Työläisnainen

1906–1923

N:o 20, toukokuu 1907


Julkaistu: toukokuun 16 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 20, toukokuu 1907, s. 153–164. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Ottilie Baader, Hilja Pärssinen, Maria Raunio, Miina Sillanpää. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.


 


»Vapaa Euroopa».

Länsi-Europan sanomalehdet ovat ylistäneet Venäjän vapaustaistelijain sankaruutta. Onhan siellä vapaamielisyyden ylpeissä maissa saatu tuon yhteydessä tilaisuus lyödä ylpeästi rintoihin ja kerskua länsimaisesta kulttuurista joka on niin paljon edellä »aasialaista raakalaisuutta».

Mutta kukapa ei tuntisi sananlaskua; »eivät suuret sanat suuta halkase». Se on tässäkin toteutunut. Yhdellä Venäjän vapaustaistelijain merkitsevimmällä ryhmällä, sosialidemokraateilla piti olla kongressi jossain länsi Euroopan maassa, kun »suuren isänmaan» rajain sisällä ei sellaista sallittu. Mutta kuinka ottivat tuon kongressin sivistysmaat vastaan. Saksaan ei ollut yrittämistäkään, sillä siellähän oli hallitus jo monta kertaa antanut alttiita palveluksia »jalolle naapurille» esiintyen »kengänharjaajan» matelevaisuudella.

Käännyttiin sitten humaanilaisuudellaan kehuskelevan Skandinaavian maiden puoleen. Mutta Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallituksetko myöntäisivät. Eihän toki — heidän »gentlemanninen» sivistyksensä varjeli heidät sellaisesta. — Töin tuskin venäläiset sosialidemokraatit sieltä hengissä selvisivät Englantiin.

Skandinaaviassakin tuulevat siis sortovallan puuskat. Idän vihuri raskaita mainikeja sinne heittää. — Näyttääpä se kohtalon ivalta maissa, mitkä ovat Europalle antaneet Ibsenin, Bjornsson'in ja Brandes'in sanojen kautta vapaita aatteita ja taivaaseen uhmaavaa suuruuden janoa.

Me näemme siis kansojen kääpiöityvän ja hallitusten kulkevan kaikkialla poliisi ja sorto mahdin varassa.

»Vapaa Europa» on vapauden irvikuva.

Venäläiset pitävät kongressinsa Englannissa, mikä tekee toisista maista poikkeuksen. Siellä he nuo paljon kärsineet, rohkeat aatetoverimme luovat suunnitelmiaan. Mutta se vaino jota he kaikkialta ovat osakseen saaneet osoittaa miten rahavalta kaikissa maissa liittoutuu nousevaa kansanvaltaa vastaan. Mutta alaspäin ulottuva paino nostaa ryntäävän kansainvälisen köyhälistön voimaa. Köyhät eri maissa tulevat veljiksi, ja kansainvälisten sotien tilalle astuu taistelu työn ja pääoman välillä kussakin maassa.

»Vapaan Europan» »sivistyneiden pohjoismaiden» antama kurja esimerkki avaa silmiä. Kaikkialla lausuu valistunut köyhälistö inhonsa ja halveksumisensa venäläisten aatetovereiden ajojahdin johdosta. Ja hartaalla myötätunnolla se seuraa heidän kongressinsa päätöksiä sekä toivoo niiden päämäärään joutumista.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Kahdeksantuntisen työpäivän merkitys äiteinä ja puolisoina oleville työläisnaisille.

Kirj. Ottilie Baader, Saksan sos. dem. naisjärjestön luottohenkilö

Kun Ranskassa suuren siunausrikkaan vallankumouksen vuosisataisjuhlaksi oli kokoontunut ensimäinen kansainvälinen sosialistikongressi, jossa oli rikkauden luojia, työläisiä, edustamassa 20:ntä sivistyskansaa, päätettiin silloin, muodostaa l:nen pv. toukokuuta vuosittain kaikkien maiden köyhälistön yhteiseksi tunnuspäiväksi ja vaatia hallitsevilta luokilta työpäivän laillista pituutta supistettavaksi kahdeksaan tuntiin.

Kaikissa sivistysmaissa osoittaa kapitalismi samaa ihmisen työvoiman liiallista imemistä. Se sortaa perheet ja turmelee kokonaan varsin suuressa määrässä naisen terveyden ja siten myöskin nousevan polven. Sillä se on naiset pakottanut ikeensä alle ja imee heidän työvoimaansa tunnottomana, välittämättä pahimmista, vieläpä peräti murhaavista seurauksista. Se ryöstää äideiltä mahdollisuuden hoitaa lapsiaan, puhumattakaan kasvatuksen mahdollisuudesta. Heittäkäämme esimerkin vuoksi silmäys työluokan elämään.

Joku elämää herättävä auringon säde erehtyy siellä täällä työläisasuntojen akkunaan. Se tahtoo viekotella asukkaita kevätloistoon. Kuitenkin paistaa se nyt autioihin, rumiin, ihmisten hylkäämiin huoneisiin. Koko ihanat, kirkkaat päivät, vuodesta vuoteen, työskentelee perheen isä yhdessä, äiti toisessa tehtaassa. Lapset ovat kadulla, yksikseen jätettyinä 10, 12 usein 14 ja useampiakin tunteja ovat puoliost toisistaan erillään, ei isä eikä äiti näe lapsiaan. Se on proletarista »perhe-elämää». Mutta eivät kaikki työläisasunnot ole kuolonhiljaisia. Tuolla auringon hyvin paahtamissa vinttikamareissa on elämää ja liikuntaa. Eräässä istuu äiti ompelukoneen ääressä, toisessa ehkä kutomakoneen, toisissa kurjissa asunnoissa neulovat ja vyyhtielevät naiset monenlaisia kauniita esineitä. Miten liikkuvatkaan kaikki ahkerat kädet — kapitalisteille! Talouden ja lastensa hoitoon ei äidillä ole yhtään aikaa. Hän työntää uteliasta kyselijää pois luotaan, hänen täytyy kiiruhtaa, täytyy jouduttaa. Lapset jätetään oman onnensa nojaan, siltä hädän pakottama työnteko käy lasten oikeuden edellä. Äidin täytyy auttaa elatuksen hankkimista kovalla verotyöllä aamusta iltaan. Hän ostaa palan leipää huolehtiakseen ja osoittaakseen hellyyttä tapsilleen. Uskollinen äidinkäsi on jätetty kapitalistin valtaan. Vaikka jotenkin yhdistettyinä, ovat äiti ja lapset kaukana ja tulevat yhä vieraammiksi. Kuitenkin, mitä välittää vallitsevat luokat, nykyiset vallanpitäjät vaimosta, äidistä, lapsista? He kannattavat lisäarvon vaatimusta, menköön sitten vaikka kaikki ihmisyys imetyistä työvoimista perikatoon. — Samoin kuin proletarit, niin odottavat myös kartanonomistajat toukokuuta. Perunat, jotka pannaan maahan ensimäinen päivä toukokuuta, sanotaan menestyvät hyvin. Juuri naisten täytyy mennä pelloille äsken kynnettyihin vakoihin siementä panemaan; sato kypsyy — herralle. Moni vaimo kantaa sylissään uuden elämän siementä. On tuleva ihminen, jonka synnyttäjällä ei ole aikaa eikä välineitä suoda huolenpitoa tulevalle ihmiselle sydämensä alla, jos kuinkakin siitä kärsisi. Toinen äiti taas menee lapsineen Vappuihanuuteen — maatyöhön. Vaunun pahasessa pieni, tuskin pari kuukautta vanha lapsi ja viisivuotinen tyttö työntää vaunuja. Kuinka paljon tahi oikeammin miten vähän voikaan äiti huolehtia pienokaisistaan. Hänen täytyy ankarasti ponnistella, saavuttaakseen työaikana, joka kestää 10:stä 12:sta tuntiin, 50 pfenningistä 1 markkaan. Väsyneenä, surullisena ja tahrautuneena palaa illoin pieni karavaani kotiin. Mitä voi tehdä vaivattu äiti vielä lastensa hoitamiseksi ja kasvattamiseksi? Toiset äidit menevät pesemään ja puhdistamaan. On vielä toisia, joista voidaan sanoa kuten laulussa:

»Nuori vaimo, kuin rivakasti kannat
santaa ja kiviä rakennukseen,
pölyä tukassa — sekä huulilla —
ja kädet niin kovat ja karheat.»

Kaikkein näiden äitien lapset ovat jätetyt kaduille omiin hoteisiinsa. Tuskaisina, kohmettunein jäsenin istuvat pienet olennot mökkien edessä tai harhailevat ympäri katuja, alttiina kaikille ruumiillisille ja siveydellisille vaaroille. Tuhansilta ja taasen tuhansilta pienokaisilta vieläpä mitä pienimmiltä puuttuu hoitoa. Jääväämättömiä todistuksia siihen ovat lasten turpeenkaivajat 34,2 prosenttia kaikista kuolleista Saksassa, 1904 oli lapsia ennen ensi ikävuoden täyttäneitä. 397,781 imeväisten lasten ruumiista yhdessä vuodessa, suureksi osaksi uhreja, jotka äitein ylen pitkän työajan ja sydämettömän nylkemisen tähden olivat uhratut kapitalismille. Lähes puoltatoista miljoonasta naimisissa olevasta työläisnaisesta, jotka Saksassa, on noin 70 prosenttia äitejä. Koulussa kerrotaan lapsille kaikki voittavasta äidin rakkaudesta, äidistä, joka tempaa lapsensa leijonan kidasta. Mutta kapitalismin peto nielee äidin ja lapsen.

Te miljoonat työläisnaiset ja äidit puolustakaa itseänne teidän elämänne ja teidän lastenne elämän hävittämistä vastaan, teidän ihmisonnenne hävittämistä vastaan. Astukaa mukaan kentälle, taistelkaa kahdeksan tunnin työpäivän, lauvantain puolenpäivän jälkeisen ajan vapauden ja kaikkein muiden uudistusten puolesta, joita sosialidemokratia vaatii työn suojaksi! Sillä kapitalisti sitoo mahdollisimmasti joka hetken, mikä voidaan työhön käyttää sillä se auttaa häntä rikkauteen. Mutta työläiselle, vaimolle merkitsee jokainen ansiotyöstä vapaa tunti, valloitettua elämän hetkeä, ihmisyyden uudestisyntyä, masennetun, usein runnellun äidin rakkauden uudestipuhkeamista.

Pitkä työaika ei ole ainoastaan lapsille kiroukseksi, mutta myös miehelle on se kärsimykseksi. Lyhyet hetket kotona voi äiti omistaa talouteen ja lapsille. Ei siis riitä aikaa eikä sielun voimia ja virkeyttä ajatusten vaihtoon miehensä kanssa. Pitkässä, raskaassa päivätyössä kuluu ruumiin voimat, henki tylsistyy, iloisuus katoaa. Mitä tuleekaan alituisen vaivan muutamassa vuodessa nuoresta ylimielisestä tytöstä, jolle taivas näyttää hymyilevin täysin sieluin? Kalpea, väsynyt, kiusautunut, aikaisin vanhentunut vaimo. Kuinka suuri tuska onkaan työläisnaisella, joka ei voi olla miehelleen sellainen puoliso, kuten he molemmat itselleen olivat kuvailleet heidän kevättoiveittensa rakkauden lyhyinä viikkoina. Kumpikaan ei ole toisiinsa niin sulautunut kuin he hartaimmin olivat tahtoneet. Pitkä työaika estää uskollisen keskustelun, ryöstää heiltä hetket, jolloin he tahtoisivat ihanteellista yhteiselämäänsä rakentaa.

Suomentanut H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Nälkä, hulluus, rikos.

Esitelmä sosialidemokratisten naisten kesäjuhlia varten.

I.

Belgialaisen taidemaalarin Antoine Wiertz'in tauluista on eräs »Nälkä, hulluus, rikos» unohtumattomimpia. Siinä esitetään kolkon hökkelin sisusta eli paremmin sanoen ihmisluola, jossa kaunis repaleinen äiti istuu lattialla kauheata tekoa suorittamassa. Huone on alaston, kylmä. Liedessä palaa tuolinjalkoja, kun polttopuut ovat loppuneet. Pöydällä on tyhjä astia, kaatunut kori, josta viimeinen itävä, pilaantunut peruna on vierähtänyt maahan. Epätoivoinen, nälkiintynyt äiti on kyykistyneenä maahan, kasvot mielipuolisuutta kuvaillen. Hän — silpoo veitsellä lastansa ja tulella höyryävästä padasta pilkistää pienokaisen jalka. — Kuva on kamala, siinä esiintyvät olosuhteet vielä kamalampia ja teko kamalin.

Mutta, ettei tuollaista tapahdu vain mielikuvituksen mailla, siitä kertoo jokainen päivä meille.

Tuossa on kädessäni sanomalehti, päivätty 8 p. toukokuuta. Mitä luen sen yhdeltä sivulta. Kauheaa! —

Tuossa nuori kansakoulunopettajatar sisarineen itseään myrkyttämässä.

Näin kertoo lehti:

»Sisarukset ovat olleet hellät ystävät, he ovat koettaneet ponnistella päästäkseen eteenpäin maailmassa. Mutta se ei ole onnistunut. Tielle on sattunut kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Kuollut sisar, kansakoulunopettajatar, ei ole saanut paikkaa itselleen, eikä toista hyväksytty kätilötutkinnossa. Surulliseksi kävi tyttöjen mieli. Köyhyys ja muut ikävyydet saattoi heidät siihen päätökseen, että kuolema on paras. Löydetyssä kirjeessä onkin: 'Tuonen lehto, öinen lehto...'»

Mikä surullinen murhenäytelmä elämän suurella näyttämöllä. — Mutta se ei avaa yläluokan silmiä. Ei toverein, ei ystäväin. Yksilöille kapitalistinen katsantokanta kaiken tuomion langettaa. Kun me puhumme sodasta moista viheliäistä, ihmisiä surman kitaan syöksevää järjestelmää vastaan, niin ei sitä ymmärretä, huudetaan vain: »enemmän valistusta» — »sivistystä» ilman leipää mikä julmuus, mikä sokeus onkaan tuossa!

Sama lehti kertoo petomaisesta isästä Leppävedellä. Tämä murhasi 5 lastaan ja itsensä. — Tekoa ajatellessasi menetät iloisen mielesi pitkäksi aikaa. Elämä ja pyrkimykset näyttävät toivottomilta. Hukka on edessä.

Mutta tuossa vieressä on uutinen:

»Potki vaimonsa kuoliaaksi. Sulkavan pitäjän kirkonkylässä talokas Pärus potkimalla tappoi vaimonsa. Poliisitutkinta pidettiin, mies vangittiin.»

Tunnet jo tukeneesi liikaa samanlaista ja siirrät silmäsi toiselle sivulle. Mutta sielläkin on rikosjuttuja puhumattakaan varkauksista ja kassanvaillingeista kerrotaan tällaista:

»Sikiön karkoitus. Poliisi on täkäläiseen lääninvankilaan passittanut naimattoman palvelijattaren Olga Karlssonin joka kuulustelussa on tunnustanut viime syksynä tehneensä itsensä syylliseksi sikiön karkottamiseen. Apuna oli hänellä eräs kätilö Sofia Kalk. Tätä viimeksi mainittua epäiltiin, että hän oikein piti ammattinaan sikiön karkoitusta, mutta hän teki itsemurhan nauttimalla morfiinia. Palkkioksi oli tämä Karlssonilta saanut 50 markkaa.»

Suomenmaa alkaa rikoksissa jo olla toisten kansain eturintamassa. Johan Nowoje Wremjakin kertoi ilkkumalla tuon pöyristyttävän ruumiskirstujutun, jossa tytär äidin jalat sahasi. — — —

Kaikkeen tähän liittyy jokapäivä näkemämme ja kuulemamme. — — —

Kävelen katua. Tuossa tulee raskauden tilassa oleva äiti — humalassa. Saman vaimon olen nähnyt pari kertaa ennenkin juopuneena. Astun eteenpäin. Tulen erään 2-kerroksisen ränsistyneen puutalon sivu, talon, jonka tiedän »huonomaineisten» pesäksi. Lapsia on pihalla, sieltä ohikulkevia kivittävät. Nainen ripustaa pyykkiä, vierellään vesikorvo. Mies sättii naista ikkunasta. Nainen antaa kaksinkertaisella mitalla takaisin. Kova käy sanasota. Mies juoksee ulos ja syntyy käsikähmä. — Siinä korvolla, kauhalla ja kivillä jaetaan iskuja.

Vaellan synkkänä tietäni. Tuskin risteystä pääsen eteenpäin kun tapaan erään naistoverin. Tällä on itkettyneet kasvot. Hän minulle purkaa suruaan, sillä kertoo miehensä par'aikaa olevan tajutonna juovuksissa.

Pää täynnä ajatuksia, rinta tuskassa palaan kotiin. Oh! Mitä voi iloita onnestani, rakkaista, hyvistä omaisistani, kodistani, elämästäni, kun yhteiskunta, maailma on niin viheliäinen.

»Ihmiskunnalla on vain yksi järki ja se on mennyt sekaisin.» — Muistan Georg Schauman'in sanoneen: »elä tule koskaan välinpitämöttömäksi sen suhteen, mitä näet ympärilläsi». — Olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä. Välinpitämättömyys lähtee joko peräti matalasta sielunelämästä tahi suoranaisesta sokeudesta.

Sosialidemokratit surevat ihmiskunnan kärsimyksiä, sen harhautumista rikosten teille — mutta siinä suhteessa he ovat pessimistien vastakohtana, että uskovat kasvavaan valistukseen, uskovat edistykseen. Ja tehdäkseen edistyksen mahdolliseksi he tahtovat olojen uudestaan luomista koko järjestelmän muuttamisella. Tahdomme omistussuhteiden muuttamista, sillä nälkä — hulluus — rikos ovat portaita kapitalistisessa yhteiskunnassa rappeutumisen tiellä. Me vaadimme yhteiskunnan astumista yksilöitä turvaamaan. Vaadimme, koska muutoin ei mitään saada. Viemme vaatimuksemme luokkataistelun tietä voittoon, koska vaatimuksillamme on vastustajia.

 

II.

»Paheet eivät sivistyksen mukana vähene» kuulee huudettavan. Ja totta kyllä, sillä kun sivistys ei korjaa joukkojen hätää, on se myös yksinään tehoton rikoksia vastaan. Siis erittäin kaikkien kasvattajain, nimenomaan niiden, jotka sisällisen kasvatuksen avulla kokevat kohottaa ihmistä, pitäisi rientää hyväksymään sosialidemokratian pyrkimystä muodostaa ympäristö suotuisaksi. Ikävällä näemme kuitenkin päinvastaista. Yhä jatkuvilla työläisten kiristyksillä, työnsuluilla, työstähäädöillä y. m. luodaan lisää kurjuutta ja »sivistyksen» levittäjät seisovat toimettomina sivustakatselijoina, korkeintaan yhtyen porvarislehtien solvauksiin.

Mutta kova todellisuus pysyy kaikesta huolimatta entisellään. Rikokset yltyvät. Rikostilasto osoittaa huimaavia numeroita. Katselkaamme niitä hieman.

Väkilukuun verraten oli vuonna 1904 rikosjuttuja kutakin 100,000 asukasta kohti eri lääneissä seuraavasti:

 

Lääni. Kaupungeissa. Maalla.
Uudenmaan 4,028 533
Turun 1,925 429
Hämeen 2,703 466
Viipurin 1,929 650
Mikkelin 1,914 493
Kuopion 3,151 440
Vaasan 1,715 244
Oulun 1,111 303

 

Rikoksellisuus esiintyy siis kaupungeissa loiston ja kurjuuden keskellä lukuisimpana. Toiset maalaiskunnat, missä on tehtaita tahi liikekeskustoja osoittavat saman seikan. Niinpä Uudellamaalla oli Pohjanpitäjässä (Fiskarin tehdas y. m.) 233, Iitissä 143 rikosjuttua. Sitävastoin Porvoon pitäjässä 36 ja Pernajassa 26.

Samaa on huomattava muuallakin. Ulvilassa oli 207, Vanajassa 107, Hollolassa 141, Kymissä 121, Sortavalassa 184, Keuruulla 77. Kaikki kuntia, joissa liike-elämän jälet tuntuvat.

Varsinaista rikollisuutta kuvaa kumminkin eniten rikosten laatu.

Törkeimmät rikokset, murhat ja röystömurhat ovat usein joko juoppouden, koston tahi kulkuriuden tuloksina. Kulkurielämä, asteettainen käsitteiden höltyminen ja rappeutuva ympäristö voidaan sanoa rikosten luojiksi. Siveellisyysrikokset, raiskaukset, lapsenmurhat niihinkin joutuvat useimmiten yhteiskunnan kovaosaiset syypäiksi. Elostelevat siveellisesti rappeutuneet miehet ja naiset ajautuvat köyhälistökaupungin osiin ja huonon esimerkin keskellä kasvava nuoriso turmeltuu. Kun maalaiskansaa on tulvinut rajattomasti epävarmoihin oloihin, on rikoksellisuus tästä yltynyt.

Törkeisiin rikoksiin tuomittuja v. 1904 oli 634 miestä ja 103 naista. Niistä oli murhasta tuomittuja 64 miestä ja 3 naista.

Erikseen lapsen murhasta tuomittuja oli 42 naista.

Varkausrikoksista tuomittuja oli 414 miestä ja 50 naista.

Ilahduttava puoli tuossa synkässä tilastossa on naisten pienempi rikollisuus. Törkeitä naisrikollisia näemme tuossa 61 kun miehiä sen sijaan on enemmistö. Tämän ymmärrämme suuresti johtuvan siitä, että nainen perheen seinien sisällä on paremmin säilynyt kuin ulkona liikkuva mies. — Vaara on edessä, että kuta enemmän köyhälistöperhe »hajautuu» sitä enemmän nielee myös rikollisuus naisia kitaansa.

Laiminlyöty kasvatus, aikainen ansityö voidaan myös lukea useiden rikoslaatujen edellytyksiin. Tässä suhteessa on myös kuljettu huolestavaan suuntaan.

Törkeät rikokset ovat v. 1904 olleet suuremmat kuin edellisenä vuonna. Murharikokset törkeän tappelun seurauksena lisääntyivät 53,2 %, väärä vala tai väärä todistus 63 % ja lapsenmurhat 40 %.

Nuorten rikollisten (15–21 v.) luku on vuosi vuodelta kasvanut. V. 1900 oli rikollisista alaikäisiä 16,1 %, mutta v. 1903 jo 19,6 % ja v. 1904 19,5 %.

Avioliiton ulkopuolella syntyneitä oli törkeän rikoksen johdosta tuomituista 51 miestä ja 14 naista eli 8,8 %.

Naimattomia oli 476 miestä, 73 naista eli 74,8 % koko rikoksellisten luvusta. Tämä viimemainittu seikka kuvaa kodittomuuden repivää merkitystä.

Toistaiseksi saamme tyytyä ottamaan kirkkoherranvirastoilta tietoja kansalaisten luku- ja kirjoitustaidosta, sillä suuri osa kansastamme ei ole kansakoulua käynyt. Kysymyksessä olevain rikollisten kehityskantaa kuvaavat seuraavat numerot:

 

Kristinopintaito. Miehellä. Naisella. Yhteensä. Pros.
heikko 480 73 558 75,1
välttävä 145 28 173 23,5
hyvä 6 2 8 1,1
lukutaito 382 67 449 61,0
luku- ja kirjoitustaito 237 34 271 36,8
täydellisemmän opet. saaneita 10 2 12 1,6

 

Enemmistö on siis oppimatonta ja laiminlyötyä. Varallisuuden puolesta oli heistä:

 

  Miehellä. Naisella. Yhteensä. Pros.
perin köyhiä 466 79 545 74,4
niukoissa varoissa 151 20 171 23,4
hyvissä varoissa 13 3 16 2,2

 

Ainoastaan mitätön osa näyttää olleen varakkaista oloista, joten näemme köyhyyden selvästi luovan rikoksia.

Mitä voimme siis kaikesta edelläolevasta päättää. Lyhyesti vastattuna sen, että ainoastaan sosialidemokratia poistaa todenteolla rikollisuutta. Se ensiksikin kohottaa ihmiset tuntemaan ihmisarvonsa ja herättää heissä hartaan pyrkimyksen ihmisarvon mukaiseen esiintymiseen. Toiseksi se lähtee taudille hakemaan sekä lääkettä että myös poistaa taudin syytä. Tuo lääke on kaikki todelliset uudistukset kuten verotusuudistus, maatalousolojen korjaus, työväen suojelus, vanhuuden vakuutus; kieltolaki j. n. e. Taudin syy on kapitalistinen järjestelmä, se on poistettava ottamalla tuotanto valtiolle, poistamalla riisto ja tekemällä kaikkein työ yhteiseksi onneksi. Tutkikaa siis hyvät ystävät kapitalistisen yhteiskunnan varjopuolia, kauhistukaa niitä ja yhtykää sosialidemokratein kanssa taisteluun rikoksia vastaan.

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Palkollissääntö.

»Mitä tarkoittaa 'palkollissääntö'», sanoi eräs venäläinen kun hän tutki Suomen oloja, »ei meillä Venäjällä ole mitään erikoislakia palvelijoille». Miksi pitää Suomessa olla erikoislaki palvelijoille? Samoin sanotaan kaikkialla, missä erikoislakia ei ole, ja kumminkin tullaan niissäkin maissa mainion hyvin toimeen palkollisten ja isännistön välisissä suhteissa.

Pahin pelko isännistölle on vuosipalveluksen poistaminen. Miten saavat he asiansa järjestettyä niin, että palvelijan pula ei uusiintuisi useammin kuin kerran vuodessa? Eivätkö palkolliset aina keväällä muuta ja kohota palkkojaan silloin kun alkaa paras työaika. Näitä kysymyksiä esittävät maalaisisännät kun puhutaan vuosipalveluksen poistamisesta. Palkollissääntö on siis, sen he itse tunnustavat, pakkokeino, joka kahlehtii koko vuodeksi henkilön, jonka nälän pakottamana on täytynyt ottaa usein ainoa tarjolla oleva työpaikka vastaan.

Tämän lisäksi on sovitettu muuttoajaksi 1 p. marraskuuta, jolloin kaikki ulkotyöt ovat loppuneet, ja työtön pitkä talvi on edessä. Työttömälle tarjotaan talveksi elantoa, jonka palkinnoksi hänen pitää sitten olla pitkä suvi sidottuna samaan paikkaan samalla pienellä palkalla kuin talvellakin. Hyvin ymmärtää, eitä siinä on yksinomaan isännistön etua pidetty silmällä. Jos muuttoaika olisi keväällä, jolloin työt kaikkialla alkavat, ja palkat myös nousevat, niin olisi palvelijain ja isäntäin suhde kokolailla muuttunut. Nyt ei isäntä paljon välitä palvelijan mukavuudesta, onhan tämä sidottu vuodeksi. Laki on tässä täysin isännän puolella.

Niille isännille, jotka ovat käyttäneet vanhaa lakia hyväkseen, niille palkollissäännön poistaminen tuottaa ikävyyksiä, koska se antaa palkollisille oikeuden 14 vuorokauden perästä muuttaa, jos heitä ei kohdella niin, että he voisivat tuntea itsensä talossa koteutuviksi. Niille taas, jotka ovat kohdelleet palvelijoita ihmisinä, ei vuosipalveluksen poistaminen tuota mitään sanottavampaa muutosta, koska heillä palvelijat pysyvät monta vuotta välittämättä laista tai oikeuksista.

Suurin merkitys palkollissäännön poistamisella on palvelijain itsenäisyydelle, he voivat tällä toimenpiteellä päästä vapaitten työläisten joukkoon, jolloin katoaa tuo orjuuttava tunnelma, joka nykyisissä oloissa on heihin leimansa iskenyt.

Palkollislainsäädännön kumoaminen vaatii kuitenkin jotakin uutta tilalle. Työväen suojeluslainsäädäntöön onkin saatava erikoinen osa, joka määrää palvelijain ammattialalle tarvittavista suojaustoimenpiteistä, erittäinkin alaikäisiin palvelijoihin nähden. Nykyinen laki tuntee suojeluksen tarvetta alaikäisille ainoastaan tehdastöissä, joissa työskentelee ainoastaan pieni prosentti lapsia, verrattuna siihen armeijaan, joka hankkii elatuksensa palveluksessa. Viimemainituissa töissä kumminkin suurimmat väärinkäytökset tapahtuvat.

8–10 vuotiaat jätetään isäntäväen mielivaltaan ja yhteiskunnalla ei ole asiaan mitään sanomista. Lapsen terveys saatetaan siinä murtaa, häntä voidaan rääkätä, eikä ketään liikuta, koska palkollislaissa nimenomaan sanotaan, että alaikäisille saa antaa »isällistä kuritusta».

Kaupungeissa on olemassa terveyslautakunta, joka tarkastaa terveydelle vahingollisia huoneustoja ja kieltää niitä asuttavina pitämästä. Mutta sen alaan ei katsota kuuluvan palkollisten asuttaviksi luovutettujen huoneiden tarkastusta. Niissä olisi kuitenkin paljon toivomisen varaa. Koska toisinaan on asetettu nuori palvelustyttö nukkumaan kylpyhuoneeseen, jossa myös on mukavuuslaitos yhdessä. Toisinaan on ruokakonttoria varten rakennetusta laitettukin palvelijoille koppi, jossa ei ole uunia, vaan saa se kosteasta ruokahöyrystä lämpöisensä. Keittiötä ei lämmitetä, sillä ruoka keitetään joko kaasu- tai öljykeittiöllä. Tämmöisessä huoneessa nukkuessa ei palvelija koko talvena tohdi vaatteitaan riisua, vaan saa vaatteet päällä kyyristellä. Mutta kylläpä nämä emännät ovat peloissaan ja sanovat, että kodin »pyhyyttä» ei saa loukata, eivätkä he lupaa tulla koskaan sallimaan, että ammatintarkastaja kävisi heidän kodissaan tarkastuksilla.

Eräässä maakartanossa oli palvelijain asuntona niin kylmä tupa, että eivät saaneet siellä kenkiään ja vaatteitaan kuivaksi, vaan saivat aamulla pukea ne yhtä märkinä päälleen, kuin ne olivat illalla riisuttaessa.

Palvelijat! Muistakaa näitä epäkohtia voitavan korjata ainoastaan siten, että ensiksikin jokainen palvelija liittyy ammattiosastoon ja rupeaa siellä toimimaan, ja sitten yhteistoiminnan avulla tukemaan näitä vaatimuksia, jolloin on toivoa palvelijain kohottamisesta sekä aineellisesti että siveellisesti.

Miina S.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Hyökätkää!

Katso tuolla toimii raittiusseura kooten keskuuteensa melkoisen ryhmän työläisnuorisoa. Tuon seuran toiminnalla on merkitystä köyhälistöä kohottavana. Se pitää lukuisia nuoria erillään väkijuomista ja kasvattaa heitä henkisiin harrastuksiin. Tuo kaikki on hyvä. Me iloitsemme nähdessämme nuoren polven asettuvan kiusauksia ja viettelyksiä vastaan, sillä paheiden liukkaalla tiellä on moni nuori elämä hukkaan kulunut.

Joku lämminhenkinen niin sanotun herrasluokan jäsenkin on mukana raittiusseuran työssä. Hänellä on kykyä ehkä ja saa siten luottamusta, tulee valituksi johtaviinkin toimiin.

Mutta mikä suuri aukko onkaan monen tuollaisen toimihenkilön katsantokannassa. Hän ei tunne aikamme suurinta kansanvaltaisinta liikettä: sosialidemokratiaa. Tietää siitä vaan pahaa porvarislehtien kertomaa. Näin pidetään raittiusseurain työläisnuoriso muihin työläisiin nähden poikkeusasemassa. Ei raittiusseurassa ehkä suvaita sosialidemokratisia tuulahduksiakaan.

Tuo umpi henkisyys on estettävä. Missä asiat ovat tällä kannalla on noihin riveihin hyökättävä.

Tämän lehden tukijat voivat oivallisesti olla hyökkääjiä, kun ottavat jokainen levittääkseen lähimpään raittiusseuraan muutaman vuosikerran »Työläisnaista». Lukijat ja Työläisnaisen ystävät rynnätkääpä nyt raittiusseurojen ja myös nuorisoseurojen naisten kimppuun ja koettakaa heitä saada tämän tilaajiksi. Sopikaamme että tämä toukokuu on tuollainen ristiretken kuukausi Työläisnaisen hyväksi. Ennen 1 päivää Kesäkuuta koetetaan tilaukset tehdä jos mahdollista niin koko vuodeksi tahi ainakin 34:ksi alkaen 1 p:ä Huhtikuuta. Se maksaisi vain 3 mk.

Toivokaamme, että pian saamme nähdä »Työläisnaisen» tilaajaluvun kasvavan 6,000:n. Siihen on ponnistettava.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Puhe

pidetty Keuruun kk. T. Y. vappujuhlassa.

Vapautta kohti pyrkii luonto, katkoen raskaita talven kahleita. Lämmittävä auringon säde hyväilee pakkasen jäähdyttämää maanpintaa ja katso, siitä nousee kaunis elonhalua uhkuva, viheriä nurmi. Sama säde murtaa jääpeitteen puron, joen ja järven pinnalta, ja kaikkialta luonnosta kuuluu kaunis, sointuisa vapauden mahtava laulu. Ihmisrintakin ikäänkuin avartuu, sielu kaipaa ja janoaa jotakin suurta, se pyrkii pudistamaan kaiken sen pois, mikä kahlehtii, mikä estää häntä yhtymästä koko suuren ja mahtavan luonnon kanssa tuohon yhteen vapauslauluun. Mutta vaikkapa tuo suuri luonto mahtavan keväisen uudistuksensa kautta koittaakin sydämen avartaa, aatteet jalostaa ja laajentaa, tuntuu povessa sittenkin jotakin häiritsevää. Näyttelevätkö siellä vielä nuo tummat pilvet takatalven uhkaa? Vieläkö uudestaan kylmä lumi jäisellä suutelollaan tuon äsken eloon heränneen kasvin eteenpäin kehittymisen suureksi ja kauniiksi sai hetkeksi aikaa pysymään ensi kehityksensä idussa. Vieläkö pilvi estää lämmittävän säteen pistäytymästä paisuvan puron hopea-aallokkoon, jotta sen vapauslaulu ei mahtavasti kaikuisi — — —

Tänä päivänä on merkkipäivä luonnon suuressa taistelussa, jolloin uusi eloa, onnea ja iloa herättävä kesä astuu vapautta kahlehtivan talven tilalle. Tänään juhlii myöskin kaikkein maiden köyhälistö, mutta miksi vielä tietoisuuteen heränneen työläisen povessa on musta pilvi, miksi sen vielä on täytynyt kilpeensä piirtää taistelua vaativat sanat? — Siksi, että se vielä on luokka-asemassa, se ei vieläkään ollut saavuttanut yhteiskuntatilaa, jossa vaan ihminen ja ihminen nauttisivat vapaata ruumiillisen ja henkisen elämän kehitystä. Sitä varten on meidän tänäpäivänä vieläkin kokoonnuttava samassa hengessä kuin entisinäkin vapunpäivinä. Ohjelmassamme tänäänkin on kahdeksan tunnin työpäivä kaikille työläisille ja mitä oikeutettuja näkökantoja meillä on asettaessamme juuri tänä kevätjuhlapäivänämme ohjelmaamme tuollaisen luokka-asemaamme muistuttavan aiheen? Miksi emme kaikessa sovussa ja rauhassa parempiosaisten kanssa vietä tätä päivää huolista vapaana. Siksi että niin kauvan kuin työläisluokka on pääoman orja eikä ihminen; ja se sama pääoma, joka kahlehtii rautaisella nälkäkahleellaan työläisen orjamaiseen ruumiilliseen työhön, vapauttaa toiset samalla tavalla kehittyneet ihmiset työstä tai ainakin orjamaisesta työstä ja tekee heistä tuon orjajoukon henkisen ja ruumiillisen vapauden sortajia, niin kauvan myöskin luokkataistelua riittää. — Työ, »kaiken rikkauden lähde», tekee ihmiselämän elämisen arvoiseksi, jos työntekijä yhteiskunnassa asetetaan luonnolliseen oikeuteensa työaikaan ja työn tuloksiin nähden. — Meidän aikamme työn ritarit kuitenkin vielä raatavat noissa pääomaa — kuollutta kultaa, toisille mahtia ja nautintoa luovissa grottemyllyissä jauhaen rahaksi elinvoimansa, ruumiillisen kauneutensa, elämän ilonsa, henkisen kykynsä ja ne ihanat taiteelliset taipumukset, joita joka inmisen sieluun on kätketty. Tämä joukko täällä kyntää, kylvää, kuokkii ja ojittaa maan kamaraa tiputtaen siihen vuosien varrella hikihelmiä, uhraten vartalonsa soreuden käyden köyryselkäiseksi ja känsäkouraiseksi. — Sillätavoin maksaa tämä joukko maan korkona yhteiskunnallemme liikatyötänsä — ja mikä on palkka? Aikanaan puutteita, huolien pilvet isän otsalla, kuiva leivänkannikka ja koti iloton. Lapsilauma, joka elonsa aamuna jo luki isän ja äidin pilveen peittyneestä otsasta elon jäytävän totuuden, sai siitä sieluunsa jo nuorena tunteen, joka ei ollut kyliin kohottamaan oman arvon tuntoa. Näissä oloissa vaimo ei osanut aavistaakaan, mitä hänelle olisi oikeus yhteiskunnalta vaatia huokausten tilalle jotka kohosivat rasitetusta rinnasta. — Loppujen lopuksi palkkio oli vuosikausien raadannan jälkeen häätökäsky astelemaan mieron taivaita. — Ja miksi kaikki tämä muisteltavanamme tänä vapautuvan luonnonaattona? Siksi että tuo sama jättiläinen loi toisille mahdollisuuden tuntematta vähintäkään kieltäymyksen pakkoa jokapäiväisessä elämässään viettää suloista vapautta luonnon ihanimpana, nautintorikkaimpana hetkenä; soi heille tilaisuuden kulkea maan äärestä toiseen oppimaan ja ihailemaan luonnon suuruutta ja kauneutta. Tämä jättiläinen sitä enemmän tiputteli hikihelmiäan kaikilla työaloilla ja kantoi epätoivoa povessaan. Jos pääoman herra, etunsa vuoksi vapauttaa työläiset raatamasta hetkiseksi — ei ollut varaa ajatella »voinhan nauttia vapaudesta», vaikka luonnon ihaileminen, vapaahetken viettäminen sielun kehittämiseksi, jalostuttamiseksi ja elämän sulostuttamiseksi olisi ollut yhtä välttämätön osa tämän jättiläisenkin nauttia. —

Työn ritarit elkää enään hetkeäkään epäilkö vaatiessanne oikeutta tässäkin suhteessa, ei edes sillä harhaluulolla, että yhteiskunta on köyhä, joten työaikaa ei voi lyhentää. Katsokaa rikkautta, loistoa ja joutilaisuutta ympärillämme, katsokaa pakollisesti työttömäin laumaa! jos yhteiskunta on köyhä, miksi ei järjestetä oloja sille kannalle että kaikki tekevät varallisuutta luovaa työtä, hyödyllisellä toiminnalla palvelevat yhteiskuntaa. Elkää uskoko siihenkään väitteeseen, että ihmisistä tulisi laiskoja, jos työaikaa lyhennettäisiin, sillä päinvastoin tarpeellisen levon jälkeen ihminen vasta voi ryhtyä uudella innolla työhönsä. Myöskin se porvarillisten väite, että työläisten keskuudessa paheet leviävät, jos he saisivat enemmän vapaa-aikaa, on, kokemuksiin perustuen, joita esim. Englannissa on saavutettu, väärä. — Kerrotaan, että sellaisilla seuduilla, joissa työpäivä entisestään lyhennettiin juoppoudenkin vähentyneen. Ja sehän on luonnollista, sillä sitte vastahan työläinen on tilaisuudessa syvällisempään, järkiperäisempään kasvatukseen, joka vielä herraparatkoon onkin työläisen ainoa koulu, ja kaikkinakin aikoina tulee olemaan ihmisen ja koko yhteiskunnan kehityksessä tärkein osa lopullisesti itsekasvatuksella. Usein kuulee sanottavan, että yhteiskunnalla enemmän kuin yksityiselläkään ei ole varaa lyhentää työpäivää. Mutta ajatelkaa mitä ääretöntä työn tuhlausta meillä harjoitetaan, koska yksilölliset edut kilpailun vallitessa, määräävät työvoiman kysynnän. Vielä harjoitetaan meiltä työn tuhlausta laajoilla aloilla niin kauan kuin liikelaitoksia hallitsee yksityiset hajotellen kilpailun kautta ihmisneron, jonka on täytynyt muodostua konnuudeksi ja epärehellisyydeksi monille eri aloille tavaraa tyrkyttämään ostajille. Tätä samaa liikehuijausta harjoitetaan valtakunnittain. Se saattaa kateellisessa taistelussa äärimmilleen jännittyneet hermot kilpailuun kotimaisen ja ulkomaisen liikkeenharjoittajan kesken. Näin riitelevät valtiot eduista. — Kansa parka nuo eduista tappelevat valtakunnat varustaa sotajoukolla ja tuhlaamaan työn tuloksia ja luovaa voimaa.

Jos ajattelisimme, että me yksin täällä köyhäksi sanotussa maassamme yksistään taistelemme köyhäin vapautuksen puolesta voisi se olla arveluttavampaa, mutta kuin tiedämme, että kaikissa maissa luokkatietoinen köyhälistö juhlii tänä vapautuvan luonnonaattona, ja taisteluhuuto soi kaikkialla saman asian puolesta, niin käsitämme, että kaikkialla ennemmin tahi myöhemmin ihmiskunta ottaa oikeutensa tässäkin suhteessa. Saavutettakoon tämä niinkuin muutkin ihmiskuntaa jalostavat ja yhteiskuntaa parantavat uudistukset hitaalta näyttävän parlamentarismin kautta tahi ammatillista yksimielisyyden tietä on voitto kumminkin meidän. Sosialidemokrateina käsitämme, että köyhälistön vapautus käy parlamentaarista tietä, mutta eri asia on milloin olemme eduskuntaan saavuttava enemmistön. Ja toiseksi voimme kysyä milloinka saavutamme todella parlementtaarisen vallan. — Siksipä onkin meidän hyvät toverit vieläkin koottava joukkoja taistelurintamaan ja samalla kasvatettava itseämme ymmärtämään, että minkäänlaista voittoa emme saavuta muuten kuin uskollisesti yksinmielisyydellä taistellen omassa leirissä. — Näin olemme valmistava tietä yhteiskunnan uudistukselle ja kumous niin ollen tulee tapahtumaan huomaamattamme, kivuttomasti, silloin kuin mainitsemani enemmistö on meidän. Eräs porvari lausuu sanat, että koskaan eivät uudistukset tule liian myöhään, päinvastoin ne voivat tulla liika aikaiseen. — Tämä lause mielestäni todistaa hyvin sen tosiseikan, että anastajat aina edistystäkin hidastuttavat ja estävät sitä voitolle pääsemästä.

Hyvät toverit! taistelkaamme siihen asti kunnes saavutamme yhteiskuntatilan, jossa jokaisella kansalaisella kuten muinoin vapailla Ateenalaisilla on tilaisuus nauttia hupaisesta seurustelusta, taiteesta — ja hankkia itselleen pääsy tieteen salaisuuksien perille sekä syventyä tutkimaan sielutiedettä ja sen mukaan siis kasvattamaan itseämme sisällisesti. Heillä oli aikaa ruumiinsa säännölliseen kehittämiseen, voimisteluun ja urheiluun. Pyrkikäämme tuohon mutta sillä erotuksella, että me emme kuten he enään jätä noiden ihanteiden pantiksi ketään orjana ja eri luokkana taistelemaan toisten herruuden alaisena. — Meillähän ei ole siihen pakkoakaan, sillä olemme jo taasen, kiitos tämän pitkän ajanjakson, joka on Helleniläisten ja meidän välillä, saavuttaneet sellaisia etuja, joita ei heillä ollut. Me osaamme käyttää luonnon voimat palvelukseemme. Me osaamme sovittaa sähkön ja höyryn suorittamaan samat työt, joihin he tarvitsevat tuhansia ihmiskäsiä. Ja kaikkien välttämättömien elinehtojen saavuttamiseksi ei meidän tarvitse muuta kuin järjestellä työtä joka ikiselle siten, että kaikkien yksilölliset voimat ja parhaat kyvyt käytetään yhteiskuntatarpeen tyydytykseksi. Nyt päinvastoin etuoikeutettuun asemaansa päässeet omistavat eri ihanteita kuin me, eläen rauhassa ja levossa.

He käyttävät kaikki voimansa ja valtiovallan sikäli kuin heillä sitä vielä on erikoisetunaan. He alentavat suurimman ja parhaimman ihanteensa sen jonka he väittävät olevan ainoan tosisivistystä pulppuavan lähteen, nimittäin uskonnon luokkaharrastuksiensa palvelukseen tässäkin suhteessa. Vahvat vanhoillisuuden muurit ovat vielä voitettavanamme — — Muistuu tässä juuri tuore esimerkki mieleeni: kun me valmistelimme vapunpäiväohjelmaa, ja kehoitimme isäntiä vapauttamaan päiväksi palvelijansa niin saimme eräältä herrasperheeltä vastaukseksi kirjeen, jossa sanottiin että on meidän parasta pysyä erillään ihmisten asioista ja että he tarvitsevat syödä sekä puhdistuttaa tänä päivänä kuten ennenkin. Näin tärkeä henkilö on työläinen yläluokkaisille joka minuutti, mutta silti saa palvelija joka hetki huomata herrasväkensä ylevää armollisuutta osottavasta käytöksestä, että hän on vaan »piika» ja että on armo kuin saa raataa yhtä mittaa joka vuorokausi 15 ja 16 tuntia sekä ylikin siitä. Muuten sattui niin, että tuo rouva edustaa sitä hurskasta siveellisyyttä, joka ei vaadi itseltään mitään mutta toiselta kaikki. — Käytin yksilöitä esimerkkiä juuri sitä varten että yksilöt edustavat aikakautensa ja luokkansa yhteiskunnallisia harrastuksia. —

Toverit! kun toissa vuonna olimme viettämässä vapunpäivää oli meidän joukossamme silloin paljon sellaistakin väkeä, joka ei suinkaan silloin enemmän kuin nytkään kuulunut meihin. Se tarvitsi silloin lähennellä työväkeä päästäkseen meidän avullamme valtaan. Kun tuo oli saavutettu niin katosi kermajoukko. Mutta oliko siitä meille vahinkoa? Ei yhtään, me olemme nyt omassa leirissämme, puhtaita uskollisia soturia punaisen lipun juurella. Olemme voittaneet sensijaan puolellemme lisää työnorjia, jotka ovat kärsineet vääryyttä ja sortoa, joukkomme on liiallisen työn rasittamia raatajia nälkäisillä vatsoilla ja heidän kalpeita paljasjalkaisia lapsiaan. Se on kodittomia ja työttömiä harmaahapsisia vanhuksia, joita ei tämä järjestelmä vielä haudan partaallakaan vapauttanut kapitalismin orjuudesta. Tämä joukko onkin se valiojoukko, joka ymmärtää luokkataistelun merkityksen — Tämä joukko joka jo nahkoissaan tunsi uuvuttavan pitkän työpäivän henkisen ja ruumiillisen näännyItämisen osaa vieläkin tehdä vaatimuksen ensimmäisen tärkeän asemansa parantavan seikan nimittäin kahdeksan tuntisen työpäivän puolesta. Ei suinkaan tuo joukko, joka meistä erosi ryypättyään haluamansa lihapalan, joka jtse nauttii kesälomaa vapaina viran sijainneen, tekee kahden, kolmen ja viiden tunnin työpäiviä — ei se joukko tule tosi veljinä meidän joukkoomme, ja suotavaa on, että se pysyykin pois. Me sillä aikaa kaikissa maissa olemme tänäkin päivänä saman jalon puhtaan veljeys-aatteen innostamina. Jos voisimme nähdä kaikki punalipun alle kokoontuneet köyhät, vahvistuisi uskomme että köyhälistö on kyllä voimakas särkemään sorron muurit ja kykenee muurien raunioille rakentamaan rakkauden, veljeyden ja tasaarvoisuuden valtakunnan. Tämän uuden valtakunnan rakentamisessa tarvitaan joka maan kolkasta ryysyiset, nälkäiset, naiset ja miehet vanhukset, ja nuoret ja siksipä me täällä vietämme vapautuvan luonnon aattoa ei vaahtoavien maljojen ääressä ja ylläkylläisyyden tunteen tyydyttäminä vaan luokkatietoisina.

Me tahdomme tänään hellittää kätemme työaseista — näyttäen, että kun me lakkaamme lakkaa kaikki luominen ja seisovat kaikki pyörät, — Siis sydämmellisesti tervetultua tänä kansainvälisenä juhlana tänne joukkoomme — ilmituomaan tunnustuksenne kahdeksan tuntisen työpäivän, kieltolain ja eduskuntavallan laajennuksen puolesta — Ja siksi minä kehoitan, että huudamme kotmenkertaisen eläköön huudon kansainväliselle veljeydelle vapaustaistelussa! Eläköön!

Maria R.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Sosialidemokratinen naisliitto.

Kirjelmä osastoille! Valoisa, ihana kesä on koittanut Pohjolassamme. Luonto vetää työluokankin jäseniä helmaansa etsimään sieltä virkistystä lyhyinä lepohetkinä. Yhdistysten ja osastojen aatteellinen toiminta on aina kesäisin jonkunverran supistuneempaa. Kuitenkin olkoon se voimain kokoomista uusiin yrityksiin, uusiin ponnistuksiin.

Toki olisi jokin virkistävä yhteishenkeä elähdyttävä, tavallisuudesta poikkeava tilaisuus kesän ajallekin varmaankin tuhansille aatetovereille hyvin tervetullut. Sitä varten on liittohallinto päättänyt esittää, että tänä kesänä jonakin sunnuntaina vietettäisiin kaikkialla maassamme joko paikallisia tahi useampien pitäjien yhteisiä sosialidemokratisten naisten kesäjuhlia, joihin naisosastot ja yleensä työläisnaiset tuhatlukuisina kokoontuisivat luonnon helmassa juhlimaan. Noihin juhliin olisi varattava runsaasti puheita, runoja, kertomuksia y. m. aatteellista ohjelmaa. Viittaamme tässä siihen, miten tuollaiset juhlat ovat useiden muiden pyrintöjen alalla tulleet käytäntöön. Me puolestamme olemme sopineet, että »Työläisnaiseen» tulee painatettavaksi joitakuita noihin tilaisuuksiin soveltuvia puheita ja esitelmiä.

Luottamushenkilöiden huoleksi erittäin jättää liittohallinto paikallisten kehotusten tekemisen näiden juhlien toimeenpanemiseksi.

Saadaksemme yhteenvedon näistä juhlista pyydämme niiden toimeenpanijoita meille postikortilla ilmoittamaan: missä juhla on pidetty, suuriko oli osanottajaan luku ja montako puhetta pidettiin.

Koska Kansan Nainen N:o 2 nim. julkaisua on vielä paljon myymättä ja se sisältää useita hyödyllisiä kirjoituksia ja kuvia m. m. esityksen lastenhoidon ja äitien aseman parantamiseksi niin kehoitamme, että noissa juhlissa tämä lehti myytäisiin à 15 p. Liittohallinnolta tilattaessa jälkivaatimuksella saa sitä 100 kpl. 12 mk. ja 50 kpl, 6 mk.

Viipurissa, 15 p. toukokuuta 1907,
Hilja Pärssinen (puheenjohtaja), Aura Kiiskinen (sihteeri).

Takaisin sisällysluetteloon

 


Mille kannalle asetuttava?

Sananen »Naisten äänelle».

Mekin naiset astumme yhteiskuntapoliitisessa toiminnassa köyhälistöpuolueen rintamaan, koska se menettely on meille ainoa oleellinen keino saavuttaa leipää ja oikeutta köyhille. Ja juuri näitä on saavutettava, sillä nälän sekä taloudellisten ristiriitaisuuksien poistuessa vähenee onnettomuus. Se on aivan varmaa ja johdonmukaista.

Me tulemme tässä siis olemaan vastakkaisella kannalla kuin porvarilliset naiset ovat. Nämä myös vetäytyvät puolueelämään mutta vastustajiemme leiriin. Kuvaavaa miten näistä n. s. »liberaalit» häilyvät todellisuudelle vieraalla pohjalla on se kanta jota erittäin »Naisten ääni» on ottanut ajaakseen. Siinä esiintyvät kirjoittajat puoltavat toimintapohjaa, jota määriteltäessä taloudelliset seikat eivät tule kysymykseen. Ja kumminkin on vain se menettely pätevä, joka ottaa laskuun taloudelliset seikat.

Nimimerkki M. F. (Friberg) kirjoittaa Naisten äänessä n:o 4 meillä ilmenevän puoluetoiminnan johdosta m. m. »Sillä niin uskomattomalta kuin kuuluukin, on täällä henkilöitä, jotka eivät näe puolue-elämässämme mitään erityistä pahaa. Se on heistä valtiollisen elämän luonnollinen ilmaus, se ei merkitse muuta kuin järjestymistä, erityisten aatteiden ympärille liittymistä». Siis on muka puolueelämä pahaa. Hän näkee puolueelämän vihaa synnyttävänä, alhaisena riehunana. Se muka sokaisee käsitykset persoonallisesta kyvystä, kunnosta j. n. e.

Hän kuvaa »puoluepukarit» kehnoiksi ja jatkaa, kuinka »vihanpurkaus on pimitetyn mielentilan ilmaus, sivistyksen puute», ikäänkuin tällä olisi yhteyttä vakaan ja asiallisen puoluetoiminnan kanssa.

Näihin mietteisiin vastapainoksi voin kertoa, ajatuksenani, että puolueelämä on samaa kuin muukin elämä, yhtä vajavaista kuin yleensä ihmistyö. Toki löytää varman poliittisen kannan omaksuneiden joukossa mitä eheimpiä, syvimpiäkin persoonallisuuksia, kun sen sijaan liberaalein suosittelemaan tapaan häälyvät ovat joko tekopyhästi teeskenteleviä tahi elämän kokemusta puuttuvia, rikkaudessa eläviä haaveilijoita. — Ei sillä tavalla oloihin parantavasti vaikuteta — ei köyhyyttä lievennetä, kurjuutta poisteta. Se saadaan vain yhtä tietä myöten s. o. hankkimalla köyhille oikeutta.

Mitä merkitsevät pelkästään siveyssaarnat ja ruikutukset, kun toisaalla on tylsytettyjä orjia, orjanmerkkeineen ja toisaalla luokkaegoismin (itsekkyyden) paaduttamia herroja, joille hyvä puhe on tehoton. Ainoa pelastus on silloin kaikuvassa sotakutsussa: »vapaiksi orjat, kahleet poikki, vapauttakaa itse itsenne».

Luokkataistelun kautta vain voi köyhälistö nousta. Tuo taistelu sen kurjuudesta ihmisyyteen nostaa, se on järkkymätön käsityksemme. Puolueelämään voidaan siis rohkeasti antautua ja muodostuu tuo elämä sikäli arvokkaaksi, kuin julkisuudessa esiintyvät yksilöt asettavat itselleen vaatimuksia. Joka säilyäkseen hyvänä arkailee syrjässä ei kestä arvostelua sellaisen persoonallisuuden rinnalla joka antautuu tuleen. Tulessahan kuona puhdistuu. Ja puolueelämä on myös sellainen tuli, samaa mitä on yleensä työ ja taistelu.

»Naisten äänen» samaisessa 4:ssä numerossa L. H. (Hagman) niinikään puhuu näistä asioista yhtä yksipuolisesti kuin M. F. Hän puhuu sisäisestä valistustyöstä, luonteen kasvatuksesta, johon naisten on antauduttava.

Sosialidemokratiset naiset ovat aina panneet paljon painoa persoonalliselle kasvatustyölle. Syvä osattomuuden tunne kiusaa tuhansia koulukasvatusta vaille jääneitä siskojamme. Opin halu ilmenee lukemisessa y. m. valistusharrastuksessa. Myös luonteen lujuuteen, jalouteen, hyveisiin hapuroivat ajan pimeässä yössä vaivatut työläisnaiset. He ovat raittiuskysymyksen lämpimimpiä kannattajia.

Avioliittokysymystä on pohdittu, ja samalla kun on paljastettu porvarillisen avioliiton varjopuolet, ovat tuhannet toverit oppineet ymmärtämään avioliiton ihannetta ja merkitystä ja sitä nyt jo koettavat toteuttaa. Kovin on siis pintapuolista luulla meillä vain »perustuslaillissuomalaista» ajatussuuntaa kannattavain yksin olleen selvillä siitä, kuinka myös sisäistä työtä on tehtävä. Tämä ajatustapa on aina keskuudessamme yksimielisesti hyväksytty ja lausuttu m. m. ensimäisessä työläisnaisten edustajakokouksessa Turussa v. 1900 sekä monessa muussa tilaisuudessa lukuisia kertoja.

Voimakkaasti on Lasalle lausunut itsekasvatuksen merkityksen seuraavassa työläisille puhumassaan ajatuksessa: »Teidän maailmanhistoriallinen tehtävänne velvoittaa teitä. Teille ei enää sovi sorrettujen paheet ei ajattelemattomain joutavat ajanvietot, ei edes mitättömien lapsellinen kevytmielisyys. Kun te kerran olette se kallio, jolle tulevaisuuden kirkko on rakennettava niin tämän ajatuksen siveellisen vakavuuden tulee vallata teidän mielenne kokonaan. Mitä enemmän te siihen syvennytte, mitä hehkuvammalla innolla te antaudutte sen omaksi, sitä varmemmin ja pikemmin voitte myös lähestyä päämääriänne».

Ero sosialidemokratein ja L. H:n ajatuskannan välillä on siinä, että viimemainitut eivät tyydy ainoastaan sisäiseen työhön vaan vaativat myös korjausta ulkoapäin ja perinpohjin, siis yhteiskuntajärjestelmän muuttamisella. Siinä L. H:n yksipuolisuus.

Vielä eräässä asiassa eroavat mielipiteemme. L. H. käsittää että voitaisiin »yhteenliittymisellä» puolueisiin katsomatta työskennellä. Tuo kuitenkaan ei voi toteutua — kuolihan kotikouluhankekin omaan kapaloonsa ilman ulkonaista kuolettajaa.

Köyhälistön omaksuma sosialistinen maailmankatsomus vaatii oman mukaisensa kasvatuksen. Porvarilliset valistajat saattavat ollakin vain työväen »pimittäjiä». Oppikoot siis todellakin kansaa rakastavat herrasnaiset ensin mitä on sosialismi ja siten lukekoot kärsimysten lehtiä elämän kirjassa, niin aukenevat silmät. Silloin omaksuvat he kannan joka herättää köyhäinkin luottamusta. Niin kauvan kuin tuota ei tapahdu täytyy köyhien sanoa: »joka ei ole meidän kanssamme, hän on meitä vastaan».

H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Puoluerientoja ja naistemme toiminnasta.

— Sosiaalidemokraatisen inaisliittohallinnon kokouksessa t. k. 3 päivänä keskusteltiin ja päätettiin m. m. seuraavista asioista.

Kokousta toisilla paikkakunnilla olevien hallinnon jäsenien kanssa ei kutsuta ennen eduskunnan kokoontumista, koska useammat hallinnon jäsenet, niin paikalliset kuin toisilla paikkakunnillakin olevat, pitivät kokouksen pitoa vähemmin tarpeellisena.

Naisosastoja päätettiin kehoittaa panemaan toimeen yhteisiä kesäjuhlia. Lähempi selonteko juhlien luonteesta, kuin myöskin järjestämistavoista käy selville hallinon osastoille ensitilassa antamassa kiertokirjeessä.

Valkeakoskelta saapuneet keräyslistat jätettiin seuraavasti, Terijoelle, Ensoon, Uuraaseen ja Viipuriin.

Erääseen Venäjän naisten piakkoin tomeenpanemaan kokoukseen lähetetään edustajia.

Veroja on saapunut.

 

Kuopion nais-osastolta Smk. 6:90
Uuraan lastaus naisten a. o. Smk 11:—
Helsingin kylvettäjäin a. o. Smk 6:—
ja Valkon nais-osastolla Smk 5:25

 

Kaikki Sosialidemokratiselle nais-osastolle tulevat kirjeet ovat tästälähin osoitettavat Neiti Aura Kiiskiselle Sammon katu 17. Aura Kiiskinen tulee 1 p. Toukokuuta toimimaan hallinnon sihteerinä ja rahastonhoitajana entisen erottua toimestaan.
Jenny Kilpiäinen.

— Enson järjestynyt työväki vietti Vappujuhlaa tehden juhlakulkueen Järvenkylään. Osanottajia oli tuhanteen henkeen nouseva joukko. Perillä ohjelman suorittajina esiintyivät A. Kalander, A. Nelander, N. Valtanen, E. Valtanen, K. Helin ja väliajoilla soitteli Enson torvisoittokunta useita kappaleita. Mielenosotusjuhlan loputtua vietettiin E. t. y. talossa vapaa yleinen illanvietto. Nais-osastomme vietti tanssi-iltaman, josta kertyneet varat jaetaan kärsivien sorronalaisten tovereiden hyväksi. Ensimmäinen nais-osastomme kokous on 12 p. klo. 11 a. p. jos ei tule mitään estettä, ja sääntömääräinen kokous on joka toinen sunnuntai kuussa.
Anna Nelander.

— Sörnäisten t. y. Naisosastolla oli kuukausikokous 3 päivä t. k.

Luettiin keskuuteemme perustettu lehti Tulevaisuuden-toivo, jossa kynä oli kyllä hyvin tehtävänsä tehnyt, mutta suotava olisi että useammat käyttäisivät kynäänsä Tulevaisuuden-toivon lehdille, niin olisi aina uutta, eikä yhdet liiaksi väsyisi.

Keskusteltiin josko toriompelijattarille olisi perustettava eri ammattiosasto eli jos heitä ruvetaan agiteeraamaan ompeliattarien osastoon. Yleinen mielipide oli kuitenkin se että heille olisi saatava eri osasto ja niin pian kuin mahdollista. Sillä heillä on sangen pienet palkat ja tämän epäkohdan poistamiseksi olisi toriompelijat kaikki saatava järjestymään. Sillä pikainen apu on välttämätön. Osasto päätti pitää yleisen kokouksen toriompelijoille jonne heidän olisi joukolla saavuttava keskustelemaan ja päättämään josko he kaipaavat parannuksia.

Osasto päätti tehdä kavelyretken ensimäisenä Helluntaipäivänä Fredriksbergin Naisosastoa tervehtimään. Siis kaikki mukaan!

Lopuksi keskusteltiin osaston sisäisiä asioita.

— Haapamäen t. y:n Naisosastolla oli iltama 28 p:nä Huhtik. onnistuneella ohjelmalla. Yleistulo iltamasta oli 83 mk 10 penniä.

Haapamäen t. y:n Naisosasto piti 5 p:nä toukok. kuukausikokouksen yhteydessä evästys kokouksen edustajille. Keskustelu oli vilkasta, vaikka osanottajia oli, häpeä mainita, vähän. Haapamäen naiset! Herätkää toki, muistamaan velvollisuutenne. Tietäkää, meiltä vaaditaan paljon. Meidän myöskin täytyy vaatia. Seuraava kokous on kesäk. toisena sunnuntaina muistakaa saaapua.
I. M.

— Kuusankosken naisosaston kokous pidettiin 6.5.07 ja päätettiin lähettää työläisnaisten liittohallinnolle 150 markkaa naisten agitatsionin ylläpitämistä sekä muitakin tarpeellisia asioita varten, vaan mikä ikävintä on se, että ei ollut kokouksessa kun kymmenkunta henkeä, häpeä oisi sanoa niin vähälukuiseksi kun osastomme jäsenluku on jokseenkin suuri. Ei saa antaa velttoudelle sijaa vaan kaikki työhön ja toimintaan sillä kaikkia meitä tarvitaan yhteisen asian eteen toimimaan.

Käykääpä Kuusankosken naiset paremmin kokouksissa etenkin nuoret, on sitä aikaa sentakia kävelyllä olla sillä ei kokouksia ole joka ilta. Päättäkää tästälähtein jokainen käydä osastonne kokouksissa, ei kenkään saa olla pois.
W. M.

— H:gin Palvelijataryhdistyksen kuukausikokouksessa t. k. 3 p. puhui Ida Oksanen palkollislain merkityksestä, jonka jälkeen keskusteltiin evästyksestä eduskunta edustajille palkkauslainsäännön johdosta, ja päätettiin vaatia nykyään voimassa oleva laki kumotuksi sekä yksityisten omistamat paikan välitystoimistot sulettavaksi, sallittava on ainoastaan eri ammattikuntien omistamat toimistot omaa ammattikuntaansa varten, sekä kunnan toimistot.

Yhdistys päätti viettää perheiltamaa toisena helluntaipäivänä.

Yhdistyksen Paikanvälitystoimistoa hoitaa tästä lähin neiti Ida Oksanen.

Arpajaiset jotka piti olla keväällä lykättiin lokakuuhun.
M. S.

— Hyvinkään T. Y. Naisosastolla oli kuukausikokous 9 p. toukokuuta jossa m. m. keskusteltiin naisagitatsiooni komitealta tulleen kirjelmän johdosta. Vaan osastomme pienuuden tähden emme vielä voinneet ruveta muihin toimenpiteisiin vaan kannatettiin edustaja kokouksen toimeenpanemista ja valittiin edustaja sinne. Päätettiin tämä ilmottaa agitatsiooni komitealle pöytäkirjaotteella.
Helmi.

— Painovirhe paholainen oli taas viime numerossa tehnyt kepposensa. Kirjoituksessa Ajanvarrelta, lauseessa »vaikkeivät voikkaan eräiden vaimo ihmisten» pitää olla »voima ihmisten» j. n. e.

 


 

Sosialidemokratisen puolueen viipurilaiset edustajat V. Viitanen H. Pärssinen ja J. Kirves ovat saaneet seuraavan kirjelmän.

 

Toverit kansanedustajat!

Viipurin venäläisen köyhälistön puolesta me tervehdimme Teitä työväen luokan todellisten pyrkimysten tulkitsijoina ja Suomen kansan etujen ja tarpeiden esiintuojina.

Teissä me näemme todellisia horjumattomia työläisjoukkojen puolustajia. Nämä työläisjoukot valitessaan Teidät selvästi näyttivät ymmärtävänsä luokkansa etuja, näyttivät olevansa elähytetyt sosialismin aatteesta ja sentähden he lähettävät eduskunnalliseen hallitukseen juuri ne henkilöt, jotka ovatkin toivottuja työväenluokan puolustajia.

Hellittömättömällä ja kestävillä taistelulla on Suomen kansa saavuttanut itselleen äänioikeuden, siksi laajan, että se on astunut nykymaailman sivistyskansojen eturiveihln. Täällä on nainen tullut ensikerran täysioikeutetuksi yhteiskunnan jäseneksi ja astuu valtiollisen toiminnan näyttämölle. Äänioikeustaistelu ei ole mennyt turhaan. Näillä vaaleillaan työläisluokka on palkittu taistelussaan kärsimistänsä tappiosta; sosialismin loistava voitto on tyydyttävä sen taistelijain vaatimuksia ja avaava uuden tien tuleville voitoille.

Valitessaan Teitä, Kansalaiset, vastaa työkansa tällä kaikille parjaajilleen, kaikille vihollisilleen jotka tahtoivat nähdä hänessä konservatiivistä joukkoa, ja jotka peläten itse työläisluokan todellisia vaatimuksia pelottivat myös muitakin työväen taantumuksella.

Nyt on työmies selvästi ja tarkasti julkilausunut todelliset harrastuksensa ja ylpeästi nostanut sosialismin punasen lipun liehumaan. Porvariston pelko äänioikeuslaista on toteutunut — tuskin oli työväen luokka saanut mahdollisuuden ilmilausua tahtonsa valitsemalla edustajiaan valtiopäiville, kun se heti julkaisi alttiutensa asettua sosialismin lipun alle ja kutsui esiin rivistänsä ne, jotka myöskin ovat alttiit taistelemaan loppuun asti tämän lipun alla. Ei mikään taida murtaa työläisjoukkojen vaatimuksia, ei mikään voi vietellä heitä pois oikealta tieltä, jolle jo koko maailman työväenluokka on astunut.

Astukaa siis, Kansalaiset, suorittamaan velvollisuutenne työn edustajina, lujalla äänellä julkilausukaa työväen luokan harrastukset ja päämäärä! Työn voima on Teidän puolellanne. Olkaa voimalliset yhteisessä solidaarisuudessanne koko maailman työväen kanssa, tästä solidaarisuudesta ammentakaa vakuutuksenne sosialismi-aatteen lopullisesta voitosta.

Me, venäläiset työläiset, tervehtien Teitä, lausumme täydellisen tyydytyksemme sen johdosta, että teidät on valittu, sillä tällä valitsemisella on vieläkin kerran todistettu, ettei sosialismi ole haaveilua eikä utopiaa, ja että aika lähestyy, jolloin työväen luokan ponnistuksilla kaikki kansat astuvat työn valtakuntaan.

Hajottakaa vanha porvarillinen hallitusmuoto, pystyttäkää sosialismin tienviitat, raivatkaa ala työn valtakunnan ylentämiselle!

Ainoastaan taistelu antaa meille voiton varmuuden!

Eläköön työkansa!

Eläköön yleinen äänioikeus!

Eläköön sosialismi!

Viipurissa Huhtik. 1907.
Venäläinen sosialistinen osasto.

— Ei piika eikä palvelijatarkaan. Palvelijatarten järjestyminen on mitä valaisevimmalla tavalla vetänyt päivän valoon palvelijatarten kurjan aseman kaikessa alastomuudessaan. Lyhyesti sanottuna puuttuu palvelijattarilta ammattiopetusta, ajetaan heitä pieninä lapsina työhönsä. Palkka on häpeällisen pieni.

Omaa asuntohuonetta puuttuu, työpäivä on mielivallan määräämä. Paikotellen on ruokakin riittämätön, työ useimmiten ylivoimaisen raskas.

Palvetijatarkysymys kokonaisuudessaan on ratkaistava, sitähän ensi eduskunnalta vaadimme. Tämän kirjoittaja tahtookin vain puhua eräästä uudesta näkökohdasta, joka myös olisi keskustelun alaiseksi otettava. Tarkoitan palvelijattarien nimitystä. Sivistyneitä, nykyaikaisia palvelijattaria ei saata olla loukkaamatta »piika» jopa »palvelijatar» nimityskin. Tuo kuulostaa asianomaisen korvassa siitä, ikäänkuin olisi hän toista varten elämässä ja olemassa — toisen tarkoitusten palvelija eli orja. Pois siis olisi saatava tuollaisella tavalla omistajaansa leimaava nimitys ja tilalle ihmisellisempi, enemmän »valistunut» nimitys.

Ehdotan siis, että ruvettaisi keksimään uusi nimitys kyseessä oleville ammattilaisille, nimitys, joka olisi lyhyt mutta tarkoitustaan vastaava. Miettikääpä, eikö olisi se paikallaan. H. P.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Matkan varrelta.

Palvelijaliiton kiertävä puhuja kirjoittaa.

V. k. 24 p. oli Viipurissa kokoontunut naispalvelijoita noin 90 paikoille jossa puhuin, osastoon liittyi lukuisasti uusia jäseniä. 25 p. olin Sortavalassa palvelijoita noin 150, ensin puhuin, jonka jälkeen palvelijat ryhtyivät antamaan evästyksiä edusmiehille. Ensin eivät kaikki palvelijat tahtoneet uskoa että hekin saavat evästää eduskuntaan meneviä, mutta päästyään oikein asiasta selville alkoivat he lämmetä ja ryhtyivät kertomaan oloistaan. Useat palvelijattaret kertoivat että rouvat tahtovat toisinaan käydä heitä »kopustamaan» kertoipa miespalvelijatkin, että ei hekään ole säästyneet isäntien »isälliseltä kuritukselta».

Eräs tyttö kertoi että he saivat nukkua niin kylmässä keittiössä, että siinä perunat jäätyi lattialla, peittona oli vaan ohut viltti. Oli aivan mahdoton tuolla tareta, senpä vuoksi he salaa käytävätkin rekivällyjä peitteenään, vaan kuin emäntä sen huomasi kielsi hän jyrkästi vällyjä käyttämästä, sanoen: että nuo nykyajan palvelijat opetelevat niin lämpimässä nukkumaan, että sillä eivät tarkene missään. Eräs mies kertoi, miten hänen isäntänsä kerran otti häneltä suitset kädestä ja tahtoi väkivallalla ne asettaa hänen suuhunsa.

Työpäivän pituudesta puhuttaissa sanoi moni, että se on »kekristä kekriin». Edustajille lausuivat palvelijat toivomuksenaan, että on saatava voimassa oleva palkkaussääntö kumotuksi, ja että palvelijat on asetettava elinkeinolain alaiseksi. Isännistöltä päätettiin vaatia vapaaaikaa, sekä että asuttavat keittiöt on saatava laitetuksi niin, että siellä asuvat ei niissä palellu. Kokous oli oikeen juhlallinen ja innostava, osastoon liittyi koko joukko uusia jäseniä.

Joensuussa jossa palvelijaosasto on nukkunut useita kuukausia oli saapunut noin 70 palvelijaan ja päättivät he taas ruveta toimiin. Haminassa 23 p. oli palvelijoita kerääntynyt noin 40 paikoille. Kotkassa 29 p. ei oltu hommattu kokousta. Olin siellä sitten uudestaan heidän pyynnöstään t. k. 2 p. Silloin oli kokoontunut koko lailla kuulijoita. Mieliala oli hyvin kiihtynyt, koska rautakauppa osakeyhtiö oli antanut erokäskyn kuudelle palvelijalleen, koska he olivat ottanneet osaa vappujuhlaan. Osasto päätti ryhtyä toimiin erotuksen johdosta. Lahdessa v. k. 30 p. oli vähänlaisesti saapunut palvelijoita. T. k. 1 p. olin Heinolassa jossa puhuin mieienosotusretkellä sekä iltamassa.

Kotkan miespalvelijain osasto päätti suorittaa Palvelijaliitolle tulevat verot koko tältä vuodelta.

E. Y.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Valkoista orjuutta.

— Bodega-elämää. Kuten ennen on mainittu sai täkäläinen poliisilaitos viime kuun viimeisenä päivänä vastaanottaa Tukholman poliisimestarilta kirjelmän, jossa mainittu poliisimestari hra Hintze pyysi vastausta seuraaviin kysymyksiin:

Vastaukset tähän huhtikuun 24 p:nä lähetettyyn kyselykirjelmään lähettää täkäläinen poliisilaitos nyt vastauksen, joka perustuu poliisilaitoksen siveellisyysosaston toimeenpanemaan tutkimukseen bodegaelämässä täältä.

Tutkimuksen perustalla voi poliisilaitos näin ollen ilmoittaa;

— Työmies.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Toverit väsyneitten avuksi!

Tässä joku aika takaperin tapasin erään tovereistamme aivan epätoivoon joutumaisillaan. Hän oli ylellisen työn raatamisessa niin heikontunut, että oli jo kaiken toivonsa elämään menettänyt. Kertoi: olen tehnyt työtä yötä, päivää enkä saa sittenkään niin paljon ansaittua, että riittäisi edes välttämättömiin tarpeisiin. »Olette kovin hermostunut», sanoin. Niin olen — köyhällä ei minun mielestäni pitäisi hermoja ollakkaan, sillä ne tarvitsisi riittävästi rauhaa ja lepoa, vaan sitä ei ainakaan nykyaikana saa, sellainen työläisnainen, jolla on suuri perhe elätettävänä, niin kuin minullakin, »Eivätkö isommat lapsesi jo käy työssä?» — »Kyllä käyvät, vaan ei sitäkään aina saa ja silloin kun saakin, niin palkka riittää tuskin kenkiin muusta puhumattakaan».

On kyllä neuvottu, että ei saisi napista sallimusta vastaan, vaan sittenkin järki nousee kapinaan tätä nurinkurista järjestelmää kohtaan, kun toisen ihmisen työllä ei ole minkäänlaista arvoa. —

Kaikki toiset työläiset ovat järjestyneetkin ja sen avulla palkkojaan kohottaneet, vaan tämä meidän ammattikunta nukkuu vielä »Aatamin aikuista» unta, eikä ne siitä omin voimin heti herääkkään, sillä ne joiden terveys ei vielä ole aivan murtunut, tekevät niin pitkiä työpäiviä, että eivät enään jaksa muuta ajatella. Toisten toverien olisi tultava avuksi.

Tuo kertoja oli niin kutsuttu toriompelija, leski ja monen lapsen äiti. Heidän asemastaan on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että ei suinkaan kenellekään aikaansa seuranneelle liene tietämätöntä, kuinka alhaiset palkat heillä todella on. Kun otetaan huomioon, kuinka elantokustannukset tulevat päivä päivältä kalliimmiksi, vuokrat kohoavat kohoamistaan, ja järjestymättömät työläiset kilpailevat siitä, kuka vaan voisi halvemmalla tehdä — tietysti toivossa paremmin työnsaantiin — niin silloin ymmärtää, että heidän elämänsä on synkkä ja toivoton.

Ainoa tepsivä keino, millä työläiset voivat olojaan korjata, on järjestäytyminen. Sen näistäkin ammattilaisista jo osa käsittää, vaikka eivät ole kyenneet vielä eri ammattiosastoa perustamaan. Nyt olisi lausuttava mielipiteitä siitä, onko niin kutsutuille torityöntekijöille perustettava eri osastoja, vai onko heitä kehotettava liittymään ompelijattarien ammattiosastoihin. Pikaista korjausta heidän asemansa vaatii. Siis toverit väsyneitten avuksi!

Annaliisa.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Kirjallisuutta.

— Huomattava kirjauutuus. Raittiuden Ystävien kustantamana on juuri ilmestynyt Kieltolaki-nimisenä laaja väkijuomalainsäädäntömme uudistamista esittävä kirjateos, sisältävä Raittiuden Ystävien kieltolakikomitean mietinnön lakiehdotuksineen, perusteluineen ja liitteineen sekä Matti Helenius-Seppälän esityksen kieltolakioloista Amerikan Yhdysvalloissa. Teokselle antaa aivan erikoisen arvon siihen liittyvä 181 sivua laaja tohtori Matti Helenius-Seppälän valtion matkarahalla Amerikaan tekemän tutkimusmatkan selostus sikäläisistä kieltolakioloista. Teokseen on siis koottu kaikki, mitä uusimmat tutkimukset kieltolakikysymyksestä ovat saaneet päivänvaloon kuin myös näihin perustuvat ehdotukset Suomen kieltolaiksi ja ansaitsee näinollen erikoista huomiota. Teos sisältää kaikkiaan yli puoli kolmattasataa isoa sivua ja maksaa 3 mk. Tohtori Matti Helenius-Seppälän esitys on myös erikseen saatavissa ja maksaa 2 mk.

— Alkoholi apteekkiin-niminen Matti Helenius-Seppälän kirjottama helppotajuinen lentokirjanen on myös juurikään ilmestynyt. Hinta 20 p.

— Uutta nuorisokirjallisuutta. Raittiuden Ystävien kustannuksella on ilmestynyt:

Toivon Liitto II, kuvallinen lasten ja nuorison kevätjulkaisu. Sisältää monia sekä nuoremmille että vanhemmille ikäkausille sopivia kuviteltuja kertomuksia, runoja, vuorokeskusteluja ja -lausuntoja, satuja, kuvaelmia y. m. Julkaisun toimitusta ovat valvoneet maamme nuorison raittiuskasvatuksen tunnetut edustajat Mandi Granfelt ja Aili Trygg-Helenius.

Toivon Liitto II on varsin halpahintainen: 16 isoa sivua sisältävän hinta 25 p. ja 32-sivuisen 50 p.

Toivon liiton vuorokeskusteluja IV vihko. 42 siv. Hinta 30 p. Sisältää seuraavat nuorisojuhlissa ja kokouksissa suoritettaviksi sopivat vuorokeskustelut: Miksi käytän sinineulaa. — Käärmekauppa. — Osottakaa ystävällisyyttä. — Hiukkasen laskentoa. — Uuden ajan sotilaita. — Kansilehtehteä somistaa Toivon Liiton ryhmäkuva.

— Huomattava lentokirjanen. Raittiuden Ystävien kustannuksella on ilmestynyt:

Alkoholismi ja tuberkuloosi, kirj. Pariisin Ville Evrard-turvakodin ylilääkäri, tohtori M. Legrain. Tekijän muotokuvalla varustettu. Hinta 20 penniä.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Minkä arvoinen oli palkollinen siihen vanhaan hyvään aikaan.

Omituisuutensa vuoksi julkaisen seuraavan laillisen palkkausmäärän, jonka ylitse ei saanut mennä. Tukholman kaupungissa oli palkan määrä v. 1739:

 

keittäjän palkka 60 taalaa kuparia vuodessa
huonompi keittäjä 40 taalaa kuparia vuodessa
sisäpiika 40 taalaa kuparia vuodessa
amma jolla oli oma lapsi 80 taalaa kuparia vuodessa
amma jolta lapsi oli kuollut 50 taalaa kuparia vuodessa
kamaripalvelija joka sai isännältään vaatteita, jotka hän oli velvollinen käyttämään 2 vuotta ennenkuin sai ne omakseen, nautti liinavaatteiksi, kengiksi ja sukiksi 60 taalaa kuparia vuodessa
paimen, renki tai kuski vaatteiden lisäksi 40 taalaa kuparia vuodessa
renki joka itse piti vaatteet 70 taalaa kuparia vuodessa
Maaseudulla oli piijan taksa toisin paikoin 24 taalaa kuparia vuodessa

 

Taalari kuparia tekee 6 äyriä ruotsin nykyisessä rahassa eli noin 8 penniä meidän rahassa.

Suomea varten laadittua palkkausmääräystä en ole onnistunut saamaan käsiini.