Julkaistu: toukokuun 23 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 21, toukokuu 1907, s. 165–172. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.
Eilen 22 p. t. k. kokoontuivat maamme valtiopäiväin edustajat. Ensi kerran sai Suomi nähdä yksikamarin kokoontumista. Ensi kerran kansan eduskuntaan pohjakerrokset luottamushenkilöitään lähettivät. Ensi kerran myös naisedustajia sai parlamenttiin astua. Siispä tuleekin eilinen päivä poiskulumattomana historiamme lehdillä säilymään.
Alaluokka katselee eduskunnan alkavaa toimintaa toisin tuntein kuin yltäkylläiset kansan kerrokset. Jälkimäiset pelkäävät etujensa menettämistä, edelliset pelkäävät kasvavia esteitä toiveilleen. Hätä riehuu kansan riveissä. Nälkä ja kurjuus jatkuu. Äänioikeus oli kysymys leivästä ja sivistyksestä. Eduskunnan kautta on noihin päästävä. Ja sikäli päästään kun vastustajat voitetaan.
Me olemme siinä asemassa, että paitsi kotoisia vastustajia, uhkaa Idän käsi aina vapauttamme. Onko tuon käden isku vältettävissä, vaiko pääsee se hajoittamaan eduskunnan, ennen kun tämä ehtii saada mitään aikaan. Sen kysymyksen edessä seisomme, ja vastaisuus yksin tuohon tiedon antaa. — —
Toinen kysymys on, miten paljon saamme vaatimuksistamme läpi. Vastassa on keskenään riitaisa porvaristo. Miten onnistumme heidän riitojaan hyväksemme käyttämään kieltolain y. m. läpiajamisessa? Senkin on aika näyttävä.
Toivokaamme. Odottaen eteenpäin katselkaamme. Vastustajat tulevat sekä voittojamme että tappioitamme edukseen selittämään. Toki ei se vaikuta, sillä arvostelussakaan emme ota heitä oppaiksemme, silloin eksymme vääristelyjä kuulemaan. Asioista tulemme lausumaan alaluokan käsityskannan ja sekä voitoista että tappioista koetamme oppia ja viisautta kerätä.
Niinsanottu naiskysymys astuu historian näyttätämölle yhtenä tuloksena siitä suuresta taloudellisesta mullistuksesta, jonka suurtuotannon kasvaminen sai aikaan. Nainen oli entisissä oloissa suljettu kodin ahtaaseen piiriin, eikä hänen katsantokantansakaan sanottavasti sen ulkopuolelle jaksanut kohota. Ei silloin myöskään ollut pakoittavia syitä hänen esiintymiselleen julkisuudessa. Vasta suurtuotanto vetää naisen ansiotöihin kodin ulkopuolelle. Se saattaa yläluokan naisen vaatimaan oikeuksia s. o. tilaisuutta opiskeluun kouluissa ja virkoihin yhteiskunnassa.
Niin kauvan kun porvarillinen naisliike taisteli naiselle edellämainitsemiani oikeuksia, ajoi se edistyksen asiaa, kohottaen saman luokan naisen saman yhteiskuntaluokan miehen kanssa tasa-arvoisuuteen.
Naisten äänioikeuskysymys oli johdonmukainen seuraus muuttuneista taloudellisista suhteista. Mutta tämä sama kysymys esiintyy periaatteeliselta kannalta katsottuna erilaisena ollen aina sen mukainen, missä yhteiskuntaluokassa se esiintyy.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa nimittäin astuu pian kaikkiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ulettuvaksi voimakas taistelu työn ja pääoman välillä. Tämä luokkataistelu, kasvaen sikäli kuin sille suurtuotanto ja kapitalistinen luokkavaltio luokkalakeineen on maaperän valmistanut, vetää välttämättömyyden voimalla riveihinsä naisetkin. Alaluokan nainen huomaa, ettei hänen sortajansa ole mies, vaan kapitalistinen järjestelmä. Yläluokan naisella taasen valtion suurtuloisen virkamiehen vaimona, yksityisenä virkanaisena tahi liikkeenharjoittajana on etuja, jotka hän näkee joutuvan vaaraan sosialidemokratisen liikkeen edessä. Tämän vuoksi yläluokan nainenkin pian väsyy puhumaan »miesten sorrosta» ja alkaa yhdessä porvarillisten miesten kanssa hosua sosialismin peikkoa ja »harhaan johdettua» sosialidemokratiaa vastaan.
Vähitellen selvenee asema. Ja näin luokkarajojen selviydyttyä, luokkaetujen ollessa ristiriitaisia ja taistelun kärjistyessä, esiintyy naisten äänioikeutta ajettaessakin kaksi suuntaa: proletaarinen ja porvarillinen.
Yläluokan naiset kaipaavat äänioikeutta puoltaaksensa niitä etuja, mitä kapitalistinen yhteiskunta heille turvaa. Yläluokan miehet alkavat huomata olevan edullista laajentaa äänioikeus edellämainittuihin naisiin, sillä yhteinen luokkaegoismi on jo ehtinyt peittää jäljet siltä naisten halveksimiselta, mikä esiintyi ensimmäisen nais-emansipatsioonin aikana.
Alaluokassa taasen työskentelevät mies- ja nainen rinnan tehtaassa, työpajoissa. Samaa halpahintaista kauppatavaraa he ovat »vapaan kilpailun» markkinoilla. Yhteinen on nälkä, yhteinen työttömyys, turvattomuus ja sorronalaisuus. Yhdessä rintamassa on myös kapitalismia vastaan taisteluun käytävä, sen ovat työluokan jäsenille osoittaneet jo pyrkimykset ammatillisten parannusten hyväksi. Jos siis alaluokka tahtoo saada oikeuksiaan valtiossa, niin on sen valistettava jäsenensä niin miehet kuin naiset luokkatietoisiksi ja yleisellä sekä yhtäläisellä äänioikeudella valloitettava määräävä sija eduskunnassa. Äänioikeus on siis ulotutettava alaluokan naisiin, sitä vaatii alaluokan yhteinen etu. Naistensa äänioikeudella vahvistaa alaluokka äänestäjäinsä joukkoa sikäli, kun sosialidemokratinen tietoisuus valtaa alaluokan kaikki kerrokset.
Johtopäätös onkin siis selvä: yläluokan naiset tahtovat äänioikeutta »samassa suhteen kuin miehille». Heistä ovat varallisuussensus, ikäraja y. m. varallisuuteen perustuvat rajoitukset paikallaan. Niitä puoltaessaan he palvelevat taantumusta ja jarruttavat äänioikeuden ulottumista pohjakerrosten naisille. Syväin rivien naiset päinvastoin seisovat sosialidemokratien kanssa äärimmäisten vaatimusten takana taistellen niin hyvin byrokratiaa kuin yläluokkain valtaa vastaan. Pois varallisuussensukset. Suomessa on sellaisena kruununveromaksuvelvollisuus. Alin ikä tinkimättä 21 v. (Suomessa on nyt 24 v.) Ei myös hyväksytä sellaista, että vaivaisapua nauttivat (kuten nyt Suomessa) menettävät äänioikeutensa, koska tämä kipeästi koskee m. m. köyhiä, tähän tilaan joutuneita leskiä.
Edellä esitetystä teoriasta antoi Suomessa suoritettu naisten äänioikeustaistelu valaisevan kuvan. Haluamatta tässä mitata, minkä verran eri puolueiden naiset asiaan vaikuttivat, kerromme vain lyhyesti, että taistelu käytiin eri leireissä. Etupäässä sosialidemokratisen puolueen pää-äänenkannattajassa Työmiehessä valaistiin asiaa lukuisissa kirjoituksissa. Sosialidemokratiset työväen yhdistysten naisosastot muodostivat naisten liiton, joka piti kokouksiaan alkaen vuodesta 1900. Naisliittohallinto (nykyään Viipurissa) julkaisi lehtisiä sekä johti agitatsioonia. Maa oli jaettu moniin agitatsioonipiireihin, joissa kussakin keskustoimikunta ja paikalliset toimikunnat työskentelevät. Tehoisimmin suorittivat herätystyötä n. s. naisten renkaat, joihin yhtyneinä 10–30 naista pitivät kokouksia asiaan syventyen. — —
Äsken päättynyt vaalitaistelumme, joissa edustajia uuteen yksikamariseen eduskuntaan valittiin selvensi entistäkin jyrkemmäksi välin ylä- ja alaluokan naisten kesken. Naisehdokkaat otettiin kussakin puolueessa sen puolueen vaaliliiton listoille. Asema ajoi siis naiset kunkin puolueensa hyväksi agiteeraamaan ja näin oli meitä sosialidemokrateja vastassa kaikki eriväriset ja nimiset porvarisryhmät naisineen. — Ja me nähdessämme yläluokan naisten vastustavan köyhälistön oikeutettuja pyrintöjä, huomaamme heidän astuneen taannutusta palvelemaan. Kuta ankarammaksi luokkataistelu kärjistyy, sitä kiivaammin he myös raatajanaisten pyrkimysten tielle asettuvat.
Suomen sosialidemokratiset naiset ovat vaaleissa saavuttamiin tuloksiinsa tyytyväiset. Puolueemme 80:stä edustajasta on 9 naista, vastapuolueilla naisia 10 ja edustajia yhteensä 120. Tehtäväksi jää siis sosialidemokrateille pyrkiminen enemmistöön ensi vaaleissa. Tässä on naisten työ oleva suurena apuna. Jo viime vaaleissa voi varmuudella päättää puolueemme voittaneen suureksi osaksi naisten äänien avulla.
Niissä maissa, jossa alaluokan naisella ei ole äänioikeutta, on sosialidemokratein sitä kiivaasti vaadittava.
H. P.
Ellen Keyn nimi mainitaan niiden keskuudessa, joita kutsutaan ihmiskunnan suuriksi hengiksi ja harvapa suuremmalla oikeutuksella kantaa tuollaista nimeä. Harva on hänen tavallaan antanut lämpimän sydämensä ja rikkaan sielunsa ihmisyyden aatteelle ja erittäin pienten ja sorrettujen asialle. — Tässä ei ole tarkoitusta tehdä selvää Ellen Keyn elämästä, tehdäänhän vain lyhyt silmäys hänen vaikutukseensa, samalla kun liitän tähän yksilöllisen käsitykseni hänen persoonallisuudestaan.
Ellen Key on syntynyt 1849 ja on hänellä takanaan monivuotinen kirjailija- ja luennoitsijatoiminta. Eräässä suuremmista teoksistaan »Lasten vuosisata» on hän juurta jaksaen käsitellyt naisen tehtävää silmällä pitäen tulevia sukuja ja kirjassaan »Elämän suuntia» hänen velvollisuudestaan kehittää ja syventää yksilöllisyyttään, joka saavuttaa korkeimman ilmauksen äidillisyydessä. Niin hupaista kuin olisikin käsitellä näitä aineita syvemmin, en omaa voimaa ja aikaa siihen. Paitsi kirjailijana on hän työskennellyt työluokan tiedollisen kohottamisen hyväksi parinkymmenen vuoden ajalla Tukholman työväenopistossa. Tosin tuon laitoksen säännöt kieltäen kaikenlaisen valtiollisen ja uskonnollisen propagandan (opin levittämisen) estivät häntä suoraan lausumaan mielipiteitään, mutta hän taisi monipuolisten tietojensa ja etevän käsittelytapansa kautta vaikuttaa kohottavasti ja kuulijainsa arvostelua ja katsantokantaa laajentavasti. Joka luennolla todistivat kateederin kukkaset, kuinka suuressaa määrässä hän nautti kuulijain mieltymystä ja erotessaan tästä toimestaan tuli hän suuren ja sydämellisen kunniotuksen esineeksi. Olen itse ollut tilaisuudessa kuulemaan häntä kolmena eri talvena, kun hän käsitteli aineita maailman kirjallisuudesta sekä erittäin skandinaavialaisesta ja suomalaisesta kirjallisuudesta ja ovat nuo hetket minulle unohtumattomia.
Eipä moni uusien aatteiden tienraivaaja ole enemmän kuin Ellen Key saanut osakseen väärinkäsitystä ja tullut nurinkurisesti tulkituksi. Porvarillisessa sanomalehdistössä on vilissyt lähettäjiä, jotka ovat arvostelleet ja häväisseet hänen mielipiteitään ja persoonansa. Hän on saanut seistä yksinään lyhytnäköistä ja vanhoillista joukkoa vastaan, joka ei ole tahtonut eikä osannut nähdä häntä innostavia jaloja vaikuttimia: ihmisyyden ja oikeuden rakkautta.
Ellen Keyn katsantokanta on kehityksellis-yksilöllinen, s. o. hän tahtoo persoonallisuuden mahdollisimman suurta sekä henkistä että ruumiillista varttumista: koko sielun ylenevää kehitystä.
Tahdon tässä kertoa ajatuksia esitelmästä »väärin käytettyjä naisvoimia», jonka Ellen Key 1896 piti pyynnöstä tanskalaisessa naisten näyttelyssä. Tämä esitelmä, käsittäen perusajatuksia hänen suuremmista teoksistaan oli omistettu naisasian silloisille esitaistelijoille ja arvosteli heidän ottamaansa suuntaa. Ollen porvarillisen yhteiskunnan erikoisilmiö ja käsitellen vain yläluokan naisen asemaa eikä yhteiskunnan vääryyttä kaikkia naisia kohtaan, tulee naisliike olemaan naisvoiman väärinkäytön ilmauksena. Jospa kohta nainen lain ja muuttuneen tavan kautta voittaisi, saisi pääsyn kaikilla eri aloilla virkoihin ja ammatteihin, joista hän ennen oli suljettu, ei maailma siitä tulisi paremmaksi. (Me alaluokan naiset tuon tiedämme sillä olemmehan saaneet sen ollessamme tilaisuudessa tehtaissa y. m. miesten rinnalla työskentelemään). Ja kun nainen kuluttaa voimiaan ja intoaan kilpailussa miehen kanssa, laiminlyö hän sisimmän naisellisen erikoisuutensa viljelemisen. Naisen unelma omasta kodista estää häntä miehen tavoin antautumasta yksitoikkoiseen työhön. Ellen Key lähtee siitä edellytyksestä, että naisen historia on »rakkaus». Ei yksinään vaan sidottuna toiseen personallisuuteen eli osaa ottaen monien kärsimyksiin, taitaa hän kehittää yksilöllisyytensä. Myöskin hyväntekeväisyyden harjoittamiskysymyksessä on nainen väärinkäsittänyt voimansa. Se oikeudentunto ja myötätuntoisuus, jota naiset ovat osoittaneet lievittäessään kärsimyksiä, olisi tullut paremmin käytetyksi, jos olisi koeteltu ehkäistä kärsimysten tuloa. Vaikka harjoitettaisi kuinka hyvin tahansa järjestettyä hyväntekeväisyyttä, tulee kurjuutta olemaan, niinkauvan kun voi löytyä työttömyyttä. Voidaan poistaa laillistettu haureus, prostitutsioonia kestää niinkauvan kun lukemattomain alaluokan naisten täytyy istua muutaman markan viikkopalkalla ruumista ja sielua jäytävässä työssä; niinkauvan kun lukuisat miehet ja naiset ovat suljetut avioliiton ulkopuolelle. Ja tulee se pahemmaksi kuta useampi nainen nälkäpakosta ajetaan taisteluun elämisensä eteen ja tehdään miehen kilpailijaksi. Ainoastaan uudet sivistyssuunnitelmat, jotka luovat uusia yhteiskunnallisia olosuhteita voivat poistaa nykyisen järjestelmän huonot seuraukset. Silloin tulee voimaan myös sellaisia kotoisia talousuudistuksia, että kotoisen viihtymyksen tyydyttäminen ei tule viemään naisilta sellaisia voimia kuin nyt vaan astuu tässä käytäntöön uusia kollektiivisia (joukkokuntaisia) työtapoja. Ja silloin vasta on valtiolla varoja antaa naisillekin todellinen heidän taipumuksissaan vastaava sivistys. Yläluokan naisten pitäisi nähdä niitä aikaisemmin sitä parempi, että naiskysymys on osa yhteiskunnallista kysymystä, kuten alaluokan naiset jo ovat alkaneet ymmärtää.
Ala, missä naisilla on paljon tehtävää, on rauhankysymys. Tässäkin ovat naiset oppineet kuten yleensä toistamaan miesten vääriä johtopäätelmiä. Niin on asia, puhuttakoon sitten sodan, luokkayhteiskunnan tahi kasvatusopillisten sielun murhien tarpeellisuudesta. Miehet selittävät, että sota, vaikkakin se on luonnonvastaista sairautta, on luonnonmukaisesti välttämätöntä nimittäin seurauksena edelläkäyvistä syistä. Sota on, sanovat he, yhteiskuntaelämän sairaus ja voi yhtä vähän kuin ruumiillinen tauti tahi kuolema kadota; vasta ehdottomaan täydellisyyteen päästäessä, tulee ikuinen rauha kysymykseen. Siihen saakka on sodan siemen yhteiskuntaelimistössä, kuten taudin siemen yksilössä, molemmat tunkeutuvat esiin kun erikoiset olosuhteet sitä jouduttavat. Saksalainen valtiomies ja sotilas Moltke on lausunut: ikuinen rauha on unelma ja sitäpaitsi ei mikään kaunis unelma. Sota on eräs maailmanjärjestyksen perusvoimia ja ihmisen jaloimmat taipumukset kehittyvät sen kautta. Ilman sotaa seisoisi maailma paikallaan ja vaipuisi materialismiin.
(Jatk.)
Kun naisilta tykkönään on puuttunut suoranaista vaikutusvaltaa lainsäädäntöön, on tästä johtunut, että hänen on ollut alistuminen kaikkiin miesten laatimiin lakeihin, vaikkapa ne kuinkakin olisivat olleet naisille hankalia ja sopimattomia. Tällainen yksipuolinen on ollut avioliittolakimme, jota kylläkin ankarasti on arvosteltu ja joka ensi eduskunnassa tulee uudistuksen alaiseksi.
Vähän on kumminkin kuulunut mielipiteen vaihtoa siitä mielestämme erittäin ikävästä asiasta, joka koskee naisen naimaikää. Tämä nimittäin on meidän oloihimme kovin alhainen. Se säädetään Naimakaaren 6 §:ssä 15 vuodeksi.
Tunnettua on miten etelämaissa ihmiset kehittyvät aikaisemmin kuin pohjoismaissa ja myös toiset kansallisuudet saavuttavat jo nuorena täyden ruumiillisen kehityksen. Myönnettäköön tähän lisäksi, että nainen kypsyy aikaisemmin kun mies, vaan sittenkin on tuo ikäraja 15 v. luonnottoman alhainen.
Suomalaisen kansanaineksen hidas luonnonominaisuus esiintyy hitaassa ruumiin ja hengen varttumisessa. Meillä tyttö on 15 vuotiaana vielä keskenkasvuinen lapsi ja tuntuu raa'alta väkivallalta luonnonlain kehitystä kohtaan, jos tuollainen lapsi avioliittoon joutuu. Sen suuntaista lakia naiset tuskin milloinkaan olisivat laatineet, vaan on sen synty käsitettävä johtuneen siitä, ettei ole tunnettu, mitä nainen näistä asioista ajattelee. 15 vuotisen tytön voi mies, kun laki ja yleinen mielipide ei lasta suojele, houkutella vaimokseen ja siten sälyttää ylenmääräisiä ponnistuksia keskenkehkeytyneen harteille. Noin nuoren tytön voivat myös sukulaiset pitää kauppatavarana ja myydä »edulliseen avioliittoon». Eihän lapsi osaa puoliaan pitää.
Väitettänee, että onhan tyttöjä, jotka jo aikaisin kehkeytyvät. — Mutta ajatelkaapa, mikä sen vaikuttaa. Eikö juuri se seikka, että laki antaa vanhemmille tukea lasta aikaisin kehittämään. Moni äiti laskee pienen tytön aikaihmisten seuraan sillä »kohtahan se täyttää 15. —» Mutta ollapa naimaikäraja korkeampi, ei silloin lapsen kehitystä liian aikaisin joudutettaisi.
Ihmislapsen kanssa on samoin kuin kukan, joka keinotekoisesti saadaan umpunsa avaamaan. Kukka avaa ne, mutta millaisina? — Hetken kestävinä, kituvina!
Naisen liian aikaista naimaikää vastaan puhuvat monituiset seikat. Niinpä vaaditaan jo avioliittoon mentäessä elämän kokemusta ja arvostelukykyä, jos mielitään asettaa vähääkään onnen ehdoksi ajatusten ja luonteiden sopusointu. Nuori tyttö ei vielä jaksa asian vakavuutta käsittää ja jouduttuaan onnettomaan avioliittoon, hän kerran vielä syyttää yhteiskuntaa, joka ei häntä suojellut.
Voimme siis sanoa naisen 15 vuotiaana olevan sekä ruumiillisesti että henkisesti kehittymättömän avioliittoon ja missä poikkeustapauksia esiintyy, ovat ne väärällä kasvatuksella luodut.
Kuinka korkeaksi naisen naimaikä on koroitettava, siitä voitanee olla eri mieliä. Me puolestamme emme pidä 18 vuotta liian korkeana. Toiset ovat puoltaneet 17 v. ikärajaksi. Kaikessa tapauksessa on asia otettava keskustelun alaiseksi. Kehoitamme siis että naisosastojen tahi naisten kokouksissa keskustellaan:
Onko naisten naimaikäraja koroitettava ja kuinka korkeaksi?
H. P.
Ruotsinkielellä on ilmestynyt kirja, jossa julaistaan Prof. V. Chydenius'en yliopistossa pitämät luennot. Kirjan ensi osa käsittää selityksiä palkollislainsäädännön käytäntöön sovelluttamisesta.
Luennoitsija huomauttaa, että lainlaatijain tarkoitus näyttää olleen sallia muutto tapahtuvaksi ainoastaan 1 p. marraskuuta kaikkialla, koska laissa on, että sopimusta saa tehdä lyhemmäksikin ajaksi, jos sopimus vaan tehdään niin, että palvelija pysyy paikassaan seuraavaan muuttoaikaan. Tarkoitus siis on samaan aikaan tapahtuvalla muuttokaudella estää palvelijoita koroittamasta palkkojaan, koska tarjonta ja kysyntä määrää palkkojen suuruuden.
Se, joka ottaa palvelusta lyhemmäksi aikaa kuin palkkauslaki määrää, ei kuulu enää palkkauslainsäädännön alaiseksi. Kuitenkin on senlainenkin sopimus pätevä. Mahdollisesti ja todennäköisesti on palkollissääntö tahtonut tuonlaisia vapaita sopimuksia tehdä kelpaamattomaksi, mutta varmaa on, että ne käyvät täydestä. Sopimuksia, jotka ovat lyhempiaikaisia kuin laki määrää tehdään tuhansittain vuodessa, ja niiden epäpätevyyttä ei enää kukaan pane kysymykseen. Luennoitsijan mielestä ovat nämä vapaat sopimukset tulleet käytäntöön erittäinkin kaupungeissa siksi, että palkolliset eivät tahdo sitoutua pitemmäksi aikaa, ehkä myös sen vuoksi, että ovat tahtoneet vetäytyä visseistä palkkaussäännön määräyksistä, jotka heistä tuntuvat kohtuuttomilta.
Niiden vapaiden sopimuksien yhä lisääntyessä kysyy luennoitsija, onko uutta lakia laadittaessa syytä siihen enää sovittaa vissiä pestaus- ja muuttoaikaa ja esteettömyystodistusta, koska vissi pestaus- ja muuttoaika nykyaikanakin on käytännössä tavan vuoksi. Luennoitsijan mielestä on uusi laki välttämätön, koska muuten kuukausisopimukset jäävät yhä eteenpäin ulkopuolelle lakia. Hänen mielestään olisi laissa määrättävä perusaika palvelusopimuksille.
Palkollislain määräystä, jossa palkollinen on velvollinen, jos talo joutuu uudelle omistajalle samoilla ehdoilla palvelemaan uutta omistajaa, sekä jos isäntä muuttaa paikkakunnalta pitää palkollisen seuraaman mukana, pitää luennoitsija kohtuuttomana ja ehdottaa sitä poistettavaksi, samoin rangaistusmääräyksen alaikäisiin nähden.
Tottelemattomuuteen nähden sanoo luennoitsija isännän määräämisvallan ulottuvan ainoastaan työntekoon. Sitä vastoin isännällä ei ole oikeutta määrätä palvelijansa uskonnollista tai politillista kantaa, ei kieltää hänen lukemasta jotakin vissiä sanomalehteä eikä myöskään kieltää vapaa-ajallaan ottamasta osaa johonkin vissiin kokoukseen.
Isännän oikeudesta ajaa palvelija paikastaan jostain pienestä rikoksesta, jolloin isäntä saa pidättää palvelijan koko palkan sanoo luennoitsija, että sitä voidaan suuressa määrin käyttää väärin koska isäntä voi katsoa koko alkuvuoden näitä vikoja sormiensa lomitse ja sitten juuri ennen laillista muutto-aikaa ajaa hänet pois sekä pidättää koko vuoden palkan. Samoin pykälä, joka vapauttaa isännän köyhyyden varjolla täyttämästä velvollisuuksiaan ja vieläpä, kieltää palvelijan esimerkiksi konkurssipesästä oikeuden kautta hakemasta saataviaan, on aivan epäjohdonmukainen.
Todistuksista sanoo luennoitsija, että kuukausisopimuksen mukaan palvelevalla on oikeus vaatia todistus, että hän on vapaa palveluspaikastaan, mutta, että tähän todistukseen ei työnantaja ole oikeutettu kirjoittamaan arvostelua, jos työntekijä senlaista ei vaadi.
Tässä esityksessä on useita huomioon otettavia kohtia, jotka voidaan sovittaa nykyaikana käytäntöön. Ensimmäinen tärkeä kohta on, että kuukausisopimusten mukaan palvelevat eivät kuulu enää luennoitsijan mukaan palkollislainsäädannön alaiseksi, vaan he kuuluvat elinkeinolain alle. Tähän saakka ovat asianajajatkin tulkinneet palkkalain niin, että palkollinen kuukausi sopimuksenkin mukaan olisi palkollislain alainen. Mutta luennoitsija selittää, että palkollislaki ei tunne lyhempää sopimusta kuin vuosi ja puoli vuotta, elinkeinolaki sitävastoin sallii vapaita työsopimuksia 14 vuorokauden ylössanomisella. Ja jos nykyinen laki saisi olla vielä muutamia vuosia rauhassa, olisi se täydellisesti kuollut kirjain, jota ei kukaan enää noudattaisi, sillä maanviljelys-alallakin kasvaa kuukausisopimuksen mukaan palvelevien luku vuosi vuodelta.
Luennoitsija on sitä mieltä, että on saatava nykyiseen lakiin joitakuita muutoksia, jotka edes jossain määrässä vastaisivat nykyaikaisia käsitteitä. Toisin paikoin olisi laki saatava yksityiskohtaisemmaksi, koska siinä ei ole muka kyllin pätevästi sanottu kaikkia. M. m. ehdotus, että olisi laissa määrättävä palvelijan suhde kanssapalvelijoihinsa, kuulostaa olosuhteita tuntemattomalta, koska harvat palvelijat tuntevat lain ja sen mukaan voivat mielipiteensä muodostaa. Luennoitsija ei kumminkaan ehdottomasti puolusta vuosipalvelusta, vaikka pitääkin sen maalais-isännille edullisena, koska ei enää voida saada kuukausisopimuksia poistetuksi ja vuosisopimuksia tilalle, täytyy siis asettautua olosuhteiden kannalle ja muuttaa laki, joka on helpompi muuttaa kuin käytäntöön otettu tapa.
Jos otamme katsoaksemme ketkä kaikki kuuluisivat palkkauslainsäädännön alaiseksi katsottuna nykyajan silmillä, saisimme siitä kirjavan luettelon. Ensin tietysti n. k. »piijat», rengit, sitten kuskit, kamaripalvelijat, voudit ja pehtoorit, keittäjät, emännöitsijät, viinurit ja vahtimestarit, meijeristit ja meijerskat, puutarhurit y. m. Niissä on se sarja, johon tämä loppuu, sillä he kaikki tekevät sopimuksen isäntänsä kanssa, kantavat palkan ja ehkä syövät isäntänsä pöydästä? Tässä tulee ymmälle rajoja etsiessä, vaan tuskinpa nämä edellämainitut jos heiltä kysyy saattaisivat olla loukkaantumatta, että edes voidaan ajatella heidän kuuluvan samaan luokkaan kuin »piijat ja rengit» vaikka he itse asiassa ovat heitä niin lähellä. Sitten vielä voisi kysyä: mihin luokkaan kuuluvat puotipalvelijat, sillä kumminkin osa heistä palvelee vuosipalkalla saaden asunnon ja ruuan isäntänsä perheestä. Jos lakia puustavillisesti tulkitaan, täytyy heidän näin ollen kuulua palkollislainsäädännön alaiseksi. Tosin yleinen katsantokanta asettaa nämä edelläluetellut monta vertaa ylemmäksi niitä palvelijoita, joiden yksinomaisena työnä on isäntänsä ruumiillisista mukavuuksista huolehtiminen, sillä kaikkina aikoina on näkynyt halveksitun niitä, jotka ovat antautuneet yksinomaan yksilöjen mukavuuksia palvelemaan.
Koska siinä tekijän täytyy kokonaan luopua olemasta oma itsensä ja että sitä on vastustettu työntekijäin puolelta ymmärtää siitä, että voidakseen pakoittaa nämä kotiorjat kotitaloonsa, täytyi vallassa olevien käyttää kaikki mahtikeinonsa heidän nöyryyttämisekseen.
Koska nyt on todistettu, että suuri joukko palkollisia on voinut palvella vapaalla sopimuksella kuulumatta enää palkollislain säädännön alaiseksi, ja uudet vuosi vuodelta lopettavat vuosisopimuksensa ja rupeavat palvelemaan kuukausisopimuksen mukaan, ja koska elinkeinolaki tunnustaa tällaisen sopimuksen lailliseksi, niin miltä näkökannalta voisi enää puolustaa erikoislain laatimista palkollisille. Aivan yhtä hyvin voisi vaatia erikoislakia ompelijoille, puotilaisille, muurareille, maalareille, opettajille ynnä monelle muulle erikois-ammattiluokalle.
Palkollislain kehitystä seuratessa ymmärtää kyllä minkä vuoksi se on laadittu. Kun ei voitu saada kansaa hyvällä sitoutumaan maataomistavan luokan palvelukseen, täytyi siihen laatia ankarat lakipykälät, jotka kaikessa ankaruudessaan pantiin käytäntöön. Nykyaikana katsantokanta ei hyväksy pakkokeinoja, ja sen vuoksi on kahden kymmenennen vuosisadan arvolle sopivampaa pyyhkäistä ylitse koko nykyinen palkollislaki ja tehdä elinkeinolakiin ne lisäykset, jotka ovat tarpeen. Samoin on työväen suojeluslakiin lisättävä pykälä palkollisten suojelluksesta isännän mielivaltaa vastaan.
Tätä kirjoittaissani näin porvarillisissa sanomalehdissä uutisen, jossa emäntäyhdistys »Hemmet» oli kutsunut emäntiä ja isäntiä yhteiseen kokoukseen, jossa keskusteltiin niistä muutoksista palkkaussääntöön, joita muuttunut aika vaatii. Kutsussa sanottiin »ja yksistään yhä enempi levinnyt paha tapa, että ei tyydytä kahteen muuttopäivään vuodessa toukokuun 1 päivään ja marraskuun 1 p, asettaa suuren joukon naisia, jotka käyvät palvelijain nimellä ulkopuolelle palkollislakia; ja antaa näille tältä tavalla tilaisuuden harjoittaa kärsimätöntä painoa perhe-elämään. Lähin tulos tästä taas on ollut että useita täydellisesti sopivia pykäliä palkkauslainsäännöstä on käynyt kuolleeksi kirjaimeksi, sekä herättävät suuttumusta kun niitä seurataan».
Tämä emäntäin kokoonkutsumis-uutinen on mestarillinen näyte erään ryhmän ponnistuksista saada pakkokeinoilla palvelijat sidotuksi vuosiorjuuteen. Täytyisi saada kuukausisopimuksella palvelevatkin sidotuksi tuon vanhan orjalain määräyksillä; erittäinkin koska emäntien suureksi suruksi prof. Vilhelm Chydenius on tulkinnut palkkauslain siten että kuukausisopimuksella palvelevat ovat ulkopuolella palkollislain määräyksiä ja emäntäyhdistykset kun ovat asian tuntemattomuudessaan kerta toisen perään sekä kokouksissaan että sanomalehdissä kehoittanut »aatetovereitaan aivan lain mukaan pilaamaan palvelijain puhtaat päästökirjat.
Emäntäin kokouksessa, joka oli muutama päivä sitten, päätettiin emäntäin puolelta tehdä esitys eduskunnalle vuosipalveluksen käytäntöön ottamisesta kaupungeissa sekä että yhä eteenpäin jyrkästi seurattaisi nykyisessä laissa olevaa määräystä puhtaiden päästökirjain pilaamisesta, jonka Prof. Chydenius sanoo lain rikkomiseksi.
Eikö tämä ole kuvaavaa kahdennenkymmenen vuosisadan vapaus-ihanteille.
Porvaristo kerää todisteita palkkauslainsäädännön välttämättömyydestä, me sen tarpeettomuudesta.
Miina S.
— Lukijamme näkivät viime lehdessämme paljastuksia Helsingin »bodegaelämän» rumuuksista. Paljastuksiin on käyty Ruotsista päin ja eivät tällaiset asiat suinkaan nosta maamme mainetta. Siveettömyys, tuo kapitalismin mätä hedelmä rehoittaa kumminkin yhtä julkeasti n. s. prostitutsioonin {am matti haureuden) muodossa. Tuo on ollut laillistettua tähän saakka.
Nyt on senaatti viime viikolla antamallaan julistukselta kumonnut ennen annetut »ohjesäännöt ammattihaureutta varten». Tällä tavalla ei siis pidetä enään poliisin kirjanpitoa kyseenalaisista naisista. Tuo ammatti on nyt yleisen rikoslain alaista rikollisuutta. Mitä seurauksia uudistus tuonee, on vaikea arvata.
Senaatti on luvannut, että ryhdytään erikoisiin toimiin terveydellisen vaarojen ehkäisemiseksi.
— Siviiliavioliitto. Uskonnon vapauskomitea on nyt julaissut lausuntonsa siitä kuinka laajalle avioliiton päättäminen siviiliviranomaisen välityksellä olisi Suomen lainsäädännössä ulotettava.
Komitean enemmistö on puoltanut valinnaista siviiliavioliittoa, komitean mielestä se että valtio antaa jäsentensä itse vapaasti valita kahden avioliitonpäättämismuodon välillä silloin osoittaisi, että valtio puolestaan pysyy täydellisesti puolueettomana molempiin nähden, komitean mielestä tuntuisi »aiheettomalta», että yhtäkkiä pantaisiin käytäntöön senkaltainen järjestys, joka ei »salli» käyttää kansassamme vuosisatojen kuluessa juurtunutta vihkimismuotoa. Sen vaan komitea jättää sanomatta, ettei sellaista järjestystä kukaan vaadikaan. Pakollisenkin siviiliavioliiton voimassa ollen, olisi uskonnollismielisillä tietysti oikeus sen ohella antaa papin pomiloida itsensä. Kantaansa puolustelee komitea vielä sillä, että pakollinen siviiliavioliitto yleiseen henkilörekisteriin nähden tarjoisi vaikeuksia. Vaikka komitea »tunnustaakin yleisen siviilirekisterin hyödyn» ei sen enemmistö kuitenkaan ole tahtonut puoltaa sellaisen aikaansaamista. Syyksi siihen esittää komitea sen, että siviilirekisterilaitos siihen kuuluvine virkamiehineen tulisi valtiolle kalliiksi. Rekisterin pito olisi edelleen jätettävä pääasiassa papistolle, niinkuin se tulisi halvaksi!
Niihin nähden, jotka eivät kuulu valtiokirkkoon eivätkä mihinkään muuhunkaan valtion tunnustamaan uskontokuntaan, ehdottaa komitea, että eriuskolaiskuntain rekisterit yhdistetään yhdeksi ainoaksi, jonka pitäminen olisi uskottava siviiliviranomaisille, joka toimenpide tulisi tarpeelliseksi niitäkin varten, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan.
Komitean jäsenistä ovat vapaah. von Born sekä herrat Castren ja af Forselles kannattaneet pakollisen siviilivihkimismuodon säätämistä kaikille kansalaisille; mutta olivat vähemmistönä. Toivotaanpa, että asian lopulliset ratkaisijat eivät ole niin vanhoillisia kuin tämän komitean enemmistö!
— Laukon kamalat häädöt ovat nyt päättyneet. Kaikkiaan aijottiin panna toimeen 98 tuomiota. 7:ssä tapauksessa on sovittu, 3:ssa keskeytetty erityisistä syistä.
Seudulle jätettiin vielä 18 jalka- ja 12 ratsupoliisia. Poliisit tulevat pitämään huolta järjestyksestä, koska on kulkenut huhuja, että pantaisiin toimeen mielenosotuksia ja siirryttäisiin torppiin.
Kaksikymmentä torppaa on joutunut osittain uusille haltijoille, osittain entisille, jotka ovat isännän kanssa sopineet. Torppia kutsutaan nyt vuokratiloiksi ja vuokraehdot vastaavat entisiä.
— Valkonauha-yhdistys on senaatilta pyytänyt 25,000 mkn apurahaa, jolla yhdistys voisi perustaa pesu- ja sen yhteydessä olevan silityslaitoksen, ompeluliikkeen en ompelulajiosastoineen, osaston konekudontaa varten sekä kirjansitomo-osaston langenneille naisille. Niinikään perustettaisiin samoilla varoilla yhdistyksen Emmaus-nimiseen maakotiin talouskoulu samoja henkilöitä varten.
ystäväin ja kannattajain puoleen on meidän taas kääntyminen, sillä parempi huolehtia asioista ajoissa, kun jättää ne ihan huolettomasti sattuman varaan. Lehti ei tällä tilaajalavulla kannata. Painosta makaa liki 1,000 kappaletta levittämättä. Ehdotamme siis, että naisosastot kesäkuun ensi kokouksessaan ryhtyisivät tosi toimiin. Joku osasto päättäisi levittää vähintäin 20 lehden vuosikertaa. Tilaus tehtäisiin osaston välityksellä ja rahan tulisi seurata tilattaessa, sillä meidän täällä täytyy maksaa 150 mk. lehden joka numeron painatuksesta, eikä siinä käy velkakauppa laatuun. Niinikään maksaa konttorihuoneusto kuukausittain paljon, kuten muutkin menot ovat melkoiset.
Jäämme siis odottamaan tilauksia, että nousisi tilaajaluku pian 5,000:n. Ponnistakaa siskot.
Toinen asiamme on, että osastot tilaisivat lehden irtonaisnumeroita. Viime numero ilmestyi laajana 12 sivuisena sisältäen arvokkaita kirjoituksia. Ne myytäisiin irtonaisnumeroina ä 10 p. Osastot ja yksityiset voisivat tilata 50 kp. 4:lla mk. ja 100 kp. 8 mk. Raha lähetettynä postiosoituksella tulisi seurata tilausta.
Myös Kevätlehteä à 25 p. 20 % alennuksella on vielä saatavissa.
Levittäkää lehteämme. Tämän eloisa elämä on ehto suomenkielisten työläisnaisten kokoamiselle.
Siskot Ameriikassa. Teidän asian harrastustanne myös odotamme. Tilatkaa lehtemme vuosikertana tahi yksityisnumeroita.
Viime vuosien kuluessa on täällä Suomessa liikkunut kulkutauteja, viime aikoina useampaa lajia. Toiset ovat olleet enemmän toiset vähemmän tarttuvia.
Hirvittävin kaikista ainakin porvarillisten mielestä on »sosialismi». Eivätkä he sitä suotta pelkääkään. Pitkin aikaa, siitä saakka kuin on huomattu tämän taudin oireita, on myöskin koitettu toimia sen tukahuttamiseksi porvarilliselta taholta, vaan kaikki yritykset ovat rauenneet turhaan. Porvarimme, jotka kyllä ovat ovelaa ja kekseliästä väkeä, ovat olleet kykenemättömät tälle taudille keksimään vastamyrkkyä. Keinoja ei ole heiltä puuttunut, mutta ne eivät ole olleet kylliksi tehokkaita. On koitettu »sanan», lain, piiskan ja pampun voimaa. On koitettu estää työläisiä lukemasta työväen kirjallisuutta. Työväen lehtiä on vainottu. Onpa oikein valtiolliselta taholta ryhdytty ehkäiseviin toimenpiteisiin, rajoittamalla kokousvapautta. On kytketty vankiloihin syyttömiä peloksi, tahi tahtonevatko näyttää, missä valta on. Työnteettäjät eroittavat työstään henkilöitä, joissa huomaavat merkkejä tämän »vaarallisen taudin» olemassa olosta. Sivumennen mainitsen sen miten eräs rouva sanoi: »senhän nyt näkee sanomattakin, että everstinnan palvelustyttö on sosialisti». Kysyin: »mistä rouva sen näkee?» »No siitä kuin kävelee pää niin pystyssä, eikä sillä ole yhtään sellaista häveliäisyyttä kuin palvelijatarella pitää olla». Jos joku tehtailija huomaa sosialismin tarttuneen työntekijäjoukkoonsa, on parasta hänen mielestään tehdä työnsulku. Totta kai nälkäruoska parantaa, tuumii hän.
Mutta vääriä reseptejä olette hyvät porvarit kirjoittaneet. Toimenpiteenne alusta loppuun on ollut vaan kiihoitusta sosialismin leviämiselle. Järkevinä olisitte tutkineet ensin taudin synnyn, sitten olisitte myöskin ymmärtäneet myöskin tehokkaampia parannuskeinoja laatia. Tautia, jonka on synnyttänyt nälkä, kurjuus, kuristus pykälät ja orjuus, voiko sitä kurjain joukkoja lisäämällä hävittää? Kokemus on meille todistanut, että ei voi: joka kerta kuin uusi kurituspykalä ilmestyy lisää, joka kerta kuin joku henkilö on ilman pätevää syytä työstä eroitettu, aukenee taas yhä useampien proletaarien silmät näkemään tämän porvarillisen yhteiskuntajärjestelmän nurinkurisuutta ja kapitalismin hirmuvaltaa. Tällaiset teot saattavat tuhansia puristetuin nyrkein vannomaan valaa, valaa »kauhean ruttotaudin», sosialismin levittämiseksi. Kauhea se on todella sille, jota se aikoo vahingoittaa. Ja kuka on sitten tuo uhri? Tuoko kurja työmies, tai nainen? Niin sitä porvarit koittavat meille uskotella. Jos emme saa rangaistusta ajassa niin kumminkin muka ijankaikkisuudessa. Mutta sitä emme usko! Me sanomme, että sosialismin uhrit ovat: porvarillinen yhteiskuntajärjestelmä, kapitalismi ja puristuslait! Niitä se järkyttää niin kauan kunnes saa ne kukistetuksi.
Porvarit huomaavat — — — vapisevat — — —. »Parantumaton, — — — ennemmin tahi myöhemmin kuoletettava tauti» — — —.
He eivät vielä ole uskoneet sen niin laajalle Suomessa levinneen, kuin sosialidemokratisten äänestäjäin numerot sitä näyttävät. Mutta, onko luultavaa, että porvarillisemme nyt rauhassa odottavat kapitalistisen järjestelmän kukistumista. Jospa he voisivat sen tehdä, saisivat he myöskin pian nähdä tuon »kauhean ruttotaudin, sosialismin» häviävän — — —. Ja mikähän tuon hävittäisi? — — — Sen hävittäisi: uusi, ihmisoikeuksille ja totuudelle perustuva yhteiskuntajärjestelmä ja puolueettomasti jokaiselle kansalaiselle turvaa tuottavat lakipykalät. Ja kuinka nämä sitten voisivat hävittää tuon kauhean taudin? Antamalla työttömälle työtä ja työnsä ansioksi riittävän toimeentulon, tahi toisin sanoen nälän sijasta leipää, häätöjen sijasta asunnoita, piiskan sijasta sivistystä, vankiloiden sijasta kouluja, orjuuden sijasta vapautta. Se kohottaisi työn kunniaan ja ihmiset tasa-arvoon.
Sananlasku sanoo: »elä nuolase ennenkuin tipahtaa» ja samaa sanovat myöskin meidän porvarit. Kuulin erään perustuslaillisen sanovan: »niin kauvan ei sosialistin toiveet tule toteentumaan kun meillä on Kenraali Kuvernööri ja Keisari». Näyttää niinkuin kävisi toteen »Työmieslehden» ennustus ajan merkeistä. Se kirjoitti Caloniuksen ja Nevanlinnan yhdessä »promeneeraavan». Siksi ei meidänkään auta joutilaina odottaminen mitä tästä tulee. On yhä enemmän haalittava voimia kokoon, levitettävä sitä »kauheaa ruttotautia», että kolmen vuoden perästä olisi vaaliuurnalla joukkomme suurempilukuisena kuin kaikki porvarispuolueet yhteensä. Luultavaa on, että ne kumminkin siksi yhteen sulavat. Silloin on voitto kumminkin »laillisesti» meidän, tehkööt sitten porvarispuolueet »kumarrusmatkan», jos katsovat sen kunniallisemmaksi kuin »laillisesti häviämisen».
E. P.
Loistava sosialidemokratien vaalivoitto. Ruotsin »Soc Dem.» on saanut Vienistä seuraavan sähkösanoman:
Sosialidemokratinen puolue on tähän asti vallannut 60 edusmiespaikkaa ja tulee se nähtävästi ottamaan osaa 100 uusintavaaliin. Näistä on useissa niin hyvät toiveet, että puolueen uskotaan saavan vähintäin 80 edusmiespaikkaa.
Valituista sosialidemokrateista on 35 saksalaista, 21 tshekkiläistä, 1 puolalainen, 1 ruteenilainen, 1 italialainen Triestistä, 1 rumanialainen Bukovinasta. Galitsiassa ei tulos vielä ole tunnettu. Erittäin suuremmoinen on menestys ollut Böömissä, jossa on valittu 30 sosialidemokratia. Määräys vaalivelvollisuudesta on edullinen sosialidemokratialle. Myöskin niissä perintömaissa, joissa vaalivelvollisuutta ei ole, näyttää osanotto vaaleihin nousevan 90:n prosenttiin.
Sosialistien vaalivoitto tekee täällä suuren vaikutuksen ja koko sanomalehdistö tunnustaa sen vaalin merkiksi.
Porvarillisista puolueista ovat ainoastaan kristillissosialistit vallanneet suuremman määrän valtuuksia, nimittäin 55. Kaikilla muilla on merkittävänä ainoastaan yksityisiä menestyksiä. Liberaalit ovat melkein täydellisesti musertuneet taantumuksellisten puolueiden ja sosialidemokratian väliin.
»Arbeiterzeitung» tervehtii ilolla uuden Itävallan aamunkoittoa ja kehottaa puoluetta osottamaan, että se on tietoinen suuresta velvollisuudestaan ja että se on sen arvoinen.
Äänioikeuskysymys Ruotsissa. Ruotsin valtiopäivillä on näinä päivinä ahkerasti pohdittu äänioikeuskysymystä. Molemmissa kamareissa on nyt päästy ratkaisuun.
»Toinen kamari on 122 äänellä 105 vastaan hyväksynyt hallituksen ehdotuksen äänioikeuskysymyksessä sekä kolmen vastalauseentekijäin lisäyksen palkkion suorittamisesta myöskin ensimäiselle kamarille ja sensuksen alentamisesta ensimäisessä kamarissa 4,000 kruunusta 2,000 kruunuun. Kun päätöksestä ainoastaan tässä sensuksessa, pidetään varmana, että lopullinen ratkaisu kallistuu sensuksen tasottamiseen 3,000 kruunuksi».
Sittemmin ovat valtiopäivät hyväksyneet yhteensovitusehdotuksen ensi kamari 110:lla äänellä 29 vastaan ja toinen 128:lla äänellä 98 vastaan.
Tämän mukaan jäävät siis naiset ilman äänioikeutta ja vaalijärjestelmä tulee suhteelliseksi ja ensimäinen kamari kaikkea muuta vaan ei kansanvaltaiseksi. Sosialidemokratit vaativat myös naisille äänioikeutta, enemmistövaaleja yhden miehen vaalipiireissä ja varallisuussuhteen vaalikelpoisuuden määrääjänä ensimäiseen kamariin poistettavaksi. — Tyytymättömyys päätökseen vallitsee syvissä riveissä!
*
Teille ensimmäisille lainlaadintaan astuville köyhälistön naisedustajille lähettää Lohjan Virkkalan Nais-osasto lämpimän onnittelun. Korkealle nostakaa ihmisyyden lippu! Kansojen tulevaisuus, isänmaamme onni ja erittäinkin köyhälistön naiset odottavat työnne runsaita hedelmiä.
Virkkalan Naisosasto.
*
— Naistovereille Eduskunnassa. Teihin luottaa työläisnaiset, suojana sorrettujen ihmishengen valistuksen, ja kansan vapauden luojina. Olkoon työnne vilpitön, harras eestä kärsivän työläiskansan! Terve teille! Lahden vaaliagitattiooni toimikunta.
— Sähkösanoma sos:dem. Naisedustajille. Terve siskot! Taistelkaa, sorretuille oikeus voittakaa. Naiset tasa-arvoon nostakaa. Työnne olkoon esimerkki maailmalle. Porland Orezon. Portlandin Suomalaiset naiset.
Onnitteluja myös yksityisiltä puoluetovereilta on saapunut.