Julkaistu: marraskuussa 1906
Lähde: »Työläisnainen», näytenumero 1, marraskuu 1906, s. 1–8. Työväen kirjapaino, Helsinki 1906.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tekstit © tekijät.
joka alkaa ensivuoden alusta säännöllisesti ilmestyä kerran viikossa jatkona Palvelijatarlehdelle ilmestyy nyt ensikerran uudessa muodossa. Vaatimattomana se astuu kilpailun taistelutantereelle anoen itselleen vanhempien veljien suopeata suosiota. Onhan työläisnaiset aina tottuneet luottamaan omiin voimiinsaa, aina lapsuudesta saakka pyrkineet itse elättämään itsensä, koska heillä ei ole ollut vanhempien perintöä. Siksi nytkin lähtee »Työläisnainen» rohkeana, uskaliaana ja voiton varmana ulos avaraan maailmaan, toivoen, että siellä tapaa henkilöitä, jotka sitä ymmärtävät ja jotka ovat saman hengen lapsia kuin hän itsekin. Täten pyytää uusi tulokas sulkeutua sekä vanhojen että uusien ystäviensä arvoisaan suosioon.
Joulukuun numero ilmestyy noin 24 sivuisena nimeltä »Työläisnaisen joululehti» monipuolisena ja erittäin arvokkaana; siihen ovat useat työläisnaisille tunnetut kirjailijat luvanneet apuansa. Lehti jaetaan Palvelijatar lehden tilaajille. Yksityisnumerot maksavat 25 p:niä.
Palvelijatar lehden asioitsioita ja lukioita kehoitetaan keräämään tilauksia joululehdelle, ja lähettämään ne ennen ensi joulukuun 15 p. Palvelijatar lehden toimitukselle, jotta voitaisiin määrätä painoksen suuruus.
Ammattiliittojen johtajien monien onnistumattomien kokeiden perästä saada kotona työskentelevät naiset liittymään mukaan, pidettiin talvella Berlinissä kotitöiden näyttely, jonka tarkoitus oli herättää harrastusta järjestäytymiseen. Näyttely, esineihin kiinnitettyinä hinta ja työpalkka ilmoituksineen, herätti suurta huomiota ja aatetta on yhtä suurella menestyksellä toteutettu muillakin paikkakunnilla.
Kesällä on Englanti tullut mukaan, ja näyttely joka siellä toimeenpantiin on jos mahdollista herättänyt vielä suurempaa huomiota. Niin kurjasti ei oltu luultu tai uskottu kodeissa työskentelevien naisten elävän. Erittäin yläluokan naiset ovat suurella mielenkiinnolla seuranneet näyttelyä; he ovat sen kautta saaneet tietää minkälaista tavaraa hankkijat heille tyrkyttävät, ja minkä suunnattoman voiton he saavat tavaroista. He ovat nähneet kuinka turkiksia värjätään ja väärennetään, ovat oppineet erottamaan oikeat silkkisateenvarjot jäljitellyistä ja ennenkaikkia saaneet silmänsä auki huomaamaan sitä pohjatonta kurjuutta, joka vallitsee jättiläiskaupungin köyhissä kodeissa.
Monet keskiluokan naisista, jotka ennen ovat tehneet työtä suurille liikkeille ansaitakseen vähän neularahaa ovat kyynelet silmissä selittäneet, etteivät he enään tahdo harjoittaa tätä likaista kilpailua köyhien naisten kanssa. Vihdoin ovat näyttelyt olleet yhdistävänä siteenä agitaattorien ja työläisnaisten välillä ja opettaneet heille, että he yksimielisyyden avulla voivat päästä orjuudestaan.
Näyttelyn oli ensin tarkoitus olla auki ainoastaan kesäkuun ajan, mutta sitä pidetään edelleenkin auki, kun näyttelyyn edelleenkin joka päivä tulvaa yhtä paljon yleisöä. Siellä nähdään työläisiä jotka valmistavat tulitikkuja kurjasta maksusta. Miltei kaikki tulitikut valmistetaan kodeissa, vaikka imeytetty puu ja myrkkyaineet sytytyslaatassa saastuttavat ilman. Siellä nähdään säkkiompelijattaria, kotityöläisten pariakasti. Tämä työ täyttää hänen ahtaan hökkelinsä aineilla, joka ennen pitkää turmelee vahvimmatkin keuhkot, ja työ on niin huonosti palkittua, että sitä sanan ankarammassa merkityksessä voidaan kutsua hätätyöksi.
Räätälityöstä maksetaan verrattain hyvin, mutta työläiset saavat kärsiä työttömyydestä toisina vuoden aikoina. Kiireellä ajalla voi nainen ansaita 17–18 kr. viikossa tekemällä työtä 17 tuntia vuorokaudessa, mutta hänen täytyy säästäen pidellä lanttejansa, sillä 6 kuukautta vuodessa on hän ilman työtä. Näyttelyssä nähdään m. m. äiti, joka takoo rautarenkaita samalla kun hän hoitaa lapsiansa, jotka noessa ja tomussa ovat pajannurkassa.
Näyttelyn aikana ovat työväenliikkeen johtavat naiset pitäneet esitelmiä sekä yleisölle että työläisnaisille. Väittelyjä on syntynyt ja sanomalehdistö on ryhtynyt käsittelemään työläisnaisten asemaa.
Näyttely tullaan joka vuosi uusimaan ja pian saadaan kodin orjattaretkin harrastamaan aatetta, joka on hankkiva heille valoisammat elämän ehdot.
Kokouksessa keskusteltiin edelleen koulukysymyksestä, jossa hyväksyttiin puolueen ponnet semmoisinaan.
Kansainväliseen sosiaalidemokratiseen naisten kokoukseen Stuttgaartiin, joka pidetään ensi kesänä elokuussa, päätettiin ottaa osaa ja valittiin edustajaksi rva H. Pärssinen ja varalle Ida Aalle.
Seuraava edustajakokous päätettiin pitää 3:men vuoden perästä Lahdessa.
Kokouksen pöytäkirjaa päätettiin painattaa 2,000 kpl.
Lopuksi keskusteltiin ehdokkaista valtiopäiville.
Kokouksen loputtua oli edustajilla yhteinen illanvietto. Ohjelmassa oli soittoa, laulua, runonlausuntoa, soololaulua, voimistelua, useita puheita pidettiin illan kuluessa, joissa lausuttiin useita lämpimiä sanoja jäähyväisiksi.
Piirijako- ja piirin luottamushenkilöiksi hyväksytsyttiin seuraavat:
*
Liian suureksi tuskin voitanee arvostella tällaisten yleisten kokousten merkitystä. Sillä mitä merkitystä olisi kaikilla, vaikka kuinkakin lukuisilla työläisnaisten yhdistyksillä, jos ne kukin paikkakunnallaan eläisivät vaan omaa suljettua elämäänsä — voimattomia mitättömiä pisaroita erämaassa. Vasta kun nämä eri seutujen paikallisyhdistykset liittyvät yhteiseksi liitoksi, joka silloin tällöin panee toimeen yleisiä edustaja kokouksia, joissa eri yhdistysten edustajat saavat yhteisistä asioista päättää ja keskustella, toinen toisensa ajatusmaailmaa laajentaa ja käsityskantaa varmentaa, vasta silloin muodostuu työläisnaisten liike todelliseksi yhteiskunnalliseksi voimaksi, jonka toiminnasta voi odottaa parannusta nykyisiin epätyydyttäviin sosiaalisiin oloihin.
Viipurin kokous oli todellakin tuollainen yhdistävä ja kehittävä hetki. Sillä niinkuin referaatista olette huomanneet niin monet ja tärkeät olivat ne kysymykset, joita siellä pohdittiin. Ja varmaa on, että kyllä jokaisen edustajan käsitykset keskustelluissa asioissa selvenivät ja mielipiteet varmenivat ja sitä paitsi lähenivät eri paikkakuntien edustajat toisiaan, pohjanmaan naiset tutustuivat etelän tovereihin, idän tyttäret länsi Suomen työläisnaisiin, ja kaikki tunsivat he olevansa yhtä samaa Suomen raataja-armeijaa.
Varmaa on ettei kenenkään yhdistyksen, joka oli edustajan Viipurin kokoukseen lähettänyt tarvinnut sitä katua, sillä niin paljon uusia tietoja, aatteita ja innostusta toi tämä toveri mukanaan yhdistykselle.
Seuraava kirje joka on lähetetty suomen ja ruotsinkielisenä, Helsingin kaupungin postileimalla varustettuna, on niin erinomaisesti kokoonpantu, että en malta olla sitä julkaisematta, koska se on paras akitationikirje, mitä voi keksiä. Kirjeessä käytetään tosin niin rakaa kieltä, että on häpeä sitä painattaa semmoisenaan, mutta koska se samalla näyttää minlaista kieltä n. k. sivistyneet käyttävät puhuessaan palvelijoista, jotka he sanovat kuuluvan perheen jäseniin, niin painatan sen semmoisenaan kuin se on tullut. Huomautan kuitenkin, että ruotsinkielinen teksti on paljon paremmin kokoonpantu kuin suomenkielinen, koska suomea on opittu käyttämään ainoastaan roskakansan kanssa puhuessa.
Mina Sillanpää!
Mikä on teidän tarkoituksenne kaiken hulinanne koko mailman piikaiten kanssa? Tahotte määrätä heidän työaikansa ja palkkansa? Mitä tämä hulina toimittaa kun se kuitenkaan ei voi koskaan luonistua? Jos itte jonku kerran vanhana, köyhänä ja kipiänä, tarvitsette apua koko vuorokausi, sekä yö että päivä, jos olette köyhitten huoneessa, taikka missä hyvänsä, ja tuomonen teiltä narrattu, piika sanoo: »En tarvitse auttaa, minulle olette määrännyt seitsemän työtuntia».
Yksi niin oppimaton, raaka ihminen kun te olette, sais pysyä pois kaikista tämmösistä toimituksista. Jos piikat tahtovat suuria palkkoja, lähettäkä niitä Amerikaan taikka mihinkä hyvänsä, mutta Suomessa se ei luonista pitää laiskoja ja kalliita piikoja. Te tahdotte että niillä pitää olla aikaa antamaan ääniänsä[1*] kokouksissa. Heidän äänensä eivät kelpaa mualle kun piikalauluihin. He eivät ymmärrä enempi kun tekään mitä äänten antaminen on.
Koska yhdellä pialla on huone ja ruoka, ilman mitään talossa, niin hänen pitää yö ja päivä olla valmis auttamaan missä häntä tarvitaan, samalla tavalla kun talon emäntä pitää olla. Kumminkin silloin kun on sairaita talossa, taikka vieraita.
Taikka pitääkö piika aina olla valmis vaan ääniänsä antamaan, Taikka kavaljeritten kynsissä? Kaikki vanhemmat ymmärtäväiset palkolliset sanovat, että se piikaile lyhennetty työaika ainoastaan sytyttää laiskuutta ja järjetöntä elämää, juopumukseen ja huorin tekemiseen, lasten murhaamiseen y. m. Kansa ei ole, enempi ku tekään sivistynyt niin eteenpäin opissa hyvään, jota näkee nyt kaikista tästä vallattomuudesta, varkaudesta, röystämisestä ja turhan veren vuodattamisesta, ja itsestään sekin, kun te hävyttömästi suurella torilla, kun teillä ei ollut parempaa haastamista niin panitte yöastiotten tyhjentämistä huonoksi työksi.[2*] Jonkun kerran koska itse olette kipeänä ja voimattomana niin kyllä teidänkin astianne saa seisoa uloskantamatta.
Minulla on ollut maatalo ja monta palvelijaa. Karjakko sai yöt ja päivät olla liikkeellä läävässä koska lehmä piti poikimaan. Samalla tavalla renki katsoa tammaa, ja ruokkia hevosia kello 4 aamulla ja 10 illalla. Kun on kiire niitulla saivat koko päivän olla liikkeellä. Ei yksikään hiiskunut sanaakaan ja heidän palkkansa olivat pienet, sillä minulla ei ollut varaa antaa suuria. Mutta he ei tietäneet että oli mailmassa se suuri narraaja Mina Sillan, tai Sillinpää[3*] joka on niin tuhma taikka häijy että hän ei ymmärrä mitään.
Varoittakaa itseänne! Kerran tulee teillekin edesvastauksen aika. Katsokaa sitten että omatuntonne edesvastaa kaikkia pahaa kun te olette toimittaneet kaikille niille tuhmille ja sivistämättömille piikaile! Joita ei kukaan enää mielellänsä ota. Kaikki hakevat palkollisia maalta.[4*]
Yksi joka tuntee kaikki tavat ja järjestykset piikaitten kunnassa, on kirjoittanut tätä.
Ajatelkaa perää siittä kun te pidätte puhetta. Te olette yhtä vaarallinen piikaile kun Jean Boldt oli kansalle. On hän vangeudessa siaa teillekin.
Helsingissä pidetyn sosialidemokratisen raittiusväen kokouksen valtuuttama sosialidemokratisen r:väen vaalikomitea esittää Uudenmaan vaalipiirin sosialidemokratisen raittiusväen harkittavaksi seuraavat vaaliohjeet:
Sosialidemokratisen raittiusväen on vaaleissa noudatettava vaalipiirin sosialidemokratisen puolueen hyväksymiä yleisiä ohjeita. Se on tällä kertaa sitäkin mieluisempaa, kun yleisessä puoluekokouksessa Oulussa kieltolain säätäminen on otettu puolueen vaaliohjelmaan, joten kaikki sosialidemokratiset edustajat tulevilla valtiopäivillä tulevat työskentelemään kieltolain hyväksi.
Luonnollisesti kuitenkin sosialidemokratinen raittiusväki antaa vaaleissa etusijan ehdottomasti raittiille, raittiusasian ajamiseen perehtyneille ehdokkaille, jotka muuten täyttävät puolueen ehdokasvaatimukset.
On siis koetettava vaikuttaa siihen suuntaan, että sosialidemokratisen puolueen vaalilistaan saadaan tilaa sellaisille ehdokkaille. — Luotamme siihen, että Helsingin sosialidemokratisen raittiusväen kokouksen lausuma toivomus siinä kohden toteutuu.
Kun siten on luultavaa, että raittiusväkeä varten saadaan erityinen valitsijayhdistys sosialidemokraattisessa vaaliliitossa, on meidän osoitettava myöskin ansainneemme tällaisen valitsijayhdistyksen. Sitä varten on jokaisen raittiusmielisen otettava osaa niihin ehdokasvaaleihin, jotka ennen pitkää on tuleva toimitettaviksi, vaalipiirimme sosialidemokratisen puolueen keskuudessa.
Kuten tunnettu, saavat näihin ehdokasvaaleihin ottaa osaa kaikki 18 vuotta täyttäneet sosialidemokratisen puolueen jäsenet. Jotta raittiusväki voimakkaasti voisi näihin vaaleihin vaikuttaa, on tuiki tarpeellista, että kaikki ne 18 vuotta täyttäneet sosialidemokratisia aatteita kannattavat raittiusmieliset, jotka eivät vielä ole jäsenenä sosialidemokratisissa työväenyhdistyksissä, kiiruusti liittyvät näihin yhdistyksiin.
Koska myöskin näyttää tarpeelliselta, ettei ehdokasvaaleissakaan ääniä suotta hajoiteta, katsoisimme parhaaksi, että raittiusmieliset valitsijat jo nyt sopisivat parista, kolmesta pääehdokkaasta, joita jo ehdokasvaaleissa äänestettäisiin. Näiksi ehdokkaiksi ehdotamme, asiaa monipuolisesti harkittuamme etevimmät raittiusmieliset, sosialidemokratiseen puolueeseen kuuluvat toverit:
Helsingin Sosialidemokratisen raittiusväen Vaalikomitea.
Helsingin rouvat ovat nykyisenä isänmaallisen innostuksen ja ajatusvapauden aikakautena ryhtyneet sensuroimaan palvelijainsa mielipiteitä, kysymällä »puolustatkos sinä työväkeä, jos niin teet, et saa paikkaa».
Luulevatko emännät todellakin tällä sensuroimisellaan voivansa saada palkolliset muuttamaan mielipiteensä, ovatko emännät edes ajatelleet kuinka raakaa tämä heidän menettelynsä on; Palvelija on itse työmiehen lapsi, hänen kaikki omaisensa ja ystävänsä ovat työväkeä ja sitten tehdään hänelle yhtäkkiä kysymys, jos puolustat työväkeä et saa työtä. Jos nyt tyttö on heikkoluontoinen, ujo puolustamaan itseään, niin hän vastaa — en, ja saa paikan. Mutta mikä moraalinen seuraus on tästä. Tyttö huomaa heti, että totuuden puhumisella ei pääse eteenpäin, ja jos vähän valehteleekin ei ole suurta lukua, koska nälkä pakottaa. Mutta, että hänessä samalla syntyisi viha työväkeä kohtaan, toisin sanoen omaa itseään kohtaan, on mahdotonta, päinvastoin pikemmin. Sillä sen palvelija kyllä ymmärtää, että hän on itse työväkeen kuuluva ja heitä lähempänä kuin herrasväkeänsä.
Tämmöisellä menettelyllään eivät emännät palvelijain oikeudentuntoa kehitä, vaan päinvastoin sitä höllentävät. Jos tahdotte, että palvelijat teihin luottavat, niin toimikaa sellaisella tavalla, että se herättää luottamusta työntekijässä. Mutta älkää koskaan pakottako nälkäistä palvelijaa tunnustamaan, että hän vihaisi työväkeä, sillä omaa itseään ei kehittymättöminkään voi vihata.
Palvelija.
[1*] Harvennus kirjeen kirjoittajan.
[2*] Lähettäjän sivistyslähteet näkyy olevan Fyrenistä kotoisin.
[3*] Lähettäjän sivistyslähteet näkyy olevan Fyrenistä kotoisin.
[4*] Vahinko vaan, että maalais palkolliset menivät pidemmälle vaatimuksissaan työpäivän rajoituksessa kuin kaupunkilaispalkolliset ovat menneet. Ja tänä vuonna hakee maalaiset palkollisia — kaupungista.