Evert Huttunen

Punainen kaartiko vai sosialidemokraattinen puolue?

1918


Julkaistu: 1918
Lähde: 'Punainen kaartiko vai sosialidemokraattinen puolue?', teoksessa E. Huttunen, Taavi Tainio, Theodor Homén. »Punainen kaartiko vai sosialidemokraattinen puolue? / Anarkistiset ainekset pois puolueesta / Sosialistien puolueagitatsioni ja porvarilliset.» Kansan ystävät, Helsinki 1918
Skannaus: Työväenliikkeen kirjasto
Oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Huolella ja levottomuudella ajattelee jokainen vakavamielinen kansalainen tässä maassa sitä lähintä tulevaisuutta, mikä on maamme sisäisessä elämässä odotettavissa. Käsityksen siitä, millaiseksi vastaisuus tulee ehkä muodostumaan, saa helposti kun muistaa niitä surullisia tapauksia, joita sattui eri osilla maatamme äskeisen suurlakon aikoina ja sen jälkeen. Ase-etsintöjen yhteydessä sattuneet murhatapaukset olivat tekoja, joilla työväenliikettä vahingoittaa tahtovat ainekset tulevat vielä pitkän aikaa käymään työväenliikkeen kimppuun maassamme, vaikkei noilla teoilla ollut minkäänlaista tekemistä luokkatietoisen työväenliikkeen kanssa, joka kokonaan toisenlaisilla keinoilla pyrki asettamiinsa päämääriin.

Suoranaisena syynä moniin niihin surullisiin tapauksiin, joita suurlakon aikoina ja sen jälkeen tapahtui, olivat suureksi osaksi ne punakaartilaisjoukot, joita vähää ennen suurlakkoa oli muodostettu. Noihin kaarteihin joutui aineksia, jotka olivat liittyneet puolueeseen vasta viime vallankumouksen jälkeen. Osiksi lienee niihin otettu jäseniä ilman tarkempaa tutkimusta siitä, missä määrin ne ovat luotettavia ja mikä käsitys heillä on sosialidemokratian tehtävistä. Siten joutuikin kaarteihin aineksia, joista monet paremmin tuntevat kiväärien mekanikan kuin sosialidemokraattisen puolueen ohjelman. Että toiminta on myöskin saattanut olla sitten sen mukainen, se on sanomattakin selvää ja siitä ovat parhaimpana todistuksena ne kurinpidolliset toimenpiteet, joihin erinäisissä järjestöissä on ryhdytty sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ovat sivuuttaneet puoluejärjestöjen määräyksiä ja toimeenpanneet vallattomuuksia.

Valitettavasti kurinpidolliset toimenpiteet ovat olleet liian laimeat. Seurauksena siitä on ollut, että kaartiin on jäänyt aineksia, jotka ovat valmiit sivuuttamaan puolueen järjestöjen päätöksiä ja toimeenpanemaan tekoja, joihin heille ei ole annettu minkäänlaista lupaa. Muutamat kaartin osastot menettelevät aivan kuin puoluetta ei olisi olemassakaan. Sellaisia tapauksia on sattunut aivan viime päivinä ja saattavat ne ajattelemaan suurella huolella lähintä tulevaisuutta. Asema käy sitä ikävämmäksi, kun Venäjältä käsin unhoitetaan puolueen periaatteisiin ja menettelytapoihin sangen vähän perehtyneitä kaartilaisia suorasukaisempaan toimintaan. Pietarissa on moitittu puolueemme johtoa »opportunistiseksi» ja porvarilliseksi. Samanlaisen väitteen ovat monet täälläkin olevat venäläisen sotaväen keskuudessa toimivat henkilöt lausuneet. Samalla on annettu ymmärtää, ettei nykyinen valtiollinen puoluejohto kelpaa mihinkään, vaan olisi joukkojen sitä jonkun verran siivottava. Nähtävästi levottomimmat ainekset punakaartilaisten keskuudessa ovat yhtyneet tuohon käsitykseen ja alkaneet itse teossa osoittaa, etteivät he anna nykyiselle puoluejohdolle ja puoluejärjestöille mitään merkitystä, vaan sivuuttaen ne, toimivat omin päin niinkuin itse näkevät hyväksi.

Mitkä vaarat tuollaisesta katsantokannasta ovat olemassa, käsittänee helposti. Jos nykyinen asiantila saa jatkua, on vallalla ennenpitkää täysi anarkia ei ainoastaan puolueessamme vaan koko maassa. Sellainen voi saattaa kaiken muun ohella, häviöön myöskin meidän nuoren valtiollisen vapautemme ja itsenäisyytemme, jonka lujittamiseksi nyt olisi toimittava.

Sallitaanko kaiken tämän tapahtua ilman, että ryhdytään minkäänlaisiin toimenpiteisiin? Ei! Tuhatkertaa ei! Puolueemme on otettava kertakaikkiaan ratkaiseva askel. Puoluejärjestöjemme on päättävästi asetuttava sitä terrorismia vastaan, jota punaisen kaartin erinäiset osastot nähtävästi harjoittavat puolueeseen nähden. On ratkaistava siitä, joko punainen kaarti määrää työväenliikkeen menettelytavoista tai sosialidemokraattinen puolue. Ennenkaikkea puoluetoimikunnan on tässä suhteessa tehtävä jotakin ja — viipymättä. Tai muuten jää puoluetoimikunta sivustakatselijaksi punaisen kaartin johtaessa puoluejärjestöjä ja määrätessä niille menettelytapansa.

Samalla kun tämän lausumme puoluetoimikuntaan nähden, olemme pakotetut lausumaan myöskin venäläisille sosialisteille vakavan sanan: älkää sekautuko meidän sisäisiin asioihimme, vaan antakaa meidän hoitaa ne itse. Harkitkoon Suomen sosialidemokraattinen puolue itse aseman vaatimukset ja päättäköön ilman painostusta menettelytavoista, joita se katsoo nykyhetken vaatimiksi. Tällainen toivomus mielestämme on jo senkin vuoksi oikeutettu, etteivät suomalaisetkaan puolestaan ole pyrkineet viisailla neuvoillaan ohjaamaan Venäjän sosialidemokraattisten puolueitten menettelytapoja.

Helsingissä 9. 1. 1918.
E. Huttunen. (»Työ» 11. 1. 18.)