Julkaistu: 3. tammikuuta 1920 L'Ordine Nuovo -lehden n:ossa 32
Suomennos: © Martti Berger, Mikael Böök, Riitta Ahonen
Lähde: »Työväenluokan yhtenäisyys. L'Ordine Nuovossa julkaistuja artikkeleita», s. 129–133. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976)
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Teollisen tuotannon täytyy olla työpaikoittain järjestäytyneiden työläisten välittömässä valvonnassa; valvonnan täytyy olla yhtenäistä ja koordinoitua ja täysin työläisvaltaisten ammattiyhdistyselinten on sitä hoidettava. Työläiset ja sosialistit eivät voi käsittää, miten heidän etujaan ja pyrkimyksiään palvelee sellainen teollisuuden valvonta, jota kapitalistisen valtion virkamiehet (lahjuksia vastaanottavat, ostettavat ja erottamattomat) harjoittavat, ts. teollisuuden valvonnan muoto, joka ei voi merkitä muuta kuin vain kapitalistisia loiseläjiä hyödyttävien teollisuuden mobilisaatiokomiteoiden uudelleen syntymistä.
Tunnus »maa kuuluu talonpojille» on ymmärrettävä siten, että maatalouden yritysten ja nykyaikaisten kauppa-asemien laisten maatilojen täytyy olla maatyöläisten valvonnassa ja että nämä puolestaan ovat järjestäytyneet yrityksittäin ja maatiloittain. Tunnus on ymmärrettävä siten, että kylien ja suurtilojen köyhien talonpoikien muodostamien talonpoikaisneuvostojen tulee hallita ekstensiivisesti hoidettuja viljelysmaita. Maatyöläiset, köyhät vallankumoukselliset talonpojat ja tietoiset sosialistit eivät voi käsittää, kuinka propaganda viljelemättömän ja huonosti viljellyn maan haltuunottamisen puolesta palvelisi heidän etujaan ja pyrkimyksiään, miten se hyödyttäisi kommunistiselle tasavallalle välttämätöntä proletaarista kasvatusta. Tämä propaganda voi johtaa vain vallankumouksellisen tietoisuuden ja toivon lamaantumiseen, sillä se vääristelee sosialismia karkeasti. Mitä saa köyhä talonpoika aikaan muuttaessaan viljelemättömälle tai huonosti viljellylle maalle? Hänellä ei ole välineitä, ei asuntoa työskentelyalueella, ei sadon korjaamiseen saakka tarpeellista luottoa, ei osuuskunnallisia elimiä, jotka voisivat ostaa sadon (mikäli talonpoika pääsee sitä edes korjaamaan, ellei hän sitä ennen ole hirttäytynyt ryteikön vahvimpaan puuhun tai viljelemättömän maan kitukasvuisen villiviikunan oksaan!) ja pelastaisivat hänet koronkiskurien kynsistä. Mitä köyhä talonpoika siis uudismaaltaan korjaa? Häntä viehättää aluksi omistajan osa, hän saa täyden tyydytyksen alkeelliselle halulleen omistaa maata. Pian hän kuitenkin oivaltaa, etteivät paljaat kädet riitä kyntämään maata, johon vain dynamiitti pystyy, että tarvitaan siemenviljaa, lannoitteita ja työkaluja. Kun hän ajattelee ettei kukaan tule näitä välttämättömiä välineitä hänelle antamaan, miettii synkkää tulevaisuutta, päiviä ja öitä uudismaallaan, elämää ilman asuntoa ja vettä, seurana vain malariasääski, silloin talonpoika tuntee voimattomuutensa, yksinäisyytensä, epätoivoisen tilansa ja hänestä tulee rosvo, »herrojen» salamurhaaja, muttei vallankumouksellinen kommunismin esitaistelija.
Sen tähden vallankumoukselliset työläiset ja talonpojat ja luokkatietoiset sosialistit eivät pidä parlamentaarisia aloitteita teollisuuden valvomiseksi ja viljelemättömien tai huonosti viljeltyjen maiden käyttämiseksi toimenpiteinä, jotka vastaavat heidän etujaan ja pyrkimyksiään. Nämä aloitteet ovat heistä voineet ilmentää vain parlamentaarista »kretinismiä», reformistisia opportunistisia harhakuvia ja vastavallankumouksellisia yrityksiä. Parlamentaarinen toiminta olisi kuitenkin voinut olla hyödyllistä: se olisi voinut valistaa kaikkia työläisiä ja kaikkia talonpoikia selvittämällä heille teollisuus- ja maatalousongelman yksityiskohdat sekä osoittamalla välttämättömät ja riittävät keinot ongelman ratkaisemiseksi. Se olisi voinut saattaa koko Italian laajojen talonpoikaisjoukkojen tietoon sen seikan, että maatalousongelman voivat ratkaista vain Pohjois-Italian kaupunkien työläiset, että ratkaisun tuo vain proletariaatin diktatuuri.
Pohjois-Italian porvaristo on ottanut Etelä-Italian ja saaret omaan käyttöönsä ja alistanut ne siirtomaariiston alle. Pohjois-Italian proletariaatti tulee vapauttaessaan itsensä kapitalismin orjuudesta vapauttamaan myös Etelän orjuutetut talonpoikaisjoukot pankkien ja Pohjoisen loisteollisuuden kahleista. Talonpoikien taloudelliseen ja poliittiseen elpymiseen ei johda viljelemättömän ja huonosti viljellyn maan jakaminen, vaan teollisuusproletariaatin antama tuki, teollisuustyöläisten, jotka tarvitsevat puolestaan talonpoikien tukea. Teollisuusproletariaatin etujen mukaista on, etteivät maanomistusolot tee kapitalistisen talouden uudelleen syntymistä mahdolliseksi etteikä Etelä-Italiasta ja saarista tule kapitalistisen vastavallankumouksen sotilaallisia tukikohtia. Otettuaan teollisuuden valvontaansa proletariaatti suuntaa sen tuottamaan talonpojille maatalouskoneita, tekstiilejä ja jalkineita, se tulee viemään sähkövoiman talonpoikien ulottuville ja estämään teollisuusmiehiä ja pankkiireja riistämästä heitä ja tekemästä heistä rahavallan orjia. Lakkauttaessaan kapitalistien yksinvallan tehtaissa, murskatessaan kapitalistisen valtion sortokoneiston sekä perustaessaan työväenvaltion, joka lain voimalla pakottaa kapitalistit hyödylliseen työhön, työläiset murtavat samalla kaikki kahleet, jotka pitävät talonpoikaa kurjuudessa ja epätoivossa. Pystytettyään diktatuurinsa ja saatuaan tuotantolaitokset ja pankit käsiinsä proletariaatti auttaa valtiollisen organisaation mahtavin voimin talonpoikia heidän taistelussaan maanomistajia, luonnonvoimia ja kurjuutta vastaan. Se myöntää talonpojille luottoa, perustaa osuuskuntia, turvaa henkilökohtaisen turvallisuuden ja suojaa heidän omaisuutensa ryöväreiltä, panee julkisin varoin toimeen saneerauksen ja kastelujärjestelmien rakentamisen. Kaiken tämän proletariaatti tekee, koska on sen etujen mukaista kehittää maataloustuotantoa, koska se on kiinnostunut saamaan edelleenkin tukea talonpoikaisjoukoilta, koska on sen etujen mukaista suunnata teollisuustuotanto lujittamaan maaseudun ja kaupungin, Pohjoisen ja Etelän välistä rauhaa ja ystävyyttä.
Luokkatietoisten työläisten ja talonpoikien tulee pyrkiä ohjaamaan sosialistien parlamentaarista toimintaa siihen suuntaan, että se asettaisi tehtäväkseen suorittaa vallankumouksellista kasvatustyötä joukkojen keskuudessa, saada kansa tietoiseksi kommunistisesta ohjelmasta ja yhdistää tällä pohjalla laajojen joukkojen toiveet ja pyrkimykset, levittää lakkaamatta vakaumusta siitä, että nykyiset teollisuuden ja maatalouden ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan eduskunnan ulkopuolella, sitä vastaan suuntautuvassa toiminnassa ja että tämän voi toteuttaa vain työväenvaltio.
Ilman allekirjoitusta.