Sosialidemokraattinen aikakauslehti

1920

 


»Sosialidemokraattinen aikakauslehti» oli vuonna 1920 ilmestynyt sosialistinen teoreettis-poliittinen aikakauslehti, jota julkaisi Suomen sosialidemokraattinen puolue SDP. Lehden ensimmäisessä numerossa julkaistun julistuksen mukaan »tehtävänä on täyttää se maamme luokkatietoisen työväen monivuotinen toivomus, että silläkin olisi oma tieteellinen aikakauslehti, jommoisia ulkomaiden veljespuolueilla jo enimmäkseen on».

»Meidän aikanamme, jolloin työväen vapaustaistelu yhä lähenee päämääräänsä, on sosialistiseen teoriaan perustuva selvä menettelytapa entistä välttämättömämpi. Tähän katsoen onkin aikakausiehtemme kohdistava erityistä huomiota menettelytapakysymysten selvittelyyn, muun muassa sosialisoimiskysymykseen, mikä nyt on jo astunut päiväjärjestykseen. Kunnallisen elämän nyt avauduttua työväelle on siihen kuuluvain kysymysten pohdinta niinikään käynyt entistä tärkeämmäksi, ja on lehtemme sentähden pyrkivä, niitä valaisemaan, tekemään niistä selkoa työväelle ja kunnallisille luottamushenkilöille.» (N:o 1.)

Lehteä ilmestyi 24 numeroa, ja sen toimitukseen kuuluivat K. H. Wiik (vastaava), J. W. Keto ja Väinö Voionmaa. Lehden toimitus koostui henkilöistä, jotka suhtautuivat arvostelevasti bolshevikkien Venäjällä johtamaan vallankumoukseen ja sen käyttämiin menetelmiin; heidän näkemyksensä mukaan ne merkitsivät poikkeamista johdonmukaiselta marxilaiselta luokkataistelulinjalta, joka edellytti mm. että historiallisten kehitysvaiheiden ylitse ei voi hypätä mielivaltaisesti. Lehdessä bolshevismia verrattiin bakuninismiin, ja pääkirjoituksissa sekä useissa artikkeleissa kannatettiin vanhassa II internationaalissa vallinnutta »keskustalaista» linjaa, joka 1920-luvulta eteenpäin edusti sosialidemokratian vasenta laitaa. Ulkomaisista teoreetikoista viitattiin hyväksyvästi etenkin Karl Kautskyyn ja Otto Baueriin, joista ensinmainittua lehti piti edelleen »marxilaisen sosialidemokratian etevimpänä edustajana».

Rauha Neuvosto-Venäjän kanssa oli tärkeänä tavoitteena, vaikkei bolshevikkien menetelmiä hyväksyttykään. Myöhemmin toisen maailmansodan aikana lehden toimituskunnasta Wiik lukeutui SDP:n sotaa vastustavien kansanedustajien muodostamaan »kuutosten» ryhmään sekä Keto ja Voionmaa SDP:n rauhanoppositioon. Sodan jälkeen Wiik ja Keto siirtyivät SDP:stä SKDL:ään.

Ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa tavoitteiksi asetettiin mm. kansanvaltaisen kehityksen edistäminen.

»Suuret, mullistavat maailmantapaukset olivat tosin riistäneet kotimaiselta taantumukseltamme sen ulkomaisen suojan, jonka turvissa se oli kasvanut voimakkaaksi. Mutta tämä taantumus oli jo ehtinyt siksi vahvasti juurtua Suomenkin maaperään, ettei se välittömästi vieraan tukensa menetettyään kaatunut. Toiselta puolen oli työväenluokkamme vielä miltei järjestymätön, ja sen verta vuoti kansalalaissodan lyömistä tuhansista haavoista. Mutta se ymmärsi valppaasti käyttää hyväkseen sitä seikkaa, että porvaristonkin eräiden osien edut vaativat vissiä laillista järjestystä ja kansanvaltaisuutta. Samalla kuin olojen pakotuksesta varsinaisten taantumuksellisten ainesten valta-asema yhteiskunnan kukkuloilla heikkeni, onnistui puolueemme valloittamaan työväelle takaisin edes jonkinlaista oikeusturvaa, varsinkin senjälkeen kuin työväki 'sosialistilain' lakattua olemasta voimassa sai mahdollisuuden paikallisten järjestöjensä avulla puolustaa etujaan.» (N:o 1.)

Teoreettisemmalla tasolla lehden suunta linjattiin näin:

»Historiallisen tehtävänsä täyttämisessä ei työväellä ole ainoatakaan liittolaista. Ainoastaan itsenäinen, selvä luokkapolitiikka voi viedä perille. Toimintamme keskipisteenä on siis pysyvä joukkojen jatkuva kasvattaminen puhtaasti sosialidemokraattisessa hengessä. Äskeinen puoluekokouksemme onkin vetänyt ne suuntaviivat, joita myöten meidän on toimittava. Se on teroittanut selvän marxilaisen luokkataistelupolitiikan välttämättömyyttä varoittaen sosialidemokratialle vieraista harhaluuloista, levitettäköön niitä miltä taholta tahansa. Se on julistanut kansainvälisen solidarisuuden välttämättömyyttä, mutta samalla kehoittanut rakentamaan toimintamme lähinnä oman maamme olojen pohjalle sekä omia voimiamme vastaavalle kannalle.» (N:o 1.)

Lehteä julkaistiin vain vuoden 1920 ajan. Joulukuun numerossa lehden toimitus ilmoitti:

»Aikakauslehtemme tämän vuoden viimeisen numeron mukana kuolee Suomen Sos.-dem. Puolueen tieteellinen julkaisu ainakin toistaiseksi. Kuten puoluetovereille jo lienee tunnettua, ei puolueemme katsonut voivansa edelleen kustantaa, riittämättömän kannatuksen puutteessa, nykyoloissa verraten kalliiksi käypää tieteellistä äänenkannattajaansa. Tämä on sitäkin valitettavampaa, kun työväenluokkamme nykyisenä rikkinäisyyden ja hajoittavien voimien temmellysaikana kaipaisi kipeämmin kuin koskaan ennen sellaista tietopuolista tienviittaa, jona vain tieteellinen sosialidemokraattinen julkaisu voi sille olla.» (N:o 23-24.)

 


 

»Sosialidemokraattisen aikakauslehden» sisällysluettelot sekä lehtikohtaisesti että aihepiireittäin lajiteltuna.

Lehtien skannatut, tekstihaettavat pdf-versiot ovat luettavissa myös kansalliskirjaston sivuilla.

 


 

Lehtikohtaiset sisällysluettelot:

 


 

Aihepiirikohtainen sisällysluettelo: