maailman sotaan.

Mutta sen työväestön kaikki joukot nousevat taasen. Ne ryhtyvät taasen taistelemaan ja tulevat yksimielisiksi.

Sota saattoi syntyä, sitä voitiin pitkittää ja laajentaa vain sentähden, kun maailman työväestö ei ollut yksimielistä.

Ja Europan ja Amerikan työväestön, etupäässä Saksan työväenluokan, kavalasti hylkäämä Venäjän vallankumous todistaa, että työväen jokaisen vallankumouksen täytyy epäonnistua lopuksi, ellei maailman kansainvälinen työväestö nouse kansainvälisenä kokonaisuutena maailman imperialismia vastaan.

Vallankumous lähenee tämän ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Europan ja Pohjois-Amerikan työväestö nousee imperialismia vastaan ja tekee pitkän ja kovan taistelun jälkeen lopun imperialismista.

Mutta imperialismia ei voida lopettaa lopettamatta kapitalismia.

Tuleva taistelu, tuleva vallankumous, on siis sosialinen vallankumous, sosialismia toteuttava vallankumous.

Ja Europan ja Amerikan työväestön vallankumous vie vihdoin sosialismin koko maailmaan.

Siis ei lähene pelkältään Europan ja Amerikan vallankumous, lähenee maailman vallankumous.

Kaikkien todella vallankumouksellisten velvollisuutena on tutkia tuon sosialismia toteuttavan vallankumouksen ehtoja ja muodostaa sille kansainvälinen vaatimusohjelma.

Siihen käydään käsiksi seuraavilla sivuilla.

Työväestö on kokonaan kaikkea imperialismia vastassa, se on maailman imperialismia vastassa.

Ei ole mitään parempata eikä mitään pahempata imperialismia. Molempien suurten ryhmien, Saksan toisella, Englannin ja Yhdysvaltojen toisella puolella, imperialismi on maailman työväestölle yhtä pahaa, yhtä hirmuista.

Tämä on ensimmäinen, joka on todistettava. Sillä ainoastaan sitten, kun maailman työväestö pääsee selville siitä, että imperialismien välillä ei ole varaa valita, että työväestöä uhataan kaikilta tahoilta yhtä vahvasti ja että yhtä peljättävien imperialismien välillä ei ole mitään ulospääsytietä, vasta sitten on maailman työväestö käsittävä, että sen on välttämättömästi tehtävä, maailman vallankumous maailman imperialismia vastaan.

Tulemme osoittamaan ensiksi, että vallankumouksen välttämättömyys johtuu sen työväen sorron ja teurastuksen välttämättömyydestä, jota imperialismi harjoittaa, myös puheena olevan sodan jälkeen, ja maailman vallankumouksen välttämättömyys sen työväen sorron ja teurastuksen yhtäläisyydestä, jota jokainen imperialismi, kaikkien kansojen imperialismi harjoittaa. Toiseksi, että tästä työväen sorrosta ja teurastuksesta ei ole muuta pääsytietä kuin maailman vallankumous. Kolmanneksi, että maailman vallankumous ja sen ohjelma ovat toteutettavissa. Neljänneksi, että Venäjän vallankumous on maailman vallankumouksen esimerkkinä maailman työväestölle. Viidennessä luvussa teemme tutkiskelemuksistamme sitten vielä yhteenvedon.

Maailman sodassa olivat Saksa ja Englanti toistensa suurimmat vastustajat. Ne johtivat maailman hallitsemisesta käytyä taistelua. Ne olivat ainoat taistelijat, joilla oli todellisesti voimaa, s.o. oikeus käydä sitä taistelua. Ne olivat vihdoin kaikkine voimineen toisiaan vastassa yhdellä rintamalla, joka ulottui Pohjanmereltä Välimerelle.

Venäjällä oli ainoastaan virkakuntainen ja militaristinen imperialismi eikä mitään vahvaa kapitalistista imperialismia. Venäjä ei siis ollut kypsynyt mainittuun taisteluun. Se tipahti pois maailman sodasta. Ainoastaan pari pienempää taistelijaa jäi kummallekin puolelle.

Yhdysvaltain yhtyminen sotaan teki taistelun todelliseksi maailman hallitsemisesta käytäväksi taisteluksi. Sillä jos Saksa olisi voittanut, niin olisi se päässyt hallitsemaan Europpaa ja suuria osia Aasiasta ja Afrikasta ja siis ottanut ensimmäisen askeleen maailman herruutta kohti.

Yhdysvallat olivat siitä selvillä ja Yhtyivät sentähden sotaan. Saksa ja Englanti-Yhdysvallat olivat kuten Rooma ja Kartago toisiaan vastassa. Nämä taistelivat Välimerestä ja sen rannoista, nyt taisteltiin maailman merestä ja kaikista sen reunoilla olevista maista.

Silloin ei ollut mitään sovinnon mahdollisuutta. Taistelu oli taisteltava loppuun, kunnes toinen vastustajista oli voittanut. Samaten nytkin.

Taistelua käytiin maailman hallitsemisesta, ja niin kauan kuin tämä päämäärä oli mielessä, koetettiin saavuttaa se kaikilla keinoilla ja uhrauksilla, vuodattamalla, jos tarpeellista, puolet kansan verestä.

Kirjasessa »Imperialismi, maailman sota ja sosialidemokratia»[1] esitin, että Saksan imperialismi oli yhtä vaarallinen kansainväliselle työväestölle kuin Englannin. Sanoisin nyt: kuin englantilais-amerikkalainen.

Nousee kysymys: onko se täyttä totta vai onko tuo väite typerä, liian yksinkertainen? Onko se ehkä syntynyt halusta pitää kaikkia imperialisteja yhtäläisenä, jotta siitä yhtäläisyydestä voitaisiin sitä helpommin johtaa kansainvälisen työväestön välttämätön yhteenkuuluvaisuus?

Tuo on tutkittava vielä kerran. Sillä jos toisen mahdin imperialismi olisi maailman työväestölle vaarallisempi kuin toisen, niin täytyisi työväestön toivoa tappiota edelliselle ja taistella voimakkaammin sitä vastaan. Jälkimäisen voitto voisi olla silloin onneksi työväestölle. Vallankumous olisi silloin ehkä jopa mahdoton tai tarpeeton.

Ratkaistaksemme selvästi, olisiko toisen imperialismin voitto tuottanut työväenluokalle enemmän vahinkoa kuin toisen voitto, täytyy meidän ajatella seurauksia, joita toisen ja toisen todellinen, täydellinen voitto olisi tuottanut.[1*]

Jos Saksa olisi voittanut, s. o. jos se olisi voinut määrätä ehtonsa noudatettaviksi, niin se olisi pitänyt hallussaan Belgian, ottanut lisäksi joukon Ranskan vuorikaivoksia, pitänyt Liettuan, Vironmaan, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Puolan, ehkäpä Suomen, tehnyt Serbian, Albanian, Montenegron, Romanian, ehkäpä Kreikan Itävallasta riippuviksi ja antanut Turkille aluetta aina Persian lahteen asti. Se olisi halkonut Venäjän ja tehnyt sen osat itsestään riippuviksi. Se olisi päässyt hallitsemaan Balkania ja Turkkia. Ranskan ja Italian olisi se pakoittanut »liittoon». Se olisi ottanut takaisin siirtomaansa ja osan toisten siirtomaita.

Saksan herruus olisi tullut ulottumaan Flamin rannoilta ja Emdenistä aina Persian lahdelle ja Siperiasta pitkin syvälle Pohjois- ja Keskiaasiaan. Siinä päämäärä, jota saavuttaakseen se valmistautui sotaan, kävi sotaa ja jonka se näytti jo saavuttaneen.

Sotilaallisen, poliitillisen ja taloudellisen ylivaltansa avulla, muiden noudatettaviksi määrättävien kauppasopimusten avulla olisi se saanut johtavan vallan myös Skandinaviassa ja Hollannissa.[2*]

Saksa olisi päässyt hallitsemaan Eurooppaa ja suurta osaa Aasiasta aina englantilaisen Intian porttien lähelle asti.

Mutta vaikka Englanti ja Yhdysvallat olisivat kärsineet tappion Europan mannermaalla, eivät ne olisi tulleet kokonaan lyödyksi. Niiden merivoima oli murtamaton. Saksan olisi siis täytynyt, saadakseen maailman vallan, valtamerien vallan, jatkaa veristä imperialistista uraansa ja varustautua uudelleen sotaan.

Sovinto-oikeudet, aseiden riisumiset, aseistusten rajoittamiset olisivat olleet mahdottomia. Ei Saksa, ei Englanti eivätkä Yhdysvallat olisi tahtoneet noita, eivät voineet toteuttaa, jos olisivat tahtoneet. Olihan kysymyksessä maailman valta, maan anastaminen ja hallitseminen, joka ei ole saavutettavissa sellaisilla keinoilla kuin aseiden riisuminen y. m. ovat. Vain väkivallalla.

Mainitut ohjelauselmat ovat olleet vain valheita, joilla on sellaisten liittolaisten kuin reformistien ja valhemarxilaisten kannattamina petetty työläisiä, pitääkseen heitä äänettöminä ja saadakseen heidät käymään silloisen ja tulevan sodan.

Mitkä siis olisivat olleet Saksan voiton seuraukset?

Saksa olisi ryhtynyt varustautumaan kaikin voimin uuteen sotaan, heti kun olisi jossakin määrin tasoitellut olleen sodan seurauksia. Niiden ylen suurten aseiden lisäksi, joita se käytti tässä sodassa, olisi se tehnyt uusia, vielä hirmuisempia. Ja poliitillisella ja sotilaallisella ylivallallaan olisi se pahoittanut kaikki liittolaisensa tekemään samoin. Turkin, Itävalta-Unkarin, Puolan, Balkanin, Skandinavian, Hollannin, Italian, Ranskan, Venäjän. Jättiläismäisten trustien, pankkien, tehtaiden, rautateiden, laivanvarusliikkeiden saksalaisesta järjestöstä olisi tullut europpalainen, Hollannista Konstantinopoliin ulottuva. Preussilais-saksalainen henki, tämä sortovaltiuden ja orjuuden sekasikiö, olisi tunkeutunut kaikkialle Europpaan ja hallinnut kaikkialla. Ja Europan kansojen olisi täytynyt totella, elleivät ne olisi tahtoneet tuhoutua taloudellisesti ja poliitillisesti.

Sellainen olisi ollut saksalainen »kansojen liitto» saksalainen »maailman rauha», joita Saksa tahtoi.

Militarismin, trustien ja työnantajaliittojen paino olisi rutistanut rikki ja murskannut mäsäksi työväenluokan kaikissa Europan maissa.

Ja sitten vihdoin olisi puhjennut toinen maailman sota, vielä paljon hirmuisempi kuin oli ensimäinen. Maailman sota Aasian ja Afrikan vallitsemisesta. Ja uudelleen olisi murhattu suuri osa työväenluokkaa.

Sellaisia olisivat olleet Saksan imperialismin voiton seuraukset.

Nyt englantilais-amerikalainen.

Englannin ja Yhdysvaltojen voitettua, niin että ne pääsivät määräämään rauhan ehdot, otetaan Saksalta Elsas-Lotringen, preussilainen Puola ja ka sen siirtomaat, ehkä vielä saksalaista aluetta Reinjokeen asti. Itävalta jaetaan moneksi valtioksi. Puola saa osan Preussia ja Galitsian. Balkanin niemimaa joutuu Englannin johdon alaiseksi. Turkin alue jaetaan.[2]

Yhdysvallat asettivat ehdon, että Itävalta, Balkani ja Turkki oli otettava pois Saksan vaikutuspiiristä ja Arabia, Mesopotamia, Syyria tehtävä »itsenäisiksi». Tuo osoittaa, kuinka suuressa määrässä Yhdysvallat ovat ottaneet Englannin politiikan omakseen. Sillä jos nuo ehdot täyttyvät, niin silloin on perustettu Englannin maailmanvalta Kapista Kairon kautta Intiaan. Palkkioksi on Englanti varmaan luvannut Yhdysvalloille apua itäaasialaisissa ja Tyynen Meren asioissa.

Saksan maksettavaksi tulee sitäpaitsi »korvauksen» nimellä tavattoman suuri sotavero, joka olisi koottava vuotuisina lyhennyksinä pitkien vuosien vieriessä. Saksan laivasto vähennetään pienivoimaiseksi. Helgolannista tulee Englannin linnoitus. Vuorityölaitosten menettäminen Lotringissa heikontaa myös hyvin Saksaa. Se olisi oleva toistaiseksi voimaton Englantia ja Amerikkaa vastaan.

Jos Venäjän vallankumous ei voisi pitää kotiaan voitokkaan ententeimperialismin painostaessa, niin ei Venäjäkään tulisi merkitsemään pitkään aikaan paljon mitään, kun sillä on ollut sisäiset taistelunsa ja mullistuksensa ja on jättiläissuuret velkansa. Yhdysvallat tulisivat saamaan siellä suuren vaikutuksen.

Ranska ja Italia saavat suuria paloja saaliista. Ranska varsinkin on kehittyvä vahvasti saatuaan vuorikaivosalueet takaisin, mutta yhdessäkään nuo valtiot eivät ole niin voimakkaita, että voisivat näytellä Englantia ja Amerikkaa vastustavaa osaa. Siis jälelle jäävät nämä kaksi ja Japani.

Mitä Japanille tehdään saattaa yhä huomata. Jos sillä on liian suuret vaatimukset Kiinassa, Mandshuriassa, Siperiassa, Alamaiden Intiassa j.n.e., niin sen voima murretaan. Englannin jättiläissuuri sotalaivasto, joka on kasvanut sodan aikana melkein kaksinkertaiseksi, hallitsee Yhdysvaltojen laivaston kanssa kaiken.

Tässä edellytetään, että nuo kaksi liittolaista pysyvät liitossa. Niiden kapitalistiset edut sulivat sodan kestäessä hyvin vahvasti yhteen, ja toistaiseksi on heille varmaan edullista pysyä yhdessä.

Mikä on siis sitten maailman kohtalo?

Yhdysvallat ja Englanti tekevät kaiken voitavansa vaikuttaakseen niin, ettei yhdestäkään ainoasta valtiosta tule enää liian mahtavata.

Sentähden jakavat he Europan valtioiksi ja pikkuvaltioiksi.

Hallitakseen kaikkia ja riistääkseen kaikilta koettavat ne pitää kaikkia heikkoina.

Saksan ja Venäjän ollessa vielä heikkoina valtaavat ne suuret maailman markkinat.

Europassa tulevat Ranska, Italia ja pienet maat olemaan niiden henkivartijoita. Amerikassa Keski- ja Etelä-Amerikan valtiot. Siten on oleva ikäänkuin kaksi keisaria kävisi edellä samassa kulkueessa ja joukko heidän vasallejaan seuraisi perässä.

Poliitillisten erimielisyyksien ilmetessä Europassa ja Amerikassa tulevat ne käyttämään toista toista vastaan, niin että kaikki pysyvät heikkoina. Englanti ei sallinut ennen (sivuutamme sen monet valloitukset ja väkivallan työt) Venäjän, Turkin, Balkanin kansojen, Vähän-Aasian, Egyptin, Persian, Intian, Kiinan, siis koko läheisen ja kaukaisen idän, päästä itsenäisiksi ja mahtaviksi, voidakseen joko käyttää niitä toisiaan vastaan tai rosvota niiltä. Samaten tulevat Yhdysvallat ja Englanti menettelemään Saksan, Itävalta-Unkarin, Puolan, Venäjän, Turkin, Balkanin kanssa. Amerikassa Meksikon, Brasilian, Perun, Argentinan y. m. kanssa.

Yhdysvallat ja Englanti tulevat muuttamaan Keski- ja Itä-Europan helvetiksi, jossa Saksasta irroitetut osat, Saksa itse, Puola, Itävalta-Unkarista muodostetut valtiot, Venäjän uudet valtiot, Balkanin kansat ja Turkki taistelevat edelleen toisiaan vastaan. Ja sillä aikaa hallitsevat Englanti ja Yhdysvallat maailmaa.

Ne koettavat tehdä Europan riippuvaiseksi amerikkalais-englantilaisesta pääomasta. Varsinkin tulisivat ne syytämään sitä tulvittain Venäjälle. Kaikkialle tulevat ne perustamaan trustiensa, pankkiensa, laivanvarustusliikkeittensä haaraosastoja. Siellä, missä niiden ei onnistu tuhota vastaavia europpalaisia, vievät ne Saksaa heikontamalla asiat niin pitkälle, että saavat pakoitetuksi nuo europpalaiset yhtymään voittoetujensa takia niihin, syystä kun niillä on vallassaan meret ja merien takaiset markkinat.

Ja Afrikka ja Aasia tulevat olemaan melkein vain niiden riistoalueina. Eritosin myös Kiina. Noita alueita hallitsevat osittain ne itse, osittain niiden palkoissa olevat kotimaiset sorto valtiaat.

Samalla kun Saksalla olisi ylivoimaa vastaan taistellessan pakko kehittää ja voimistuttaa Itävaltaa, Turkkia, Balkania, Vähää-Aasiata ja ehkä vielä muita valtioita, ei Englannilla eikä Amerikalla ole siihen mitään pakkoa, kun niillä on monopolinsa, yksinoikeutensa, eivätkä siis tahdo saattaa itseään vaaraan.

Syntyy siis Europpa, jonka keskustassa oleva mannermaan päävalta on poliitillisesti ja osaksi myös taloudellisesti murtunut, ainoa valta, joka voisi kilpailla Englannin ja Yhdysvaltojen kanssa ja taistella niitä vastaan. Muut ovat liian pieniä tai toistaiseksi heikkoja valtioita taistelemaan tai revittyjä voimattomiin, toistensa kanssa kiisteleviin osiin. Siis voimaton Europpa, Englantia lukuunottamatta.

Kansojen poliitillinen taistelu, yksi pääoman edistyksien päätekijä, on silloin lakkautettu pyörimästä.

Samanlainen tila Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Ja oman mahtavan kehityksen mahdollisuus ja Vähän-Aasian, Mesopotamian, Arabian, Egyptin, Persian, Indian, Kiinan y.m. itsenäisyys ovat kadonneet pitkäksi ajaksi.

Sellainen heikko pirstottu Europpa, heikko Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka, heikko, pirstottu maailma, se on Yhdysvaltojen politiikan päämäärä.

Mutta kun Yhdysvallat, Englanti ja Japani eivät kuitenkaan voisi luottaa toisiinsa, kun sitäpaitsi Ranska ja Italia ovat kuitenkin suurvaltoja ja kun Venäjän ja Saksan voimat kuitenkin kasvavat jälleen ja ne taasen tointuvat, siis on peljättävä syntyvän yhä valtavampia liittoja, niin jatketaan kaikin voimin varustautumista ja valmistaudutaan uuteen maailman sotaan.

Siinä Yhdysvaltojen ja Englannin »kansojen maailmanliitto» ja »maailman rauha», joita presidentti Wilson, Asquith ja Lloyd George ovat puhvailleet ja jossa liitossa Saksakin saisi paikan kerran kansanvaltaistuttuaan!

Ja sen lisäksi tahtovat ne itsemääräysoikeutta Europan kansoilla (ei Aasian eikä Afrikan). Itsemääräysoikeutta, joka ei tee noita kansoja vahvoiksi, vaan heikoiksi ja joka auttaa Englantia ja Yhdysvaltoja mahtavien liittojen muodostamisen ehkäisemisessä ja Europan hallitsemisessa.[3*]

On totta, että saksalainen henki, petomainen raakuus, ei ole hallitseva enää silloin. Saksan imperialismi on käynyt silloin voimattomaksi.

Mutta sen sijalle on tullut mahtava englantilais-amerikkalainen monopoli, joka panee suuren osan maailmaa seisaustilaan ja orjuuttaa melkein koko maailman. Ja tämän imperialistisen monopolin henkenä on amerikkalaisen kapitalismin eläimellinen raakuus ja mädännäisyys, joihin yhtyy englantilaisen kapitalismin ylen viekas riistäntä, mikä tekee uhrinsa voimattomaksi. Ja molempien teeskentely ja väärä demokratia.

Ja mitkä tulevat olemaan tuon imperialismin seuraukset maailman työväestölle? Amerikkalais-englantilaiset pankit, amerikkalais-englantilaiset trustit tulevat hallitsemaan maailmaa. Muiden maiden on oleva vaikea kilpailla niiden kanssa. Niiden on oleva pakko alistua usein. Työväen taistelu tuota monopolia vastaan on käyvä raskaaksi, melkein mahdottomaksi.

Mutta amerikkalais-englantilainen pääoma tulee, kuten englantilainen tela, ostamaan toisen osan työväkeä toista vastaan. Tuon ostamansa osan on se tekevä parempipalkkaiseksi, paremmin järjestyneeksi, kehittyneeksi palkkatyöväeksi. Hyvin ravituiksi, hyvin vaatetetuiksi, hyvin asuviksi, hyvin harjoitetuiksi muun työväen teloittajiksi ja verikoiriksi, joihin se voi luottaa aina taistellessaan köyhempiä työläisiä vastaan ja joita se voi kiihoittaa aina heikkoja kansoja vastaan. Sellaisen palkkasotajoukon, joka on suurin vaara kansainväliselle työväestölle, sotaväkilauman pettureista, on se luova kaikkiin maihin. Se on voiva tehdä tuon, sillä Saksan kukistuttua on sillä monopoli. Ja se on voiva sortaa »ammattitaidottomia» huonosti ravittuja, huonosti palkattuja, huonoissa asunnoissa asuvia, kurjia, köyhiä työläisiä niin paljon kuin tahtoo. Ja niitä on oleva suuri osa.

Sitäpaitsi sorretaan työväestö militarismin alaiseksi.

Se on sitten amerikkalais-englantilaisen imperialismin »maailman rauha.» Ja tämä maailman rauha, johon osa entente-maiden ja puolueettomien maiden porvaristosta on niin kovin ihastunut!

Mutta tämänkin imperialismin vallitessa on sota puhkeava taas vihdoin. Sillä Saksa kokoaa jälleen uusia voimia, Venäjä nousee eikä Kiina anna pitää itseään ylen kauvan orjuudessa. Maailma ei siedä ylen kauvan, ei voi sietää kauvan englantilais-amerikkalaisen pääoman yksinvaltaa. Pääoma näette ei ole vielä riittävästi kansainvälinen, kahnausalatkin ovat vielä liian merkitseviä. On muodostuva uusia liittoja Englantia ja Yhdysvaltoja vastaan, nämä kaksi valtaa ehkä repeävät, ja maailman työväestö tulee syöstyksi jälleen uuteen verilöylyyn ja sitä tullaan teurastamaan jälleen.

Nämä siis saksalaisen imperialismin voiton ja englantilais-amerikalaisen imperialismin voiton seuraukset.

Toisella puolen: Saksa kaikkivaltiaana Europan mannermaalla, saksalainen sotilasvalta kaikkialla, ja lyhyessä ajassa toinen vielä kauheampi maailman sota. Toisella puolen: Englanti ja Yhdysvallat kaikkivaltiaina koko maan päällä, heikkojen orjuuttaminen tai heikkoutta ja pysähdystä kaikkialla. Ja kuitenkin sotilasvaltaa kaikkialla ja jonkun ajan jälkeen uusi verilöyly.

Toisella puolen europpalainen liitto ja Saksan valtaan alistuminen. Ja uusi verilöyly. Toisella puolen maailman liitto, pirstomista ja heikkoutta koko maa-ilmsssa, ja Englannin — Amerikan valtaan alistuminen. Ja uusi verilöyly.

Ellei tämä ensimäinen maailman sota vie todelliseen ratkaisuun, niin on koko taistelu taisteltava sitä pikemmin uudestaan. Silloin on jälleen kaksi kansojen liittoa toisiaan vastassa ja uusi verilöyly tulee hyvin pian.

Siis molemmilla puolilla: maailman työväestön kukistaminen ja maailman työväestön teurastaminen.

Ja kummassakin tapauksessa maailman työväen orjuuttaminen ja teurastaminen. Siinä tulevaisuus.

Valitkaa työläiset! Molemmat mahdit ovat houkutelleet teitä maailman kansojen liitollaan. Molemmat ovat sanoneet: Emme me ole imperialisteja, toiset ovat! — Tosiasiallisesti ovat molemmat uhanneet orjuuttaa ja hävittää.

Jos työväestöltä olisi kysynyt: Kumman tahdotte mieluummin, Saksan imperialismin hirmuhallinnon, petomaisuuden ja verilöylyn tai Amerikan imperialismin petomaisuuden, Englannin imperialismin ylen ovela saalistaminen siihen liitettynä, niin olisi työväestö vastannut: »Emme tiedä sitä. Molempien seuraukset ovat yhtä kauhistuttavat.»

Niin on laita.

Molemmat ovat olleet yhtä kauhistuttavat työväestölle.

Saksan, Englannin, Amerikan ja siis maailman kaikkia työläisiä ovat Saksan ja englantilais-amerikkalainen imperialismi uhanneet samaan tapaan.

Työläiset voisivat siis liittyä yhteen.

He voisivat, peruustaa liiton, johon eri kansojen työväestöt liittyisivät toistensa jälkeen. Se liitto olisi ikäänkuin ammattijärjestöjen liitto tai työväestöjen trusti. Kaikki liittyneet taistelisivat yhdessä maailman imperialismia vastaan. Sillä niiden edut ovat tosiaan yhtäläiset.

Ainoastaan yksimielistynyt Englannin, Saksan ja Amerikan työväestö, siis yksimielistynyt maailman työväestö, voi tuhota Saksan ja englantilais-amerikalaisen imperialismin, voi siis tuhota imperialismin yleensä, maailman imperialismin.

Jokaisen kansallisen ja koko kansainvälisen työväestön täytyy taistella noita kumpaakin vastaan yhtä voimakkaasti. Kaikkien maiden työväestöjen täytyy sopia yhdestä rintamasta tuhotakseen molemmat samaan aikaan.

On muodostuva internatsionale, joka tuhoaa molemmat samaan aikaan.

Nuo molemmat suuret imperialismit ovat samanarvoiset. Ja kun maailman kaikkien kansojen imperialismit ovat sidottuja noihin kahteen imperialismiin, alistettuja niiden alaisiksi, Saksan toisella, Englannin ja Yhdysvaltojen toisella puolella, niin on totta, että molempien ryhmien imperialismi, siis imperialismi yleensä, on yhtä peljättävä koko maailman työväestölle, maan kaikille työläisille.

»Sentähden on varmaa, että imperialismi tulee sortamaan ja tuhoamaan koko maailman työläisiä.

Ja kun siis imperialismin toimeenpanema uusi teurastus, uusi sorto on varma, kun siis maailman työväestöä tullaan ehdottoman varmasti sortamaan ja murhaamaan, — sentähden on maailman työväestön kapina imperialismia vastaan välttämätön.[4*]

Mutta kansainvälistä imperialismia ei voida lakkauttaa lakkauttamatta kansainvälistä kapitalismia. Vallankumous, sosialinen maailman vallankumous kapitalismia vastaan, on siis välttämätön maailman työväelle.

Tahdomme osoittaa sen ensinnä.

Takaisin sisällysluetteloon

 

II.

Ei muuta pääsytietä työväellä.

»Molempien ryhmien imperialismi on yhtä hirmuinen työväelle. Ainoastaan yhteen liittynyt maailman työväestö voi tuhota sen. Siis maailman vallankumous on välttämätön.»

Tuo, minkä sanoimme ensi luvussa, riittäisi, se riittäisi, että kaikki imperialismit, että kaikkien kansojen molempien ryhmien imperialismit ovat työläisille yhtä hirmuisia ja että siis kansainvälisen työväen on liityttävä yhteen ja tuhottava imperialismi.

Voisimme siirtyä nyt todistelemaan, että imperialismin tuhoaminen, maailman vallankumous, on mahdollinen työväelle, — elleivät kaikkien maiden hallitukset, porvaristo, sosiali-patriootit ja valhe-marxilaiset, enemmistö ja vähemmistö Ranskassa ja Italiassa, enemmistö ja riippumattomat Saksassa, Labour-Party ja rauhanaate-sosialistit Englannissa ja kaikki suuret sosialistiset puolueet Yhdysvalloissa, lyhyesti, maailman kaikki kapitalistit ja sosialistit, todellisia vallankumouksellisia lukuunottamatta, kuvittele työläisille, että imperialismin ja sosialismin välillä muka olisi vielä ulospääsytie.

Elleivät he jaarittelisi työväelle, että imperialistinen kapitalismi voi päästä riisumaan aseista, muodostamaan pakollisen sovinto-oikeuden, kansojen maailman liiton, solmimaan maailman rauhan ja että se kaikki tapahtuisi sodan jälkeen.

Kapitalistit, sosiali-patriootit, valhemarxilaiset, Labour-Party ja rauhanaate-sosialistit Englannissa, enemmistö ja riippumattomat Saksassa, enemmistö ja vähemmistö Ranskassa ja Italiassa, sosialistit Yhdysvalloissa puhelevat niin pidättääkseen maailman työväestöä vallankumouksesta.

Sillä jos niin olisi, jos kapitalismi voisi lakkauttaa jo sodan, niin silloin voisi kapitalismi kehittyä rauhallisesti, maailman vallankumous ei olisi vielä välttämätön.

Kun näillä kuvitteluilla on siis valtava vastavallankumouksellinen merkitys, — sen antanut niille varsinkin niitä työläisille syöttävien lukumäärä ja vaikutusvalta — niin on jokaisen vallankumouksellisen velvollisuus osoittaa vielä kerran noiden kuvittelujen kierous.

Se tehdään seuraavassa, ennen kuin siirryimme esittämään vallankumouksen toteuttamismahdollisuutta.

Miljoonat ja taas miljoonat työläiset tuottavat kaikissa kapitalistisissa valtioissa, kaikkien kapitalististen kansojen keskuudessa, omassa maassaan ja siirtomaissa, joka vuosi joukon uutta lisäarvoa.

Sen määrä suurenee jatkuvasti ja kohoaa asteettain ylenevästi eli progressiivisesti, kun vanhaan pääomaan liitetään vuosi vuodelta uutta lisäarvoa.

Maailmassa, maan päällä, on vielä maita, joissa on runsaasti luonnon aarteita ja heikko väestö. Niistä voidaan kiskoa jättiläismäiset voitot.

Uusi pääoma etsii noita sijoituspaikkoja.

Siinä on imperialismin syy.

Maan kaikilla mailla on kuitenkin jo mestarinsa. Maa on jo jaettu. Kansojen täytyy siis taistella paraista paikoista. Siinä on imperialistisen sodan syy.

On varsinkin kolme kapitalistista valtiota, joiden pääomamäärät kasvavat niin valtavasti, että ne taistelevat keskenään maan kaikilla tahoilla voitoista.

Ne valtiot ovat Englanti, Saksa ja Yhdysvallat.

Englannin, Saksan ja Yhdysvaltojen miljoonat työläiset ovat raataneet niin, niin monet vuodet, niin lakkaamattoman valtavilla voimilla, että noiden maiden kapitalistit ovat ruvenneet tavoittelemaan maailman herruutta monopolikseen. Nuo kolme jättiläiskansaa taistelivat tosiaan maailman hallitsemisesta.

Älköön sanottako, että tämä ajatus on liioiteltu, ettei mikään kansa tai kansaryhmä voisi saavuttaa maailman valtiutta. Sillä pääomalla on juuri se ominaista, että se voi luoda yhä enemmän lisäarvoa, loppumattoman määrän lisäarvoa, lisäarvoa loppumattomiin, jos se vain voi käyttää yhä enemmän työläisiä, raaka-aineita ja koneita. Jokainen valtava kapitalistinen valtio, jokainen suuri kapitalistinen kansa tuntee siis, että kun se vain valtaa yhä enemmän maita, niin kapitalismin luonne antaa sille mahdollisuuden valloittaa vihdoin koko maailman.

Nuo kolme jättiläistä nousevat siis kaikkien kapitalististen kansojen taistelun tuoksinasta. Ja kaksi niistä, Englanti — tämä nimi merkitsee nykyään englantilaista maailman valtakuntaa, Englantia, sen siirtomaita ja kruununmaita — ja Yhdysvallat ovat liittoutuneet yhteen ehkä lyhyemmäksi, ehkä pitemmäksi ajaksi, ehkä ainaiseksi tavoitellakseen yhdessä maailman herruutta.

Ja samaten kuin taloudellisessa taistelussa mahtavimmat syndikaatit laahaavat vihdoin kaikkia pieniä kapitalistisia yhtiöitä mukanaan, samaten olivat maan melkein kaikki kansat sitoneet itsensä noihin kolmeen suurvaltaan, niin että kaksi maailman kaikkien kansojen ryhmää riitelivät keskenään maailmasta.[5*]

Kapitalismin kehitys on päässyt korkemmalle asteelleen. On vain muutamia harvoja taistelijoita jälellä. Maailman kapitalismi lähenee nyt taistellen loppuaan.

Samaten kuin pienten keskiaikaisten kaupunkien taisteluista syntyivät pienet keskiaikaiset valtiot, — samaten kuin näiden pienten valtioiden taisteluista suuret kansallisvaltiot, — samaten syntyvät nyt suurten kansallisvaltioiden taisteluista ryhmät, kaikkein suurimmat yhtymät, syntyy kaksi kansain liittoa.

Keskiaikaisten kaupunkien taisteluissa ja näiden avulla syntyi pikkuporvarien valta, kansallisvaltioiden taisteluissa ja näiden avulla suurporvariston valta, kansaryhmien taistelussa ja tämän avulla kaikkein suurimpien kapitalistien valta, joilla on teollisuus, laivanvarustus, pankit, trustit monopoleinaan.

Mutta samaten kuin nuo pikkuporvarit, tuo suurporvaristo nousivat kerran ruhtinasten, aateliston ja papiston keskinäisistä taisteluista, samaten nousee nyt toinen, kolmas mahti, maailman työväestö, kaikkien kapitalististen kansojen muodostaman kahden ryhmiin taisteluista, kaikkia maita hallita koettavien monopolistien taisteluista.

Ja maan kahden korkeimman mahdin, kaikkien kapitalistikansojen kahden ryhmän, ja kaikkien kansojen monopolistien taistellessa maailman vallasta nousee maailman työväestö niitä vastaan ja valtaa maailman itselleen.

Päästyään korkeimmalle asteelleen, kukoistuttuaan monopoliksi, taistellessaan maan monopolista kuolee pääoma ja työväestö tulee sen sijalle.

Ollessaan korkeimmassa kukoistuksessaan, jännittäen viimeiset, ja korkeimmat, kaikki voimansa, kehittäen valtavimman taistelun maailman vallan monopolista, murtuu pääoma mäsäksi taistelussaan, joka oli sen luonteena, ja sen helmasta, sen voimien viimeisestä leimunnasta syntyy uusi maailma.

Kapitalismi, alkanut siten että muutamat harvat omistivat yksityisesti pääomaa, kasvanut, lukuisan ja mahtavan luokan pääoman omistukseksi, loppuu taasen, palaa jälleen itseensä, koko pääoman omistukseksi, jolloin muutamat harvat hallitsevat koko pääomaa.

Ja tässä kukoistustilassa kuolee se. Kukoistus häviää ja uusi maailma astuu esiin.

Sillä työläiset, jotka yhtyivät kahdeksannentoista vuosisadan lopulla taisteluun työnantajiaan vastaan, sosialistit, jotka yhdeksännentoista vuosisadan puolivälissä yhtyivät kansallisiin puolueisiin, taistelemaan kansallista porvaristoaan vastaan, he yhtyvät nyt kansainväliseen taisteluun kansainvälistä porvaristoa vastaan.

Ja näin yhtyessään tulevat he voittamaan.

Mutta mikseivät nuo kansalliset pääomajoukot liity yhteen? Mikseivät Englanti, Saksa ja Yhdysvallat yhdy ja mikseivät työskentele yhdessä nylkeäkseen koko työväestöä ja koko maata? Sillä silloinhan niiden voima olisi toki paljon suurempi, silloin ei niiden tarvitseisi taistella toistensa kanssa ja voisivat ne ehkä pidättää koko työväestön taistelusta, pidättää vallankumouksesta.

Ensimmäinen vastaus: niiden pääomat ovat kansallisia, eivät kansainvälisiä. Kansainväliset pääomat ovat kansallisiin verraten vain hyvin pieni osa pääomasta.

Ja toinen: noilla kansallisilla pääomilla on eri etunsa, eri päämäärät.

Mitkä ovat niiden päämäärät? Mitkä noiden kolmen jättiläisen?

Sanoimme sen jo: Saksa tahtoi panna valtansa alle Belgian, Puolan, Ranskan, Venäjän, Itävalta-Unkarin, Balkanin, Turkin, Vähän-Aasian, Armenian, Mesopotamian, Syyrian, Persian, ehkä Siperian ja muita osia Aasiasta, tehdä mannermaan siten riippuvaksi Europasta ja ottaa ensimmäisen askeleen maailman valtaa kohti. Saavuttuaan Intian valtameren rannoille olisi se sitten ollut valmis käymään toisen maailman sodan Intiasta, Tyynestä valtamerestä ja sen rannoilla olevista maista, maailman vallasta.

Englanti tahtoo levittää maailman valtakuntansa yli Afrikan, halki Aasian, Intiaan.

Yhdysvallat tahtovat hallita Tyynellä valtamerellä, Kiinassa, Intian saaristomerellä, Polyneesiassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Jos englantilainen maailman valtakunta hallitsee Afrikkata ja lounaista Aasiata ja Yhdysvallat hallitsevat Keski- ja Etelä-Amerikassa, Tyynellä valtamerellä, Kiinassa ja ehkä Aasian pohjoisosassa, niin silloin ovat Englanti ja Yhdysvallat melkein koko maailman herroina.

Ja millä keinolla ovat nuo kolme suurvaltaa ahtoneet saavuttaa päämääränsä, maailman heruuden?

Sanoimme jo sen: Saksa kokoamalla Euroopan johtonsa alaiseksi, Yhdysvallat ja englantilainen maailman valta pirstomalla Europan.

Ja millä toteuttaa tuon?

Taistelulla, sodalla.

Ja ajatelkaa nyt, Europan ja Amerikan, maailman työläiset, työläiset, joita tahdotaan pettää ja pitää kapitalismin orjuudessa ja pidättää poissa vallankumouksesta toiveella, että maailman rauha, aseiden riisuminen ja kansojen maailman liitto ovat mahdollisia, ajatelkaa nyt, että sota on loppunut. Ajatelkaa, että koko ihmiskunnan teurastus on ollutta ja mennyttä. Ajatelkaa nyt, että Englanti ja Amerikka ovat voittaneet. Tällöin ovat Afrikka ja Aasia, Keski- ja Etelä-Amerikka, kaikki maailman markkinat todellisesti niiden vallassa, ja Europan mannermaa on voimaton.

Ajatelkaa sitten, että Saksa olisi voittanut. Silloin olisi Saksalla osa Afrikkaa ja Aasiassa olisi se Intian portilla, todennäköisesti myös Kiinan.

Ajatelkaa sitten, ettei kukaan olisi voittanut. Silloin olisi jännitys jäänyt entiselleen.

Pitäkää selvinä mielessä, työläiset, nuo kolme tapausta, kolme ainoata mahdollista, ja kysykää sitten: eikö tämän sodan jälkeen tulee enää uutta sotaa?

Onko heikonnettu ja pirstottu Europpa sietävä Englannin ja Yhdysvaltojen voittoa? Eikö Saksa ole asettuva Europan etunenään ja nouseva?

Ja ajatelkaa selvästi toista tapausta. Saksa olisi Intian ja Kiinan porteilla. Ja porttien sisäpuolella olisi englantilainen ja amerikkalainen valta. Mitä tapahtuisi? Ajatelkaa, työläiset. Eivätkö Englanti ja Yhdysvallat koettaisi ajaa Saksaa pois?

Ja muistakaa se kolmas tapaus. Sota olisi jäänyt ratkeamatta. Ei olisi voittajaa eikä voitettua. Kaikki olisi kuten ennen sotaa. Englanti ja sen liittolaiset kaartamassa Saksaa piiriin. Ja Saksa varustautumassa yhä maailman sotaan. Riisuisiko Saksa nyt aseensa ja lakkaisivatko Englanti ja Amerikka ahdistamasta Saksaa?

Ajatelkaa: nuo suurvallat koskettavat nyt toisiinsa. Ne ovat toistensa rajoilla, ei mikään eroita niitä enää. Niiden välillä ei ole enää yhtään tilaa.

Ajatelkaa: siellä ulkona, rajan toisella puolella, on mitä ihanimmat pääoman sijoittamismaat, kaikkein korkeimmat voitot.

Ajatelkaa: nuo kaksi ryhmää tahtovat samat maat, Afrikan ja Aasian, nykyisin myös Venäjän.

Ajatelkaa: nuo maat ovat äärettömän rikkaita ja vielä riistämättömiä. Miljaardit ja biljoonat odottavat siellä riistäjiä.

Muistakaa, työläiset, pääoman luonne, olemus. Sen olemukseen kuuluu leviäminen, eikö totta, yhä suuremmassa mittakaavassa?

Harkitkaa erityisesti vielä kerran, vielä kerran ja yhä vielä: teidän työnne ja kaikkien valloitettujen tai niiden kahden ryhmän kanssa liittoutuneiden kansojen työ paisuttaa jatkuvasti pääoman valtaa. Se paisuu loppumattomiin. Ne kaksi ryhmää ovat toisiaan vastassa, niiden rajat ovat yhdessä, näiden rajojen takana paisuu pääoma jatkuvasti, yhä suuremmassa määrässä. Ja siellä ulkona on saalis, voitto.

Mitä luulette: tuleeko vielä uusi sota?

Ette voi sanoa muuta kuin: tulee.

1 Sotia on oleva niin kauan kuin Englannin, Saksan ja Yhdysvaltojen pääomilla on eri päämäärät ja kun ne pääomat tahtovat valloittaa samoja maita ja kaikki tahtovat valloittaa maailman, ja niin kauvan kuin ne ovat kansallisia eivätkä kansainvälisiä.

Tämä aseista riisuminen, kansojen maailman liiton, maailman rauhan mahdottomuuden selitys on oikeastaan ratkaiseva. Sillä on sanottu jokaiselle ymmärtävälle työläiselle oikeustilan jo kylliksi.

Muita kun verta tihkuvat hallitukset, kapitalistit, sosialipatriootit ja väärät marxilaiset koettavat vielä pettää työläisiä monilla todisteilla, täytyy meidän kirjoittaa tässä niitä vastaan ja osoittaa ne vääriksi.

Kaikkien maiden hallitusten ja porvarillisten puolueiden, sosialipatrioottien ja kierojen radikaalien, enemmistön ja riippumattomien Saksassa, enemmistön ja vähemmistöin Ranskassa, Labour-Partyn ja rauhoittajasosialistien Englannissa ja Yhdysvaltojen kaikkien suurten sosialististen puolueiden, kaikkien, jotka ovat käännytystointaan harjoittaessaan ratsastaneet rauhalla, aseiden riisumisella tai varustusten supistamisella, kaikkien, jotka tekivät sodan tai sallivat sen tulla, täytyy näyttää toteen, että tuo on mahdollista, myös siinä suhteessa.

Niiden täytyy näyttää tarkasti tosiasioilla, eikä vain pelkillä ontoilla korulauseilla, miten aikovat järjestää rauhan.

Mitkä osat maasta pitää saaman Englannin, mitkä Saksan, mitkä Yhdysvaltojen? Ranskan, Italian, Japanin. Turkin j.n.e.? Niiden pitää osoittaa se kartalla, niin että jokainen tietää, että se on oikein ja ettei siitä järjestelystä johdu mitään uusia sotia, ei koskaan yhtään uutta sotaa.

Niiden on ilmaistava tarkasti, minkä perusteiden mukaan jako on toimitettava ja miten pitäisi saataman aikaan luottamus Saksan, Englannin ja Yhdysvaltojen ja kaikkien muiden välille, niin että niiden ei tarvitsisi varustautua kovemmasti.

Työläiset, tuota kaikkea eivät ne voi ilmoittaa. Heti, kun on tosi kyseessä, kieltäytyvät ne. Näihin asti ei ole vielä koskaan tehty koetta osoittaakseen kartalla rajat, joihin jokainen valta voisi tyytyä. Kaikki puheet ovat olleet aina vain tyhjiä sanoja. Onttoja ohjelmalauseita, joilla ei ole ollut todellista, tosiasiallista merkitystä.

Kapitalistit, kapitalistiset hallitukset, Yhdysvaltojen presidentti Wilson verta tihkuvana edellä, sanovat: oikeus.

Mutta minkä tähden olisi Saksalla enemmän oikeutta Aasiaan ja Afrikkaan kuin Englannilla? Minkä tähden Yhdysvalloilla enemmän oikeutta Tyyneen valtamereen kuin Saksalla? Minkä tähden on jollakin noista kolmesta ylipäänsä oikeus siihen? Varustusten supistamista puoltavien pitäisi näyttää, mikä oikeus se olisi.

Hallitukset, porvaristo, reformistit sanovat verta heruen: trusti, kansojen valtiotrusti.

Samaten kuin kapitalistit, jotka ovat muodostaneet taloudellisia liittoja, samaten kuin he ovat luopuneet kilpailusta ja liittyneet kartelleiksi, samaten voivat Englanti, Saksa ja Yhdysvallat jakaa maailman, muodostaa yhden siltä riistävän trustin, ja niiden pitää tehdä niin. Vertailu trustiin on väärä. On yksi eroavaisuus, joka on ratkaiseva ja joka ehkäisee valtiot nähtävissä olevana aikana liittoutumasta maailmata nylkeväksi trustiksi.

Tuo eroavaisuus on: Taloudellinen trusti käy kauppaa kuolleilla esineillä. Rahalla ja raaka-aineilla, joiden voima on kerralla tietty. Sitä voidaan säännöstellä ja hoitaa helposti, myös kansainvälisesti.

Mutta valtiot ovat eläviä muodostelmia, ihmisistä kokoonpantuja, siis kehittyviä, kuten kaikki elävä. Jos olisi toimitettu säännöstely ja jako, joka tyydyttäisi kaikkia, mikä jo on mahdotonta, niin voisi tapahtua, että olosuhteet olisivat muuttuneet lyhyessä ajassa, taloudelliset pääomavoimat kasvaneet toisin, niin että toinen hallitsija olisi tullut mahtavammaksi kuin toinen, tai hallitut saaneet voimia noustakseen, pudistaakseen ikeen pois ja ruvetakseen itse hallitsemaan. Siis olisi heti jälleen taisteluita.

Elottomia esineitä voidaan yhdistää yhteen trustiin. Kansoja, joista jokainen tavoittelee maailman herruutta, ei voida vielä nähtävissä olevana aikana.

Porvaristo ja hallitukset, niiden edellä Saksan verta tippuva, joka on murhannut kymmeniä tuhansia merimiehiä, — sanovat: meri vapaaksi. Kun meri vain on vapaa, lakkaavat sodat. Mutta rauhan aikana oli meri jo vapaa. Se ei kuitenkaan ehkäissyt sodan puhkeamista.

Verta tippuvat kapitalistit ja hallitukset, jotka alkoivat sodan kauppakilpailun, korkeimman voiton takia, — sanovat: vapaa kauppa. Kun vain ei olisi enää etuoikeuttavia tulleja ja tariffeja, niin saataisiin pysyvä rauha.

Mutta miten syntyy kauppa alkuperäisissä maissa, Keski-Afrikassa? Väkivallalla, murhalta ja sodalla. Kenen on murhattava, kenen kannettava aseita? Saksanko vai Englanninko? Vain sota ratkaisee.

Ja kauppa menestyy parhaiten siellä, missä on poliittinen valtakin. Jos siis maat ovat yhtä avoimia kaikille, niin taistellaan kuitenkin poliittisesta vallasta.

Mutta kauppa ei ole enää päätarkoituksena. Sinä on pääoman vienti, uuden pääoman muodostaminen. Päätarkoituksina ovat rautatie-, satama- ja tehdaslaitokset. Ja kuinka kaikki se saadaan aikaan, kuinka tuotetaan pääomaa Aasiassa ja Afrikassa? Kuinka pannaan pystyyn kapitalistisen tuotannon edellytykset, anastaminen alkuasukkailta, niiden köyhälistyttäminen? Väkivallalla. Ja kenen pitää panna tuo anastus toimeen? Englanninko, Saksanko tai Yhdysvaltojenko? Ratkaisee väkivalta, sota.

Hempeät rauhoittajat — pasifistit, porvarilliset ja sosialistiset, jotka juuri olivat aiheuttamassa sotaa hypnotisoiden rauhoituksellaan työläisiä ja jotka siis myös ovat verta tihkuvia, — sanovat: uuden maailman sodan kustannukset ovat rahassa ja ihmishengissä liian suuret. Mutta Aasian ja Afrikan valloittamiseen käytetyt miljaardit ja miljoonat kuolleet tuottavat hedelmikseen miljaardittain korkoja. Täytyy ehkä odottaa vuosikausia, mutta sitten tulee satakertainen korko.

Italia, Romania, Yhdysvallat liittyivät sitäpaitsi viimeiseen sotaan saatuaan tietää, mitä se tulisi maksamaan.

Mutta eikö yhteysvaatimus ole naurattava niin kauvan, kun etujen välillä ja voimien välillä on vielä niin merkitsevä ero? Kun vähällä, vaivalla voidaan vielä murskata mäsäksi niin paljon heikkoja?

Eikö se vaatimus ole nyt naurettava?

Jos Englanti ja Yhdysvallat uskovat voivansa saada kaiken, minkä tähden niiden silloin täytyy liittoutua Saksan kanssa? Jos Saksa olisi voittanut, eikö se olisi saanut pysyä mielipiteessään luottaessaan, että voisi saada sodalla vielä enemmän. Jos englantilainen maailman valtakunta ja Yhdysvallat älyävät ne melkein tyhjentymättömät lähteet, joita niillä itsellään on ja joita niiden täytyy vielä kehittää, minkä tähden tosiaan niiden pitäisi ennen aikojaan siron itsensä toisiin ja vähentää saalistaan, joka voi tulla paljon suuremmaksi?

Mistä syystä olisi Saksan pitänyt jakaa valtansa muiden suurvaltojen kanssa siihen aikaan, jolloin se luuli voivansa murskata militarismillaan kaiken?

Niin kauvan kuin pääomalla on vielä valloitettavina sellaisia jättiläismäisiä alueita kuin Kiina, Esi-Aasia, Alamaiden Intia, osia Keski-Aasiasta ja Afrikasta, niin kauvan kuin on vielä niin paljon heikkoja murskattaviksi ja orjuutettaviksi, luotetaan omaan voimaan ja tehdään omasta valtakunnasta epäjumala.

Ja jos Saksa olisi voittanut Englannin ja Yhdysvallat, niin olisivat nämä nousseet jälleen. Ja Englannin ja Yhdysvaltojen voittoa ei Saksa tule sietämään koskaan, vaan nousee jälleen.

Kapitalistiset hallitukset, Englannin, Saksan ja ja Yhdysvaltojen porvaristo, kaikkien maiden sosiali-patriootit ja väärät marxilaiset, enemmistö ja vähemmistö Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Italiassa, Yhdysvaltojen kaikki suuret sosialistiset puolueet, maailman kaikkien maiden suuret sosialistiset enemmistö- ja vähemmistöpuolueet, ne, jotka aiheuttivat kansalliskiihkollaan sodan ja juuri koettivat valloittaa maailman itselleen, ne sanovat: pitää muodostaa valtioliittoja, maailman valtioliitto.

Mutta Saksan, Englannin ja Yhdysvaltojen, kaikki maailman herruuden tavoittelijoita, edut ovat sitä vastaan.

Valtioliittoja tullaan kyllä muodostamaan, Saksa Keski-Europan kanssa, Englanti Yhdysvaltojen kanssa, mutta tuo tapahtuu siinä tarkoituksessa, että saataisiin sodan käynti sitä voimakkaammaksi ja heikommilta riistäminen sitä voimakkaammaksi.

Saksa olisi tahtonut päästä Europan valtiaaksi ja sitten maailman. Voi haluta sitä vielä tulevaisuudessa. Englanti ja Yhdysvallat tahtovat hallita maailmaa nyt jo. Ja jos Yhdysvaltojen ja Englannin onnistuisi voittonsa jälkeen muodostaa kansojen maailman liitto, niin syntyisi siinä uusia vihollisuuksia ja liitto hajoaisi lyhyen ajan kuluttua. Sillä liitto olisi järjestetty vain noille kahdelle valtiolle edulliseksi, ja ajan pitkään eivät toiset sietäisi sitä.

Kapitalistiset hallitukset, Englannin ja Yhdysvaltojen porvaristo, kaikkien maiden kierot sosialistit, Ranskan enemmistö- ja vähemmistösosialistit, Saksan enemmistö ja riippumattomat, Englannin Labour-Party ja rauhanasiasosialistit. Yhdysvaltojen kaikki suuret sosialistipuolueet, kaikki ne, jotka rikkoiyat rauhan vain kansansa eduksi ja murhasivat, ihmiskuntaa, sanovat: pitää muodostaa kansainvälinen, kaikista valtioista koottu poliisikunta rankaisemaan valtiota, joka rikkoo rauhan. Ja kun yksi valtio tekee syntiä, pitää kaikkien muiden rangaista sitä. Ja jonkun ylimmän sovinto-oikeuden tulee ratkaista, josko joku tekee syntiä.

Mitään naurettavampaa ei ole vielä ilmestynyt maailmassa. Sillä kilpavarustelun edistämiseksi ei ole mitään varmempaa keinoa kuin tuo. Kapitalistinen valtio on samaten syntinen kuin ihminen. Hallitsemishalunsa ja voitonhimonsa takia. Ne ovat uudenaikaiselle valtiolle synnynnäisiä. Yksityisomistuksen syntiinlankeemuksen jälkeen on valtio määrätty ennakolta tekemään noita syntejä. Jokaisen valtion on siis peljättävä. että lankeaa kerran syntiin. Kaikki toiset hyökkäävät, silloin sitä vastaan. Ja kun se tietää tuon, täytyy sen varustautua kaikkia vastaan. Ja kun se tietää tuon, täytyy sen laittaa itselleen armeija ja sotalaivasto, joka voi mitellä voimiaan kaikkien kanssa.

Mutta kaikki tietävät myös, että heidän etunsa vaikuttaa ratkaisevasti heidän tuomioonsa. He kaikki tietävät siis olevan mahdollista, ettei heidän tuomionsa tule olemaan syntistä langettava, vaan sitä puoltava. Että he siis ehkä tulevat olemaan syntisen puolella, puolustamaan häntä, vastustamaan toisia. Että he tarvitsevat siihen suurilukuisen sotaväen ja tavattoman suuren sotalaivaston.

Ne tulevat siis lisäämään edelleen varustuksiaan ja taistelemaan kuten ennen, vain vielä enemmän teeskennellen ja poliisin nimessä!

Pettävät kapitalistit ja heidän viralliset hallituksensa, kaikkien maiden sosialipatriootit, Ranskan, Englannin, Saksan, Italian ja Yhdysvaltojen enemmistö- ja vähemmistösosialistit, jotka tahtoivat kukistaa kaikki maat eivätkä suoneet riippumattomuutta millekään kansalle, sanovat: kansojen itsemääräysoikeus. Kun jokainen kansa on itsenäinen tai voi liittyä vapaan tahtonsa mukaan muihin kansallisuuksiin, silloin on sodan yksi pääsyy poissa.

Mutta tämä sota ja imperialismi osoittavat, että asia on ihan päinvastoin. Sillä kun pienet kansat ovat riippumattomia, kuten Belgia, Serbia, Montenegro, Kreikka j.n.e., tai tulevat itsenäisiksi, kuten Puola, Viro, Latvija, Suomi, juuri silloin tulevat ne suurvaltojen taistelun kohteiksi. Venäjän vallankumoukselliset ovat tosin ottaneet kansojen itsemääräysoikeuden vallankumouksen yhdeksi perustaksi, yhdeksi periaatteekseen, kannattimekseen. Mutta he mielittävät samaan aikaan sosialismia. Ilman tuota välikeinoa, kansojen itsemääräysoikeutta, eivät he voineet toteuttaa vallankumousta, keisarivallan suistamista, sosialismin järjestelyä, ja oli heillä mitä täysin oikeus käyttää sitä. Ja tuosta itsemääräysoikeudesta ovat he tehneet ylipäänsä loistavalla ja täydellisellä tavalla vallankumouksen kannustimen. Mutta vietyään läpi vallankumouksen kävi selville, että tuo keino ei voi olla imperialismin vallitessa sosialismin edellytys, vaan ainoastaan sen seuraus.[6*]

Sillä ensiksikään eivät he itse voineet pitää pystyssä kansojen itsemääräysoikeutta. He tarkoittivat vain työväen itsemääräysoikeutta. Ja toiseksi tarrasi Saksa–Itävalta kiinni juuri heidän kansojen itsemääräysoikeuteensa vallatakseen Puolan, Liettuan, Viron, tehdäkseen Ukrainan ja Suomen riippuvaisiksi ja saattaakseen Armenian jälleen Turkin herruuteen.

Ja Englanti–Amerikka — sillä voisi sanoa, että Saksan antama itsemääräysoikeus olisi ollut varjo vain — tarrasivat kiinni juuri kansojen itsemääräysoikeuteen saadakseen Europan mannermaan kaikki kansat pysymään erossa toisistaan ja pitääkseen Europan mannermaan heikkona.

Ja tämä itsenäisyys voi olla kansoille, työväelle, vielä pahempi kuin vallan alle heittäytyminen.

Ja tämä on tosiaan se puhdas itsemääräysoikeus, sama, jota monet noista kansoista todella vaativat.

Mitä julmimmalla tavalla tulee siis näkyviin, että kansojen itsemääräysoikeus voi olla imperialismin vallitessa ainoastaan sosialismin seuraus eikä sen edellytys.

Kapitalismi ja varsinkaan imperialismi ei voi ratkaista kansallisuuskysymystä. Joko se tekee kansat itsenäisiksi, jolloin pienestä kansasta tulee suurten taistelun kohde ja pienet taistelevat keskenään, tai kukistaa ja valtaa se ne.

Saksa kulki Europassa viimeksi mainittua tietä. Se koetti saada valtaansa koko Europan, kaikki kansat, voidakseen sotia Englantia vastaan. Englanti–Amerikka käyvät ensin mainittua. Ne koettavat tehdä Europan kansallisuudet riippumattomiksi saadakseen Europan heikoksi, taisteluttaa kansoja toisiaan vastaan, estää suuren vallan muodostumisen mannermaalle ja siis päästä itse Europan ollessa hajallaan maailman valtiaaksi.

Jos Saksa onnistuu yhdistämään Europan kansat, silloin on edessä uusi ja peljättävämpi maailman sota kuin äskeinen. Jos Amerikka–Englanti onnistuu pitämään erossa Europan kansat, silloin jatkuu uusi riita ja tulee vihdoin kuitenkin uusi peljättävä maailman sota, varsinkin jos Saksa ja Venäjä voimistuvat jälleen.

Imperialismi on vienyt kapitalismin niin umpikujaan. Se ei voi tehdä kansoja itsenäisiksi tekemättä niistä taistelun kohteita, se ei voi yhdistää niitä saattamatta niitä valtansa alle. Ja molemmissa tapauksissa, tekipä se niin tai näin, on kuitenkin seurauksena uusi maailman sota.

Vain sosialismi voi antaa itsemääräysoikeuden. Se voi tulla sosialismin syntyessä taikka sen synnyttyä.

Kapitalistiset hallitukset — Englanti, Yhdysvallat, Saksa, nuo kolme petoeläintä, ja niiden mukana niiden palvelijat, sosialipatriootit ja valemarxilaiset, kaikki hampaisiin asti aseissa ja verta tihkuvia sanovat: yleinen aseista riisuminen! Mutta kuinka voivat Saksa, Englanti ja Yhdysvallat riisua aseensa, kun ne uhkaavat toisiaan? Kuinka voi Saksa riisua aseensa, kuinka Europan manner riisua aseensa, kun Yhdysvallat ja Englanti hallitsevat Afrikkaa, Aasiata, Amerikkaa ja Austraaliata siten, että ovat tehneet Europan voimattomaksi? Sehän olisi Europan itsemurha, häviö.

Ja kuinka voivat Yhdysvallat ja Englanti riisua itseensä, jos Saksa on Intian ja Kiinan porteilla, jos se uhkaa ottaa haltuunsa Intian ja Tyynen valtameren satamat? Jos Amerikan ja Englannin pääoma antaisi päästä Saksan valtaherraksi siellä, niin taittaisi se itse niskansa nurin. Niiden on siis aseistuttava viimeisiin asti.

Ja kuinka voivat nuo kolme suurvaltaa riisua aseensa, elleivät sodan tulokset ole lopullisia?

Ne eivät voi riisua aseitaan missään tapauksessa.

Imperialismilla ei ole mitään pääsytietä. Äskeisestä sodiltakaan ei ole mitään ulospääsytietä.

Kun olemme tässä asiassa toista mieltä kuin monet äärimmäiseen vasemmistoon kuuluvat sosialistit ja kun tämä asia on koko sen kysymyksen yhteydessä, mikä koskee työväen vapauttamista sodasta ja imperialismista, tahdomme koskettaa tätäkin asiata tässä vähän seikkaperäisemmin.

Lopettaakseen sodan, muodostivat monet sosialistit rauhan ohjelman: ei mitään valtauksia, ei korvauksia.

Mutta maailman työväestö ei voinut asettaa näitäkään ehtoja.

Sillä noiden ehtojen täyttäminen olisi jättänyt kapitalistisen maailman tilan sellaiseksi kuin se oli ja siis antanut heti aiheen uusiin varusteluihin ja uuteen sotaan. Työväki ei voinut sentähden ottaa harteilleen edesvastuuta.

Mutta nuo molemmat eivät voi olla päteviä edes vallankumouksellisiksi vaatimuksiksi, siis vallankumousta virittäviksi vaatimuksiksi, joita työväenluokka tekee hallitusten hyljättäviksi. Sillä heti kun hallitus joutuu hyvin huonoon asemaan, hyväksyy hän ne (kuten Saksa 1917), tekee itse ne työväen vaatimukset, sanoo työläisille: katsokaa, mehän tahdomme samaa kuin te, ja murtaa siten vallankumouksen erään voiman.

Vaatimus, ettei mitään valtauksia eikä korvauksia, ei ole ollut työväen pääsytienä äskeisestä sodasta.

Sodasta pääsyä on yhtä vähän kuin imperialismista pääsyä.

Siinäpä juuri se hirvittävä tila, mihin imperialismi on vienyt kapitalistisen yhteiskunnan. Ei mikään osoita paremmin tilanteen romahduksellista luonnetta.

Kapitalistiset kansat eivät voi tehdä enää itse todella sovittavaa rauhaa, eivät äskeisen sodan jälkeen eivätkä vastedes. Niiden täytyy mennä yhä suurempiin verilöylyihin.

Ja imperialismin vallitessa ei työväki voi tahtoa imperialistista sotaa eikä imperialistista rauhaa. Sillä jokainen imperialistinen sota merkitsee uutta, uutta vielä hirmuisempaa imperialismia ja jokainen imperialistinen rauha vielä hirveämpää uutta imperialistista sotaa.

Siis äskeisestä sodasta kuten yleensä imperialismista on työväestöllä ainoastaan yksi pääsytie: kumous ja uudistus.

Englannin, Ranskan ja Yhdysvaltojen kapitalistiset hallitukset, kaikkien maiden sosialipatriootit ja valemarxistit, Saksan, Englannin, Ranskan, Italian ja Yhdysvaltojen enemmistö- ja vähemmistösosialistit, ne, jotka jättivät kaikki voimansa ja antoivat sen pääesikunnille, jotka eivät tehneet yhtään ainoata todellista rauhan yritystä, joille kuuluu koko edesvastuu sodasta ja sen kestävyydestä, jotka olivat vain mestariensa, pääesikuntien, palvelijoita, ja jotka siis tihkuvat verta samaten kuin nuo, — ne sanovat: demokratia, kansanvalta. Kun vain on ensin kaikkialla, myös Saksassa ja Itävalta-Unkarissa päästy demokratiaan, niin sitten on demokratia antava maailmalle rauhan. Mutta rahatasavalta Ranska on demokratia, ja maailmata hallitseva Englanti on demokratia, ja Yhdysvallat, trustien ja monopolien maa, aseistettujen lakonrikkojain, työväkeä järjestäviä ja lakossa olevia tuhoovien oikeusmurhien maa, ovat myös demokratia. Ovatko nuo demokratiat ehkäisseet sodan? Eivät. Englanti viritti politiikallaan sodan, siten että saarti Saksan Edvard VII hallitessa, ja Yhdysvallat yhtyivät sotaan heti huomattuaan, että maailman valtius oli kysymyksessä.

Yksinvaltaiset monarkiat ja demokraattiset tasavallat ovat samanlaisia, kun on kysymyksessä pääoman tunkeutuminen ulospäin, pääoman maasta vienti. Saksan, Englannin ja Yhdysvaltojen vallanhimo ja voitonhimo ovat samanlaisia.

Monarkia ja demokratia ovat imperialismin vallitessa samojen pyrkimysten verhoina: leviäminen yli maailman, maailman valtius ja sota maailmasta. Monarkinen ruhtinaskunta ja demokraattinen parlamentti tottelevat molemmat suurpääoman levenemishalua suurten pankkien monopolistien tahtoa, jotka johtavat sotaan, ja monarkia ja parlamentti ovat käyneet, vain noiden molempien mahtien halukkaiksi, yhtä vähän merkitseviksi välikappaleiksi, ja nuo mahdit antavat sijaistensa, hallitusten ja pääesikuntien, välityksellä monarkeille ja parlamenteille, käskyjä, mitä niiden on tehtävä.

Suurten pankkien ja monopolien imperialismin vallitessa ovat monarkit ja parlamentit käynee aivan merkityksettömiksi välikappaleiksi, joilla on valtaa vain silloin, kun ne käyvät noiden suurten pankkien ja monopolien kanssa yhdessä.

Suurten pankkien ja monopolien imperialismille voi tehdä vain yhdellä tavalla lopun, siten että lopettaa demokratiasta ja ehdottomasta monarkiasta imperialismin, ja niin kauvan kuin se on tekemättä on maailman rauha saavuttamatta demokratian ja monarkian avulla.

Tämän kannan todenmukaisuudesta ovat paraana esimerkkinä Yhdysvallat ja niiden presidentti Wilson, monopolistien ja trustien palvelija, jotka muodostavat maailman valtiuden monopolin saadakseen sellaisen armeijan ja sotalaivaston, että niiden pitäisi antaa heille ratkaisuvalta kaikissa tulevissa sodissa.

Nuo ovat pääasiallisimmat ratkaisut, joita hallitukset, sosialipatriootit ja valemarxistit esittävät kapitalismille, sen ulospääsytieksi imperialismista. Olemme osoittaneet ne kaikki vääriksi. Ne eivät voi kestää hetkeäkään tutkimusta, mikä toimitetaan totuutta silmällä pitäen.

Että siis teoreettisesti, teoreettisen tutkimuksen mukaan, ei kapitalismilla ole mitään ulospääsytietä imperialismista.

Mutta työväestön on otettava huomioonsa ei ainoastaan tässä erittelemämme teoria, vaan myös todellisuus. Uudet sodat vapistuttavat jo maaperää, uudet murtumat ovat jo ammollaan. Uusien riitojen jyminä kuuluu jo kovemmin kuin tykkien jyske.

Saksalla oli vallassaan Puola, Belgia ja osa Ranskaa. Se oli paloitellut jo Venäjän, miehittänyt Ukrainan, Kaukaasian ja Suomen, vallannut Liivinmaan, Vironmaan ja Kuurinmaan sekä tuominnut Suurvenäjän voimattomuuteen. Siten oli se pannut Europan valtansa alaiseksi. Eikä sitä ollul tekemässä pelkilllään monarkistinen Saksa, vaan myös demokraattinen, vieläpä sosialidemokraattinen Saksan enemmistö. Englanti-Yhdysvallat eivät olisi voineet sietää sitä. Olisiko se ollut maailman rauhaa? Olisiko ollut aseiden riisumista? Se olisi ollut varma, ehdottoman varma uusi sota.

Ja Yhdysvallat ja Englanti pakottavat voitettuaan kaikki Europan kansat itsenäisiksi. Ne ovat julistaneet sen julkisesti. Se merkitsee, että ne pirstovat Europan ja heittävät sen sisäisten vihamielisyyksien valtaan, Saksan, Itävalta-Unkarin, Puolan, Balkanin, Venäjän sisäisen riidan valtaan. Ja niin hankkivat ne itse yksinvallan maailmassa. Se on heidän teeskentelijänsä Lloyd Georgen ja heidän teeskentelijänsä Wilsonin päämäärä. Ja siihen yhtyväi kaikki puolueet, eivät vain vanhoilliset, vaan myös demokraattiset, vieläpä enemmistöläis-sosialistiset. Europpa ei tule sietämään sitä koskaan. Se on nouseva Saksan johdolla sitä vastaan. Onko siinä maailman rauha, maailman sovinto-oikeus, aseiden riisunta? Ei. Siinä on ehdottoman varma uusi maailman sota, ehdottoman varma sarja uusia maailman sotia.

Työväki ottakoon huomioon vain ympärillään olevan todellisuuden. Se katsokoon vain uusia sodan liesiä, jotka palavat kaikkialla ympärillä. Europassa: Elsas-Lothringen, Puola, kaikki vanhan Venäjän valtiot, Itävalta-Unkarin ja Balkanin. Aasiassa: koko Aasia, tämän maanosan jokainen maa uuden maailman sodan uusi ja pysyvä aihe. Afrikassa koko Afrikka.

Imperialismi jää ja kilpavarustelu jää ja sota jää.

Työläiset!

Pitäkää mielessänne, että hallitukset, sosialipatriootit ja valemarxistit ovat jo sanoneet kaiken tämän, ilmoittaneet nuo kierot keinonsa jo ennen äskeistä sotaa.

Pitäkää mielessä, maailman työläiset, joita tahdotaan nyt taas pettää ja joiden tahdotaan saada tekemään uusi kompromissi, uusi liitto porvariston kanssa, pitäkää mielessä, työläiset, että suuret sosialidemokraattiset puolueet ovat puhuneet maailman rauhasta ja maailman aseista riisumisesta kongresseissaan Kööpenhaminassa ja Baselissa.

Ja mitä se on auttanut? Ei mitään. Sota puhkesi.

Pitäkää mielessänne maailman työläiset, että porvaristo on saanut valtaansa maailman työväenluokan käyttämällä ohjelmalauseita: maailman rauha, aseiden riisuminen j.n.e.

Sillä juuri noiden ohjelauseiden mukana luovuitte te, luopui työväenluokka, vallankumouksesta.

Porvaristo tajusi, että te hyväksyitte nuo ohjelauseet hyväksyessänne nämä rauhalliset keinot ja että te siis hylkäsitte ainoan todellisen keinon, vallankumouksen sotaa vastaan.

Porvaristo tiesi siis, että se voi sotia teidän tekemättä kapinaa.

Ja niin te olette olleet sotaa luomassa.

Nuo ohjelauselmat: maailman rauha, aseiden riisunta, olivat juuri äskeisen sodan aiheuttamis- ja jatkamiskeinoja.

Ja tahdotteko, työläiset, ottaa ne ohjelauseet taasen omiksenne?

Tahdotteko sallia, että kapitalistit ja heidän hallituksensa, sosialipatriootit ja valemarxistit pettävät teitä taasen?

Venäjän keisari ja kaikki hallitukset hänen mukanaan panivat toimeen rauhan konferensseja, laitattivat rauhan palatsin Haagiin ja sanoivat tahtovansa perustaa sovinto-oikeuden — tekivät sen kaiken pettääkseen teitä, työläiset.

Juuri sillä valhehohteella ovat ne houkutelleet teitä sotaan ja saaneetkin.

Sosialidemokraattiset puolueet ja niiden johtajat, reformistit ja valemarxistit, sanoivat teille: teidän on taisteltava maailman rauhan ja aseiden riisumisen puolesta.

Juuri siten ovat ne saaneet teidät sotimaan ja pidättäneet teidät 1914 heinä- ja elokuun vallankumouksesta. Te olitte toivoneet, että aseista riisuminen ja maailman rauha antaisi teille kaiken!

Hallitukset, kapitalistit, reformistit ja kierot radikaalit ovat ajaneet teitä juuri noilla ohjelmalauseilla sotaan.

Tahdotteko nyt jälleen ottaa ne lauselmat omiksenne? Mennä kaksi kertaa samaan satimeen? Se on mahdotonta.

Sillä te aiheuttaisitte itse toisen, kolmannen ja neljännen maailman sodan.

Kapitalistiset hallitukset, sosialipatriootit ja valheradikaalit, työväenpuolueiden oikea sivusta ja keskusta ovat juuri noilla väärillä ohjelmalauseilla pitkittäneet sotaa, teurastusta.

Sillä ne ovat äänestäneet sotamenojen puolesta tai pidättäneet teitä vallankumouksesta juuri siten, että ovat sanoneet teidän myötävaikutuksellanne saatavan tämän rauhan jälkeen maailman rauha, aseiden riisunta ja maailman kansojen liitto!

Siihen luottaen on työtä tekevä joukko ja taisteleva työläisjoukko ajatellut: kestäkäämme, kunhan voitamme tai saamme aikaan suotuisan rauhan, niin varmaan silloin tulee maailman rauha.

Juuri siten, tuon toiveen avulla jatkui verilöyly.

Tuo toive oli petollinen, mutta juuri sen petollisen toiveen avulla jatkettiin maailman sotaa vähentämättä.

Ja luotatteko kuitenkin nyt jälleen samaten kuin sodan edellä noihin ohjelmalauseisiin?

Nyt tuon sodan tehtyä tehtävänsä, sen jälkeen, ovat nuo ohjelmalauseet vielä kierompia kuin sodan edellä.

Sillä juuri tuo sota teki kansojen välisen vihan entistä suuremmaksi, hajoitti niitä entistä enemmän, teki niiden edut vielä paljoa enemmän vastakkaisiksi ja vihamielisiksi ja loi, kuten olemme osoittaneet, uudet sotien syyt, uudet sotaliedet, entisiä paljon suuremmat ja lukuisammat.

Pääomamäärät kasvavat, levenemishalu käy suuremmaksi, edut uusista sodista yhä valtavammiksi maailman kaikissa osissa. Uudet maailman sodat ovat siis paljon varmemmat kuin äskeisen sodan edellä.

Ja annatteko, työläiset, hallitusten ja kapitalistien, sosialipatrioottien ja radikaalien nyt jälleen pettää itseänne samaten kuin sodan edellä?

Kapitalistiset hallitukset, porvaristo, sosialipatriootit ja valhemarxilaiset antoivat teille harhakuvan maailman rauhasta. Juuri siten syttyi kansojen sota ja, mikä vielä pahempi, kaikkien työläisten keskinäinen sota. Sillä siten väistitte te maailman sodan edellä vallankumousta.

Ne antoivat teille harhakuvan kaikkien kansojen maailman liitosta. Juuri sen avulla saatiin aikaan kaikkien kansojen maailman sota. Juuri siten saatiin aikaan mikä oli vielä pahempi, työväen hajaantuminen kansallisiin osiin.

Ja pitäisikö teidän antaa pettää itseänne taasen sillä?

Jos annatte tehdä niin, silloin tulee uusi maailman sota vielä hirveämmäksi kuin äskeinen oli, työväki hajaantuu uudelleen ja maailman työväestö tuhoutuu kokonaan.

Kaiken tuon estämiseksi oli sodan edellä yksi keino: työväen vallankumous.

Kaiken tuon estämiseksi on olemassa ainoastaan yksi keino: työväen vallankumous.

Työläiset!

Maailman kapitalismi on järjestynyt maailmata valloittaessaan kahteen jättiläisryhmään.

Se on koonnut kaikki voimansa, elävät ja kuolleet, luonnon ja ihmiskunnan, kahteen jättiläisryhmään valloittaakseen itselleen maailman.

Nämä kaksi ryhmää taistelevat ja tulevat, taistelemaan siepatakseen toisiltaan maailman valtiuden.

Ja te, työläiset, sorrutte ja murskaannutte, tulette jauhettaviksi ja murskaantumaan mäsäksi vielä pitkät vuodet noiden kahden mahdin välissä, niiden taistelussa.

Ei ole mitään poispääsytietä.

Kapitalismilla ei ole mitään tuosta imperialismista poisvievää tietä.

Kapitalismi, joka on elänyt vain taistelulla ja verellä, kohonnut nyt kaikkien kansojen kahden ryhmän taisteluksi koko maailmasta, ei voi keksiä itselleen mitään verilöylystä poisvievää tietä, se tukehtuu omaan vereensä, poikiensa, kansojensa vereen, teidän vereenne, työläiset.

Maailman työläiset!

Teilläkään ei ole verestä, sodasta, siitä imperialismin sodasta pois päästävää tietä. Sellainen ei ole oikeus, ei merien vapaus eikä kauppavapaus, ei rauha ilman valtauksia ja korvauksia, ei maailman kansojen liitto, ei pakollinen sovinto-oikeus, ei kansojen itsemääräysoikeus eikä demokratia.

Kaikki nuo ovat valheita ja petoksia, joilla tahdotaan takoa teidät, maailman työläiset, sitä lujemmin kiinni imperialismiin tahi tehdä imperialismi sitä vahvemmaksi.

Sillä on olemassa vain yksi oikeus, teidän oikeutenne.

On olemassa vain yksi vapaus, työväen vapaus.

On vain yksi rauha, kommunismi.

Maailman työläiset!

Teillä ei ole yhtään imperialismista poisvievää kapitalistista tietä.

Mutta on olemassa yksi työväentie.

Te voitte lakkauttaa imperialismin.

Te voitte lakkauttaa sen, jos yhdytte työläisten maailman liitoksi. Silloin voitte lakkauttaa koko imperialismin, maailman imperialismin.

Vallankumous, vallankumous imperialismia vastaan, se on imperialismista ja sodasta poisvievä tie.

Mutta imperialismia ei voilla lakkauttaa lakkauttamatta kapitalismia.

Imperialismista poisvievä tie, ainoa tie teille, työläiset, on siis sosialinen vallankumous.

Ja että tämä ei ole mikään ennustus, vaan totuus, asiallinen totuus, sen todistaa jo Venäjän vallankumous.

Takaisin sisällysluetteloon

 

III.

Vallankumouksen toteuttamismahdollisuus.

Sosialismi nousee veren ja valkeen merestä, millä kapitalismi peitti maailman, mihin imperialismi hautaa kapitalismin.

Siitä taistelusta, jota suurpääoma käy maailmasta, nousee maailman työväestö taisteluun koko suurpääomaa vastaan.

Ja maailman työväestö voittaa tässä imperialismia vastaan käytävässä taistelussa ja perustaa kommunismin.

Olemassaolomme perusta, — sillä kommunismi on olemassaolomme, ihmiskunnan olemassaolon perusta, — perusta, mihin ihmiskunnan elämä nojasi miljoonia vuosia, sillä yksityisomistuksen aika on vain silmänräpäys heimokommunismin tuhansiin vuosisatoihin verraten, ihmiskunnan olemassaolon perusta luodaan uudestaan.

Kommunismi, josta johtuvat kaikki hyveet, kaikki hyvä, mitä ihmiskunnalla on, kaikki jalo, mitä on sydämmissämme, mitä on ihmiskunnan sydämmessä, nousee uudestaan.

Kommunismi, josta unelmoivat suurimmat filosofit, kuten Plato: kommunismi, joka oli alkukristillisyyden lähde ja päämäärä; kommunismi, joka eli kristinuskon ja kaikkien korkeampien uskontojen taivaallisena kuvana; kommunismi, jonka puolesta alimmat sorretut luokat ovat taistelleet yksityisomistuksen kaikkina aikoina, keskiaikana ja uutena aikana; kommunismi, jota suuret utopistimme mielikuvittelivat; kommunismi, jonka puolesta taistelijamme ovat kaatuneet kaikissa maissa; kommunismi, jonka ensimmäinen suuri johtajamme, Marx, näki ennakolta, tajusi, tiesi ja jonka perustuksen hän laski; koko maailman, koko ihmiskunnan uudenaikainen kommunismi, tieteen, tunnetun teknikan pohjalle perustettu, se luodaan.

Ja me, autuaat, näemme sen ja taistelemme sen hyväksi.

Se elää jo yhdessä maassa, Venäjällä.

Ja me näemme vallankumouksen valon leimahtavan kaikkialla ja leviävän yli koko Europan kuin kultainen hohde ja maailman kommunismin valon nousevan uuden ijankaikkisuuden valona.

Jos työväestö on yksimielistä, jos kaikkien kansojen työväestö kokoontuu yhteen ja taistelee kaikkia imperialismeja vastaan kuin yhtä imperialismia vastaan, silloin, vain silloin on se voittava.

Ellei se liity yhdeksi kokonaisuudeksi, silloin katoaa tuo kultainen valo taas joksikin ajaksi.

Työväen tieteilijänä on nyt tehtävänämme tutkia kirkkain ja levollisin silmin, onko työväellä mahdollisuutta tehdä maailman vallankumous, ja osoittaa se.

Jos Jumala vallitseisi ihmisten kohtaloa, jos hän olisi määrännyt ihmisten kohtalon ennakolta ja toteuttanut jonkun suunnitelman mukaan, niin ei hän olisi voinut valmistaa sosialismin voittoa paremmin.

Kapitalismi itse on luonut imperialismillaan sosialismin voiton ehdot.

Imperialismi on kahle, jonka kapitalismi kietoo omien tuotantovoimiensa ympärille ja jonka kapitalismi itse räjähyttää poikki, jonka kapitalismin itsensä tuotantovoimat räjähyttävät poikki, jotta voisivat kehittyä vapaasti ja loppumattomasta loppumattoman voimansa kanssa sopusointuisesti.

Mutta imperialismia ei voida räjähyttää lakkauttamatta kapitalismia.

Kapitalismi lakkaa siis nyt itsestään.

Kuinka toisin onkaan käynyt kuin suuri mestarimme Marx oli ajatellut. Samoin kuin hän piti pääoman laajenemisvoimia, jotka vievät monopoliin ja imperialismiin, todellisia pienempinä, samoin kuin hän siis piti liian vähässä arvossa niitä siveellisiä ja aineellisia voimia, joita työväestö käyttäisi kukistaakseen kapitalismin, samoin ei hän myöskään nähnyt vallankumouksen uusia syitä eikä voinut nähdä niitä.

Hän uskoi, että pääoma joutuisi taloudellisiin puliin ja että työväestö kukistaisi sen sitten.

Tosiasiallisesti törmää pääoma maailman yli laajetessaan poliitillisia esteitä[7*] vastaan, jotka se voi voittaa ainoastaan tuhoamalla omaa voimaansa mitä suurimmassa määrässä. Tämä tuottaa työväestölle hirveitä kärsimyksiä ja ajaa sen siten kumoukseen, syöksemään pois pääoman.

Kaikkea, kirjaimellisesti kaikkea, mitä vallankumous tarvitsee, on nyt olemassa. Paljon, äärettömän paljon sitä, mikä tekee vallankumouksen toteuttamisen mahdolliseksi.

Ihmiset ja välineet, sen toteuttamisen aineelliset ja siveelliset voimat, ovat kaikki olemassa.

Puute, vallankumouksen ensimmäinen ja vahvin, jopa sen varsinainen ja ainoa alullinen aiheuttaja, joukkojen, miljoonien, kansojen enemmistöjen hätä on olemassa.

Eikä ainoastaan jossakin maailman pienessä osassa, vaan kansainvälisenä. Maapallon kaikissa maissa.

Ja sodan ja hädän synnyttämät intohimot ovat olemassa. Tuska, kuohunta, viha!

Tappioiden ja hävitysten synnyttämä tuska, mielten kuohu kapitalistisia luokkia ja niiden hallitsijoita vastaan, jotka aiheuttivat sodan, viha yleensä kapitalismia vastaan.

Ne sielulliset ja inhimilliset tekijät, jotka tulevat luomaan vallankumouksen, ovat siis olemassa. Ja ne leimahtavat palamaan vielä kiivaammin. Sillä tämä on edistyvää kehityskulkua. Kuta kauvemman sotaa kestää, sitä enemmän se kasvaa.

Ja aineelliset välineet ovat olemassa. Sillä kapitalismi ja imperialismi ovat keskittäneet tuotantovoimat, ovat keskittäneet ja säännöstelleet tavarain tuotannon ja tavarain jaon.

Ihmeiden ihme, ne aineelliset tuotantovoimat, jotka imperialismi itse on luonut sodan kuluessa, eivät ole enää vanhan kapitalismin välineitä, joilla voitaisiin rakentaa ainoastaan kapitalistinen valtio jälleen. On kuin olisi jokin jumala, jokin loihtija käynyt niihin käsiksi ja loihtinut niistä kapitalistisista välineistä aivan toiset.

Valtio, kapitalistinen valtio, on käynyt käsiksi oman elämänsä, olemassaolonsa välineisiin, juuri omaan olemassaoloonsa, omaan olemukseensa ja muuttanut ne toisiksi ja tehnyt ne toisiksi välineiksi, jonkin toisen olennon, uuden olemassaolon välineiksi, valmisteluiksi.

Ihmiskunta on synnyttänyt taistelullaan, omalla taistelullaan, uuden yhteiskunnan idun.

Ja kapitalistinen valtio, imperialismi ja sota eivät ole luoneet työväelle pelkältään sosialismin aineellisia ehtoja ja psykologisia ehtoja, vaan ovat myöskin heikontaneet kapitalistisia luokkia. Ne ovat raadelleet ja köyhdyttäneet toisiaan. Äärettömän paljon heikompina kuin ennen ovat ne nyt maailman työväestön vastassa, eivät voi pitää työväestöä enää vallassaan. Mutta maailman työväestölle on imperialismi antanut sota-aseet käsiin, ja työväestö voi voittaa niillä kapitalismin, tuhota sen. Maailman koko työväestö on aseissa.

Ja sodalla on vallattu joukko kansoja, ne sorrettu ja niiltä ryöstetty vapaus. Ne voivat odottaa, että ainoastaan työväen voitto on vapauttava ne kokonaan. Nuo kansat tulevat heikontamaan yhä enemmän kapitalistista luokkaa ja vahvistamaan työväestöä.

Ja sodan kestäessä kävi ilmi, kuinka lyhyessä ajassa yhteiskunnan perusta voidaan muuttaa!

Jopa sekin mahti, jota kaiken vastavallankumouksen täytyi toivoa nojakseen, tsarismi kukistui.

Ja työväestölle on annettu enemmän kuin ovat kaikki muut keinot, siveellisesti enemmän, — esimerkki: Venäjän vallankumous. Ja maailman työväestölle ovat syntyneet ensimmäiset suuret vallankumoukselliset johtajat.

Siis välineet, henkiset ja aineelliset, ihmiset ja esineet, ovat olemassa.

Tehtävänämme on nyt tutkia ja esittää tätä lähemmin ja yksityiskohtaisesti, jotta kansainvälinen työväestö huomaisi vallankumouksen olevan mahdollista. Jotta kansainvälinen työväestö ammentaisi totuudesta vallankumouksellisia voimia.

Alkaessamme nyt puhua vallankumouksen mahdollisuudesta on ensinnä huomautettava, että emme erota sodan aikaista ja sodan jälkeistä vallankumousta.

Vallankumous voi tulla sodan kestäessä tappion takia, puutteen takia, loppumattoman verilöylyn takia, josta ei pelasta mikään. Vallankumouksellisen työväestön täytyy kääntyä jokaisessa maassa omaa hallitustaan vastaan ja vaatia vallankumouksella pikaista rauhaa ja pakottaa siihen. Toiseksi on työväestön päästävä kansainvälisesti yksimieliseksi. Sitä varten on uusi internatsionale tarpeen.

Kaikkien maiden vallankumouksellisten työväestöjen edustajien kokoonnuttua on heidän annettava kaikkien maiden työläisille yhteinen kehoitus, että ampumatarvetehtaissa on lopetettava työt[8*] eikä enää käytettävä aseita ulkonaista vihollista vastaan.

Tämä merkitseisi epäilemättä vallankumousta kaikissa maissa.

Kaikissa maissa suureneva hätä voi viedä työväestön sodan aikana vallankumoukseen.

Vallankumous voi tulla myös sodan jälkeen.

Tarkoituksellemme on se samantekevä. Sillä vallankumouksen ehdot ovat jo olemassa kaikissa maissa.

Ja toiseksi: maailman vallankumouksesta puhuessamme täytyy huomauttaa, että mielessämme ovat kaikki maat, kuitenkin ensi sijassa Englanti ja Saksa, jossa aineelliset edellytykset, tuotantovoimat, ovat täysin kypsät sosialismille. Toisissa maissa on vallankumous myös varmaan puhkeava ja voittava, mutta varmaa on, että jos vallankumous voittaa Englannissa ja Saksassa, niin tulee se helposti voittamaan Europan ja Pohjois-Amerikan muissa maissa.

Ja kolmanneksi on sanottava, että emme sano ennakolta mitään vallankumouksen pituudesta emmekä sen luonteesta. Sillä on mahdollista, että sosialismin toteuttava taistelu militarismia, imperialismia ja sotaa vastaan kestää vuosikausia, mahdollista sekin, että taistelu päättyy pian voittoon.

Kuitenkin on hyvin todennäköistä, että taistelu tulee kestämään hyvin, hyvin kauvan, sillä toisiaan vastassa olevien luokkien voimat ovat valtavat ja niitä taisteluun ajavat voimat ovat valtavat. Mutta emme kajoa pitemmältä sen pituuteen. Sanomme koko taistelua vallankumoukseksi.

Eikä taistelun luonteestakaan ole mitään ehdottoman varmaa sanottavana. Marx oletti, että sosialismin voitto olisi Englannissa mahdollinen ilman väkivaltaisia keinoja. Ja kukapa ei toivoisi mitä palavammin, että kaikkialla olisi voinut olla niin! Kukapa ei toivoisi, että ihmisten ikuinen onni tulisi verta vuodattamatta.

Mutta kaikissa maissa, myöskin Englannissa, on työväestö aseissa ja luokat ovat toisiaan vastassa aseissa.

Siis todennäköisesti on kaikkialla tuleva aseellinen väkivaltainen vallankumous.[9*]

Puhumme siis vallankumouksesta sen yleisessä merkityksessä ja käsitämme sillä sekä rauhallista että väkivaltaista vallankumousta, sekä kauvan kestävätä että lyhyttä, sekä sodan aikaista että rauhan teon jälkeistä.

Käykäämme nyt nuo edellytykset huomioon ottaen tutkimaan vallankumouksen toteuttamismahdollisuutta.

Kapitalismin on ollut pakko, voidakseen käydä sotaa, säännöstellä maailman tuotantoa ja tuotteiden jakoa.

Se on joko siepannut itselleen tai pannut valtansa alaiseksi teollisuuden, kaivokset, maanviljelyksen, rautatiet, laivaliikenteen, pankit. Se on ottanut käsiinsä välttämättömimpien elintarpeiden ja hyvin monien raaka-aineiden jaon.

Siten kaikissa sotaa käyneissä valtioissa, samaten myös Europan ja Pohjois-Amerikan puolueettomiksi jääneissä maissa, osiksi myös jopa Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Australiassa.

Mitä oli pidetty mahdottomana, mitä kapitalistit ja reformistiset sosialidemokraatit olivat pitäneet mahdottomana, tavarain tuotannon ja tavarain jaon yhtenäistä ja keskitettyä järjestelyä kapitalistisessa valtiossa, ne olivat olemassa.

Yhteiskunnallisen taloudellisen elämän suurimman osan kiinteä järjestely oli olemassa.

Hätä, rautainen välttämättömyys, oli toteuttanut kolmessa vuodessa, sota oli toteuttanut hädän avulla kolmessa vuodessa sen, mihin rauhan aikana olisi tarvittu ehkä vielä puoli vuosisataa: työn yhteiskunnallisen järjestelyn.

Mutta sosialismikin nojautuu työn, tuotannon ja jaon yhteiskunnalliseen järjestelyyn.

Sosialismin perusta on siis olemassa.

Kapitalismi on laskenut korkeimmalla kehitysasteellaan, imperialismina, taisteluna maailman herruudesta, perusteen sosialismille: maailman tuotannon ja tuotteiden jaon keskitetyn järjestyksen.

Työväestö löytää äkkiä edestänsä sen, minkä odotti tulevan vasta vuosikymmenien päästä: sosialismin perustamiseen ja rakentamiseen tarvittavat aineelliset välineet.

Mutta näihin nähden on vielä enemmän olemassa.

Sodan edellä eli vielä kaikissa maissa loppumattomasti suuria ja pieniä liikkeitä, jotka eivät työskennelleet vielä yhdessä. Mutta sodan aikana on valtavan suuri osa niistä, joko vapaaehtoisesti tai valtion pakoitettua, liittynyt kartelleihin ja trusteihin. Näin varsinkin Saksassa, mutta myös Englannissa ja muissa valtioissa.

Työväestön on siis käytävä käsiksi asiaan ja säilytettävä noita välineitä. Se ei saa sallia, että nuo keinot, maailman teollisuuden, kaupan, maanviljelyksen, liikenteen ja pankkien hallinta, maailman tavarain tuotannon ja tavarain jaon yhteiskunnalliinen järjestely, tulevat jälleen kapitalistisen yksityisomistuksen, kapitalistisen epäjärjestyksen ja anarkismin asioiksi.

Työväestön oli sanottava: tuotanto ja jako ovat maailman yhteisiä asioita ja pysyvät niinä.

Valtio on tosin järjestänyt sodan aikana tuotannon ja jaon, ne olivat tulleet valtiovallan alaisiksi, mutta tuotantovälineet ja jakovälineet eivät tulleet valtion omaisuudeksi. Ne kuuluvat vielä yksityiskapitalisteille.

Mutta hallitsevien, kapitalististen, imperialististen luokkien käsissä on valtio työläisten sortamis-, hallitsemis- ja nylkemisvälineenä, vaikkakin järjestelee jakoa ja tuotantoa.

Sillä se säännöstelee kuitenkin tuotantoa kapitalistien hyväksi. Voitot jäävät niille. Ja jaossa jättää valtio leijoonaosat tuotteista kapitalisteille. Työläinen saa jaossa hyvin vähän.

Siis tässä kohdin on saatava aikaan muutos. Maailman työläisten, etusijassa Englannin ja Saksan työläisten, on pidettävä huolta siitä, että valtiollinen tuotanto ja jako tulee järjestetyksi toisin. Että ne tulevat yhdenmukaisiksi. Kaikilta työtä tekeviltä kaikille työtä tekeville samassa määrässä.

Ja kuinka heidän pitäisi tehdä se muuten kuin lakkauttamalla tuotantovälineiden yksityisomistus ja siirtämällä se valtiolle? Ja kuinka voisivat he saada sen aikaan muuten kuin ottamalla valtio itselleen ja rupeamalla sen valtijaiksi?

Kuinka muuten kuin siten, että he valloittavat poliitillisen vallan ja perustavat työväen diktatuurin?

Että he hävittävät vanhan valtiovallan ja asettavat sen sijalle uuden, työväen valtiovallan?[10*]

Että he muuttavat kapitalistisen valtion, sotaisan imperialismin, diktatuurin työväen diktatuuriksi?

Että tämäkin on mahdollista, osoitamme myöhemmin.

Mutta joka tapauksessa: perusta, uuden yhteiskunnan aineellinen perusta on olemassa.

Kapitalismi, imperialismi, on järjestänyt tuotannon ja jaon yhteiskunnalliseksi kautta maan.

Siten on saatu todiste, että sosialistinen maailman yhteiskunta voi pysyä pystyssä.

Olemme siis osoittaneet, että sosialismin aineelliset ehdot ovat olemassa.

Toiseksi on meidän nyt osoitettava, että työväen täytyy valloittaa valtio persoonallisista, inhimillistä, psykologisista syistä.

Kapitalismi on vienyt äskeisessä sodassa häviöön omat tuotantovälineensä.

Työläisiä, pikkuporvareita ja pienviljelijöitä on tapettu miljoonittain, miljoonittain, miljoonittain ammuttu raajarikoiksi.

Lesket ja orvot ovat vartioiden väestöinä. Määrätöntä kurjuutta maat täynnä.

Suuria pääomia on tuhottu. Tavaroita ei ole tuotettu ollenkaan tai ei mainittavassa määrässä. Puuttuu raaka-aineita. Koneet on kulutettu loppuun tai tehty käyttökelvottomiksi. Koko teollisuus oli kohdistettu sodan tarpeisiin. Kuljetusvälineet ovat huonossa kunnossa. Kokonaisia laivastoja on meren pohjassa.

Peltoja ei ole hoidettu ollenkaan tai on niitä viljelty huonosti, ne tuottavat vähemmän kuin sodan edellä. On puute lannasta. Karjamäärä on pienempi ja karja varsinkin heikompivoimaista.

Maailman elintarpeiden tuotanto on riittämätön ja käy yhä pienemmäksi. Ehkä uhkaa jopa maailman nälänhätä.

Pikkuporvaristosta on syösty miljooneja häviöön. Miljoonat köyhät pienviljelijät ovat menettäneet omistamansa.

Suunnattoman suuret velat rasittavat kansoja. Korkokuormat ovat paljon suuremmat kuin valtion tulot sodan edellä. Valtio voi julistaa velat mitättömiksi. Mutta silloin on yksityispääoma raunioitettu. Valtio voi yrittää maksaa ne. Mutta silloin tulee väestö imetyksi luita myöten. Molemmissa tapauksissa uhkaa työväenluokkaa perikato.

Lähenee taloudellinen ja rahallinen pula äärettömän paljon suurempi kuin on ollut koskaan ennen. Ja se yli koko maailman. Yleinen köyhyys tulee kestämään.

Kuinka saavat miljoonat — 20–30 milj. — sodasta palanneet työtä? Ei ole raaka-aineita, koneet on kulutettu loppuun tai tehtaat oli muutettu sotatarpeiden tuottamiseen soveltuviksi. Hinnat pysyvät niin huikeina, ettei työväki voi suorittaa.

Työttömyys, kurjuus, köyhyys, nälkä ovat iskeneet kyntensä työväestöön.

Eivätkä pelkästään työväestöön, vaan myös pikkuporvaristoon ja pienviljelijästöön.

Ja sen lisäksi ja kaiken sen ohella tulee uusi imperialismi, kuten olemme osoittaneet, uusine varustuksineen ja vaatimuksineen.

Ja sitä paitsi uhkaa uusi maailman sota, uhkaavat uudet maailman sodat, eivät kaukana, vaan välittömän lähellä, tuon ensimmäisen sodan seurauksena.

Vallankumouksen, maailman vallankumouksen, sielulliset, henkiset edellytykset eivät siis ole pienemmät kuin aineelliset.

Mutta, sanotaan, juuri yleinen köyhyys, raaka-aineiden ja koneiden ja pääoman puute ovat sosialismin esteenä, eivät sen edellytyksenä.

Ajateltiinhan aina, että sosialismi voi syntyä vain rikkaudesta.

Tuo on vain näennäinen väite.

Sillä myös kapitalistisen luokan täytyy rakentaa tuosta kurjuudesta, noista raunioista uusi yhteiskunta. Sen on pakko koettaa perustaa uusi kapitalistinen talous samoilla sodan vähentämillä välineillä, joilla työväestön pitäisi perustaa sosialistinen.

Pääomalla ja työllä, molemmilla on samat rauniot edessään ja molempien olisi rakennettava niillä ja niistä uusi yhteiskunta.

Kun hävitys ei ole esteenä kapitalismille, ei se voi olla esteenä myöskään työväelle.

Kysymys on vain siitä, kuka voi rakentaa paraiten uuden yhteiskunnan.

Ja vastaus on: työväestö voi perustaa nyt paljon paremmin, paljon nopeammin sosialistisen yhteiskunnan kuin pääoma, kapitaali, kapitalistisen.

Miten on pääoma koettava pelastua pulasta, miten voittava vaikeudet, miten, millä tavalla, millä toimenpiteillä perustava uuden kapitalistisen talouden?

Sen on perustettava samaan aikaan uusi talous, s.o. asetettava vanha jälleen kuntoon, ja luotava uutta lisäarvoa. Sen on luotava uutta lisäarvoa enemmän kuin sen tuottamattomat menot ovat.

Samaan aikaan on sen pidettävä yllä miljooneja ja yhä miljooneja sotaväestä pois laskettuja, annettava miljoonille työläisille työtä ja palkka, elätettävä miljoonittain työttömiä, miljoonittain raajarikkoja, miljoonittain leskiä ja orpoja, avustettava miljoonittain köyhtyneitä pikkuporvareita ja köyhiä pienviljelijöitä.

Samaan aikaan on sen maksettava tavattoman suuria velkoja.

Ja samaan aikaan uusia varustuksia ja uusien sotien valmisteluja.

Uuden talouden perustaminen ja tuhotun uudelleen kuntoon laittaminen, uuden, tappioita suuremman voiton hankkiminen, — avustus, todella riittävä avustus kaikille noille miljoonille työtä tekeville, työttömille, köyhtyneille ja kurjille, — uudet varustukset imperialistisiin, militaristisiin tarkoituksiin, uusia välttämättömiä sotia varten, — tämä kaikki samaan aikaan, — se on pääomalle mahdotonta. Rauhan tultua ei pääomakaan voi tehdä tuota kaikkea. Se ei voi koota sitä varten miljaardeja miljaardien jälkeen. Miksi ei?

Syystä kun pääoman täytyy auttaa pääomaa ja säästää sitä. Syystä kun se ei voi ottaa itsestään miljaardeja miljaardien jälkeen, ei voi eikä tahdo luopua itsestään.

Syystä kun se ei voi järjestää tuotantoa kaikkien eduksi, vaan ainoastaan yksityisten lisäarvoa silmällä pitäen. Syystä kun se ei voi kohottaa kaikkien ihmisten työvelvollisuudella ja kaikkien työvälineiden keskityksellä tuotantoa korkeimpaan voimaan, kun sen täytyy järjestää se vain mahtavia varten.

Pääoma ei voi luovuttaa tehtaita ja tuotantovälineitä, jotta saavutettaisiin korkein tuotanto.

Se ei voi luovuttaa pääomaa, rikkautta, jotta kaikki köyhät, työttömät ja nälkäiset tulisivat autetuiksi.

Se ei voi tehdä mitättömiksi velkojaan, jotta korot lakkaisivat.

Se ei voi sälyttää niskoilleen niin raskaita veroja kuin nyt olisi tarpeen.

Se ei voi luopua varustuksista ja käyttää siten vapautuvaa pääomaa tuottavaan työhön.

Se ei voi edes lopettaa ylellisyyttä vapauttaakseen edes siitä pääoman.

Juuri pääoma ei voi sitä, syystä kun se on lisäarvon luoma ja yksityisomistajille lisäarvoa synnyttävä, siis syystä kun sen täytyy pitää huolta lisäarvosta, s.o. itsestään.

Se ei voi nousta pystyyn, ei perustaa uutta, syystä kun se on oma itsensä.

Siis käy selville, että pääoma on joutunut pulaan, josta se ei voi vapautua enää.

Siis käy selville, että pääoman omien elävien ja kuolleiden tuotantovoimien hävittäminen sodalla on kehittynyt pulaksi, josta voi johtua vain vallankumous ja jossa olevat tuotantovoimat voi vain vallankumous järjestää uudelleen.

Käy selville, että imperialismi on kahle, mihin pääoma panee tuotantovoimansa ja mistä se ei voi itse vapautua, mitii se ei voi itse murtaa.

Josta työväen täytyy vapauttaa se.

On varmaa, että kapitalismi koettaa vapautua. Kaikista vaikeuksista huolimatta koettaa se elää edelleen. Sodan raunioista on se koettava rakentaa uuden kapitalistisen yhteiskunnan. Siinä auttavat sitä petturit, reformistit, sosialipatriootit ja valemarxistit. Pääoma koet-i taa pelastua.

Vanha yhteiskunta ei luhistu koettamatta pysyä pystyssä äärimmilleen asti.

Mutta millä tavalla on se koettava?

Työväkeä aivan tyydyttämättömällä.

Pääomalla on yksi ainoa tapa, perinnäinen, entisyydestä tuotu. Siis riistämällä työväeltä ankarammasti, kuristamalla, orjuuttamalla työväkeä kovemmasti.

Puristamalla työväeltä summattoman suuret määrät lisäarvoa.

Siinä tehtävässä auttavat sosialismin pettäjät, sosialipatriootit, Scheidemannit, Legienit, Hendersonit, Vanderveldet, Thomas't, Turatit y.m. ja valemarxistit, kuten Kautsky, pääomaa.

Laittaakseen uuden yhteiskunnan vanhan raunioista, — hankkiakseen tappioita suuremman uuden voiton, — avustaakseen miljoonia työttömiä, silvottuja, leskiä ja orpoja, — maksaakseen velkoja, — mahdollistuttaakseen uudet varustukset ja uudet sodat, — siihen on pääomalla vain yksi keino: uutta lisäarvoa! Uutta lisäarvoa kuulemattomassa määrässä, loppumattomasti.

Mutta uutta lisäarvoa voidaan pusertaa ainoastaan työtätekeviltä luokilta, varsinkin palkkatyöväestöltä.

Niillä työläisillä, jotka saavat työtä, teetätetään enemmän kuin koskaan ennen.[11*]

Miljoonille työläisille ei makseta palkkaa riittävästi.

Miljoonille sotamiehille, jotka jäävät toistaiseksi palvelukseen, ei anneta palkkaa niin riittävästi, että voisivat elättää itsensä ja perheensä.

Miljoonia työttömiä ei ravita kylliksi.

Miljoonia häviölle saatettuja pikkuporvareja ja pienviljelijöitä, miljoonia miljoonia silvottuja, leskiä ja orpoja ei auteta kylliksi.

Ja työväen, pikkuporvarien ja pienviljelijöiden suoritettaviksi pannaan veroja enemmän kuin konsaan ennen.

Sosialipatriootit ja valemarxistit ovat kaikessa siinä mukana. He muodostelevat pääoman kanssa yhdessä hallituksia, jotka tekevät työväestä ja kaikista sorretuista luokista orjia.

Mikä väline on kapitalismilla käytettävänä siinä tehtävässä?

Valtio.

Valtio pakottaa työväestön, köyhät pienviljelijät ja lesket, ja orvot ja silvotut kurjuuteen ja köyhyyteen.

Valtio koettaa ostaa toisen osan työläisiä, kohdella toista osaa paremmin, siis hajoittaa työläisten rivit.

Valtio järjestelee tuotantoa kapitalismille edullisella tavalla. Se säilyttää siviilipalvolusvelvollisuuden. Se asettaa tehtaat ja verstaat suojeluksensa alaisiksi. Työläisistä tekee se valtion työläisiä, teollisuussotamiehiä. Se tekee heistä työnantajaliittojen, syndikaattien ja trustien orjia. Se muuttaa valtion kuritushuoneeksi. Se panee valtiososialismia käytäntöön pääomalle edullisella tavalla, niin että se sosialismi tekee kapitalistit ja kapitalistisen valtion ylivaltaiseksi ja orjuuttaa täydellisesti työläiset.[12*] Valtio mahdoilistuttaa kaikkein kovimman työväeltä riistämisen, siten että tekee työlakon mahdottomaksi.

Ja mikä väline sillä on käytettävänään pakottaakseen tuohon kaikkeen?

Sotaväki.

Sillä on sama sotajoukko, samat sotajoukot, jotka kävivät sotaa kapitalismin hyväksi tehdäkseen imperialistisia valloituksia: saksalainen, englantilainen, ranskalainen ja amerikkalainen sotaväki. Sama sotaväki, samat sotajoukot, joihin työläiset menivät 1914 murhatakseen toisiaan pääoman etujen takia. Samaa sotaväkeä, samoja sotajoukkoja, mutta nyt todennäköisesti valioväkeä, (porvaristosta ja maanviljelijöistä muodostettua) tulevat kapitalistit käyttämään nyt orjuuttaakseen työläiset sodan jälkeen kokonaan ja rakentaakseen uuden kapitalistisen yhteiskunnan.

Jokaisessa taloudellisessa, jokaisessa poliitillisessa lakossa, jokaisessa kapinayrityksessä tulevat sotajoukot esiintymään ja taivuttamaan työläiset kanuunoilla ja kivääreillä, jotka työläiset tekivät itse sodan ollessa, valloittivat ja joita käyttivät.

Ja siten tulevat tekemään samat sotaherrat, jotka johtivat sotaa ulkonaista vihollista vastaan: Hindenburgit, Fochit, Haiqit, Perkinit.[13*]

Sanalla sanoen: pääoma, kapitalistiset valtiaat, koettavat pelastaa pääoman, siten että pitävät valtion ja sotaväen avulla huolta mahdollisimman suuren lisäarvon kiskomisesta itselleen, sortaen sitä saadakseen mitä hirvittävämmällä tavalla työväestöä ja kiduttaen tätä mitä kauhistuttavammin hädällä.

Yksinään sillä tavalla on pääoman pelastaminen ja uuden kapitalistisen yhteiskunnan perustaminen mahdollista.

Mutta työväestö, työläiset ja työttömät, silvotut, pikkuporvarit ja pienviljelijät, lesket ja orvot, eivät voi sallia sitä.

Heidän täytyy nousta tuota menettelytapaa vastaan.

Ja kun pääomalla ei ole muuta välinettä kuin valtio, niin täytyy heidän nousta valtiota vastaan.

Ja kun pääomalla ei ole mitään muuta menetelmäjärjestelmää, niin täytyy heidän nousta itse pääomaa vastaan.

Heidän täytyy tehdä vallankumous lakkauttaakseen valtion ja pääoman.

Taistelu imperialismia vastaan on muodostunut todella sosialismia toteuttavaksi taisteluksi, sosialiseksi vallankumoukseksi.

Mutta voiko työväestö tehdä sen, mitä kapitalismi ei voi?

Voiko se niin ylipäänsä, voiko paremmin ja nopeammin? Voiko se antaa kaikille miljoonille työtä ja palkkaa ja avustusta? Voiko se auttaa samaan aikaan itseänsä ja koko väestöä ja koko ihmiskuntaa? Voiko se, mitä pääoma ei voi?

Kyllä, työväestö voi sen.

Työväestö voi, syystä kun sillä ei ole niitä monia esteitä, jotka ovat pääomalla, kapitalistisella luokalla.

Tehtävä on kyllä vaikea työväellekin — rakentaa uusi yhteiskunta sellaisen hävityksen keskelle, sellaisista loppumattomista rauniosta. Työväestö joutuu samaten vararikkopesään.

Mutta työväestö voi kuitenkin suorittaa tehtävän paljon nopeammin ja pikemmin kuin porvaristo.

Sillä työväen ei tarvitse säästää pääomaa. Olevaa rikkautta, olevia tuotantovälineitä voi se käyttää kaikkien hyväksi, koko ihmiskunnan hyväksi.

Sillä se voi ensinnäkin luovuttaa tuotantovoimia ja ottaessaan teollisuuden, kaupan, pankit ja maanviljelyksen käsiinsä järjestää ne suurenmoisella, kaikki käsittävällä keskitetyllä järjestelyllä. Siten on se säästävä jo paljon enempi työtä, ehkäisevä paljon paremmin työntuhlausta ja hankkiva paljon suuremmille työläismäärille työtä kuin pääoma voisi hankkia. Pääoma huolehti erikoisten ryhmien, keisarien, kuninkaiden, pankkiirien, laivanvarustajien, suurtilallisten y.m. voitosta ja oli siis jo sentähden pakotettu järjestämään vain osan työtä, antamaan etusijan, joten siis se löi laimin ihmisten koko työn ja koko ihmisjoukon. Työväki on sen sijaan pitävä huolta koko työstä ja kaikista.

Työväen ei tule myöskään käytäväksi mitään taloudellista sotaa. Se on siis pystyvä järjestämään kaupan, liikenteen, vaihdon kansainvälisesti, johon pääoma ei pysty. Myös sen avulla on se työskentelevä paljon tuottavammin. Työväestö tulee säännöstelemään, järjestämään ja keskittämään työnkin kansainvälisesti.

Työväestö tulee ottamaan varat ja saamaan siten välineet antaakseen riittävän avustuksen miljoonille työttömille, hävitetyille, silvotuille, leskille ja orvoille, pikkuporvareille ja pienviljelijöille ja nostaakseen teollisuuden, liikenteen, kaupan, luoton jaloilleen ja suurentaakseen niitä.

Työväen maksettaviksi ei tule mitään korkoja, kun se julistaa velat mitättömiksi.

Työväestöllä ei tule olemaan ylellisyysmenoja.

Valtiososialismin sijasta, joka palvelee ainoastaan monopolisteja, on työväki paneva käytäntöön oikean sosialismin, joka palvelee kaikkia.

Järjestämällä koko tavarain tuotannon ja jaon suunnitelman mukaisesti, tuottamalla ainoastaan välttämätöntä, panemalla kaikkien työvelvollisuuden käytäntöön, on työväki kohottava valtavasti tuotantoa.

Työväestö on siis perustava uuden yhteiskunnan paljon lyhyemmässä ajassa ja paljon paremmin kuin kapitalismi olisi voinut tehdä.

Jätämme mainitsematta monet muut keinot, joilla työväestö voi sen saavuttaa, mutta jotka voivat tulla vasta vähitellen käytettäviksi. Sellaisia ovat tuottavan, sopusointuiseksi kokonaisuudeksi yhdistetyn työn opettaminen, korkeampi tekniikka teollisuudessa ja liikenteessä, tieteen mukaisesti harjoitettu maanviljelys, luonnon ja yhteiskunnan täydellinen hallinto. Mainitsemme ainoastaan pääasiallisimman, välttämättömimmän, ensimmäisen.

Nähdään siis: pääoman lakkauttamisen aineelliset ja sielulliset edellytykset, henkinen hätä ja aineelliset välineet, siis mahdollisuus, toteutettavuus, ovat olemassa.

Hätä on olemassa, hirvittävä hätä.

Ja vielä peljättävämmän hädän uhka vielä hirmuisimpine teurastuksineen läheisessä tulevaisuudessa.

Ja koko työtä tekevän väestön mitä kauhein sortaminen.

Ja päämäärä on olemassa, mitä kohti työkansan täytyy suunnata kulkuaan.

Sillä sosialismille on muodostunut yhteiskunnallinen perusta, yhteiskunnallinen tavarain tuotanto ja tavarain jako. Jopa kapitalistien on turvauduttava valtiososialismiin. Jopa kapitalistisen valtion täytyy sodan jälkeen valvoa, säännöstellä teollisuuden ja maanviljelyksen tuotantoa, liikennettä ja kauppaa sekä ottaa siitä suuren osan itse käsiinsä.

Kapitalistisen valtion täytyy jo ryhtyä valtavan suurilla veroilla pakkoluovuttamaan osan pääomasta.

Työväestön on rakennettava vain sille pohjalle.

Tälle yhteiskunnalliselle pohjalle uutta yhteiskuntaa rakentaessaan liikkuu työväestö suuntaan, mille yhteiskunnan kehitys on jo lyöttäytynyt ja mihin se menee.

Ja kaiken yläpuolella suurimpana, lävistävän iskun antavana voimana, maailman koko työväestölle loistavana tähtenä:

Työväestö on ainoa luokka, joka voi nyt todellisesti pystyttää yhteiskunnan jälleen. Työväestö yksinään voi tehdä sen.

Mutta toistamiseen:

Pakkoluovuttaakseen tuotannon välineet, varat, avustaakseen kaikkia ja järjestääkseen koko tuotannon ovat valtiollisen vallan valloitus, pääoman ja kapitalistisen valtion lakkautus, sosialismin perustaminen, välttämättömiä.

Mutta tullaan sanomaan: »Venäjän vallankumous on jo osittain epäonnistunut ja sitä uhkaa täydellinen epäonnistuminen. Eikö länsi-europalainen maailman vallankumouskin tule epäonnistumaan?»

Siihen voi vastata ensinnä: Länsi-Europalaisen, varsinkin Englannin ja Saksan vallankumouksen ehdot ovat aivan toista kuin Venäjän, niitä ei voi verrata toisiinsa. Venäjän työväestö oli koko väestöön verraten hyvin pieni lukumäärältään. Venäjä ei ole palkkatyöväestön maa, se on ensi sijassa pienviljelijäin maa. Vallankumous on voittanut ainoastaan köyhien pienviljelijäin avulla. Ja vaikka bolsehevikit tekivätkin valtavan ja loistavan kokeen viedäkseen vallankumouksen täydelliseen voittoon, eivät he voineet kuitenkaan muuttaa tuota taloudellista suhdetta kyllin nopeasti ja olivat siis liian heikkoja voittaakseen heti ja kokonaan, olivat yksinään kaikkien koti- ja ulkomaisten vastavallankumouksellisten voimien hyökkäystä vastaan. Englannilla ja Saksalla on jokaisen muun luokan voittava teollisuustyöväestö, joka voi voittaa kaikki, jos vain noudattaa oikeata menettelyä.

Venäjän vallankumous on esimerkki Länsi-Europalle, vertauskuva, opettaja, edelläkävijä. Se on osoittanut tien. Se on luonut ohjelman. Varsinaisen, todellisen työväen vallankumouksen täytyy Länsi-Europan tehdä itse.

Mutta toiseksi mahdettanee sanoa: Venäjän vallankumoushan kärsi osaksi haaksirikon. Suomessa y.m., kun Länsi-Europan työväestö ei vielä noussut. Jos Länsi-Europan työväestö olisi noussut, niin seisoisi neuvostojen ensimmäinen sosialistinen tasavalta kirkkaana ja ylevänä paikallaan.[14*]

Mutta Länsi-Europan työväestöt on nouseva, se on voittava Venäjän työväestön avulla, ja sillon on myös Venäjän vallankumous voittava täydellisesti.

Mutta tullaan sanomaan: »Todellisten vallankumouksellisten lukumäärä on Länsi-Europassa niin vähäinen. He eivät voi voittaa.» — Otettakoon huomioon Venäjän maksimalistit. Myöskin he olivat sodan kestäessä, vallankumouksen edellä, vähemmistönä. Hätä toi heille enemmistön. Samaten kuin heidät, on hätä tekevä Länsi-Europan vallankumoukselliset enemmistöksi. Ja silloin, toistamme sen, tulevat Venäjän vallankumoukselliset ja Länsi-Europan vallankumoukselliset voittamaan tyyten yhdessä.

»Mutta», tullaan sanomaan, »eikö Länsi-Europan työläisten lukumäärä ole sitten ylipäänsä liian pieni? Joskin he vievät voiton kustakin luokasta erikseen, eivätkö kaikki muut luokat vie yhdessä voittoa heistä?»

Tuohon on vastattava: Länsi-Europan työläisillä on valtava voima jo yksin lukumääräänsä nähden.

Saksassa lasketaan olevan teollisuustyöläisiä 15 miljoonaa. Englannissa on niiden lukumäärä väestön lukumäärään verraten vielä paljon suurempi. Lisäksi täytyy laskea maanviljelystyöläiset, jotka vallankumouksellinen työväestö voi, kuten tulemme osoittamaan, temmata mukaansa.

Ja työläisten järjestö, valtiollinen ja ammatillinen, oli valtava, Englannissa oli 5 miljoonaa, Saksassa 8–4 miljoonaa järjestynyttä. Ja toisissa maissa suhteellisesti. Ja Länsi-Europan kaikissa maissa vetivät he mukanaan poliitillisiin taisteluihin jo valtavan osan väkeä. Vallankumouksen auringon tarvitsee vain valaista heitä, vallankumouksen vyöryn tarvitsee vain temmata heidät mukaansa, ja koko heidän salassa piilevä voimansa käy julkiseksi.

»Mutta voiko työväestö tehdä yksinään vallankumouksen?»

Sehän on yksinään! Sillä ei ole vierellään toista vallankumouksellista luokkaa, kuten Venäjällä köyhien maanviljelijäin luokka.

Se on vähemmistönä.

Voiko se yksinään voittaa ja kukistaa pääoman ja kapitalistisen valtion valtavan järjestetyn voiman?

Kyllä se voi.

Sillä taistelu on nyt oleva suurpääoman ja työväen välinen.

Taistelua tullaan käymään lisäarvosta. Kuka on saava lisäarvon käsiinsä, suurpääomako vai työkö?[15*]

Kaksi tietä on avoinna: joko suurpääoma saa lisäarvon sortamalla mitä hirveimmin työväkeä, valtiososialismilla, tai saa sen työväestö toteuttamalla todellisen sosialismin.

Taistelun loppu riippuu Länsi-Europassa, varsinkin Englannissa ja Saksassa, keskiluokista, varsinkin väkirikkaimmista, alimmista.

Suurpääomalla on tosin oleva pakko verottaa itseään.

Mutta valtion velat ja tarpeet ovat niin kovin suuret, että sen täytyy painaa mäsäksi kaikki muut luokat, myös keskiluokat, turvatakseen pääoman ja kapitalismin pystyssä pitämisen ja kartuttamisen.

Työväen luokan kauhea nylkeminen ei riitä.

On välttämätöntä sälyttää myös mitä raskaimmat taakat keskisäädyn, pikkuporvarien ja pienviljelijäin kannettaviksi ja pitää virka- ja palvelusmiesten palkat hyvin alhaisina.

Kaikki tämä hirmuisen hädän, raaka-aineiden ja työn puutteen, hintojen kallistumisen yhteydessä tulee ajamaan tuon keskiluokan tvöväestön puolelle.[16*]

Suurpääoma tarvitsee nyt koko lisäarvon ensiksikin itselleen.

Suurpääoma tarvitsee nyt koko lisäarvon kapitalistiselle valtiolleen, joka on sillä välineenä, kun se pitää toisia luokkia vallassansa.

Se osa lisäarvosta, jonka alemmat keskiluokat saivat, oli aina pieni.

Mutta sodan jälkeen ja imperialismin vallitessa oi jää juuri mitään noille keskiluokille.

Noille luokille tai niiden alemmille osille tarjoaa sosialistinen »valtio» nyt enemmän kuin kapitalistinen.

Työväestö tarjoaa niille enemmän kuin suurpääoma.

Todellinen sosialismi on parempi niille kuin valtiososialismi.

Se osa lisäarvosta, jonka he saavat voitokkaalta työväestöltä, sosialismilta, on suurempi kuin se minkä he saavat suurpääomalta.

Työväestön on sanottava keskiluokille, kaikille todella työtä tekeville luokille: Me tulemme pakkoltiovuttumaan suurpääoman ja tuotantovälineet, jos voitamme. Silloin teemme ne yhteiseksi omaisuudeksi ja käytämme ne kaikkien, teidänkin hyväksi.

Kun keskiluokkien on valittava kahden välillä, toisaalla heitä sortavan ja tuhoavan kapitalismin, toisaalla pelastavan työväen, niin valitsevat miljoonat ja taas miljoonat keskiluokkalaiset työväen puolen.

Työväestö voi saada ajan mennen jopa väestön enemmistön puolelleen.

Tämän kaiken voi työväestö saavuttaa ainoastaan, jos se on todellisesti täyden sosialismin puolella, s.o. jos se taistelee sosialisen vallankumouksen, sosialismin toteuttamisen puolesta.[17*]

Työväestön on sanottava kaikille sorretuille: Imperialistinen kapitalismi musertaa teidät kuormien, hädän, nälän, militarismin,teurastuksen painostaessa. Me autamme teitä ja me vapautamme teidät.

Työväestön on sanottava pikkuporvareille ja viljelijöille, alemmille virka- ja palvelushenkilöille: Imperialistinen kapitalismi sortaa ja tuhoaa teidät rasituksilla, hädällä, nälällä, työttömyydellä, militarismilla, sodalla ja sitten uusilla murhilla. Mutta me tarjoamme teille nyt jo varman existenssi minimin (elättävän toimeentulon) ja myöhemmin, kun olemme laittaneet sosialismin kokonaan kuntoon, vapaan, paraiden korkeimpain vertaisen olemassaolon.

Jos te autatte meitä pakkoluovuttamaan pääoman, pakkoluovuttamaan pankit, teollisuuden suurliikkeet, kaupan, liikenteen ja maatalouden, sosialiseeraamaan, silloin turvaamme teille heti toimeentulon ja myöhemmin, vähitellen, ja Länsi-Europassa todennäköisesti hyvin pian, elämän vapaina, kaikkien vertaisina työläisinä sosialistisen yhteiskunnan tuotannon, vaihdon ja hoidon palveluksessa.

Jos autatte meitä pääoman pakkoluovuttamisessa, niin takaamme teille rasitusten, hädän, nälän, militarismin ja yhä uusien sotien ja murhien sijaan tulevaisuudessa, sitten kun olemme voittaneet, vapauden, hyvinvoinnin, onnen, rauhan, inhimillisyyden. Sodan ja taistelun tuottaman eläimellisen raaistumisen sijaan yhteistyöllä, veljellisellä sovulla ja rauhalla saavutettavan korkeimman inhimillisen kehityksen.

Sen sijaan kuin imperialistinen kapitalismi antaa teille rasituksia, hätää, nälkää, militarismin, yhä uusia sotia ja teurastuksia, annamme me teille vapauden, hyvinvoinnin, rauhan, ihmisellisyyden ja onnen.

Miljoonat ja yhä miljoonat tietävät Länsi-Europassa, mitä sosialismi merkitsee. He tietävät, mitä suurliikkeiden ja pääoman pakkoluvutus merkitsee. Vuosikymmeniä pitkä valistus on tehnyt tehtävänsä, jättänyt vaikutuksensa.

Ja hätä, sodan ja imperialismin tuottama hätä opettaa käsittämään, että nyt on valittava, että nyt on ainoastaan yksi valinta mahdollinen: kapitalismi ja imperialismi tai sosialismi.

Kun on edessä valittavana imperialistisen kapitalismin aiheuttama sorto, tuho ja perikato tai sosialismin tarjooma pelastus, tulevat he valitsemaan sosialismin.[18*]

Ei, työväestö on kyllin voimakas, kun se on suurilukuinen, kun sillä on järjestönsä ja lukuisat liittolaisensa.

Kun se esittää vain päättävästi vallankumousohjelmansa ja asettaa sosialismin ainoaksi päämääräkseen.

Suurpääoma, Saksan yhdellä, Englanti-Amerikan toisella puolella, monopolin, pankkien ja trustien suurpääoma, taistelee maailman valloittamisesta.

Työväestö nousee molempia vastaan ja taistelu muodostuu maailman suurpääoman ja maailman työväen väliseksi taisteluksi.

Toisella puolen on siinä sodan kovin järkyttämä Saksan ja Englannin pääoma, Amerikan vielä hyvin mahtava pääoma sitä tukemassa, toisella puolen maailman työväestö.

Taistelua käydään maailman diktatuurista. Pääoman tai työn. Imperialismin tai sosialismin.

Kauhea hätä, mihin imperialismi vie maailman, tekee mahdolliseksi, että maailman työväestö tulee yksimieliseksi ja että alemmat keskiluokat, kaikki työtätekevät luokat, kannattavat sitä.

Ja siten kohoaa eteemme, silmiemme eteen, ihan läheisimmistä läheisin kumouksen ja uudistuksen, sosialismin toteutumisen mahdollisuus.

Tavoiteltavana kuin kultavuori, ilmeisenä kuin onnellinen maa on sosialismi maailman työväestön silmien edessä. Se voi saavuttaa sen ja valloittaa sen ainaiseksi. Vaatimuksen, toivomuksen, ikävöinnin, taistelun kohde on siinä.

Toisella sivulla koko luonto, toisella työväestö. — Toisella sivulla maa, toisella työ.

Onko tapahtuva molempien yhdistäminen? Oliko työväestö valloittava maailman? — Onko se liittävä ihmiskunnan yhteen?

Saavutetaanko ihmiskunnan vapaa kukoistus, jokaisen yksilön vapaa kukoistus, siten että tullaan hallitsemaan luontoa täydellisesti ja että koko ihmiskunta tulee työskentelemään yhdessä?

Eikö ihmiskunta ole enää murskaantuva mäsäksi kapitalismin ja imperialismin käsissä olevien luonnon voimien alaisena?

Kaikki riippuu ainoastaan työväestöstä, siitä, onko se kylliksi rohkea ja kylliksi tietoinen. Ja onko se yksimielinen.

On olemassa ainoastaan yksi vihollinen, yksi vaara Länsi-Europan ja maailman työväestöllä. Se on erimielisyys.

Sillä voittajan, voitokkaan ryhmän, imperialismi, olkoon se Englanti–Yhdysvaltojen, on yhdistävä kaikkien maiden, myös voitettujen, kapitalistiset luokat ja reformistit ja sosialipatriootit mailman työväestöä vastaa.

Jokainen kapitalistinen valtio ja kaikki kapitalistiset valtiot tulevat yhdessä ja sosialipatrioottien sekä valhemarxilaisten avustamina kääntymään vallankumousta vastaan.

Sitten tulee muodostetuiksi rintama. Siellä kapitalistiset luokat reformistien yltiöisänmaallisten »sosialidemokraattien» kanssa, täällä vallankumouksellinen työväestö.

Ellei kansainvälinen työväestö ole silloin yksimielisenä kansainvälistä kapitalismia vastassa, niin se tulee lyödyksi.

Tuo yksimielisyys voi kuitenkin tulla ja olla ainoastaan vallankumouksessa.

Jos kansallinen työväestö antaa yhdelle imperialismille etusijan toisten yläpuolella, jos se antautuu kansallisten hallitsijainsa ja sosialipatrioottisten reformistien tai valhemarxilaisten ostettavaksi tai petkutettavaksi, jos se liittyy kansalliseen kapitalismiinsa, sen imperialismiin ja valtiososialismiin, — jos kansainvälinen työväestö pysyy hajaantuneena, yksi osa jättää toisen pulaan ja pettää, — jos silloin kansainvälinen imperialismi murskaa yhden osan toisensa jälkeen, — silloin, niin silloin ei maailman vallankumous ole vielä onnistuva ja meidän tulee pakko kestää vielä uusi kapitalismin, imperialismin ja militarismin aikakausi.

Ja joskaan vallankumous ei onnistuisi vielä heti, jos työväestö lyötäisiin ensi rynnäkössä ja se tarvitseisi vuosia voittaakseen, myöskin silloin on kansainvälisen työväestön yhteys saatava aikaan.

Kansainvälisen vallankumouksellisen työväen yhteys täytyy joka tapauksessa olla ensimmäisen maailman sodan hedelmä.

Sillä ainoastaan kansallinen ja kansainvälinen vallankumouksen yksimielistyttämä ja vallankumouksessa yksimielinen maailman työväestö voi suistaa imperialismin ja rakentaa uuden sosialistisen yhteiskunnan.

Sosialismin toteuttamiseksi käytävän suuren taistelun alussa tulee varmaan jokainen kansallinen työväestö taistelemaan vielä yksin omaa kapitalismiansa vastaan. Mutta siinä määrin kuin taistelu edistyy, kehittyy kansainvälinen yhtenäisyys.

Pitää muodostua internatsionale, jonka jäsenet taistelevat toistensa tukemina yhdessä, yhdellä rintamalla kansainvälistä imperialismia ja kapitalismia vastaan.

Sellainen internatsionale kuin ammatillinen järjestö tai ammatillisten järjestöjen liitto, jossa kansallisten puolueiden velvollisuus on tukea ja suojella toisiaan niinkuin jäsenten velvollisuus ammatillisessa järjestössä, ja jossa toisen auttamatta jättäminen on yhtä suuri häpeä kuin ammatillisessa järjestössä lakon rikkominen tai ammattiliitossa suurlakosta pois jääminen.

Uuden internatsionalen, jonka on muodostuttava, sodan jälkeen, pitää olla vallankumouksen taistelun, maailman kapitalismia vastaan käyvän, yhteinen internatsionale.

Vallankumouksellisten pitää tehdä kaikki, jotta tuo yhteys syntyisi.

Jotta muodostuisi tuo uusi yhteys, uusi internatsionale, joka yksinään voi viedä läpi vallankumouksen. perustaa sosialismin ja rakentaa sen, tahdomme koettaa luonnostella yleisen ohjelman periaatteita, peruspiirteitä, minkä ohjelman mukaan kansainvälisen työväen olisi tehtävä vallankumous Länsi-Europassa, Pohjois-Amerikassa ja koko maailmassa.

 


 

 

Tämän ohjelman selitys.

Tämän ohjelman ensimmäinen kohta antaa työväelle keinon, millä voi hävittää vanhan kapitalistisen valtion. S.o. lakkauttaa sen voimavälineet, sen virkavallan, poliisin ja sotaväen ja panna työväen laitokset sijalle.

Toinen kohta antaa työväelle umlen yhteiskunnan, sosialisen tasavallan perustamis- ja rakentamisvallan.

Nämä keinot ja tämä valta on annettava ainoastaan työväelle, koska se on ainoa luokka, joka voi toteuttaa sosialismin.

Luonnollisesti voisi työväestö antaa samat oikeudet väestön muille aineksille, jotka ovat osoittaneet olevansa sille uskollisia.

Kolmas kohta on pykälä, mihin vallankumouksen on nojauduttava. Työläinen, työväestö kokonaisenaan, jonka kapitalistinen luokka jättää alttiiksi nälälle, työttömyydelle, kurjuudelle ja köyhyydelle, saa tämän kohdan mukaan varmuuden, että vallankumous takaa hänelle hänen olemassa olonsa perusteen, esim. antamalla elinaineet, asunnon j.n.e. Tämä peruste on taattava myös pikkuporvareille ja pienviljelijöille, silvotuille, leskille ja orvoille, niille, joilta on ryöstetty pojat ja elättäjät, ja kaikille, joilta sota on vienyt tyydyttävän toimeentulon ja joilla ei ole siitä syystä sellaista.

Kuten jo sanoimme: kaikille sorretuille on luvattava pikainen hetken avustus, täydellinen vapautus tulevaisuudessa.

Ohjelman tämä kohta on tuolla tavalla vallankumouksen voiton ehto. Sillä työläiset, sodasta vahinkoa kärsineet pikkuporvarit ja pienviljelijät voivat yhdessä esiintyen suistaa kapitalismin, toteuttaa sosialismin. Heillä on enemmistö, jos he tajuavat etunsa ja yhtyvät.

Neljäs ja viides kohta, joiden mukaan koko tuotannon, kaupan, liikenteen ja jaon järjestely tulee työväelle, ovat ainoat keinot, joilla kuudennen kohdan yhteydessä, mikä määrää työvelvollisuuden kaikille, voidaan rakentaa sosialistinen yhteiskunta vanhan raunioista.

Samalla kun kapitalistinen valtio tahtoo panna käytäntöön valtiososialismia, ovat nuo kohdat todellisen sosialismin lakeina. Sentähden täytyy niiden seurata välittömästi kohtaa, missä taataan toimeentulo kaikille työläisille, ja olla kaikkien muiden edellä.

Neljä lähinnä seuraavaa kohtaa: valtion velkojen mitättömiksi julistaminen, sotavoiton takavarikoiminen, ainoastaan pääoman ja tulon verottaminen, edellinen aina omaisuuden pakkoluovutukseen asti, kaikkien pankkien pakkoluovuttaminen, antavat välineitä, joiden avulla voidaan ensiksi panna kolmatta kohtaa täytäntöön, toiseksi perustaa ja rakentaa uutta yhteiskuntaa.

On itsestään ymmärrettävä, että pääomaa ja tuloa verotettaessa on asetettava raja, minimi, jota pienemmiltä eriltä ei oteta veroa.

Yhdestoista kohta, suurliikkeiden pakkoluovutus, käsittää teollisuuden, vuorikaivosten, kaupan, liikenteen suurliikkeet ja muodostaa pankkien pakkoluovutuksen yhteydessä sosialistisen tuotannon perustan. Se ei ole ristiriidassa neljännen eikä viidennen kohdan kanssa. Sillä näissä on puheena koko tuotannon ja jaon hallinto, valvonta, s.o. kaikkien liikkeiden, myös pienten, tuotannon valvonta. Mutta pienten liikkeiden pakkoluovutus ei voi tapahtua niiden suuren lukumäärän takia vielä heti.

Mitä maatalouteen tulee, niin on koko maan pakkoluovutus, maan julistaminen yhteisomaisuudeksi tehtävä periaatteellisena. Mutta tosiasiallisesti pantava käytäntöön vasta vähitellen. Ainoastaan maataloudellinen suurliike olisi pakkoluovutettava jo. Sen voisi ottaa itse yhteiskunta tai yhteiskunnan hyväksi työtä tekevien maatyöläisten ja pienviljelijäin osuuskunta.

Mutta keskikokoisia ja pikkuviljelyksiä ei voitaisi ylipäänsä pakkoluovuttaa vielä varmaankaan missään maassa, samaten kuin kaupan ja elinkeinonkaan alalla ei voida pakkoluovuttaa heti vastaavia liikkeitä. Keskikokoisten ja pienten viljelysten määrä on niin suuri, ja samalla on vielä kova puute suureen maatalouteen tarvittavista koneista. Pienessä ja keskikokoisessa maataloudessa täytyisi toistaiseksi edistää osuustoimintaa, voimaperäistä viljelystä, koneiden käytäntöön ottamista ja vasta sitten, kun edellytykset ovat olemassa, siirtyä pakkoluovutukseen.

Suur- ja pikkuliikkeen välinen raja tulisi olemaan eri maissa, maakunnissa ja eri aloilla erilainen. Yhdessä maassa, yhdessä maakunnassa tai yhdellä alalla voitaisiin panna pakkoluovutus toimeen ihan toisen mittakaavan mukaan kuin toisessa.

Rikasta tilanomistajaa ja rikasta pienviljelijää voitaisiin toki rasittaa riittävästi veroilla, keskikokoisen maan viljelijää sitä paitsi hypoteekkipankkien yhteiskunuallistuttamisella. Maan vuokraa ei maksettaisi enää tilanomistajalle, vaan yhteiskunnalle.

Ja kun koko kauppa olisi yhteiskunnallistettu, keskitetty, olisi yhteiskunnalla maan tuotteet joka tapauksessa hallussaan.

Työväen pitää sanoa pienviljelijöille ja maanviljelystyöläisille: Me annamme teille nyt jo, mikäli mahdollista, suuret maatalousliikkeet ja suurtilat kommunistis-osuustoiminnallisiksi talouksiksi. Ja me tulemme muodostamaan niin pian kuin mahdollista, niin pian kuin tuotantovoimat, koneet j.n.e. sen sallivat, s.o. vähitellen kaiken maanomistuksen, koko maatalouden osuustoiminnallis-kommunistiseksi. Saatte siinä sitten oman paikkanne, joka on kaikkien muiden paikkojen veroinen. Olkaa kärsivällisiä ja auttakaa meitä poliitillisella ja taloudellisella työllä tämän tehtävän, tämän taloudellisen muutoksen toteuttamisessa.

Keskisuuruisen viljelyksen harjoittajalle tulee työväen sanoa: Me turvaamme teille koneiden, lannan, rehun tuonnin, niin pikaisen kuin on mahdollista. Me takaamme teille menekin. Me tulemme edistämään teidän osuuskuntianne ja yrityksiänne kaikin voimin ja tavoin. Me jätämme teille taloutenne ja omaisuutenne siksi, kunnes kykenemme vähitellen muuttamaan avullanne maaomaisuuden, kaikki liikkeet suuriksi ja kommunistisiksi. Sitten tulee teistä osuustoiminnallisesti työskenteleviä viljelijöitä suuriin, tieteen mukaisilla perusteilla kommunistisesti työskenteleviin talouksiin, jotka palvelevat yhteiskuntaa eivätkä enää yksityispääomaa.

Tämän muutoksen tulemme panemaan toimeen kanssanne neuvotellen ja vähittäin, aina sen mukaan, miten on käytettävissämme taloudellisia voimia, koneita j.n.e., niin pian kuin mahdollista, mutta vähittäin.

Näillä toimenpiteillä ei tehdä pienviljelijöille eikä maataloustyöläisille mitään lupauksia, joita ei voitaisi vielä toteuttaa ja jotka veisivät, elleivät ne täyttyisi, nuo ainekset jälleen vastavallankumouksen syliin.

Tällä tavalla, näillä toimenpiteillä tämän ohjelman kolmanteen kohtaan kuuluvien toimenpiteiden yhteydessä saadaan peinviljelijäin suuret joukot vallankumouksen ystäviksi eikä keskikokoisten viljelysten pitäjien suurista joukoista tule ainakaan sen suoranaisia vihollisia.

Tämä maatalousasian järjestely, jonka tuotantovoimien ja suhteiden kehitys määrää, on ainoa mahdollinen.

Kolmastoista kohta, oikeuden käyttö työväelle, antaa vallankumoukselliselle luokalle yksinään vallan suojella sosialistista tasavaltaa, uutta yhteiskuntaa, tuhoisilta yrityksiltä.

Viimeisen edellinen kohta, tullien ja tariffien lakkauttaminen, tarkoittaa täysin vapaan liikenteen aikaansaamista kansojen välille, suuren vihamielisyyden syyn poistamista niiden väliltä ja tuotannon ja jaon kansainvälistä säännöstelyä.

Viimeinen vaatimus, sotalaitosjärjestelmän lakkauttaminen, työväen asestaminen on ohjelman kruunu. Sen ensimmäinen osa lakkauttaa kapitalistisen militarismin, kapitalistisen sodan, imperialismin, ja samalla vahvimman välineen, mikä pääomalta oli pitääkseen työväen luokkaa orjuudessa. Ohjelman toinen osa antaa työväen käsiin välineet, joilla se voi suojella vallankumousta sisällä ja myös kaikkia voimia vastaan, jotka tahtovat tuhota sen ulkoa. Niillä välineillä voi työväestö panna käytäntöön myös työväen diktatuurin.

Täten on lämä ohjelma selitetty riittävästi.

On ehdottoman välttämätöntä, että vallankumoukselliset sosialidemokraatit laittavat itselleen niin pian kuin mahdollista, kansainvälisen ohjelman. Ellei vallankumousta tehdä samaan aikaan ja yksimielisesti, jos se hajaantuu järjestymättömäksi kapinasarjaksi, silloin se epäonnistuu ja tulee tukahutetuksi vereen.

Venäjän maximalistien esimerkki osoittaa, mitä selvä, vallankumouksen edellä hyväksytty ohjelma voi.

Mutta se osoittaa myös, mitä tapahtuu, kun ulkomaalaiset vallankumoukselliset eivät nouse samaan aikaan ja sama ohjelma ohjeenaan.

Ohjelman pitää olla pelkältään vallankumouksellinen. S.o. sen tulee sisältää vain vaatimuksia, ehtoja, jotka tekevät vallankumouksen mahdolliseksi.

Siitä pitää jättää pois kaikki pelkältään korjaavaa laatua olevat vaatimukset, kuten 8 tunnin työpäivä, työväen lainsäädäntö j.n.e.

Siitä on siis jätettävä pois kaikki ne kauniit asiat, jotka voidaan toteuttaa vasta voiton saatua, kuten yhtäläinen opetus kaikille, tuottavan työn yhdistäminen opetukseen, asuntokysymyksen järjestely y.m., lyhyesti, kaikki lainsäädännölliset yksityiskohdat.

Sillä ohjelman pitää olla niin yksinkertainen kuin mahdollista, jotta kaikki työläiset käsittäisivät sen vain vallankumousta tarkoittavaksi, jotta se yhdistäisi kaikkien maiden työläiset vallankumouksen varalta.

Ohjelman täytyy olla vielä sellainen, että kaikki vallankumoukselliset sosialistit voivat yhtyä siihen. Myös sentähden on lainsäädäntöä koskevat yksityiskohdat jätettävä pois; nehän voivat olla erilaisia aina kunkin maan kehityksen mukaan.

Vihdoin on välttämätöntä, että ohjelma yhdistää ainoastaan todelliset vallankumoukselliset ja pitää sisällöltään kaikki epävarmat vallankumoukselliset erossa.

Edellä esitetty ohjelma vastaa kaikkia näitä vaatimuksia.

Lopuksi on meidän tehtävä huomautus, joka on mitä suurimmasta merkityksestä työväelle.

Työväen on muistettava, että sodan jälkeen ei saavuteta kaikkea lakolla, ei suurlakollakaan, syystä kun pääoman, raaka-aineiden ja koneiden puutteen takia on vain vähän työn kysyntää.

Mutta jos työväki on riisuttu aseista, on hallitseva luokka orjuuttava sitä niin kauheasti, hätä, nälkä ja työttömyys tulevat tuottamaan sille sellaisia kärsimyksiä, että sen on ryhdyttävä kapinoimaan. Silloin pannaan työväen keskuudessa toimeen hirveä verilöyly, sillä hallitsevat luokat pitävät varalla vastavallankumouksellisista luokista koottua sotaväkeä. Työväestö tulee silloin todennäköisesti lyödyksi.

Jos työväki sitä vastoin tekee ennen aseista riisumista vaatimuksensa, edellä olevassa tai sen kaltaisessa yhteisessä ohjelmassa olevat vaatimuksensa, niin silloin väistyy hallitseva luokka työväestön ja sen kanssa liittoutuneiden ainesten ylivoimaa ja myöntyy verta vuodattamatta vaatimuksiin.

Myös sentähden on vallankumouksellisen työväestön niin pian kuin mahdollista, s.o. heti laadittava ohjelma.

Tarkoitamme, että sellaisesta vallankumouksellisesta ohjelmasta täytyy tästä lähin tulla myös kaikkien puolueiden taisteluohjelma. Että sen on korvattava Erfurtin ohjelma.

Julkaisemme edellä olevan ohjelman ja sen selitykset ainoastaan ehdotuksina.

Uuden internatsionalen asiana on hyväksyä ohjelma itselleen ja julkaista se.

Länsi-Europan ja siten maailman vallankumouksen välttämättömyyden ohella on silloin olemassa myös sen vallankumouksen mahdollisuus.

On olemassa mahtava työväestö, mahtava lukumääränsä ja järjestönsä perusteella, ja sen apujoukot ovat olemassa. Ja sosialismille kypsynyt yhteiskunta, joka siirtyy jo valtiososialismiin, on olemassa.

Ja uuteen yhteiskuntaan vievä tie, toimintaohjelma, on selvästi työväen nähtävänä.

Molempien yhdistäminen, yhteiskunnallisen hallinnon siirtyminen työväelle, on mahdollista.

Kysymys on: onko työväellä oleva niin paljon ruumiillista ja henkistä voimaa, että se voi voittaa kaikkien valtioiden suurpääoman ja maailman imperialismin?

Siihen sillä on voimaa ainoastaan ehdolla, että se on yksimielinen.

Voiko työväestö päästä niin yhtenäiseksi?

Jotta Länsi-Europan työväestö näkisi esimerkistä, minkä Venäjän työväestö on jo antanut sille, yksimielisyyteen, voittoon vievän tien, tahdomme selostaa nyt Venäjän vallankumousta.

Takaisin sisällysluetteloon

 

IV.

Venäjän vallankumous.

Venäjän vallankumous kohoaa kirkkaanapa loistavana esimerkkinä Europan ja Amerikan työläisten näkyville, jotka tulevat tekemään vallankumouksen.

Imperialismin kehitys on antanut esimerkin opettaakseen Länsi-Europan työläisille, kuinka heidän on toimittava, kuinka mahdollista päästä yksimielisiksi ja saada voitto.

Tahdomme selostella Venäjän vallankumousta sentähden, että työväestö näkisi, missä kohdin se voi kulkea Venäjän vallankumouksen kanssa yhdessä, missä kohdin sen täytyy erota siitä.[20*]

Venäjän teollisuustyöväestö on tämän jättiläissuuruisen valtakunnan väkilukuun verraten hyvin pieni.

Valtavan suuri määrä Venäjän väestöstä on maanviljelijöitä ja heidän joukossaan hyvin suuri määrä pienviljelijöitä. Köyhät viljelijät ovat viljelysväestön enimmistönä.

Keisarivalta nojautui suurtilallisluokkaan, joka oli Venäjällä mahtava, ja suurteollisuuden pääomaan, joka oli valtakunnan jättiläiskokoon verraten, heikko. Kun se keisarivalta ei voinut kantaa valtavan suuren maailman sodan rasituksia, kun teollisuus ja liikenne tyrehtyivät ja puhkesi nälänhätä, kukistivat suurporvaristo, pikkuporvaristo, keskikokoisten tilojen pitäjät, köyhät pienviljelijät ja työväestö sen.

Nämä luokat koettivat sitten muodostaa yhdessä Venäjän porvarillisen tasavallan ja jatkaa edelleen sotaa.

Pienviljelijäin puolue, sosialirevolutsionäärit, ja reformistit ja sosialipatriootit (menschevikit) olivat mukana siinä.

Todellisten vallankumouksellisten työläisten pieni puolue (bolschevikit) vastustivat heitä.

Heitä johti mies, joka on asettanut aina vallankumouksen, työväen sosialisen vallankumouksen sosialismia toteuttavan vallankumouksen, hetkellisen menestyksen yläpuolelle, ja joka siten kohoaa Marxin jälkeisenä aikana kaikkien maiden työväen politikoitsijain yläpuolelle. Se mies on Lenin.

Jos Venäjän työväestö on maailman työväestön etujoukossa, niin on Lenin tämän etujoukon esitaistelija.

Vasta myöhemmät sukupolvet, jotka saavat tietoonsa kaikki hänen sanansa ja tekonsa, jotka voivat verrata häntä etäältä kokonaan hänen aikansa toisiin henkilöihin, voivat arvostella hänet sellaisenaan.

Mutta minä tarkoitan, että hän on kaikkien muiden työväen johtajien yläpuolella ja että hänet yksinään voidaan asettaa Marxin rinnalle.

Hänen henkensä ja hänen sielunsa voima vetää vertoja Marxin vastaavalle. Joskin Marx on teoreettisessa tiedossa ja terävässä väittelytaidossa häntä etevämpi, kohottavat hänet hänen tekonsa Marxin yläpuolelle.

Hänen vallankumouksen aikainen ja jälkeinen taktiikkansa kohoaa yläpuolelle kaiken, mitä työväestö on näihin asti suorittanut poliitillisesti.

Me pidämme hänestä samaten kuin Marxista. Samaten kun Marx valavat hänen henkensä, hänen sielunsa heti rakkautta.

Hänen olentonsa yksinkertaisuus, suoruus, miehuus, totuus ovat syynä siihen.

Hän on Venäjän vallankumouksen johtaja. Hänestä pitää tulla maailman vallankumouksen johtaja.

Bolsehevikit sanoivat Venäjän työväestölle, että Venäjän työläisten ei pitäisi tehdä porvarillista vallankumousta Venäjän suur- ja pikkuporvariston kanssa, tilanomistajien ja rikkaiden talollisten kanssa, vaan köyhien viljelijäin kanssa proletaarinen vallankumous.

He esittivät yhteiskunnallista vallankumousta varten ohjelman, jonka pääkohta oli: valta työläisille, maa köyhille viljelijöille, rauha.

Kun sitten kapitalistit, maanomistajat, rikkaat talolliset ja reformistit veivät sotaa jatkamalla Venäjää perikatoa kohti eivätkä täyttäneet mitään työläisten ja köyhien viljelijäin vaatimuksia, liittyivät köyhät viljelijät ja koko työväestö bolschevikeihin ja jättivät reformistit ja sosialipatriootit. Bolschevikit kukistivat sitten hallituksen ja valloittivat poliitillisen vallan itselleen.

Ja tätä valtaa käyttivät he perustaakseen sosialismin.

Länsi-Europan ja Amerikan työläisten täytyy tehdä, kuten he tekevät.

Heidän täytyy suistaa joko heti koko kapitalistinen hallitus, olkoon se monarkia tai demokratia, tai ensin porvarillinen ja sitten porvarillisten ja reformististen sosialipatrioottisten ainesten muodostama hallitus.

Venäjän vallankumoukselliset, työläiset ja pienviljelijät, valloittivat poliitillisen vallan.

Ja he ottivat poliitillisen vallan vain itsensä käytettäväksi.

He antoivat vaalioikeuden ja vaalikelpoisuuden vain työväestölle ja köyhille pienviljelijöille.

He jakoivat Venäjän piireihin. Näissä valitsevat työläisten ja heidän kanssaan samoja oikeuksia nauttivien neuvostot työväen piirineuvostoja, piirineuvostot koko valtakunnan keskusneuvoston ja neuvostojen edustajakokous toimeenpanevan komitean.

Kaikki kunnan, piirin ja keskusneuvoston jäsenet samaten kuin kaikki virkamiehet ja toimitsijat, valitaan ainoastaan lyhyeksi ajaksi ja ovat ne valitsijakunnalleen edelleen tilivelvolliset.[21*]

Ja kaikista noista toimista, kuten yleensä kaikista viroista ja toimista, maksetaan pienet palkat.

Ja kaikki neuvostot pitävät usein kokouksiaan.

Ja tämä notkea ja liikkuva luomus on maailman ensimäinen sosialistinen hallitus.

Tuosta neuvostosta säteilee uuden maailman valo.

Maailman työväenluokka on saanut tuosta järjestöstä, noista työväen neuvostoista järjestönsä ja keskittymisensä, niiden muodon ja sisällön mallin. Vallankumousta ja sosialistista yhteiskuntaa varten.

Marx sanoi, ettei työväenluokka voi ottaa yksinkertaisesti haltuunsa kapitalistisen valtion hallituskoneistoa, vaan täytyy sen löytää omat muodot. Se on pantu käytäntöön.

Työväen vallankumouksen järjestö ja keskitys, muoto ja sisältö, sosialistisen yhteiskunnan perusta ovat olemassa.

Venäjän vallankumous, Venäjän vallankumoukselliset ovat tuolla järjestelyllä antaneet maailman työläisille esimerkin.

Tämä esimerkki mielessään voi maailman työväki tehdä nyt maailman vallankumouksen.

Maailman työväestön pitää järjestää kaikkialla vallankumouksen edellä, kestäessä ja jälkeen vallankumousvälineeksi ja yhteiskuntansa uudeksi muodoksi työväen neuvostoja, kuntien, maakuntien tai piirien, valtakuntien tai kansojen työväen neuvostoja, ja näillä yksinään pitää olla valta.

Kansojen työväen neuvostot kapitalististen hallitusten sijaan. Se on vallankumouksen ja uuden yhteiskunnan muoto, jota työläisten tulee käyttää kaikkialla.

Venäjän vallankumoukselliset antoivat vallan yksinään työläisille ja työläisten kanssa samaan arvoon asetetuille köyhille viljelijöille.

He pakkoluovuttivat maan ja antoivat sen köyhille viljelijöille.

He tekivät rauhan. Kapitalistien, kapitalismin murhatessa ihmiskuntaa ja hävittäessä maata tekivät sosialistit, teki sosialismi rauhan.

He ottivat haltuunsa kaikki suuret liikkeet, pankit, suuret kuljetusvälineet.

He julistivat valtion velat mitättömiksi.

He pakkoluovuttivat omaisuuden.

He panivat yleisen työvelvollisuuden käytäntöön.

Työläiset, pääoman luojat, pääsivät uudenaikaisen kapitalismin muodostuttua ensikerran pääoman omistajiksi. Työväen luokka pääsi tuotteidensa, tuotantovälineiden, omistajaksi. Koko pääoma tuli niiden käsiin, jotka tuottivat sitä, ainoiden oikeudellisten omistajien. Se meni sitä anastaneiden käsistä takaisin todellisille omistajille, niille, jotka loivat sitä.

Venäjän vallankumoukselliset yhtenäistyttävät koulut tekivät opetuksen maksuttomaksi kaikille. He avasivat kaikki korkeammat oppilaitokset kaikille.

Venäjän vallankumoukselliset asettivat tehtaat ja verstaat työväen valvonnan alaisiksi.

He asettivat liikkeet työväen yhteisen valvonnan alaisiksi.

He alkoivat käyttää itse suurliikkeitä yhteisinä liikkeinä.

He rupesivat antamaan suurtiloja köyhien viljelijäin osuuskuntien käytettäviksi.

He panivat alulle järjestelmällisen, suunnitelmallisen, keskitetysti järjestetyn tavarain vaihdon, järjestelmällisen, keskitetyn, suunnitelmallisen liikenteen, järjestelmällisen, suunnitelmallisen, keskitetyn, tuotannon.

He rupesivat järjestämään koko yhteiskunnallista tuotantoa suureksi suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi. Ja samaten jakoa.

Kaikkialla Venäjällä muodostuu nyt kommunistisia liikkeitä.

Koko pankkilaitos on neuvostojen hallussa.

Joukko teollisuus- ja liikennelaitoksia on sosialistisen yhteiskunnan hallussa ja se käyttää niitä.

Sosialistisilla ja kommunistisilla köyhillä viljelijöillä, joille on osoitettu maata, on käytettävinään joukko viljelyksiä, ja he työskentelevät sosialistisen yhteiskunnan hyväksi.

Ja eivätkö Englannin ja Saksan työläiset voisi tehdä sitä, minkä Venäjän työläiset ovat voineet tehdä?

He voisivat tehdä sen vielä paljon paremmin!

He voivat pakkoiuovuttaa pankit, tuotanto- ja liikenne välineet vielä paljon paremmin.

He voivat perustaa sosialismin, sosialistisen yhteiskunnan vielä paljon paremmin.

Ja heidän mukanansa ja heidän jälkeensä koko Europan ja Pohjois-Amerikan, koko maailman työväestö.

Sillä heidän maissaan ovat suurliikkeet paljon mahtavampia ja niitä on enemmän.

Ja heillä on järjestöt ottaakseen heti pankit, tehtaat, kuljetusvälineet haltuunsa.

Heillä on voimaa, kokemusta, he ovat harjaantuneet.

Heillä on älyllisiä voimia.

Heillä on kaikilla ammattialoilla verkko yhdistyksiä, yli maan.

Venäjän työläiset, työläisten ammatilliset järjestöt ovat iloissaan, kun sosialismi, sosialistinen työ on alulla, ei yksityiskapitalistien ja mestarien eduksi, vaan yhteiskunnan ja tasa-arvoisten eduksi.

Sivistyneet, jotka alussa jarruttivat suuromistajien ja tehtailijoiden kanssa, ovat liittyneet suurin määrin työläisiin tai alistuneet.

Sosialistinen työ, sosialistiset työolot kehittyvät. Luonnollisesti vaivaloisesti, mutta ne kehittyvät.

Ja niiden mukana ja avulla syntyy sosialistinen henki, sosialistinen sielu. Kommunistinen luonne.

Sosialistisen työn mukana syntyy kommunistinen tunne. Kommunistinen ilo, kommunistinen halu, kommunistinen onni, kommunistinen sydän.

Eikä ole mitään epäilemistä: vähässä ajassa tulevat hengenilmaukset, uusi korkein tiede ja korkein uusi taide leimahtamaan kommunin alusta, umpusta, päivän koitosta täyteen valoonsa.

Se, minkä kukaan ei ollut odottanut voivan murtautua esiin nyt jo, syntyvän nyt jo, sosialistinen yhteiskunta, se on Venäjän työläisten verestä syntyneenä, silmuna edessämme.

Venäjän työläisten ja köyhien viljelijäin taistelusta syntyi työväestölle ja koko työtä tekevälle väestölle uuden maailman aamurusko.

Bolschevikit nostivat maailman työväestölle suuren, kaikkia valaisevan, koko luontoa ja yhteiskuntaa valaisevan valon. He käyvät maailman työväestön etunenässä ja näyttävät sille omilla muodoillaan ja teoillaan ne muodot ja teot, joita sen täytyy käyttää voittaakseen.

Mitä ei kukaan ollut ajatellut konsaan, tapahtuu. Luonnon ja yhteiskunnan suuressa rikkaudessa oli salattuna jotakin muuta kuin kaikki ajattolivat. Ei Englanti ei Saksa pannut alulle sosialismia, vaan Venäjä. Uskomattoman suotuisien mahdollisuuksien vallitessa, suhteiden solmiutuessa, joutui Venäjä maaksi, missä kommunismi syntyi ensiksi ja missä se nyt on olemassa.

Ja kommunistinen yhteiskunta tulisi jo kehittymään täydelliseksi Venäjällä, se kasvaisi vähitellen työläisten voimalla ja heidän käsissään täydelliseksi, ellei... sosialismin tuleminen olisi vain kansainvälinen.

Bolschevikit tiesivät sen, ja he ovat tehneet kaiken, mitä ovat voineet, saadakseen myös muun kansainvälisen työväestön, kaikkien kansojon työväestöt, liikkeelle vallankumoukseen. He tiesivät, että heidän oma vallankumouksensa joutuisi muuten mitä suurimpaan epäonnistumisen vaaraan.

Mutta Europan ja Pohjois-Amerikan vallankumous ei ole tullut vielä.

Historiallisista ja taloudellisista syistä, noiden maanosien taloudellisista ja poliitillisista suhteista, johtuu, ne ovat niin erilaiset kuin Venäjällä, että maailman vallankumousta on saatu odottaa toistaiseksi.

Mutta tämä ei ehkäissyt bolsehevikeja jatkamasta ylevyydessä kaikki voittavaa työtään. Bolschevikit tajusivat, että Venäjän vallankumous piti pelastettaman ensin loistavaksi tähdeksi maailman työväestölle. He käsittivät, että siinä murskaavassa, mädättävässä ja tuhoavassa tilanteessa, mihin maailman sota oli syössyt maailman työväestön, vain yksi seikka oli tarpeen maailman työväestölle: erään esimerkin anto, osoitus, kuinka sosialismi syntyy juuri maailman sodasta.

Kaikesta heitä vastaan olevasta huolimatta oli heidän pidettävä pystyssä sosialistisen yhteiskunnan alku, itse sosialistinen yhteiskunta.

Koko maailman työläisten piti nähdä, että juuri tuosta taistelusta, kapitalismin suurimmasta taistelusta, kahteen ryhmään jakaantuneen kapitalismin taistelusta, mikä koski maan hallitsemista, että juuri tuosta, näköjään sosialismia tuhoavasta taistelusta nousee sosialismi päivän valoon.

Ja kun Saksa, kuten bolschevikit olivat odottaneet, teki näennäisesti rauhan heidän kanssaan, mutta todellisesti varasti heiltä, tuhotakseen heidät, Ukrainan, heidän vilja-aittansa, missä neuvostot olivat herroina kuten koko Venäjällä, ja Puolan, Liettuan, Latvijan, Viron, Suomen ja Kaukasian sekä valmistautui repäisemään yhä useampia palasia sen ruumiista, silloin antoivat bolschevikit sen tapahtua ollen hiljaa, pelastaakseen sosialistisen yhteiskunnan, ja vetäytyivät jälelle jääneisiin osiinsa ja tekivät kaiken, minkä voivat, kehittääkseen siellä sosialistista yhteiskuntaa, enentääkseen, ainakin säilyttääkseen ja pitääkseen kunnossa.

Sillä he tiesivät, että he pysyivät ainoastaan tällä tavalla koko kansainvälisen työväestön, saksalaisen ja englantilais-amerikkalaisen työväestön kanssa vuorovaikutuksessa.

Ja he tiesivät, että he pysyivät ainoastaan sillä tavalla koko kansainvälisen imperialismin englantilais-amerikalaisen ja saksalaisen, vihollisina.

He vetäytyivät takaisin ja uhrasivat osan maastansa pysyäkseen yksimielisinä maailman kaikkien työläisten kanssa.

He antoivat ensimäisen esimerkin kansainvälisestä yhteydestä.

Se on maailman työväen ensimäinen kansainvälinen yhteys.[22*]

Suurempaa, ylevämpää, korkeimmassa olemuksessaan, korkeimmassa sielussaan esiintyvälle ihmisyydelle arvokkaampaa näytelmää, — suurta valtavan laajuutensa takia ja koko maailmaan ulottuvan vaikutuksensa takia, ylevätä siveellisen merkityksensä takia, mikä sillä on työläisille ja koko ihmiskunnalle — ei ole ihmiskunnan historiassa.

Sosialismi esittäytyy, sen edellä käy airut, joka on sosialismin arvoinen.[23*]

Ei ole mitään syytä, miksi Venäjän vallankumous ei olisi voinut onnistua, miksi sosialistista yhteiskuntaa ei olisi voitu rakentaa vähitellen Venäjällä, ellei ulkomaa olisi tullut väliin. Tosin on tuo sosialismin syntyminen maassa, jossa maanviljelys on vielä suurimmaksi osaksi vallalla, ristiriidassa oikeaoppisen sosialistisen tieteen kanssa, joka opettaa, että sosialismi voi syntyä yksinään yhteiskunnassa, missä kapitalistinen teollisuus on kehittynyt korkealle. Mutta kehitys luonnossa ja yhteiskunnassa on rikkaampi kuin tieteeseen mahtuu. Se tuo aina uutta. Venäjällä olivat luokat ja luokkasuhteet poikkeuksellisia. Jo jotakuinkin lukuisa, hyvin vallankumouksellinen työväestö, hyvin suuri määrä pienviljelijöitä, jotka olivat köyhyydessä työläisten veroisia, nuo molemmat luokat vahvempia kuin kaikki muut, turmeltunut luokka virkavaltiaita ja suurtilallisia, heikko luokka kapitalisteja. Miksi kaksi ensin mainittua luokkaa eivät voisi perustaa sosialistista valtiota? Miksi ne eivät, voisi vähitellen järjestää sosialistisiksi kaikkia pankki-, teollisuus-, kauppa- ja liikennelaitoksia? Miksei yhdistää kaikkia maataloudellisia liikkeitä vähitellen kommunistisiksi suurliikkeiksi?

Miksei tehdä koko tavarain vaihtoa ja työpalkkaa, tuotantoa ja omistussuhteita ja opetusta sosialistisiksi? Niillä oli valta. Kukaan ei voinut vastustaa niitä Venäjän sisäpuolella. Ja kaikki he olivat aseistettuja ja vain he. Mikä syy voisi sellaisten suhteiden vallitessa ehkäistä ratkaisevasti sosialismin järjestämistä?

Piti olla vain kärsivällisyyttä heillä itsellään. Kärsivällisyyttä olisi työläisillä ja köyhillä viljelijöillä kyllä oleva. Sillä sehän toisi heille edistystä ja hyvinvointia.

Heillä olisi kyllä voitettavina suuret vaikeudet ja paljon vastustusta. Omistavien luokkien, keskikokoisten ja rikkaampien talojen pitäjien, aateliston, kapitalistien ja keskisäädyn jonkun osan taholta.

Itsepä köyhien pienviljelijäin taholta, jotka pysyvät vielä pitkät ajat yksilöllisinä — individualistisina — mieleltään. Mutta voittamattomia eivät nuo vaikeudet olleet.

Tarvittiin vain kärsisällisyyttä ja aikaa.

Koe piti tehdä joka tapauksessa.

Mutta jotta siihen olisi saatu aikaa, oli välttämätöntä, etteivät mitkään ulkomaalaiset vallat hyökkäisi, ryöstäisi heiltä maata, leipää ja jyviä ja vahvistaisi siten sisäisesti vastavallankumousta.

Ja tuo oli mahdoton. Oli, on ja tulee olemaan mahdoton, — työläiset, maailman työläiset — etteivät kaikki muut maat käy yhden maan kimppuun, jos siellä tulee sosialismi. Sen pitää syntyä samaan aikaan useammassa, monessa, kaikissa ainakin määräävissä maissa. Työläisten täytyy laittaa se yhdessä, samaan aikaan.

Sitä opettaa meille Venäjän vallankumous. Se on ensimmäinen opetus, minkä Venäjän vallankumous antaa meille.

Se valtava näytelmä kehittyi. Saksalaiset repivät osia pois Venäjän ruumiista. Ukrainan eroittaminen synnytti nälkää ja hätää. Hinnat nousivat. Keinottelu viljavarastoilla sai jättiläismäisen suuruuden.

Osa maanviljelijöistä oli tyytymätön yhteiskunnan maksamiin hintoihin ja käänsi selkänsä työväelle. Hätä pysäytti sosialisia uudistuksia, varsinkin maan jakoa ja maan siirtämistä kommunistisille talonpojille. Osa viljelijöitä, sosialirevolutsionäärit, erosivat bolschevikeistä ja koettivat saada Venäjän jälleen sotaan Saksan kanssa, joka aiheutti koko kurjuuden, ja kukistaa siten vallankumouksen, maailmalle olevan esimerkin. Englanti, Ranska, Japani ja Yhdysvallat tunkeutuivat Venäjälle ja koettivat ottaa Venäjästä toisia osia, Siperian ja pohjoiset rannikot, sekä auttaa vastavallankumouksen Venäjällä voitolle. Vastavallankumous, se, joka voittaa vain vieraan avulla, pisti taasen kaikilta puolin päätään ylös.

Vaikka maailman kaikkien helvetillisten voimien hätyyttämättä, piti ihmiskunnan sosialistisen yhteiskunnan ydin kutinsa, koettipa kasvaakin, kehittyä, koetti ainakin elää, pysyä maailman työväestön valona, ja odotti europpalaista vallankumousta.

Mutta, kuten sanottu, europpalaista ja amerikkalaista maailman vallankumousta sai odottaa, ja Venäjän vallankumous oli sillä ajalla pahassa pulassa.

Europan, maailman vallankumous tulee, mutta se tulee myöhemmin, noiden maanosien toisien historiallisten, taloudellisten ja paliitilliston suhteiden vaikutuksesta, ja ne ovat erilaiset kuin vastaavat Venäjällä.

Tahdomme kosketella nyt vielä noita toisia suhteita, jotta työväestö huomaisi, minkä tähden maailman vallankumous voi tulla vasta myöhemmin kuin venäläinen.

Venäjän ja Länsi-Europan vallankumousten välinen ensimmäinen suuri ero on tämä: Venäjän vallankumoukselliset voivat tehdä vallankumouksen ainoastaan köyhien maanviljelijäin avulla. He olivat vallankumouksellisia. Ilman heidän apuaan eivät olisi voineet tehdä sitä. Eivät suurinta miehuuttakaan käyttämällä.

Venäjällä oli sitä paitsi ylen paljon suurta maanomistusta, keisarin suvulle, valtiolle, aatetelistolle, luostareille kuuluvaa maata, jota voitiin jakaa. Venäjän köyhät viljelijät halusivat tuota maata, vallankumoukselliset työläiset tahtoivat antaa sen heille, köyhät viljelijät liittyivät siis vallankumouksellisiin työläisiin.

Siinä on Venäjän ja Länsi-Europan välinen suurin eroavaisuus. Sillä Länsi-Europassa ja juuri kahdessa suurimmassa, sosialismin voiton ratkaisevassa valtiossa, Englannissa ja Saksassa, ei ole tuota ylen suurta määrää köyhiä ja omistamattomia maanviljelijöitä, eikä ole Länsi-Europassa, lukuunottamatta muutamia maita ja seutuja, myöskään tuota suurta määrää suurmaanomistusta. Päinvastoin, Länsi-Europan monissa maissa, esim. Saksassa, Ranskassa, Skandinaviassa, Hollannissa, Belgiassa ovat keskikokoiset ja pienet viljelykset vallitsevina.

Länsi-Europassa täytyy siis työläisten tehdä vallankumouksensa viljelijäin avustamatta tai ainakin saaden heitä avukseen ainoastaan pienen määriin Venäjän oloihin verraten. Työväellä oli siellä mahtava vallankumouksellinen tuki, Länsi-Europassa on se yksinään.

Tämä on ensimmäinen syy, minkä takia vallankumous tulee Länsi-Europassa vasta myöhemmin. Työläiset voivat luottaa täällä ainoastaan itseensä.

Toinen syy on: Venäjällä olivat hallitus ja virkavalta heikkoja, Länsi-Europassa ja varsinkin Saksassa ja Englannissa ovat ne olleet hyvin vahvat. Venäjällä oli kapitalismin järjestö heikko, Länsi-Europassa, ja jälleen varsinkin Englannissa ja Saksassa, on se hyvin vahva.

Työväenluokalla, vallankumouksellisilla luokilla oli siis Venäjällä verrattain heikot vastustajat vastassaan, Länsi-Europan työväellä on ne hyvin vahvat.

Venäjän työläisluokka oli lukuisan apuväen kanssa heikkoa kapitalismia vastassa, Länsi-Europassa on työläisluokka yksinään vallankumouksellisena luokkana hyvin vahvaa vihollista vastassa.

Länsi-Europan työläisluokka on muuhun väestöön verraten paljon lukuisempi kuin Venäjän, mutta ei niin lukuisa kuin Venäjän palkkatyöläiset ja köyhät maanviljelijät yhteensä.

Länsi-Europassa on työväenluokalla hyvin luja perusta, mille sosialismi on rakennettava. Sillä ensinnäkin olivat pankkilaitokset, teollisuuden, liikenteen ja kaupan paraat haarat varsinkin Englannissa ja Saksassa jo sodan edellä kypsiä sosialistisen yhteiskunnan muodostamiseen ja toiseksi järjesti ja keskitti imperialismi sodan aikana tuotannon ja jaon. Ja tämä järjestö oli teknillisesti voimakas. Työväestö olisi voinut ottaa sen sosialistisen yhteiskunnan perustaksi. Venäjällä joko ei ollut noita järjestöjä ensinkään tai olivat ne siellä virheellisiä.

Venäläinen yhteiskunta ei ollut sodan edellä teknillisesti kypsä sosialismin muodostamiseen, ja sen järjestö heikkoni sodan aikana, länsi-eurooppalainen oli jo sodan edellä kypsä, ja sen järjestö, sen keskitys vahvistui kovasti sodan aikana.

Venäläisten työläisten tehtäväksi tuli siis rakentaa sosialistinen yhteiskunta hyvin heikoilla taloudellisilla välineillä ja rakentajina vain pieni määrä palkkatyöläisiä sekä heidän apunaan suuri määrä vallankumouksellisia maanviljelijöitä; länsi-europpalaisilla työläisillä on yksinään se tehtävä vallankumouksellisena luokkana, rakentajina suuri, hyvin järjestynyt palkkatyöväestö ja taloudelliset välineet hyvin vahvat.

Venäjän työläiset olivat vähälukuisina, mutta auttajat mukanaan, heikoin välinein heikkoja vastustajia vastassa.

Länsi-Europan työläiset ovat suurilukuisina, mutta vallankumouksellisena luokkana yksinään, vahvoin välinein vahvoja vastustajia vastassa.

Sodan kestäessä iski sota erilleen Länsi-Europan työläisten järjestöjä ja heikonsi niitä etäännyttämällä jäseniä toisistaan. Pääoman järjestöt, varsinkin hallitukset, vahvistuivat valtavasti.

Näistä syistä tulee vallankumous Länsi-Europassa myöhemmin.

Näistä syistä on myös taistelu Länsi-Europassa paljon raskaampi kuin Venäjällä.

Noilla ehdoilla on vallankumous Länsi-Europassa myös ihan toisenlainen kuin Venäjällä.

Länsi-Europassa on palkkatyöväestö yksinään vallankumouksellisena luokkana. Maanviljelijät eivät ole itsestään vallankumouksellisia kuten Venäjällä, eivät edes länsi-europalaiset suuret pienviljelijäjoukot.[24*] Pikkuporvaristokaan ei ole itsestään vallankumouksellinen. Eipä edes sota tehnyt sitä todellisesti vallankumoukselliseksi.

Länsi-Europan palkkatyöväestö on yksinään vallankumouksellisena luokkana.

Ja kuitenkaan ei ole työväestö oleva yksin vallankumouksessa, jos se seuraa oikeata menettelytapaa, taktiikkaa.

Juuri siitä syystä, että sillä on Länsi-Europassa sellainen järjestetty voima, että se on niin vahvasti järjestynyt, juuri siitä syystä, että Länsi-Europassa on olemassa sosialismin aineellinen perusta, juuri siitä syystä voi se laskea saavansa vallankumouksessa tukea toisilta.

Työväestö on saava, jos se seuraa oikeata taktiikkaa, jos se esittää oikean ohjelman, valtavan avun, miljoonamäärin kannattajia.

Työväestö on saava, jos se tekee oikean ohjelman, todellisen työväen ohjelman, jos se esittää sen julkisesti ja osoittaa toiminnallaan tahtovansa panna nyt heti käytäntöön sosialismin täydelleen, kaikki alemmat työtätekevät luokat kannattajikseen, alemmat virka- ja palvelushenkilut ja pienviljelijät.

Nämä luokat eivät ole Länsi-Europassa itsestään vallankumouksellisia. Ne eivät tule tekemään itse omin voiminsa vallankumousta, kuten Venäjän köyhät viljelijät, mutta niistä tulee varmaan työväestöin liittolaisia.

Sillä sota on musertanut kaikki nuo luokat, kaikki työtätekevät luokat. Sota, imperialismi, on tuhonnut niitä.

Pikkuporvaristo ja pienviljelijästö ovat horjuneet jo kauvan sinne tänne kapitalististen ja sosialististen puolueiden välillä.

Näihin asti on kapitalismi vetänyt heitä suurimmaksi osaksi puolelleen.

Mutta sodan, imperialismin seuraukset ajavat heitä työväestön mukaan, jos tämä seuraa oikeata taktiikkaa.

Ja heidän avullaan on työväestöllä oleva enemmistö.

Sodan seuraukset ovat myös noille luokille niin hirveät, että vain sosialismi voi pelastaa ne.

Noiden luokkien tarvitsee vain huomata se. Silloin tulee heidän valita imperialismi tai sosialismi, ja ne valitsevat sosialismin. Kun niiden tulee valittavaksi joko se, että kapitalistinen imperialismi tuhoaa ne veroilla, kalliilla hinnoilla, militarismilla tai sodalla, tai se, että sosialismi pelastaa ne, valitsevat ne sosialismin.

Työväestön tarvitsee vain nousta nyt tai pian ja julistaa todellinen sosialismi, ja noista luokista liittyy sen mukaan miljooneja ja taas miljooneeja.

Venäjään verraten eroaa tämä suuresti. Tämä eroavaisuus johtuu Länsi-Europan korkeammasta teknillisestä kehityksestä ja sen työväen suuremmasta järjestöstä ja voimasta.

Työväestön täytyy, toistamme sen, kun sillä on suuremmoinen merkitys kaikille työtä tekeville luokille, sanoa: Sota, imperialismi tuhoaa teidät. Me turvaamme teille toimeentulon joka tapauksessa, siinäkin tapauksessa, ettei teillä ole työtä eikä mitään varoja.

Työväen on sanottava pikkuporvareille ja virka- ja palvelushenkilöille: Imperialismi musertaa teidät sodallaan, murhallaan, veroillaan, pienillä palkoillaan, nälällään ja köyhyydellään. Sosialismi, joka pakkoluovuttaa omaisuuden, ottaa kaikki suurliikkeet yhteiskunnan käsiin, järjestää tuotannon ja jaon keskitetyksi ja muodostaa kansainvälisesti yli maan ulottuvaksi jättiläissuureksi kokonaisuudeksi, tarjoaa teille: verovapauden tai pienet verot, säännöllisen varman työn ja palkan, kunniakkaan aseman, saman kuin kaikilla kansalaisilla, rauhan, onnen ja hyvinvoinnin.

Pikkuporvareille on työväen sanottava: Me annamme teidän olla toistaiseksi asemissanne. Me turvaamme puodin omistajalle hänen tavaransa ja myynnin, käsityöläisille raaka-aineet ja liikkeensä, molemmille voittonsa. Meillä on suurliikkeet hallussamme, annamme teille raaka-aineita ja tavaroita myytäviksi. Te olette toistaiseksi meidän vaihdon välittäjiä. Ja vähitellen järjestämme teidänkin liikkeenne suurliikkeiksi, ja silloin tulette te kaikki olemaan yhtä lailla mukana tuotannossa tai meidän kaikkien kanssa saman arvoisina toimitsijoina tuotteiden jaossa.

Virka- ja palvelushenkiloille on työväestön sanottava: Imperialistinen kapitalismi sortaa teitä sodalla ja muuten. Sosialistinen yhteiskunta on antava teille toimia pankkiensa, teollisuus-, kauppa- ja maataloudellisten suurliikkeittensä hoidossa, lisäksi kansallisissa ja kansainvälisissä palvelevissa laitoksissaan. Tulette saamaan varmat toimet, yhtä kunnioitetuiksi kuin kaikki tuottajat ja jakajat.

Ja pienviljelijöille ja keskikokoisten viljelysten pitäjien eräälle osalle pitää työväen sanoa: Imperialistinen kapitalismi musertaa teidät sodalla, veroilla ja korkealla maan vuokralla, se vähentää maanne tuottavaisuutta, ottaa teiltä poikanne ja työvoimanne sekä karjanne. Se tekee sitä sodan jälkeenkin.

Sosialistinen yhteiskunta jättää teille toistaiseksi taloutenne. Sitä vastoin ottaa se teiltä verot, kokonaan tai osaksi pois, vapauttaa teidät vuokraherroistanne ja vähentää rasituksenne. Se turvaa teille työkalunne, karjanne, työvoimanne ja lastenne työvoiman, se turvaa teille rauhan. Mikäli suuromistuksen hallussa on maata, sikäli antaa sosialismi sitä teille heti viljelläksenne sitä kommunistisella tavalla yhdessä yhteiskunnan hyväksi. Ja siinä määrin kuin tuotantovoimien kehitys antaa mahdollisuuksia, tulemme muuttamaan kaikki tuotantoliikkeenne vähitellen ko-operatiivisesti ja kommunistisesti työskenteleviksi liikkeiksi, joissa tulemme olemaan kaikki yhtä suurina, yhtä mahtavina, sosialistisen yhteiskunnan kaikkien jäsenten veroisina työläisinä, tuottajina.

Ja kaikille näillle luokille täytyy työväestön sanoa: Me voimme tehdä tämän, jos autatte meitä. Sillä silloin on meillä kaikki pääoma, yhteiskunnan kaikki rikkaudet, kaikki suuret kauppa-, liikenne- ja teollisuusliikkeet vallassamme.

Ei tarvitse luulla laisinkaan, etteivät imperialismin sortamat luokat hyväksyisi tuota ja liittyisi työväestöön hirveän painostuksen ja sen tuottamien kärsimysten pakottamina. Viittasimme jo kerran siihen, että tämä käy hyvin helposti päinsä esimerkiksi Englannissa, jos työväestö käy siellä oikeata tietä.

Tässä kohden on taasen suuri eroavaisuus Venäjän ja Länsi-Europan välillä, varsinkin mitä tulee Saksaan ja Englantiin. Venäjän työväestö ei voinut käyttää sellaista kieltä, sillä siellä oli vähän pääomaa ja tuotantovoimia. Länsi-Europassa sitävastoin on suunnattoman suuret pääomamäärät ja jättiläismäiset tuotantovoimat ja molemmilla valtavat järjestöt.

Täällä voidaan siis siten, että asetetaan imperialistinen kapitalismi ja sen seuraukset, sen murhat ja tuhot, sosialismin ja sen hyvinvoinnin, tasa-arvoisuuden ja rauhan kanssa vastakkain, vetää sosialismin puolelle kaikki alemmat luokat, joilla ei ole suoranaista osaa tai etua pääomasta.

Mutta tässäkin kohdin voi bolschevikien venäläinen esimerkki antaa taasen paljon oppia länsieurooppalaiselle, maailman työväestölle.

Sillä mitä saivat bolschevikit köyhät viljelijät avukseen?

Siten että he todella vaativat ja toiminnallaan valloittivat vallan työläisille, maanviljelijöille ja rauhan.

Mikään muu puolue ei tehnyt sitä. Kaikki, kadetit, sosialivallankumoukselliset (ensi vaiheessaan) ja menschevikit pettävät väestöä, viljelijöitä, siten että liittoutuivat tilanomistajien ja kapitalistien kanssa.

Bolschevikit saivat köyhät viljelijät avukseen siten, että tekivät vallankumouksen omistavia luokkia vastaan ja panivat käytäntöön sosialismin.

Ja niin pitää työväen tehdä Länsi-Europassakin.

Jos työväestö tekee liiton kapitalistien kanssa, niin se ei ole saava yhtään tukea pikkuporvaristolta, virka- ja palvelushenkilöiltä eikä pienviljelijöiltä. Sillä nämä luokat huomaisivat pian, että työväestö ei vapauta heitä imperialismin rasituksista, vaan sortaa heitä kapitalistien kanssa.

Sillä imperialistien kanssa liitossa ollen ei työväki voi antaa yhtään vapautta, ei rauhaa, ei työtä eikä olemassaolon varmuutta. Sen täytyy tuottaa turmiota ja raskaita rasituksia. Liitto kapitalistien kanssa vieroittaa työtä tekevät luokat palkkatyöväestä.

Yksinään sosialismia toteuttamalla voi työväestö antaa noille luokille vapautta, turvallisuutta ja rauhaa.

Tässä kohdin ei ole olemassa mitään keskitietä.

Työväestön täytyy siis tehdä samaten kuin teki Venäjällä, ottaa kaikki valta itselleen, pakkoluovuttaa omaisuus ja liikkeet, keskittää koko tuotanto ja jako omiin käsiinsä, lyhyesti, laittaa sosialistinen yhteiskunta.

Silloin on se saava riittävästi apua viedäkseen vallankumouksen voittoon, apua kaikilta työtä tekeviltä luokilta.

Mutta länsi-europpalainen työväestö voi oppia tähän nähden vielä enemmän venäläisestä esimerkistä.

Bolschevikit eivät voittaneet pelkältään köyhien viljelijäin avulla, vaan myös jo ensi sijassa työväen luokan, varsinaisen palkkatyöväestön, ehdottoman yksimielisyyden avulla.

Elleivät työläiset olisi olleet yksimielisiä, eivät he olisi voineet vetää muita työtä tekeviä luokkia luoksensa.

Ja noin yksimielisiksi tulivat työläiset ainoastaan siten, että asettivat sosialismin päämääräkseen.

Sillä kaikki työläiset eivät olisi liittyneet heihin koskaan, elleivät he olisi asettaneet työväen täydellistä vapauttamista, sosialismia, päämääräkseen.

Ja sillä että kaikki palkkatyöläiset tulivat yksimielisiksi, havaittuaan ensin kaikki hallitsevien luokkien kanssa tehdyt kompromissit mädännäisiksi, sillä onnistui heidän siirtää oma ohjelmansa, täyden sosialismin ohjelma, köyhille viljelijöille, saada heidät hyväksymään sen.

Koko työväestön yksimielisyyden vallankumouksessa, yksimielisyyden sorrettujen luokkien kanssa, varsinkin maata viljelevien, tämän yhteyden saa aikaan ainoastaan sosialismi ollessaan kaikki yhdistävänä, ehdottomana päämääränä, tämän yksimielisyyden saa aikaan vallankumous ainoana keinona. — Siinä toinen Venäjän vallankumouksellisten Länsi-Europan työläisille antama opetus.

Venäjän työväestö antoi siis kysymykseen, miten vallankumous voittaa, vastauksen: sorrettujen luokkien yhteistoiminnalla.

Millä yhteistoiminnalla?

Vallankumouksellisella yhteistoiminnalla.

Työväenluokkaa ja Länsi-Europan vallankumousta uhkaa suuri vaara. Vaara vieläkin, syntyvä samaten kuin sosialismin mahdollisuus Länsi-Europan tuotantovoimien kehityksen korkeasta asteesta, sen pääoman ja työläisjoukkojen korkeasta järjestymisestä.

Tuo vaara tulee, kuten aina viimeisenä viitenäkolmatta vuotena, reformistien ja sosialipatrioottien taholta.

Samaten kuin he johtivat työväkeä pois vallankumouksen tieltä ja veivät sen liittoon porvariston kanssa ja maailman sotaan, samaten on nyt olemassa se vaara, että he vievät porvariston kanssa Europan ja maailman työväestöin valtiososialismiin.

Kapitalistit tulevat välttääkseen tuotannon hämmentymisen ja velkojen aiheuttamaa perikatoa, jättämään sodan jälkeenkin paljon liikkeitä valtiolle tai asettamaan niitä valtion valvonnan alaisiksi sekä säännöstelemään ja vahtimaan vielä kauvan koko tuotantoa ja jakoa.

Työläisillä tullaan ottamaan lakko-oikeus pois, palkka rajoitetaan, työaika ja työn teho jännitetään mahdollisimman korkeaan määrään. Lyhyesti, työläisistä tehdään valtion orjia.

Reformistit, sosialipatriootit tulevat auttamaan siinä kapitalisteja — Saksan, Englannin, Ranskan ja Italian reformisti-ohjelmat osoittavat jo sitä.

Yhdellä ehdolla: sillä nimittäin, että osa työläisluokkaa — suurten ammattiliittojen ja sosialipatrioottisten puolueiden jäsenet — saa etuja, tulee meidän rinnalla etuoikeutettuun asemaan. Saa korkeampaa palkkaa, paremmat työehdot j.n.e.

Tuolla hinnalla ostaa kapitalismi, imperialismi mielellään sosialipatrioottien ja jonkun työväenosan apua.

Englannissa uhkaa tuo vaara Labour-Partyn ja Trade Unionien (vanhain ammattiyhdistysten) taholta, Saksassa enemmistön ja riippumattomien, ammattiliittojen ja sosialidemokraattien taholta, Ranskassa enemmistön ja puolueen keskustan sekä Syndicats Ouvriers'in (ammatillisten järjestöjen) taholta, Yhdysvalloissa Trade-Unionien ja suurten sosialidemokraattisten puolueiden taholta. Tuo vaara uhkaa kaikissa maissa.

Työväenluokka halkeaa silloin. Osa menee imperialismin mukana, toinen osa vallankumouksen.

Silloin on vallankumous menetetty. Sillä työväenluokka on silloin voimaton. Voimaton jo itsessään, sillä se on halennut. Voimaton myös sentähden, kun se ei saa muita töitä tekeviä blokkia, pikkuporvareita, pienviljejöitä j.n.e. avukseen, syystä kun ei kykene auttamaan niitä, vaan jättää ne imperialismin valtaan.

Työväellä on voimaa voittaa ainoastaan siten, että se yhtyy yksimielisesti vallankumoukseen eikä mikään sen osa anna vietellä itseään valtiososialismiin.

Työväen täydellinen, ehdoton yksimielisyys on, toistamme sen, Venäjän vallankumouksen toinen opetus.[25*]

Ja lopuksi on vielä yksi opetus, jonka venäläinen esimerkki antaa länsi-europpalaiselle, amerikkalaisille maailman työväestölle.

Venäjän työväestö tuli melkein, tuli osaksi lyötyä siitä syystä, että Saksan, Englannin, Ranskan, Amerikan, maailman työväestö ei tehnyt vallankumousta yhtäaikaa sen kanssa.

Venäjän työväellä on yhä edelleen se vaara, että tulee lyödyksi. Jos niin käy, tapahtuu se vain mainitusta syystä.

Mutta viime hetkeen asti, kapitalismin kaikkien voimien, koko maailman kaikkien mahtien hätyyttämänä pitää Venäjän työväestö kiinni sosialisesta vallankumouksesta, ja se tahtoo kuollessaankin antaa Europan, maailman työväestölle vielä esimerkin.

Tämä lujana pysyminen, tämä loppuun asti kestäminen, tämä sortuminen maailman vallankumouksen takia, tämä internatsionalismi tekoineen, tämä yhteys — kansallisen ohella kansainvälisen työväestön kanssa, tämä on viimeinen ja korkein opetus, minkä Venäjän vallankumous antaa maailman työväestölle.

Kapitalismin verilöylyn keskellä työväen yhteys, kaikkien kansojen maailmantaistelussa keskellä uuden ihmiskunnan ylin yhtenäisenä.

Venäjän vallankumous on antanut päätteliäisyydellään, varovaisuudellaan ja miehuudellaan, teoriallaan ja ohjelmallaan, järjestömuodoillaan (neuvostot) ja teoillaan — teoillaan paremmin kuin millään muulla —, syöksemällä nurin keisarivallan ja kapitalismin, pakkoluovuttamalla pääoman, alkamalla sosialismin järjestämisen, yksimielistyttämällä kaikki työläiset ja köyhät viljelijät, pitämällä ainoana keinona ja päämääränä lujasti kiinni kansallisesta vallankumouksesta, oman kansan ja kaikkien kansojen työläisten yhteydestä, maailman työläisten kansainvälisestä vallankumouksesta, esimerkin Länsi-Europalle, Pohjois-Amerikalle ja koko maailmalle.

Ei ole mitään epäilystä: tässä valossa, Venäjän vallankumouksen tämän esimerkin avulla on maailman työväestö pääsevä kokonaisuudeksi, ja maailman sosialismi perustetaan pitkän, kuuman taistelun jälkeen koko maailmassa.

Takaisin sisällysluetteloon

 

V.

Yhteenveto.

1.

Maailman vallankumous on välttämätön.

Sillä kaikkien kansojon imperialismi, maailman imperialismi, on kauheata työväelle.

Mutta imperialismia ei voida tuhota, ellei kapitalismia tuhota.

Sentähden on pääoman tuhoava ja sosialismin toteuttava vallankumous, sosialinen vallankumous, nyt välttämätön.

 

2.

Sillä kapitalismilla ei ole mitään imperialismista pois vievää tietä.

Ja siis työväestöllä ei ole mitään imperialismista pelastavaa keinoa.

Imperialistinen kapitalismi on liittänyt kaikki maailman kansat kahteen maailmata valloittavaan ryhmään.

Kolmella valtavalla kansalla, Saksalla, Englannilla ja Yhdysvalloilla, on ollut noiden kahden ryhmän taistelun johto.

Mutta tälle taistelulle ei voida ajatella tulevan nähtävissä olevana aikana mitään rauhallista ratkaisua.

Sillä kaikki nuo kolme suuria kansaa ja kaikki niiden kanssa liittoutuneet kansat tahtovat maailman valtiutta joko yhdelle kansalle taikka kanssaan liittoutuneille, tahtovat maailman valtiutta yhdelle kansalle tai yhdelle ryhmälle.

Eikä ole mitään muuta tämän taistelun ratkaisemiskeinoa kuin sota.

Tosin etsivät porvaristo ja sen keralla reformistit, sosialipatriootit ja valemarxilaiset ratkaisuja, mutta näillä ratkaisuilla ei ole mitään voimaa ja ne ovat vain omiansa häikäisemään maailman työväestöä ja pitämään sitä orjuudessa. Ei pakollinen sovinto-oikeus, ei kansojen maailman liitto eikä maailman rauha, ei aseiden riisuminen, ei kansojen itsemääräysoikeus, ei demokratia, eivät kaikki ylistetyt pikkukeinot voi pelastaa kapitalismia sisällisistä ristiriidoista, joihin se on joutunut. Eivät valtavista lisäarvomääristä, jotka se kokoaa, laajenemishalusta, joka johtuu edellisistä, valloituksista, joita sen täytyy tehdä, taisteluista, joihin se joutuu sentähden, itsensä tuhoamisesta, joka on noiden syiden seuraus.

Pääoma kasaa valtavasti lisäarvoa, se tuhoaa itse tuota lisäarvoa ja sen lähteitä, eläviä ja kuolleita, siinä ratkaisematon ristiriita, mihin se on joutunut.

Kapitalismin olemus, loppumaton lisäarvon kasaaminen ja taistelu laajenemisesta, on joutunut itsensä kanssa ratkaisemattomaan ristiriitaan.

Työläiset eivät voi kestää noita taisteluita. Heidän täytyy nousta vapautuakseen hirveästä sorrosta ja murhista.

Ja he voivat päästä imperialismista ainoastaan siten, että tuhoavat kapitalismin.

Siis heidän nousunsa, heidän taistelunsa on välttämätön vallankumous maailman kapitalismia vastaan, maailman työväestön sosialinen vallankumous, maailman vallankumous.

 

3.

Ja tämä vallankumous on mahdollinen, se on toteutettavissa. Se on toteutettavissa ja mahdollinen seuraavista syistä:

Kapitalismi on kypsä sosialismin toteuttamiseen.

Sota on laskenut sosialismille perustan.

Kapitalismin itsensä täytyy siirtyä sosialismiin, tosin valtiososialismiin.

Siis työväki toimii kehityksen suuntaan.

Ja sodan aineelliset ja henkiset seuraukset ovat työväelle niin kauheat, että sen täytyy mennä vallankumoukseen.

Elävien ja kuolleiden voimien tuhoaminen, tuska, viha, nälkä, loppumaton verilöyly vievät työväestön sodan kestäessä tai jälkeen siihen.

Ja kansainvälinen työväestö on järjestössään niin vahva, että se voi toteuttaa vallankumouksen.

Kansainvälisen työväestön pitäisi mielestämme hyväksyä seuraava ohjelma.

Tämän ohjelman perusteella voi kansainvälinen työväestö voittaa puolelleen kaikki sorretut ja työtätekevät luokat ja liittää ne yhteen.

Tällä ohjelmalla olisi se siis voittava.

 

4.

Ja maailman työväelle on jo annettu vallankumouksen esimerkki.

Venäjän vallankumous on valaiseva esimerkki maailman työväestölle.

Sillä se on osoittanut, että on olemassa vain kaksi voiton keinoa: kansallisen ja kansainvälisen työväen yhteistoiminta ja vallankumouksellinen yhteistoiminta.

Jollei työväestö ole kansallisesti yksimielinen, sortuu se kansallisen, ellei se ole kansainvälisesti yksimielinen, sortuu se kansainvälisen porvariston alle.

Ellei työväki ole täydellisen vallankumouksen, kapitalistisen yhteiskunnan täyden kumoamisen puolella ja taistele voittoon asti, silloin ei se tuo pelastusta työväelle eikä muille nyljetyille luokille eikä tempaa kaikkia työläisiä ja muita nyljetyltä luokkia mukaansa.

Mutta Venäjän vallankumous on opettanut vielä enemmän.

Se on keksinyt muodon, jota käyttäen työväki voi voittaa: työväen neuvostot joka maakuntaan, koko maahan.

Työväen neuvostot, joilla on koko taloudellinen ja poliitillinen valta.

Työväen neuvostot, jotka tuhoavat kapitalismin ja laittavat sosialismin, jotka pakkoluovuttavat kapitalismin ja antavat sosialismille kaiken vallan ja omistuksen, työväen neuvostot, jotka rakentavat sosialismia taloudellisesti ja poliitillisesti.

Työväen neuvostot, jotka ovat uuden yhteiskunnan, uuden ihmiskunnan muotona ja sisältönä.

Jotka nyt laskevat sisälleen vain taistelevan työväestön, voitokkaan työväestön, mutta jotka kerran ottavat vastaan koko ihmiskunnan ja laskevat sen sisälle.

Työn neuvostot, työn, työn eikä minkään muun kuin työn, jotka tulevat kerran olemaan ihmiskunnan korkeimmat, pyhät elimet.

Kansallisen työväestön yhteys.

Kansainvälisen työväestön yhteys.

Työväen yhteen liittäminen, järjestäminen työväen neuvostoissa.

Siinä kolme suurinta asiata, jotka Venäjän vallankumous opettaa maailman työväestölle.

Jos länsi-europpalainen, pohjois-amerikkalainen, maailman työväki on yksimielistä, — jos se muodostaa maailman vallankumousta toteuttavan uuden internatsionalen, — jos se on oleva yksimielinen vallankumouksessa, jos se järjestyy työväen neuvostoihin ja ottaa itselleen kaiken taloudellisen ja poliitillisen vallan, — silloin on kansainvälinen työväestö vievä maailman vallankumouksen voittoon.

Me näemme jo läheisessä tulevaisuudessa, lähellä edessämme: uuden internatsionalen, maailman kaikkien maiden työväen neuvostot.

Me näemme jo edessämme läheisessä etäisyydessä maailman työväen keskusneuvoston.

Me näemme jo edessämme kansainväliset työväen neuvostot, uuden, vapaan, kommunistisen ihmiskunnan edeltäjät.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Kirjoittajan huomautukset:

[1*] Oppiakseen tuntemaan jonkun asian vaikutusta, on se esitettävä »puhtaana». Niin tekee kaikki tiede. Päästäkseen selville noista kahdesta imperialismista, täytyy ottaa no täysivoimaisina.

[2*] Että Hollanti kannatti Saksan imperialismia ja että sen täytyi tehdä niin, on todistettu usein. Hollannin imperialismi oli Saksan imperialismia, maantieteellisistä ja taloudellisista syistä — ja varsinkin Alamaiden Intian takia.
Noiden maiden hallitsevia luokkia yhdistävät siteet kävivät sodan aikana hyvin lujiksi.

[3*] Tuo tehtävä on mitä vakavin. Sillä onhan vaara, että kansainvälinen työväestö on luottava suurten porvarillisten demokratiain imperialismiin samaten kuin kansalliset työväestöt luottivat reformistien johtamina vapaamielisiin ja kansanvaltaisiin.
Ja niin kauvan kuin uskotaan, niin kauvan kuin Ranskan, Englannin, Amerikan, Belgian y. m. työläiset uskovat, että englantilais-amerikalainen imperialismi on hiuksenkaan verran parempata kuin Saksan, niin kauvan ei työväestö tule kokonaiseksi, ei synny uutta kansainvälistä liittoa uutta internatsionalea eikä mitään maailman vallankumouksen puolesta käytävää maailman työväestön yksimielistä taistelua.
Tästä vielä muutama sana.
Wilsonin päämäärä — kaikkien kansojen itsenäisyys, itsemääräys ja kansojen maailman liitto — on ensiksikin mahdoton. Sillä kaikilla näillä kansoilla on eri etunsa, ja niiden joukossa on hyvin mahtavia ja hyvin heikkoja kansoja. Kapitalismin vallitessa sellaisena kuin se vielä on, jakaantuneina kansallisiin kapitalismeihin, täytyy mainitun syyn viedä hallitsemiseen ja sortamiseen. Se ei voi olla muuten.
Wilsonin päämäärä on sitä paitsi ulkokullattu. Sillä Englannille ja Yhdysvalloille on eduksi, ettei Europan mannermaalle tule ainoatakaan vahvaa valtaa. Saksan mahdin tuhottua on tuon päämäärän saavuttamiskeinona Europan kaikkien kansojen itsenäisyys. Tämä itsenäisyys on kuitenkin vain näennäinen, sillä juuri se tekee Europan kansat poliitillisesti ja taloudellisesti noiden kahden anglosaksilaisen kansan vasalleiksi.
Tämä on siis totta: imperialismin vallitessa ei ole mitään itsenäisyyttä. Jos Saksa olisi voittanut, niin olisi syntynyt Europan kansojen liitto, jossa kansat eivät olisi olleet enää itsenäisiä, vaan yksinkertaisesti Saksan alle alistettuja. Jos ympärysvallat jäävät pysyvästi voittajiksi, niin tulee olemaan kansojen liitto, jossa kaikki, paitsi Englanti ja Yhdysvallat, ovat heikkoja ja heikkoutensa takia noiden kahden vallassa.
Molempien imperialismien päämäärä on siis sama: kansojen saattaminen valtansa alaiseksi, maailman hallitseminen, maailman valta, maailman herruus.
Saksa murhaa julmalla tavalla itsenäisyyttä. Englanti ja Yhdysvallat antavat jäädä sen näennäisesti olemaan, tappavat sen kuitenkin todellisesti.
Ero on näennäinen, ei todellinen.
Saksan ja englantilais-amerikkalaisen imperialismin välinen ero on samaa laatua kun vanhoillisten ja vapaamielisten, yksinvallan ja tasavallan, ylimystön ja kansanvallan välinen ero. Imperialismin vallitessa on noiden välillä ainoastaan näennäinen ero. Niinpä ei ole taantumuksellisen, yksinvaltaisen valtion imperialismin ja vapaamielisen, tasavaltaisen, kansanvaltaisen valtion imperialismin välillä todellisesti mitään eroa.
Kapitalismin vallitessa ei ole todellinen itsenäisyys enää saavutettavissa, ei yksinvaltaisessa eikä kansanvaltaisessa valtiossa. Kapitalismi, imperialismi vie välttämättä kansojen alistamiseen.
Siihen on syynä monopolistinen pankkipääoma, joka on Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa kaikkivaltias ja hallitsee sieltäpäin koko maailman.
Se juuri on luonteenomaista, että kapitalismi on joutunut tässäkin asiassa umpikujaan.
Vain sosialismi voi ratkaista tämän asian, kuten niin monen muunkin.

[4*] Siis kaikki ne, jotka asettavat toisen imperialismin toisen edelle, eivät perusta mielipidettänsä ja toimintaansa totuuteen. He ovat väärällä pohjalla.
He hajoittavat kansainvälistä työväestöä ja ehkäisevät sen voittamasta imperialismia. He kaikki, olkootpa he sosialipatriootteja, valhemarxilaisia tai puolueettomien maiden puolueita, palaavat imperialismin peliä, imperialististen saksalaisten, englantilaisten, amerikkalaisten, kansainvälisten kapitalististen luokkien ja hallitusten.
He ovat noiden luokkien ja noiden hallitusten puolella ja auttavat imperialismia.
Sillä juuri nämä hajoittavat — englantilais-amerikkalaiset kansanvallan naamarin suojassa, saksalaiset tekivät samaten itsevaltiuden suojassa — kansainvälistä työväestöä vain siten, että kehuvat sille, ettei omaa imperialismia ole tai että se on rauhallista ja että vihollisen on ainoa oleva tai pahempi kuin oma. Näin ovat tehneet Wilson, Bethmann-Holveg, von Kühlmann, Lloyd George, Poincaré, Czernin, Asquith. Se heidän puheittensa tarkoitus. Yksinään sen avulla, yksinään tuon petoksen avulla saattoivat he synnyttää sodan, sen avulla yksinään voivat he jatkaa sitä, se yksinään on sodan tukena, ja siidä pelissä ovat sanotut sosialistit mukana.
Mutta maailman imperialismin voi voittaa ainoastaan maailman yksimielinen työväestö.
Asia on todellisesti näin: samaten kuin hallitsevat luokat hajoittavat sisäpolitiikassa työläisiä tunnussanoilla vapaamielinen, kirkollismielinen, vanhoillinen ja kansanvaltainen j.n.e., tunnussanoja, jotka imperialismi on puhaltanut sammuksiin melkein kokonaan, samaten pirstovat imperialistit nykyisin työläisiä jättiläismäisesti suuremmassa määrässä, maailman mittakaavan mukaan, kansainvälisesti tämän tai tuon imperialismin kannattajiksi.
Saksan imperialismi otti raaempana koiramaisempana ja itsevaltiuden toimeenpanemana vanhoillisten, taantumuksellisten paikan.
Englantilais-amerikkalainen imperialismi viekkaampana, teeskentelevampänä, niin sanotun demokratian toimeenpanemana, vapaamielisten paikan.
Todellisesti ovat molemmat yhtäläisiä.
Suuret imperialismit, keisarit, kuninkaat presidentit, saksalaisten, englantilaisten ja amerikkalaisten pankkien johtajat, ministerit ja politikoitsijat tietävät kyllä, mitä tekevät. He tietävät, että he tuon hajoittamisen avulla, ja yksinään sillä hajoittamisella, (sillä työväestö on jo niin voimakas, että se voisi tuhota kaikkien valtioiden imperialismin, imperialismin yleensä, jos olisi kansainvälisesti yksimielistä), että he siten hajoittamalla työväestön kahteen ryhmään saavuttavat päämääränsä: summattoman suuren pysyvän voiton pankkipääomalle ja maailman heittämisen pankkipääoman valtaan.
Työväestön täytyy yhtyä kokonaisenaan sitä vastaan, koko imperialismia vastaan, imperialismia vastaan yleensä. Tämä voi tapahtua kuitenkin vasta sitten, kun työväki äkkää, että saksalainen ja englantilais-amerikkalainen imperialismi, kansainvälinen imperialismi, ovat saman arvoisia, Ellei työväestö aseta yhtä imperialismia »pienempänä pahana» toisien yläpuolelle, kuten ennen vapaamieliset kirkollismielisten yläpuolelle, ellei se rupea yhden liittolaiseksi, ellei kansallisen, niin syntyy nyt kansainvälinen »refurmismi».
Vapaamielisyyden osottaminen sisäpolitiikassa vanhoillisuuden ja kirkollismielisyyden edelle, on kansallista reformismia. Kansanvaltaisen imperialismin asettaminen kansainvälisessä politiikassa yksinvaltaisen yläpuolelle on kansainvälistä reformismia.
Se on sen ajatuksen herättämistä työväestössä, että osa kapitalismista, kansanvaltainen osa, kykenee »reformeerautumaan», ratkaisemaan asioita, jotka vain sosialismi pystyy ratkaisemaan.
Samaten kuin se, joka asettaa kansallisessa politiikassa vapaamielisen vanhoillisen yläpuolelle, ehkäisee kansainvälisen työväen yhteyttä, samaten ehkäisee se, joka asettaa englantilais-amerikkalaisen imperialismin saksalaisen yläpuolelle kansainvälisen työväen yhteyttä.
Kansallista ja kansainvälistä reformismia vastaan on taisteltava ja se tuhottava.
Kansainvälisen työväen asiana on havaita, että molemmat imperialismit ovat yhtäläisiä, päämääräänsä, seurauksiinsa nähden yhtä turmiollisia, yksimielistyä sitten tämän tiedon avulla ja tuhota molemmat.

[5*] Olemme yksinkertaistuttaneet tässä tuon taistelun tarkoituksellisesti saadaksemme maailman sodan ja aseista riisumisen suuremmoiset kysymykset aivan selviksi. Esitämme ikäänkuin vain ne kolme suurinta kansaa taistelisivat. Todellisesti on taistelu paljon monimutkaisempi, nimittäin maailman kaikkien kansojen taistelua, ja asian ratkaiseminen rauhalla sentähden vielä paljon mahdottomampi. — Kirjasessa »Der Imperialismus, der Weltkrieg und die Sozial-Demokratie» olemme selostaneet tuon. Siinä käsitellään hyvin laveasti taloudelliset syyt, joiden takia maailman rauha, maailman kansojen liitto ovat mahdottomia.
Jos Yhdysvallat ja Englanti irtaantuisivat toisistaan tulevaisuudessa, niin ei se muuttaisi yhtään kuvaa, jonka olemme antaneet tässä maailman imperialismista. Sillä kumpikin valtio koettaisi sitten kuitenkin saada maailman herruuden itselleen, ja jokainen uusi ryhmitys, jokainen uusi liitto, jonka ne tekisivät (esim. Saksan tai Japanin kanssa), tulisi tekemään niin, samaten kuin nykyään.

[6*] Kansojen itsemääräysoikeutta käsiteltäessä on tietysti tehtävä ero Länsi- ja Itä-Europan, Aasian valtioiden ja siirtomaiden välillä. — Siihen kajoaminen veisi liian pitkälle.

[7*] Tosin taloudellisista syistä: pääoman »liikatuotannon» takia. On rikkaita maita, joissa on vähän väkeä. Se ja pääoman »liikatuotanto» pakottavat kaikkia valtioita viemään ulos pääomaa, siis siirtomaapolitiikkaan, imperialismiin, ja luisumaan niin sotaan.

[8*] Tämän tekivät »Zimmerwaldilaiset» 1917 Tukholmassa.

[9*] Jos Englannin asustettu työväestö tahtoisi, jos se nousisi yhtenä miehenä vallankumoukseen, niin olisi se Englannissa mahdollinen ilman pitkää, vaikeata taistelua. Englannin hallitus on perinnäisesti ennakkonäköisenä ja kiihkeästi antanut sovittelujen jälkeen äänioikeuden kaikille 21 täyttäneille miespuolisille asukkaille, kaikille 19 täyttäneille sotamiehille ja matruuseille ja kaikille 30 täyttäneille naisille. Tämä viimeiseksi mainittu, naisille tehty vääryys voitaisiin korjata helposti, ja silloin jo olisi Englannin jollekin todella vallankumoukselliselle puolueelle tie auki koota valtavan lukuisa Englannin työväestö vallankumouksellisella ohjelmalla yhteen, vetää pikkuporvarillinen joukko puolelleen ja, kun pienviljelijöillä on vain vähän voimaa (jo monia vuosia sitten toimi Englannin väestöstä vain kymmenes osa maanviljelyksessä), voittaa kapitalistiset luokat ilman pitkää raskasta taistelua. Englannissa, jossa ei pidetä kiinni teoriasta, vaan ainoastaan käytännöstä, ja jossa tilanne viittaa kokonaan sosialismiin, kun se on sosialisten kysymysten ainoa käytännöllinen ratkaisu, missä tuotanto ja jako on järjestetty niin teknillisesti loistavasti, keskitetysti ja missä on ryhdytty jopa jakamaan maata, riippuu nyt kaikki todella vallankumouksellisesta puolueesta, olkoonpa se pienikin, sen ohjelmasta ja väristä. — Samaten on laita, vaikkakin toisella tavalla, Saksassa, Yhdysvalloissa, jopa kaikissa kapitalistisesta kehittyneissä maissa. — Nuorisolle avautuu maailma, jollaista ei ole ollut vielä koskaan siitä alkaen, kun ihmissuku on ollut olemassa.

[10*] Antaakseen sen hävitä vähitellen sitten myöhemmin kun sosialismi ja kommunismi täydentyvät.

[11*] Esim. Taylorin järjestelmällä.

[12*] Valtiososialistisella yhteiskunnalla ymmärretään yhteiskuntaa, jossa valtio hallitsee, säännöstelee ja pitää valvontansa alla paljon liikkeitä kapitalistien eduksi ja suojelee monissa muissa tai kaikissa liikkeissä kapitalisteja laeilla ja määräyksillä työväkeä vastaan.
Valtiososialismin ja työväen sosialismin välinen ero on siis siinä, että edellinen tekee kapitalistit kaikkivaltiaiksi ja työläiset orjiksi ja jälkimäinen tekee työläiset kaikkivaltiaiksi ja vapauttaa koko ihmiskunnan.

[13*] Hindenburg tarkoitti oikeastaan tuota, kun hän sanoi eräässä työväelle antamassaan julistuksessa: »Älkää ajatelko, mitä tulee sodan jälkeen». Hän tahtoi sanoa: »Odottakaa ajattelematta, kunnes käteni ovat vapaat teitä vastaan».

[14*] Neljännessä luvussa tulemme selostamaan seikkaperäisesti Venäjän vallankumouksen ja Länsi-Europalaisen vallankumouksen ehdot, jotka ovat niin kovin erilaiset kuin Venäjän.

[15*] Marxin teorioilla lisäarvosta, luokkataistelusta ja historiallisesta materialismista ei ole ollut työväelle koskaan suurempaa merkitystä kuin nyt, kun se häneen nojautuen lähenee lopullista voittoaan.

[16*] Sodan aikana nousi suurpääoman keskitys ja valta vielä tavattomasti sotavoittojen ja valtiolainojen avulla. Sitä suurempi välttämättömyys yhteiskunnalle pakkoluovuttaa suurpääoma.

[17*] Menettelytavasta, jota maailman työväestön on seurattava, puhumme neljännessä luvussa, missä käsittelemme Venäjän vallankumousta.

[18*] Tosin vasta saatuaan kokemusta. Kokemusta kapitalistisesta, reformististen ja valhemarxististen sosialistien kannattamasta valtiosta sodan jälkeen. Että puheena olevat luokat saavat tuon kokemuksen, siitä pitää vallankumouksen kehitys jo huolen.

[19*] Tämä ohjelma on monessa kohdin samanlainen kuin se, minkä Hollannin sosialidemokraattinen puolue esitti Kienthalin kokoukselle kansainvälisen toiminnan perustaksi. — Venäjän esimerkillisen vallankumouksen opettamina olemme muuttaneet useita tärkeimpiä kohtia tai lisänneet niitä.

[20*] Venäjän vallankumous on ensimäinen vallankumous jonka tekivät pelkästään marxilaiset, marxilaisten teoriain mukaan. Anarkistiset, syndikalistiset, reformistiset, valemarxilaiset (esim. Kautskyn) ovat osoittautuneet käyttökelvottomiksi tässä vallankumouksessa.

[21*] Tällä tahdotaan ehkäistä uuden virkavallan, uuden itsenäisen vallan kohoamasta työväen yläpuolelle.

[22*] Minäkin olen osoittanut teoreettisesti tämän yhteyden välttämättömyyttä teoksessa »Imperialismi, maailman sota ja sosialidemokratia».

[23*] Sivuutamme tässä kokonaan halveksittavan porvariston, joka on juuri tapattanut ja silvottannt 20–30 miljoonaa ihmistä voittonsa takia ja voivottelee nyt kauhuissaan, kuin Venäjän tasavalta tapattaa joitakin, sosialismia tuhota koettavia vastavallankumouksellisia pelastaakseen sosialismin. Sivuutamme tässä myös kokonaan ne virheet ja pahat työt, joita on tehty vallankumouksen aikana, vallankumouksen varjossa. Ensimmäistä kristillisyyttä ei tuomita Juudaksen mukaan. Kapitalismin loppuessa on tapahtuva paljon nurinkurista. Pahat työt, virheet ovat kuitenkin kapitalismin seurauksia, eivät sosialismin.
Tässä on kuitenkin sanottava, että itse vallankumous ei ole vienyt juuri ensinkään uhreja, että terrori on vasta Saksan ja ympärysvaltojen aiheuttama, noiden henkiinherättämän vastavallankumouksen aiheuttama.
Emme puhu tässä myöskään niistä sosialisteista, saksalaisista etusijalla, jotka parjaavat ja tuomitsevat bolshevikkeja. Emme tahdo liata heidän nimilläänkään bolchevikien tekoja, riittää, kun mainitsee, että Saksan sosialidemokraatit koettivat ja koettavat tuhota sosialistisen yhteiskunnan, että Saksan sosialidemokraattien enemmistö on murhannut Suomen ja Ukrainan vallankumoukselliset työläiset ja kukistanut vallankumouksen ja että vähemmistö (riippumattomat, Kausky edellä) on heikontunut Venäjän vallankumouksellisia niin paljon kuin on voinut.

[24*] Ei ole vielä yhtäkään länsi-eurooppalaista maata, missä köyhät viljelijät kävisivät käsikädessä sosialidemokraattisten työläisten kanssa.

[25*] Todennäköisesti tulevin reformistien kaikki yritykset, jotka he tekivät siirtyäkseen imperialismin kanssa sosialismiin, epäonnistumaan. Sillä työläiset, myös imperialismin etuoikeuttamat, tulevat pian tuntemaan, että valtiososialismi vie vain raskaaseen orjuuteen.

 


Toimituksen viitteet:

[1] Der Imperialismus, der Weltkrieg und die Sozialdemokratie. [Suom. huom.]

[2] Tämä on kirjoitettu v. 1917. Versaillesin rauha on osottanut että kirjottaja ei ainakaan liioitellut. Suom.