Julkaistu: 5. kesäkuuta 1920 L'Ordine Nuovo -lehden n:ossa 4
Suomennos: © Martti Berger, Mikael Böök, Riitta Ahonen
Lähde: »Työväenluokan yhtenäisyys. L'Ordine Nuovossa julkaistuja artikkeleita», s. 201–208. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976)
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Proletaarinen vallankumous ei tapahdu jonkin itseään vallankumoukselliseksi väittävän järjestön tai monien järjestöjen tahdosta. Proletaarinen vallankumous on pitkä historiallinen prosessi, joka on sidoksissa tiettyjen tuotantovoimien (jotka kiteytämme käsitteeksi »proletariaatti») syntymiseen ja kehittymiseen, joka toteutuu tietyissä historiallisissa oloissa (joita luonnehdimme ilmaisuilla »yksityinen omistusmuoto, kapitalistinen tuotantotapa, tehdasmainen työn organisointi, yhteiskunnan järjestyminen parlamentaaris-demokraattiseksi valtioksi»). Tämän prosessin tietyssä vaiheessa uudet tuotantovoimat eivät enää voi kehittyä ja järjestäytyä vapaasti yhteiskunnallisen elämän virallisissa muodoissa. Tässä vaiheessa puhkeaa vallankumous, se pyrkii viipymättä murskaamaan väkivaltaisesti vanhat muodot ja tuhoamaan taloudellisen ja poliittisen vallan koneiston, joka kahlehtii vallankumouksellisia tuotantovoimia. Tapahtuu vallankumous, joka tähtää porvarillisen valtiokoneiston nujertamiseen ja sentyyppisen valtion rakentamiseen, jossa vapautetut tuotantovoimat saavat kehityksensä ja lisäänty-misensä tarpeita vastaavat muodot ja pystyvät turvaamaan vastustajan nujertamiseen tarvittavat välttämättömät ja riittävät sotilasvoimat sekä aseet.
Proletaarisen vallankumouksen todellista kehitysprosessia ei pidä samastaa sopimuksenvaraisten ja vapaaehtoisten vallankumouksellisten järjestöjen, kuten poliittisen puolueen ja ammattiyhdistysten, kehitykseen ja toimintaan. Nuo järjestöt ovat syntyneet porvarillisen demokratian maaperällä, poliittisen vapauden oloissa ja ne ovat sekä poliittisen vapauden kehityksen tulosta että osoitusta siitä. Mikäli nämä järjestöt toteuttavat oppia, joka tulkitsee vallankumousprosessia ja ennakoi (tietyissä historiallisen todennäköisyyden rajoissa) sen kehitystä, mikäli laajat joukot tunnustavat sen heijastavan niiden pyrkimyksiä ja olevan niiden valtakoneiston alkio, nämä järjestöt todella ovat ja tulevat vallankumousprosessin aikana yhä selvemmin olemaan vapautukseen pyrkivän työtätekevän luokan vastuunalaisia ja välittömiä asiamiehiä. Nämä järjestöt eivät kuitenkaan edusta tuota prosessia, ne eivät irtaannu porvarillisesta valtiosta, eivät ulota vaikutustaan eivätkä voikaan ulottaa sitä lukemattomiin vallankumouksellisiin voimiin, jotka kapitalismin riisto- ja sortokoneisto saa väistämättä liikkeelle.
Porvariluokan taloudellisella ja poliittisella herruuskaudella vallankumousprosessi etenee pinnan alla, tehtaan uumenissa ja niiden lukemattomien sorrettujen ihmisten tajunnan hämärissä, jotka kapitalismi alistaa lakiensa armoille. Sitä ei voida valvoa eikä osoittaa todeksi; tämä käy mahdolliseksi vasta silloin, kun sen perusosaset (tunteet, toiveet, tottumukset, aloitteen ja uusien tapojen idut) ovat kehittyneet ja selkeytyneet yhteiskunnallisen kehityksen myötä, työväenluokan saavutettua tuotannossa tietyn aseman. Vallankumoukselliset järjestöt (poliittinen puolue ja ammattiyhdistys) ovat syntyneet poliittisen vapauden oloissa, porvarillisen demokratian vallitessa, vapauden ja demokratian osoituksina ja niiden yleisen kehityksen tuloksina, maaperällä jolla suhteet ovat kansalaisten välisiä. Vallanku-mousprosessi taas toteutuu tuotannon piirissä, tehtaassa, jossa suhteet ovat sortajan ja sorretun, riistäjän ja riistetyn välisiä, jossa työläinen ei ole vapaa, jossa demokratiaa ei ole. Vallankumousprosessi toteutuu siellä, missä työläinen ei ole mitään, mutta haluaa olla kaikki, missä omistajan valta on rajaton, missä tuo valta määrää työläisen elämästä ja kuolemasta, työläisen vaimosta ja hänen lapsistaan.
Milloin voimme sanoa, että työväen vallankumouksen historiallinen prosessi, joka syntyy väistämättä ihmisten yhteiselämässä kapitalismin oloissa, joka kehittyy omien lakiensa mukaisesti ja etenee vääjäämättä yhdistämällä lukemattomia valtoimenaan tapahtuvia toimintoja — valtoimia koska ne on luonut tilanne, jota työläinen ei ole tahtonut eikä kyennyt ennalta näkemään — milloin siis voimme sanoa, että proletaarisen vallankumouksen historiallinen prosessi on noussut näkyviin, muuttunut hallittavaksi ja mahdolliseksi näyttää toteen?
Näin voimme sanoa nyt, kun koko työväenluokasta on tullut vallankumouksellista, eikä siinä mielessä, että se kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä porvarillisten hallituselinten kanssa tai että se edustaa oppositiota demokratiassa. Koko työväenluokasta on tullut vallankumouksellista, koska se on pannut tehtaassa alulle toiminnan, jonka tulee välttämättä johtaa työväenvaltion perustamiseen, siihen, että ihmisyhteiskunta järjestetään täysin uuteen, yleismaailmalliseen muotoon, koko työväen ja siis koko ihmiskunnan kattavaan Internationaaliin. Nykyistä aikakautta nimitämme vallankumoukselliseksi juuri siksi, että työväenluokka — huolimatta erehdyksistä, horjahtelusta, vaikeuksista, joita sorretulle luokalle tuottaa historiallisen kokemuksen puute ja se, että kaikki pitää tehdä omintakeisesti — pyrkii ilmeisesti kaikissa maissa luovaan toimintaan, suuntaa kaikki voimansa rakentaakseen omia uudentyyppisiä työväen instituutioitaan, teollisen mallin mukaisia edustuselimiänsä. Nykyistä aikakautta sanomme siis vallankumoukselliseksi, koska työväenluokka pyrkii kaikin voimin, koko tarmollaan perustamaan oman valtionsa. Juuri siksi sanommekin, että tehdastyöläisten luomat neuvostot ovat suuri historiallinen tapahtuma, uuden aikakauden alku ihmiskunnan historiassa. Neuvostojen kautta vallankumousprosessi on noussut näkyviin ja siirtynyt kehitysvaiheeseen, jossa se voidaan hallita ja osoittaa todeksi.
Porvariluokan ja sen hallitseman yhteiskunnan historiallisen kehitysprosessin liberaalisessa vaiheessa oli valtion perussoluna tehtaanomistaja, joka alisti työväenluokan tuottamaan itselleen voittoa. Liberaalisessa kehitysvaiheessa omistaja oli samalla yrittäjä ja tehtailija. Teollisen vallan perustana ja sen lähteenä oli tehdas, eikä työläisen onnistunut luopua käsityksestä, jonka mukaan omistaja on välttämätön. Omistaja samastui tehtailijaan, tuotannosta vastaavaan johtajaan ja siis myös työläisen palkasta huolehtivaan, hänen leivästään, vaatetuksestaan ja asunnostaan vastaavaan henkilöön.
Porvariluokan historiallisen prosessin imperialistisessa kehitysvaiheessa tuotannollinen hallinto irtaantuu tehtaasta ja keskittyy trustille, monopolille, pankille ja valtion virkakoneistolle. Tehtailijan vallankäytöstä tulee vastuutonta ja näin ollen entistä häikäilemättömämpää ja mielivaltaisempaa. Mutta työläinen, joka on vapautunut »teollisuuspampun» kaikkivallasta, johtoa kohtaan tuntemastaan nöyrästä kunnioituksesta ja johon historian uudesta kehitysvaiheesta riippuvaiset yhteiskunnan yleiset olot myös vaikuttavat, saavuttaa huomattavia voittoja taistellessaan itsenäisyytensä ja aloitteellisuutensa puolesta.
Tehtaassa työväenluokasta tulee tietty »tuotantoväline», osa tiettyä elimellistä muodostumaa. Jokaisesta työläisestä tulee »sattumalta» tuon muodostuman osa, sattumalta, mitä hänen omaan tahtoonsa tulee, ei suinkaan hänen työnsä tarkoituksen kannalta. Hän on näet tietty välttämätön osatekijä työ- ja tuotantoprosessissa, ja vain siksi hänet onkin palkattu siihen, vain täten hän voi ansaita leipänsä. Hän on laajan työnjaon mekanismin ratas, työväenluokan osanen, jolle on ominaista, että se on »tuotantoväline». Jos työväenluokka tulee selkeästi tietoiseksi »ehdottomasta välttämättömyydestään» tuotannossa, jos se tältä pohjalta pyrkii luomaan valtion kaltaisen edustuksellisen koneiston (ei siis vapaaehtoisuuteen, sopimuksiin ja jäsenyyteen perustuvaa vaan absoluuttisen, elimellisesti todellisuuteen kuuluvan, todellisuuteen, joka on tunnustettava mikäli leipä, vaatetus, asunto, teollinen tuotanto halutaan turvata), jos työväenluokka tekee tämän, se toteuttaa suuren tehtävän, aloittaa uuden historiallisen kauden, työväenvaltioiden kauden. Nämä valtiot yhdistyvät ja muodostavat kommunistisen yhteiskunnan, maailman, joka on rakennettu suuren konepajan pohjalle ja sen tapaan. Ne muodostavat Kommunistisen Internationaalin, jossa kukin kansa, ihmiskunnan jokainen osa, saa tietyt piirteet sen mukaan mikä erityinen osuus sillä on maailman tuotantoprosessissa eikä enää sen perusteella, että se on järjestäytynyt valtioksi, jolla on tietyt valtiolliset rajansa.
Mikäli työväenluokka luo tällaisen edustuslaitoksen, se todella takavarikoi itse »pääkoneen», tärkeimmän tuotantovälineen: itsensä. Se löytää itsensä, tulee tietoiseksi elimellisestä yhtenäisyydestään ja nousee yhtenäisenä kapitalismia vastaan. Työväenluokka osoittaa näin, että tuotannollisen hallinnon ja sen perustan on jälleen oltava tehtaassa, se muuttaa asennettaan tehtaaseen, jonka se katsoo olevan uuden valtion, työväenvaltion solu, muoto jossa työväenluokka järjestäytyy elimelliseksi kokonaisuudeksi ja joista tulee uuden edustuslaitoksen, neuvostojärjestelmän perusta. Koska työväenvaltio syntyy tietyn tuotantojärjestelmän mukaisesti, se luo edellytykset omalle kehitykselleen, edellytykset kuoleutumiselleen valtiona ja yhtymiselleen maailmanlaajuiseen järjestelmään, Kommunistiseen Internationaaliin.
Samalla tavoin kuin suuren konepajan neuvostossa jokainen tiettyä työlajia (ammattia) hoitava työryhmä on tänään kiinteästi sidoksissa (proletaarin kannalta katsottuna) toisiin osaston työryhmiin, samalla tavoin kuin jokainen teollisen tuotannon vaihe yhtyy muihin työvaiheisiin muodostaen työprosessin, liittyy myös maailman mitassa englantilainen kivihiili erottamattomasti venäläiseen öljyyn, siperialainen vilja sisilialaiseen rikkiin, Vercellin riisi Steiermarkin puuhun..., joten syntyy yhtenäinen elimistö, jota johtava kansainvälinen hallinto päättää maapallon rikkauksista koko ihmiskunnan hyväksi. Tässä mielessä työläisten tehdasneuvosto on alkusolu, josta historiallinen prosessi kehittyy huipentuakseen Kommunistiseen Internationaaliin, eikä se tällöin ole enää vallankumouksellisen proletariaatin poliittinen järjestö, vaan se on pohja, jolla uudistetaan maailman talous, uudistetaan koko inhimillinen, kansallinen ja kansainvälinen yhteiselämä. Kaikella aikamme vallankumouksellisella toiminnalla on arvoa ja historiallista merkitystä, mikäli se antaa panoksensa tähän kehitysprosessiin, mikäli se on tarkoitettu vapauttamaan ja todella vapauttaa tämän prosessin porvarillisesta silauksesta, joka rajoittaa ja hidastaa kehitystä.
Poliittisen puolueen ja tehdasneuvoston sekä ammattiyhdistyksen ja tehdasneuvoston välisten suhteiden luonne käy ilmi jo ylläolevasta esityksestä. Puolue ja ammattiyhdistys eivät saa ryhtyä holhoamaan tätä uutta instituutiota, joka esittää vallankumousprosessin historiallisesti hallittavissa olevana muotona.
Niiden täytyy tietoisesti pyrkiä vapauttamaan se porvarivaltion tyrehdyttävästä painostuksesta, pyrkiä luomaan yleiset ulkoiset (poliittiset) olot, joissa vallankumousprosessi kehittyy mahdollisimman nopeasti ja joissa vapautetut tuotantovoimat saavuttavat suurimman mahdollisen kasvun.
Ilman allekirjoitusta.