Evert Huttunen

Sosialidemokraattinen puoluejohto ja kansalaissota

1918


Maalaisliittolaiset ja valtalaki.

Vielä senkin jälkeen kun Valtalaki marraskuun 9. päivän istunnossa oli tullut »Me vaadimme» ohjelman mukana haudatuksi, koettivat maalaisliittolaiset saada sen ajetuksi läpi ja tarjosivat siinä suhteessa ryhmälle apuaan. He ehdottivat, että ryhmä ottaisi osaa puolestaan valtionhoitajien vaaliin, joista yksi tulisi sosialisteille, yksi maalaisliittolaisille ja yksi oikeistolle. Maalaisliittolaiset antaisivat vakuuden siitä, että heidän edustajansa valtionhoitajakunnassa tulisi kannattamaan sosialistien kanssa valtalain julkaisemista, joka voitaisiin suorittaa niin pian kuin vaalit olisivat toimitetut. Kun valtalaki olisi julkaistu, ilmoittaisi valtionhoitajakunta eduskunnalle, että se luopuu valtuuksistaan, koska voimaansaatetun valtalain mukaan ei valtionhoitajakunnalla tulisi olemaan tehtäviä, vaan olisi eduskunnan uudestaan järjestettävä toimeenpanevan vallan käyttö.

Tätäkään ehdotusta ei ryhmä ottanut huomioonsa. Se piti kiinni periaatteesta, ettei se voi »kuninkaitten» vaaliin ottaa osaa, saavutettiinpa sillä sitten mitä etuja tahansa.

Vielä toisenkin kerran tarjosi maalaisliitto tilaisuutta sopimuksen aikaansamiseen. Kun asema oli kärjistynyt verrattain vakavaksi, lähetti se ryhmälle seuraavan kirjelmän:

»Koska maalaisliiton eduskuntaryhmä on ehdottomasti sillä kannalla, että valtalain julkaiseminen nyt merkitsee sitä, että se astuu voimaan ja vaikutukseen vasta julkaisemispäivästä, kysytään, suostuuko sosialidemokratinen ryhmä tähän selitykseen, jos valtalaki tulee voimaansaatetuksi? Maalaisliiton eduskuntaryhmä on edelleen kokonaisuudessaan sitä mieltä, että valtalaki olisi voimaan saatettava, mutta koska oikeiston taholta on ilmoitettu, ettei siellä haluta olla mukana sen jälkeen hallituksen muodostamisessa, kysytään, suostuuko sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä heti olemaan mukana maalaisliittolaisten ja mahdollisesti radikalisten itsenäisyysmiesten kanssa muodostamassa hallitusta valtalain periaatteitten mukaan?»

Kun tämä kirjelmä saapui ryhmään, vaati kumouksellinen aines sen lähettämistä lausunnon saamista varten »vallankumoukselliselle neuvostolle». Ryhmä suostui ehdotukseen. Mitä neuvostoon tulee, oli se kumouksellisen innon elähyttämänä laatinut selityksen, joka ei lainkaan sisältänyt suoraa vastausta tehtyihin kysymyksiin. Neuvoston vastaus, joka esitettiin ryhmälle hyväksyttäväksi, kuului seuraavasti:

»Ryhmän olisi syytä ilmoittaa, että kun ryhmän alotteet ja vaatimukset ('Me vaadimme') eivät ole johtaneet mihinkään tulokseen, on Suomen työväki ottanut ne itse ajaakseen. Sellaisia vaatimuksia ovat: 1) elintarvekysymys ja työttömyyden vastustaminen ovat järjestettävä tehokkaalla tavalla huomioon ottamalla ammattijärjestön valtuuston esitykset ja järjestyneen työväen vaatimukset, 2) eduskunnan säätämä kansanvapauden perustuslaki on julkaistava noudatettavaksi ja maan asiain hoito oikaistava sen mukaiselle kannalle, 3) kaikki muutkin eduskunnan viime kesänä hyväksymät lait on saatettava voimaan, ennen kaikkea kunnallislait ja 8 tunnin työpäivälaki, 4) on saatava varmat takeet siitä, että vanhuusvakuutus, suurten tulojen ja kapitalistien sotavoittojen veroittaminen saadaan toteutetuksi ja että vihdoinkin pannaan alkuun rehellinen torpparivapautus sekä että valtiollinen äänioikeus laajennetaan kaikille 20 vuotta täyttäneille kansalaisille. Varmimpana takeena näitten vaatimusten toteuttamiselle pidämme ja vaadimme perustavan kansalliskokouksen kokoonkutsumista. Kuten näistä vaatimuksista näkyy, on niissä etusijalla elintarvekysymyksen tyydyttävä järjestäminen. Minkälaisia takeita muissa kohdissa mainituista asioista voisi eduskuntaryhmänne ja hallituksen puolelta tulla kysymykseen, siitä olisi porvarien annettava tieto.

Muista asioista, jotka eivät edellämainittuihin vaatimuksiin sisälly, ovat sosialidemokraatit valmiit kuulemaan porvariryhmien ehdotuksia, jos nämä suostuvat asettumaan edellä mainittujen vaatimusten kannalle.»

Kuten helposti huomaa, sisältää kirjelmäehdotus pääkohdissaan kaiken sen, mikä kuului ohjelmaan »Me vaadimme». Siinä oli asetettu maalaisliittolaisille sellainen paljous vaatimuksia, että niiden täyttäminen oli mahdotonta. Jos kirjelmä olisi tullut sisältönsä puolesta toteutetuksi, olisi se toisen kohdan suhteen tiennyt, kaiken muun ohella, eduskunnan hajoittamista ja Mannerin eduskunnan kokoonkutsumista sekä kaikkien niitten toimenpiteitten peruuttamista, joihin maassa hallituksen toimesta lienee ryhdytty heinäkuun 18. päivän jälkeen. Oli selvää, ettei yksikään porvarillinen puolue olisi sellaiseen suostunut ja niin maalaisliittolaisten sovitteluyritys oli jo etukäteen tälläkin kertaa tuomittu tapettavaksi. Ryhmän »vasemmistolaiset» lienevät olleet vakuutettuja, että maalaisliitto viimeinkin saadaan luopumaan sovitteluyrityksistään ja menemään oikeiston syliin.