Proletaarisen vallankumouksen rintamilta

1935


VIII. ASIAKIRJOJA JA PIKKUTIETOJA

Kysymyksiä ja vastauksia.

Kysymyksiä.

1. Usein näkyy kirjallisuudessa käytettävän sanaa »järjestyskaarti» niistä työväen kaarteista, joita sosdem puolueen kehoituksesta perustettiin v. 1917, kevätkesästä alkaen. Allekirjoittaneen muistin mukaan oli niiden nimenä »Työväen järjestökaarti». Voisiko SVT selittää, miten oli asian todellinen laita? K.

 

Vastaus.

SVT:llä olevien leimojen, asiakirjojen ja myös senaikaisten sanomalehtien mukaan oli tuo nimitys »Työväen järjestökaarti». Työväen kaarteja, kuten kysyjäkin sanoo, perustettiin v. 1917 kevätkesästä alkaen. Silloin niitä kutsuttiin järjestyskaarteiksi ja niiden tehtävänä oli järjestyksen ylläpitäminen työväen mielenosoituksissa ja estää ulkopuoliset hyökkäkset niitä vastaan. Tilanne Suomessa kärjistyi kuitenkin nopeasti. Ja syksyllä v. 1917, jolloin näille työväen kaarteille laadittiin säännöt, alettiin niitä nimittää »järjestökaarteiksi», erotukseksi järjestyskaarti-nimityksestä, joka tässä tilanteessa tuntui jo kokonaan sopimattomalta. Kuitenkin vielä opportunistisesti epäiltiin ottaa käytäntöön vallankumouksellisempaa punakaarti-nimitystä. Muutamat arvostelijat ovat tämän »järjestyskaarti»-nimityksen nojalla esittäneet teorian, ettei sosdem puolue olisikaan tarkoittanut näillä kaarteilla muuta kuin järjestyksen pitämistä. Vaikka puolueen johto ei tietoisesti valmistunutkaan vallankumoukseen oli se kuitenkin siitä selvillä, että työväestön nyt täytyi varustautua pitämään puoliaan, ja hyväksyi se järjestökaartit vastajärjestoiksi porvarien perustamille »palokunnille», »suojeluskunnille», y. m. sotilaallisille järjestöille, joihin houkuteltiin talonpoikia ja pikkuporvareita, jopa työiäisiäkin selityksellä, että niiden tarkoituksena oli taistelu Suomen itsenäisyyden puolesta. Porvarit puhuivat myös siitä, että tarvitaan järjestysjoukkoja niitä venäläisiä sotilaita vastaan, jotka harjoittivat omavaltaisuuksia. Puhuttiin myös muista »levottomista aineksista». Porvarien ja suurtalonpoikain »sisärenkaat» olivat kuitenkin jo täysin selvillä siitä, että he varustavat armeijaa työväen ja torpparien masentamiseksi. Siksi työväki alkoikin nimittää niitä järjestöjä lahtarikaarteiksi. Virhe tehtiin kuitenkin siinä, että summamutikassa julistettiin lahtarikaartilaisiksi noihin kaarteihin liittyneet työtätekevät ainekset, kun päinvastoin olisi pitänyt näille voimakkaasti paljastaa porvariston luokkakaartien todellinen luonne, osoittaa, että ne ovat tarkoitetut puolustamaan vain porvariston ja suurtalonpoikaiston etuja ja että niiden päätehtävä on työtätekevän väestön kurissapitäminen. Lahtarikaarteissa oli myös sellaista ainesta, jolla ei ollut muuta tarkoitusta kuin taistelu Suomen kansan itsemääräämisoikeuden puolesta. Sellainen pyrkimys oli aivan oikeutettu siihen aikaan, kun Venäjällä oli vielä porvarillinen hallitus, joka rajoitti Suomen kansan itsemääräämisoikeutta.

Tästä virheestä oli se seuraus, että lahtarien kelkkaan jäi koko joukko sellaisia aineksia, jotka oikealla suhtautumisella olisi voitu siitä irroittaa. Olisi pitänyt, taitavasti ja kärsivällisesti selittäen, niille osoittaa, että suurporvarit eivät tosiasiassa ollenkaan aja sitä päämäärää, Suomen todellista itsenäisyyttä, johon nämä talonpojat ja pikkuporvarit vilpittömästi pyrkivät, vaan ovat ne yhteisymmärryksessä Venäjän porvarien kanssa, pyrkien molemmat työtätekevän kansan alistamiseen sortovaltansa alaiseksi ja puuhaavat ne sitä varten, niin Venäjällä kuin Suomessakin, sotilasdiktatuuria ja sen avuksi järjestelevät näitä lahtarikaarteja. Kun tähän vielä olisi yhdistetty vallankumouksellinen ohjelma, jossa työtätekevien talonpoikain ja pikkuporvarien oikeutetut vaatimukset olisi otettu huomioon, olisi niistä saatu työväen vallan liittolaisia, tai ainakin saatu ne pois porvarillisten taantumuksellisia pyrkimyksiä kannattamasta.

Vallankumoukselliset työläiset pitivät järjestökaartinimitystä liian laihana ja alkoivat nimittää kaartejaan punakaarteiksi. Syntyäpä ristiriitaakin puoluejohdon kannalla olevien järjestökaartien ja omia, vallankumoukseen pyrkiviä teitään kulkevien punakaartien kesken. Järjestökaartien edustajakokouksessa Tampereella jouluk. 16–17 pnä v. 1917 ilmeni tämä ristiriita erikoisen selvänä. Tässä kokouksessa järjestökaartilaisten enemmistö oli sitä mieltä että työväen kaarteja, pitää nimittää punakaarteiksi. Ristiriita ratkesi kuitenkin vasta luokkasodan aattona, kun puolueen toimesta järjestökaartit ja punakaartit yhdistettiin ja vallankumoushallitus julisti ne Punaisen Suomen valtion armeijaksi, nimellä Suomen Punainen Kaarti.

Toimitus.