Työläisnainen

1906–1923

N:o 23, kesäkuu 1907


Julkaistu: kesäkuun 6 p. 1907
Lähde: »Työläisnainen», n:o 23, kesäkuu 1907, s. 181–188. Työväen kirjapaino, Helsinki 1907.
Digitalisointi: Kansalliskirjasto, Joonas Laine
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Tekijänoikeus: Tässä lehdessä julkaistuista teksteistä seuraavien kirjoittajien tekijänoikeus on rauennut: Ferdinand Lassalle. Muiden kirjoittajien tekstit © tekijät tai tekijänoikeuden tila epäselvä.


 


Valtiopäiviltä

ei ole juuri uutta kerrottavaa. Valiokuntain ja virkailijain vaalit on saatu toimitetuksi. Useimmat valiokunnat ovat jo päässeet töidensä alkuun. Tämän ohella istuvat arvoisat kansanedustajat vakaina istunnoissaan, joista useat ovat alkaneet illalla klo 6 ja kestäneet yöllä 4:n. Aikaa on näin saatu venytetyksi pitkillä useimmiten asiattomilla keskusteluilla. Eräät puhujat, vallankin muutamat »kokeneet valtiopäivämiehet» ovat erinomaisen innostuneita puhumaan lehtereille. Sanatulvaa tuollaisessa tapauksessa kestää tunnin verran. Vallankin pitkät olivat keskustelut »poliisijupakasta», kun nimittäin Helsingin poliisi oli ahdistellut 4:ää sosialidemokratista edusmiestä. Samoin kävi kun oli kysymys hirvien rauhoitusajasta esillä. Puhuttiin »niin hirveän paljon hirvistä.» Mutta kysymys eduskunnan kielestä se vasta oikein perinpohjin käsiteltiin. Siinä sai joka puolue kantansa merkitä ja suomettarelaiset ja ruotsikot ottelivat oikein hartiavoimalla. Meikäläiset tuumivat, että vanhalta kuuluu tuo puhe, joka on kaikua entisajoilta. Hupaista oli tuntea elävänsä nousevassa ajassa, kun sensijaan kieliriita kuuluu entisyydelle.

»Polttavia» kysymyksiä ei siis eduskunnassa ole keskusteltu. Niiden aika on myöhemmin.

Näkemiin asti.

Akka.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Vieläkin muutama sana naisen naimaikärajan korottamisesta.

Siunattu olkoon se hetki, joka toi käteeni »Työläisnaisen» n:o 21.

Luettuani siinä toveri H. P. kirjoituksen »Naisen naimaikä», huudahdin Döbeln'in kanssa: »Mun täytyy nousta vaikka haudastain!» Olin sairaana sielun sekä ruumiin puolesta, joka sairaus juuri johtui tuosta, että sallittiin sellaista lakia, joka myönsi 15 vuotiselle lapselle oikeuden mennä avioliittoon, josta hän ei ymmärtänyt mitään.

Olen koko ikäni sen johdosta saanut kärsiä. Mutta samalta on se myöskin herättänyt minun ajattelemaan tuota Naimakaaren 6 §:ssä määrättyä ikärajaa ja siitä johtuvia seurauksia. Olen useamman vuoden jo ottanut selvää seuraamalla niiden naisten elämää, jotka ovat joutuneet naimisiin alle 20 vuoden. Työni tuloksena on ollut niitä surullisimpia kokemuksia sillä en ole tavannut yhtään noista nuorista vaimoista ja äideistä, joka ei ole katunut tuota nuorena naimisiin joutumistaan. Usea oli heistä kadottanut ruumiillisen terveytensä ja henkisesti oli moni heistä aivan välinpitämätön kaikesta itsekasvatuksestaan ja kehittäniisestään, sillä tuo nuorena perhehuolien alaiseksi joutuminen oli heitä rasittanut yli voimien.

Aivan kaikki he minulle sanoivat, että olisihan tähän hauskuuteen vielä vanhempanakin ehtinyt. Mutta päinvastoin ne naiset, jotka olivat joutuneet naimisiin yli kahdenkymmenen ikävuotensa, olivat paljon onnellisempia, terveempiä ja reippaampia. Myöskin tulee tuo alhainen ikäraja etupäässä kohdistumaan meidän työläisten tyttölapsiin, sillä yläluokan lapsista käyvät vielä useammat silloin koulua, harvoin heitä naitetaan alle 20 vuoden.

En siis missään tapauksessa voi hyväksyä tyttölapsen naimaijäksi muuta kuin 21 vuotta. Siihen saakka tarvitsee niin tyttö kuin poikalapsikin kehittyä, ennenkuin voi ottaa edesvastuulleen tuon tärkeän ja suuresti edesvastuullisen nimittäin vanhemman ja puolison tehtävän. On koetettava sitä kehittää niin suureksi velvollisuudeksi kuin mahdollista. Olen onnellinen, että sain vielä elää silloin kuin tämä tärkeä kysymys tuli yleisemmän keskustelun alaiseksi, sitä olin toivonut jo monen monta vuotta.

Nyt soisin, että naiset ottaisivat tämän tärkeän asian keskuudessaan käsitelläkseen, sillä siitä tulee vastaisuudessa johtumaan monen meidän tyttölapsemme onni tai onnettomuus. Opettakaamme jo lapsiamme pitämään avioliittoa pyhänä, suurena ja jalona, eikä minään leikintekona vaan sellaisena, johon jokaisen on valmistauduttava ja kehiteltävä itseään niin henkisesti kuin ruumiilliseslikin.

L. L.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Vallitseva epäsiveellisyys.

(Suomennos.)

Ammoisista ajoista käy kansain kehitys — historian hengitys — yhä voimakkaammin kumoamaan niitä etuoikeuksia, jotka ylemmille säädylle takaavat korkeamman ja vallitsevan aseman. Toive säilyttää tätä asemaa eli siis yksilöllinen harrastus, saattaa jokaisen korkeamman säädyn jäsenen, koska hän ei katsettaan laajenna omaa yksilöllistä hyvinvointiaan ylemmäksi ja ulommaksi, alusta pitäen viholliseen suhteeseen kansan kehitystä, tieteiden ja taiteiden leviämistä, sivistyksen edistystä, kaikkia historiallisen elämän voittoja kohtaan.

Tämä vastakohta ylempäin säätyjen yksilöllisen harrastuksen ja kansan sivistyskehityksen välillä on juuri se, mikä ylempäin säätyjen aseman tekee epäsiveelliseksi. Tarvitsee vain itselleen selvittää, mitä vaatimuksia sellainen elämä joka päivä asettaa, huomatakseen sen syvän siveellisen rappiotilan, johon ehdottomasti joutuu päivä päivältä vastustaessaan kaikkea suurta ja hyvää, surressaan sen onnistumisesta, iloitessaan sen tappioista, vastustaessaan sen edistystä, tehden tai toivoen olemattomaksi jo tapahtunutta edistystä. Se on kuin yhtämittaista elämistä vihollismaassa, ja tämä vihollinen on oman kansan siveellinen yhteiskunta, kansan, johon kuuluu ja jonka hyväksi ponnistamme, muodostaa kaiken tosi siveellisyyden.

Tällainen elämä vie välttämättömästi kaiken ihanteellisen pyrkimyksen halveksimiseen ja ylenkatsomiseen niin että vain säälien hymyilee, kun aatteen suuri nimi lausutaan, syvään vastenmielisyyteen kaikkea kaunista ja suurta kohtaan, täydelliseen meissä olevien siveellisten ainesten häviöön, ainoastaan itsekkään oman edun ja nautinnon himoitsemiseen.

Ferdinand Lassolle.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Millä ihmiset elävät. III.

Tietysti te hyväksytte sen, mitä minä teille kerroin. Ainoastaan siitä voisitte vastaan väittää, että esimerkki puuvillatehtaasta ei ole ihan todenperäinen. Onko milloinkaan kuultu, että koneet maksaisivat vaan 200 mk., tahi puuvilla 3,500 mk.? — Aivan oikein. Tässä esimerkissä käytetyt numerot ovat siihen valitut ainoastaan siksi, että olisi helpompi selittää, mikä on yliarvo. Nyt minä esitän teille esimerkin itse elämästä, ja numerot tulevat olemaan niin varmat, ettei kukaan voi mitään väittää vastaan.

Englannissa niinkuin tiedetään, valmistetaan hyvin paljon puuvillaa.[1*] Siellä jo aikoja sitten oli suuria höyrytehtaita, jo aikoja sitten työmiehet eivät tee työtä itselleen, vaan ovat pakoitetut myymään työnsä ollessaan tavallisina palkollisina, jo aikoja sitten he kärsivät sekä puutetta että nälkää. Sen sijaan tehtailijat rikastuvat. Otaksukaamme, että yhdelle näistä puuvillatehtailijoista tuli tehtaan ylläpito ja koko tuotanto maksamaan 335,625 mk. vuodessa, ja vuoden kuluttua hän myi tuotteensa ja sai siitä 397,500 mk. Siis hän sai puhdasta voittoa 61,875 mk. eli noin 18 %. Te luultavasti tiedätte, ettei tuo ole vielä kovin suuri voitto, sillä onhan meilläkin tehtaita, esim. sokeritehtaita, jotka luottavat voittoa 40 50 % ja vieläpä enemmänkin. Tutkikaa, mistä tehtailija saa tulon. Selvyyden vuoksi laskekaamme, miten paljon hän kuluttaa tuotteisiin viikossa.

Hänen tehtaassaan on 10,000 höyryn voimalla pyörivää värttinää. Yksi värttinä voi antaa (tietysti työmiehen avulla) yhden naulan kehruuta viikossa. Värttinöitä on 10,000, siis tehtaassa valmistetaan viikon kuluessa 10,000 naulaa kehruuta. Vaan saadakseen 10,000 naulaa kehruuta täytyy ostaa puuvillaa enemmän kuin 10,000 naulaa, sillä ainahan työssä menee siitä joku osa hukkaan. Meidän tehtaaseen pitää ostaa 10,600 naulaa puuvillaa, siksi kun 600 naulaa menee hukkaan. V. 1871 maksoi Englannissa naula puuvillaa noin 4834 p., ja 10,600 kertaa enemmän s. o. 5167,50 mk. Saadakseen tästä puuvillasta kehruuta, tarvitaan koneita, erilaisia apuaineita ja työvoimaa. Koneet eli värttinät höyrykoneineen maksavat 150,000 mk. Mutta nuo ostetut koneet eivät kulu kerrallaan, vaan ne voivat kestää esim. kymmenen vuotta; sentähden ei jokavuotinen kulunki koneisiin tule olemaan 150,000 mk., ja viikottain (jos vuodessa on 50 työviikkoa) 50 kertaa pienempi, s. o. 300 mk. Sen lisäksi koneita varten tarvitaan kivihiiltä (kattilain lämmittämiseen), öljyä (pyörien voitelemiseen), kaasua (tehtaan valaistukseksi) ja n. e. Kivihiileen menee meidän tehtaassamme 61 mk. 50 p. viikossa, kaasuun 15 mk. Huoneuston vuokraa maksaa tehtailija 90 mk. viikossa. Koko se rahakulunki, mikä meni puuvillaan, koneisiin, kivihiileen, kaasuun, öljyyn, huoneuston vuokraan ja n. e. tulee olemaan noin 5,711 mk. 25 p. Koko tuo ainemäärä ei kumminkaan anna mitään, ellei siihen tule lisätyksi työvoima. Sentähden tehtailija tilaa 135 työmiestä (jokainen näistä hoitaa 72 värttinää) ja maksaa heille työvoimastaan niin paljon, kuin tarvitaan sen ylläpitämiseen, eli työmiehen elatukseen (ruokaan, vaatteisiin, asuntoon) otaksukaamme, 5 mk. 62 p. viikossa. Viikon kuluttua tulee maksetuksi kaikille työmiehille yhteensä 758 mk. 70 p.

Jos työmiehet tekisivät työtä vaan itseänsä varten, s. o. jos he antaisivat tehtailijalle sen verran työtä, kuin he olivat häneltä ottaneet työpalkkana, olisi hyvin helppo laskea, kuinka paljon tulisi maksamaan 10,000 naulaa kehruuta, jonka he valmistivat viikon kuluessa. Ja todellakin, tähän tulee sisältyä: 1) puuvillan hinta 5,167 mk. 50 p., 2) koneitten hinta 300 mk., 3) hiilien hinta 61 mk. 50 p., 4) öljyn hinta 61 mk. 50 p., 5) kaasun hinta 15 mk., 6) huoneuston vuokra 90 mk., 7) työmiesten palkka 758 mk. 70 p. Siis kaikkiaan 6,468 mk. 75 p., ja yksi naula tulee maksamaan 10,000 kertaa vähemmän, eli noin 65 p.

Vaan nytpä tehtailija ei saa naulasta kehruuta 65 p, vaan 79116 p. ja 10,000 naulasta 7,906 mk. 25 p, s. o. 1,437 mk. 50 p. enemmän kuin me olemme laskeneet. Jos nyt meidän tehtalija sai 1,437 mk. 50 p. enemmän, on se silmiinnähtävästi niissä lisäarvo, jota ei ollut ennen, jonka työmiehet siihen lisäsivät omalla työllään, josta he eivät saaneet palkkaa. Me näemme siis, että 1,437 mk. 50 p. tulo on johtunut siitä ylimääräisestä työstä, josta ei ole maksettu työmiehille. Näistä työmiehet saivat tehtailijalta 758 mk. 70 p. viikon työstä, mutta viikon kuluessa he eivät ainoastaan suorittaneet työllään palkkansa, vaan myöskin lisäsivät puuvillaan 1,437 mk. 50 p. maksutonta työtä. Jokainen heistä saa päivässä 94 p. ja paitsi sitä, että hän suorittamallaan työllä korottaen puuvillan hintaa, lisää hän vielä uutta arvoa (yliarvoa) 1 mk. 46 p. Siis maksamaton työ kestää puolitoista kertaa kauvemmin kuin maksettu työ, työmies tekee työtä tehtailijalle puolitoista kertaa enemmän kuin itselleen.

Yliarvo on suurempi kuin puolitoista kertaa maksettu työ, eli niinkuin sanotaan, yliarvon määrä on l12 (eli 150 %).[2*]

Nyt minä taisin jo lopullisesti vakuuttaa teitä, ettei kaikki tulo tule omasta työstä: me ainakin olemme nähneet, ettei tehtailija saa tuloa omasta, vaan toisten työstä.

Entäs mestarit, tilanomistajat, virkamiehet, kauppiaat ja n. e. mitä voi sanoa heidän tuloistaan? Alottakaamme mestareista.

Te varmaankin tiedätte, että meillä valmistetaan kenkiä suurimmaksi osaksi yksityisten työpajoissa, joissa mestari valvoo työtä, kisällit tekevät sitä maksun edestä, vaan oppilaat ilmaiseksi. Yksin pienet lapsetkin tietävät sen, että mestari ansaitsee oppilaitten työllä ja saa siitä tuloa. Me puhumme nyt kisällin palkkatyöstä. — Te tiedätte, miten vaivaloinen on suutarin työ. Hänen täytyy istua kyyristyneenä tuolillaan ummehtuneessa puolipimeässä huoneessa ja tehdä työtä 15, 16 tuntia voidakseen ansaita edes omaa elatustaan. Hänelle maksetaan kappalettain, 2 mk. 25 p. puolisaapasparista. Suotuisten olojen vallitessa voi hyvä kisälli 15 tunnissa tehdä kaksi paria puolisaappaita ja saada työstään 4 mk. 50 p. Tarkastetaan nyt, mistä mestari saa tulonsa.

Nahka, kummi ja kenkäpohjät yhteen puolisaapaspariin maksavat noin 6 mk. 40 p. ja muut tarpeet (pikilanka, naskali y. m.) 25 p., huone, esim. 25 p.,[3*] kisällin työ 2 mk. 25 p. — jospa tämä kisälli saisi työstään kaikki, mitä hänen tulisi saada, pitäisi puolisaapasparissa olla: aineitten hinta 6 mk. 40 p. muitten tarpeitten 25 p., huoneen hinta 25 p., kisällin työn arvo 2 mk. 25 p., niin että puolisaappaitten hinta tulisi olemaan 9 mk. 15 p. Vaan mestaripa myy puolisaapasparin 12 mk. 50 p., siis 3 mk. 35 p. kalliimmin. Mistä sitten tulivat nuo 3 mk. 35 p.? Nähtävästi ei niitä ole kenkien pohjissa, ei nauloissa eikä huoneen hinnassa; tämän lisäarvon ovat voineet panna niihin ainoastaan työmiehet, ja niin kisällimme 2 mkan 25 pnin suoritetun työn lisäksi antaa mestarille vielä 3 mk. 35 pnin arvoista työtä ilmaiseksi, s. o. yliarvon, jonka mestari tietysti käyttää hyväkseen. Siis on maksuton työ taaskin puolitoista kertaa suurempi kuin maksettu, taaskin on yliarvon määrä 112 eli 150 %. Jokapäiväisestä 15 tuntisesta työstä tekee työmies työtä itseänsä varten ainoastaan 5 tuntia ja 10 tuntia hän antaa mestarille rikastuttaen häntä.

Nyt te näette, mistä mestari saa tulonsa. Omallako työllään? Ei, niinkuin näemmekin. Aivan samalla tavalla kuin tehtailijakin, hän voi rikastua ainoastaan toisten, nim. työmiesten työllä.

Te näette nyt, ettei voi uskoa niitä ihmisiä, jotka kertovat omalla työllään ansaituista rikkauksistaan; te tiedätte nyt, että häpeällisesti valehtelevat ne, jotka sanovat, että tehtailijat ovat ansainneet itselleen rikkauksia omalla työllään.

Jatk.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Puoluerientoja ja naistemme toiminnasta.

— Kyminlaakson sosialidemokratisten naisten toverikokous t. k. 19 ja 20 p. alkoi Sunilan V.P.K. talolla kello 10 a. p.

Laulettiin alussa Köyhälistön laulu, jonka jälkeen edustajat tervetulleiksi lausui Sunilan puolesta Iida Huovinen. Helena Peltonen keskustoimikunnan puolesta julisti kokouksen avatuksi.

Edustajia oli seuraavista osastoista:

Kymintehtaan naisosasto, Korkeakosken n. os., Myllykosken n. os., Kymin n. os., Jumalniemen n. os., Sunilan n. os., Hietasen n. os., Karhulan n. os., Tititisen n. os., Popinniemen n. os., Voikan n. os., Suomen Työläisliiton Munsaaren osasto, Kotkan saha ja lautatarha a. osasto, Halla työv. yhdistyksestä, Keskustoimikunnasta, Kotkan Palveliatar osastosta.

Ensimmäiseksi otettiin keskusteltavaksi »Miten saataisiin naiset liittymään ammatillisiin osastoihin»? Sen alusti Kymintehtaan naisosasto. Keskustelusta kävi selville että, väittämättömästi on saatava naiset järjestymään ammatillisesti, naisosastot tehkööt voitavansa naisten herättämiseksi.

Kymin naisosaston alustus: »Puoluehengen kohottamisesta» luettiin, samoin Sunilan naisosaston »Itsekasvatuksesta». Näistä keskusteltiin yhtäaikaa. Tuotiin esille itsekasvatuksen tärkeys erittäinkin köyhälistoluokkaan kuuluville joiden opetus ja kasvatus jo lapsenakin köyhyyden tähden on ollut vaillinainen. Puoluehenkeä parhaiten kohottavana pidettiin puolueen sanomalehtien ja puolue-periaatteita selvittävien teosten lukeminen ja levittäminen.

Haminan naisosasto alusti kysymyksen: »Miten on järjestettävä agitatsiooni vastaisuudessa naisten keskuudessa», kirjeellisesti. Asiasta keskusteltua oli kokous sitä mieltä, että agitatsioonia on jatkettava. Puhujaa ei kumminkaan oteta ennen kuin noin 4 tai 5 kuukauden perästä. Varojen kasaamiseksi päätettiin verot pysyttää ennallaan. Agitaattori kurssia ei ainakaan lähimmässä tulevaisuudessa katsottu voitavan toimeenpanna varojen puutteen tähden. Keskusteltiin kysymyksestä »Mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, että saataisiin kassoista apua synnyttäjille.»

Tuotiin esille, kuinka porvarit ovat hyökänneet vaatimuksiamme vastaan leimaten hulluudeksi varsikin äitiys- ja vanhuuden vakuutuksen. Hyväksyttiin puolueohjelman vaatimukset. Toivomuksena lausuttiin, että naiset olisivat hereillä. Jos ei eduskunnassa otettaisi huomioon tätä vaatimusta niin voisivat naiset toimeenpanna suuria kansalaiskokouksia vaatimustensa tukemiseksi. Myllykosken naisosasto alusti kysymyksen »Mitä vaatimuksia olisi asetettava naisten suojeluslakeihin?» Päätettiin yhtyä puolue ohjelmaan. Voikkaan naisosasto alusti kysymyksen »Olisiko vaadittava perustamaan koteja turvattomille lapsille?» Tästä keskustelusta kävi selville, että kyllä niitä oli suurempiin liikekeskuksiin ja kaupunkeihin ainakin perustettava. Sillä nykyisissä vaivaistaloissa ei ole lastenhoito ihmisellistä.

Toisena kokouspäivänä kokoonnuttiin kello 11 talolle. Laulettua aluksi otettiin keskusteltavaksi kysymys osuustoiminnasta, jonka alusti Hyvönen, selitellen taloudellisen kehityksen kulkua ja osuustoiminnan tarpeellisuutta. Keskustelussa tuli ilmi, että osuustoiminta aatteeseen olisi saatava innostumaan mahdollisimman suuret joukot. Pidettiin osuustoimintaa välikeinona sosialistiseen päämääräänpyrkiessä.

Mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä palvelijattarien herättämiseksi? alusti Anni Kaasinen. Keskusteltiin tästä hyvin vilkkaasti. Ei katsottu voitavan heitä auttaa, jos eivät itse herää oikeuksiansa vaatimaan. Päätettiin henkilökohtaisesti agiteerata palvelevia tyttäriään, siskojaan ja tuttaviaan. Toivottiin eduskunnalta uuden paremman palkollislain hyväksymistä.

Miina Hölsä alusti kysymyksen »Urakkatyön poistamisesta», joka ajan vähyyden tähden jäi keskustelematta.

Sitte keskusteltiin yhteisen kesäjuhlan vietosta. Juhla päätettiin pitää Sammolla Heinäkuun viimeisenä pyhänä. Juhlaan ottavat osaa Kotkan ja sen ympäristön osastot, juhlan hommaamisesta huolehtivat seuraavat osastot. Kymi, Karhula, Sunila, Popinniemi, Hallan T. Y. naiset, Tiutinen, Korkeakoski, Jumalniemi, Kotkan tiilitehdas. Kukin osasto valitsee 2 edustajaa yhteiseen Juhlatoimikuntaan, jonka kutsuu kokoon rva Maria Helander. Sisäänpääsymaksuksi määrättiin 25 p. aikuisilta ja 10 p. lapsilta. Juhtaan päätetiin pyytää puhumaan neiti Aura Kiiskinen. Tovomuksena lausuttiin että lähekkäin olevat naisosastot toisillakin paikkakunnilla panisivat toimeen yhteisiä kesäjuhlia. Päivällisloman jälkeen keskusteltiin kysymyksestä »Millä tavoin voidaan kortinpelaamista naisten puolelta estää.» Tästä syntyi kiihkeä keskustelu sillä sali oli täyttynyt ääriään myöten. Toivottiin että miehet ottaisivat tämänkin keskustelun johdosta oppiakseen ja hylkäisivät pois tämän ruman tavan, joka monesta perheestä ilon ja onnen turmelee ja on pahana esimerkkinä nuorisolle nousevalle, kansalle kasvavalle.

Erityistä päätöstä ei tehty vaikka esitettiinkin jonkunmoisia keinoja asian korjaamiseksi. Vuosikokouksen määrääminen jäi Keskustoimikunnan huoleksi. Neiti Aura Kiiskinen piti arvokkaan sosialidemokraattisia periaatteita ja pyrkimyksiä valaisevan puheen suurilukuiselle kuuliakunnalle. Rouva Helena Peltonen puhui uuden eduskunnan kokoontumisen johdosta. Huudettiin 3 kertainen eläköön eduskunnalle. Edustajat puhuivat muutamia sanoja jäähyväisiksi. Laulettiin työväen marssi ja kukin hajaantui kotiinsa.

 

Viipurin esikaupunkien naisten vaalirenkaiden toimintakertomus talvena 1906 07.

Talikkalan T. Y. naisosaston vaalitoimikunnan puolesta kutsuttiin naisia kokoon Lokakuun 25 päivä 1906. Kutsua oli noudattanut noin 250 työläisnaista joille Toveri Hilja Pärssinen puhui vaalioikeuden käyttämisen tärkeydestä ja kehoitti naisia perustamaan naisten keskuuteen 10 henkisiä vaalirenkaita, joissa perheen äidit voisivat keskustella sosialidemokratisen puolueen vaaliohjelmasta ja sos. dem. puolueen ohjelmasta. Puhuja ehdotti, että valittaisiin siinä kokouksessa 2 naista yhdessä johtamaan kutakin rengasta.

Tähän vapaaehtoisesti tarjoutui seuraavat naistoverit, jotka ovat pitäneet renkaiden kokouksia alla luetellun määrän:

 

Seppänen, H. Kokkonen 8
A. Karhonen, F. Laine 8
F. Ilvonen, A. Heinonen 11
E. Halonen, H. Karvinen 8
Ahtola, T. Nylund 5
A. Harju, M. Mömmö 5
F. Savolainen, Laukola 6
J. Kärkkäinen, E. Nykänen 2
E. Karjalainen, I. Lestinen 8
A. Seppänen, Jyrkinen 11
Harju, M. Kuitunen 6
Kuusisto, E. Montonen 9
Nevala, Jääskeläinen 5
E. Litmanen, J. Savolainen 8
Kemppi, Karel 5
S. Teräväinen 11
M. Timonen, Iivonen 5
H. Mäkinen, O. Mälkiä 6
L. Potinkara, M. Lohtander 4 kokousta, vaan heille myönettiin ero vanhuuden tähden. Nämä toverit ovat näet liki 60 vuotta vanhoja.
E. Majuri, V. Virta 6
Veriluoma, Kaskinen 8
Rapeli, Markkanen 8
A. Saliin, Salminen 9
M. Matson, A. Salmi 9
P. Majuri, V. Lehti 6
Myyryläinen, Vehviläinen 8
R. Laapas, E. Räty 9
Turkiainen, Valjus 8
Hupli, Söderman 4
Römö, Mölsä 5
Kölhi, Kontula 5
Kankaanpää 5
Niemi, Anonen 9
Matsson, Sällinen 4

 

Ainoastaan 10 naista, jotka lupautuivat toimeen eivät alottaneet tehtäviään.

Renkaita on johtanut 66 naista ja yhteensä ovat nämä naiset pitäneet 5 neuvottelukokousta renkaiden johtajien kesken, jossa on keskusteltu työtavasta ja sovittu käytettävästä kirjallisuudesta. Kuulioita on ollut noissa renkaissa 3,184, useimmat pysyväisiä. Renkaitten kokouksia on ollut yhteensä 206. Se työ ja valistus, joka on tehty näitten vaalirenkaitten kautta ei ole vähäksi arvattava, kun näissä on toimineet ainoastaan perheen äitejä, 3:a neitiä lukuunottamatta.

Tärkein keskusteluaine on renkaissa ollut valtiollisen kansanvallan toteuttaminen ja äänioikeuden myöntäminen kaikille 21 täyttäneille, väkijuomain kieltolaki, kunnallinen äänioikeus kun myöskin naidun naisen poikkeus-asema, kirkon ja valtion erottamiskysymys on ollut melkein ensimäinen joka renkaassa. Kuitenkin kaikki ovat hyväksyneet viimeksi mainitun kysymyksen, kuin on järkiperäisesti asia selvitetty. Ei auttanut porvarien eikä pappien sokaisemiset vaikka yrityksiä ei puuttunut. Juhlain kokoonkutsujana toimi Edla Lyytinen käyden myöskin 84:ssä kokouksessa suunittelemassa vaaliohjelmaa. Neiti Heikkinen kävi myöskin useissa eri renkaissa puhumassa.

Nyt ovat vaalirenkaat kesän ajaksi lakanneet, vaan alkavat taas syksyllä uusin voimin. Renkaat ovat toimineet alueilla: Tiiliruukki, Rosuvoi, Kolikkoinmäki, Kangasranta, Kelkkala.

Viipuri Talikkala 25507
Edla Lyytinen.

 

Tervehdys tovereille Kemijärveltä.

Hyvät naiskansalaiset!

Te olette tohtineet nostaa päänne ylös sorron yöstä ja astua vaatimaan ihmisoikeutta ja arvoa puutetta kärsiville kansan syville riveille. Köyhälistön nainen on saanut kärsiä elämästä ei ainoastaan puutteen ja vähävaraisuuden tähden vaan vielä parempiosaisten mielivaltaisuuden tähden. He ovat monasti ryöstäneet pois köyhälistön naiselta ihmisarvon ja tehneet hänestä ihmiskunnan hylyn, luopion, joka ei enää rohkene päätään nostaa vaan on pakoitettu häpeämään omaa varjoaan, silloin kuin uhrin pyydystäjä säälimättä kantaa päänsä korkealla — — —.

On paljon sellaisia, jotka häpeävät tulla vähääkään osaa ottamaan työläisnaisten pyrintöihin. »Siellä on huonoja ihmisiä» he korskeasti suvaitsevat sanoa. He tahtovat kuulua porvarispuolueisiin ja niin ollen vieläkin uhrata lahjansa Herrojen alttarille. Sellaiset kansan äidit eivät tunne vielä ihmisoikeuksien puutetta, vaan keikailevat elämän onnesta arvon ja säätyläisyyden kukkuloilla. Ei ole nähty täällä meidän kylmän Pohjolan perillä oppineita tai parempiosaisia kansan köyhälistön keskellä opettamassa tätä ihmisyyden ja siveellisyyden tielle, vaan päin vastoin kuuluu kajahduksia parempiosaisten huulilta: »tulkaa pois sieltä ryysyläisten joukosta.»

Jospa täällä meidän Pohjolassa tulisi mukaan jokikinen yhtenä hakemaan oikeutta itselleen ja lapsilleen, niin murtaisimme pois suuret luokkarajat. Niin olisimme kaikki naisia, jotka pyrkivät yhdenvertaisuuteen ja tasaarvoon.

Halpa nainen.

 


 

— Sos. dem. naisten liittohallinnon kokouksessa 31 p. toukokuuta keskusteltiin ja päätettiin m. m. seuraavista asioista:

Päätettiin ottaa osaa Liittohallinnon jäsenen toveri Mimmi Kontulaisen hautaussaattoon. — Oli kyselty maaseuduilta: miten on vastainen herätystyö järjestettävä. Ei katsottu olevan syytä muuttaa naisten viimeisen edustajakokouksen päätöksiä, vaan päinvastoin toivomme naisosastojen alkavan uudella innostuksella enemmän kuin ennen toteuttamaan käytännössä niitä ohjeita mihin edust. kok. ja liittohallinnon ennen julkaisemat kiertokirjeet ja kehotukset velvoittavat. Liittoon on liittynyt seuraavat naisosastot: Taalin tehtaan naisosasto, Uuraan Ravansaaren naisosasto, Korkeakosken n. o.; Helylän Myllykosken ja Kylän T. Y. n. o. Veroa on saapunut seuraavilta naisosastoilta: Helsingin ulkotyöläis n. o. 68: 20, Virkkalan n. o. 9:—, Urjalan n. o. 10 ja Kyrön n. o. 12 mk.

Vaasan Ruotsalaisen työväenyhdistyksen naisosastolla oli toisena helluntaipäivänä perustava kokous. Kun kokouksessa oli läsnä vain vähän naisia, jätettiin kysymys perustamisesta uuteen kokoukseen.

Kuopion T. Y:sen Naisten agitatsionitoimikunnan hommasta perustettiin paikkakunnallamme Pesijäin ja saunottajain a. o. 12 p. vk. Kokoukseen osanottajia olikin runsas määrä. Kokouksessa luettiin ennen valitun sääntötoimikunnan tekemät säännöt, jotka jätettiin Työväenyhdistyksen vahvistettavaksi. Jäseniä osastoon kirjoittautui 28, joista valittiin johtokuntaan seuraavat 8:san henkilöä, Olga Tapaninen, Kaisa Kainulainen, Hilda Strömberg, Eeva Lindeberg, Heleena Turunen, Anna Kröger, Aina Navelin, Karoliina Miettinen, osaston puheenjohtajaksi valittiin Liinu Korhonen. Valittiin huvitoimikuntaan 8 henkeä. Osaston varsinaiset kuukausikokoukset päätettiin pitää joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 124 j. p. p. Pesijät ja saunottajat paikkakunnallamme pitäkääpä pyhänä velvollisuutenanne kuulua omaan ammatti osastoon sillä ainoastaan yhteenliittymisen kautta on teilläkin mahdollisuus saada olojanne korjatuksi.

Aika on jo unesta herätä!

Onnea yritykselle toivoo
Vesa.

— Kauvatsan T. V. Pyrinnön Nais. osasto piti varsinaisen kuukausikokouksensa omalla talollaan t. k. 2 p:nä, jossa ensin keskusteltiin monista osaston sisäisistä asioista. Luettiin tilintarkastajain lausunto viime tilintarkastuksen johdosta. Se hyväksyttiin ja annettiin johtokunnalle tilivapaus. Sitten keskusteltiin »Työläisnaisen» suhteen, että mitä olisi tehtävä että saataisiin sille enempi tilaajia ja päätettiin ruveta innolla hankkimaan sille uusia tilauksia ja valittiin sitävarten 3 henkilöä. Keskusteltiin ompeluseuran työn jatkamisesta ja siihen varain hankkimisesta ia päätettiin sitä jatkaa ja ottaa sitä varten 20 markan laina. Keskusteltiin Työläisnaisen edustajain lähettämisestä Stuttgartin kokoukseen. Jätettiin asia pöydälle seuraavaan kokoukseen. Vielä keskusteltiin sen asian johdosta, että millainen tulisi olemaan nyt laadittavassa laissa se pykälä eli kohta joka koskee naisen naimaikää, sillä nykyinen laki myöntää sen 15 vanhalle, vaikka yleisesti tiedetään, että ihminen on silloin vielä henkisesti ja ruumiillisesti lapsi, kesken kasvanut, kehittymätön ihmistaimi. Kokous katsoi tarpeelliseksi, että tässä kohden tehtäisiin muutos ja toivoi, että se korotettaisiin 20:en ikävuoteen, sillä meillä on selviä kokemuksia, kuinka liian nuorena solmitut avioliitot heikontavat ja turmelevat koko yhteiskuntaa puhumattakaan niistä yksilöistä, jotka suoraan joutuvat uhriksi, syystä etteivät käsitä eivätkä tunne asemaansa. Edellä mainitun toivomuksemme lähetämme naisedustajillemme eduskunnassa. Vielä keskusteltiin saapuneiden keräyslistojen suhteen ja tultiin siihen päätökseen, ettei tällä kertaa voida ottaa niitä huomioon syystä kun on itsellä talon rakennushomma ja juuri nyt kiireen kaupalla puuhataan arpajaisten pitoa. Lopuksi vielä päätettiin pitää väliaikainen kokous naisten herättämiseksi, joka tulee pidettäväksi Kauvatsan kylän Nordlundilla t. k. 16 p:nä klo 2 i. p. Saapukaa nyt naiset oikein joukolla kokoukseen, sillä siellä tulee juuri teidän omat asianne pohdittavaksi. Heittäkää toki nyt jo naiset velttous pois ja ryhtykää tositoimintaan, sillä nykyinen aika vaatii meidät taisteluun, sitä vaatii omat kärsimyksemme, toveriemme ponnistukset lastemme ja jälkeentulevaistemme onni ja koko Suomen kansan yhteinen hyvinvointi. Etenkin on köyhälistö kohotettava ihmisarvoon siitä sorron ja kurjuuden loasta, johon kapitalismin hirmuvalta on sen polkenut. Siis täydellä voimallani huudan, herätkää siskot, vaatikaa itsellenne ihmisoikeudet. Käykää kokouksissa ja hankkikaa kirjallisuutta niin paljon kuin vain varanne myöden antavat. Lainatkaa toinen toisiltanne kirjoja. Tilatkaa työväen sanomalehtiä. Niistä saatte tietoa ja tieto on valtaa, sillä silloin kuin nainen on itsetietoinen niin koko kansa on silloin asemastaan selvillä, sillä se on nainen joka kansan kasvattaa. Täyttäkää hyvät siskot tämä toivoni.

Helena.

Suomen ompelutyöntekijättärien liittohallinnon kokouksessa t. k. 26 p:nä keskusteltiin ja päätettiin seuraavista asioista:

Liiton säännöt päätettiin painattaa niin pian kuin mahdollista. — Ammattijärjestön toimikunnan lähettämät kiertokirjeet sekä säännöt lähetetään osastoille ensitilassa, samalla lähetetään liittohallinnon puolesta kehoituskirjelmä kaikille ompelijatarosastoille. — Työväen lainsäädäntökomitean mietinnössä lausunnon laatiminen jätettiin ensi kokoukseen. Liittoon oli ilmoittautunut liittyneensä Porin omp. amm. osasto. — Veroja on saapunut Porin omp. osastolla 33 mk. 60 p. sekä Oulun osastolta 15 mk.

Toisena helluntaipäivänä oli Oulun Työväenyhdistyksen juhlasalissa yleinen emäntien kokous jossa keskusteltiin palvelija osaston lähettämän kiertokirjeen johdosta jonka ponnet olivat viime lehdessämme. Perheenemäntiä oli saapunut kokoukseen noin 80 tahi 90. Kokouksen avasi Anna Lindgren tehden selvää niistä syistä, jotka ovat pakottaneet palvelijat liittymään ammattikunnaksi ja ammattikuntana vaatimaan parannuksia niihin epäkohtiin, joista koko palvelijaluokka enin kärsii. Puheenjohtajaa ei saatu »sivistyneistä emännistä» vaikka parikymmentä siihen ehdotettiin, joten kokouksen avaajan täytyi johtaa puhetta.

Periaatteessa emännät hyväksyivät palvelijain vaatimukset mutta käytännössä tuntuivat heistä ne olevan aivan mahdottomat toteuttaa. Kymmentuntisen työpäivän vaatimus sai emännät kaikkein vilkkaampaan keskusteluun ja siinä sai kuulla, mitä vanhanaikaisimpia mielipiteitä. Kaikkein suurempana syynä tuntui olevan pelko emäntävallan menettämisestä. Palvelija osastoa syytettiin siitä, että se on ottanut määräämisvallan ja siten saa aikaan perheessä riitaa ja lopettaa hyvän välin isäntäväen ja palvelijain välillä, joka tuntui olleen rouvain mielestä ennen ihanteellinen. Palvelijain siveellisyyden valvominen oli myöskin rouvista niin tärkeää, että siitä he eivät mitenkään voi luopua. Heillä on siis sellainen käsitys, että ainoastaan raha tekee ihmisestä sellaisen siveellisen, joka pystyy toisen ihmisen siveellisyyttä hoitamaan. Emännät eivät siis voineet myöntää 10 tuntista työpäivää siitä syystä, kun eivät tiedä kuinka palvelijat käyttäisivät vapaa aikansa. Viikon kesäloma täydellä palkalla vähintäin vuoden samassa paikassa palveltua, myönnettiin kahden äänen enemmistöllä. Niinikään myönnettiin yksi arki-ilta viikossa 5–8:saan ja koko sunnuntain 4—10:neen kuitenkin sillä ehdolla, että arki-illana täytyy olla kotona ja tehdä itsellensä käsitöitä. Kokouksiin ei saa mennä. Siis sivistyneet vapaamieliset emännät ovat käsittäneet, että heidän mielestään niin tärkeä kokoontumisvapauslaki ei kuulu palvelijoille, vaan rouvilla on oikeus asettaa sensuuri näitä varten.

Kokouksessa ollut.

Kymin Korkeakosken Työväenyhdistyksen Naisosasto päätti kokouksessaan toukok. 26 p. 1907 erota Kymin Kihlakunnan sosialidemokratisten naisten keskuskomiteasta, olemalla edustettuna ottamatta osaa keskuskomitean toimeenpanemiin juhliin ja toverikokouksiin. Koska lehdellemme ei ole lähemmin selitetty mistä tuollainen päätös on johtunut jää meille käsittämättömäksi tämä asia, joka lienee jälkikaikua talvellisista erimielisyyksistä vaalien edellä.

 


 

Erfurtin Ohjelma on ilmestynyt painosta M. Vuolukan kustannuksella Tampereella,[1] hauskan näköisenä punaisissa kovissa kansissa maksaa se ainoastaan 2:25 p. Tämä tärkeä kauvan kaivattu kirja saa varmaan laajan menekin.

Takaisin sisällysluetteloon

 


Ulkomaalta.

Itävallan sosialidemokratien vaalivoitto.

Itävallan vaalit ovat osottanut todeksi sen, mitä ne jo alussa lupasivat. Valittu on 117 edustajaa.

Itävallan työläiset saavat ylpeästi kerskata siitä, että tämä voitto ei ole mikään sattuma, vaan väsymättömän työn tulos.

Voidakseen täysin käsittää tätä voittoa ja sen valtiollista merkitystä, täytyy palauttaa mieleen se voimakas kehitys, jonka alaisena Itävalta viime vuosina on ollut, se kehitys, jonka raivaaja ja eteenpäinvievä voima juuri on ollut köyhälistö. Joulukuussa vuonna 1888 kokoontuivat sosialistit puoluepäiville Hainfelderiin. Heitä oli vain muutamia harvoja luokkatietoisia, todella rohkeita miehiä, jotka uskalsivat ajaa aatettaan kaikkien kiristyksienkin läpi.

Varsinaisen alkunsa sai liike kuitenkin vasta Vappuna vuonna 1890. Silloin joukot, jotka ennen eivät olleet rahtuakaan välittäneet valtiollisista asioista, lukuunottamatta poliisilaitosta, äkkiä heräsivät.

Silloin syntyi Itävallan sosialidemokratinen liike. Vappuna vuonna 1893 saatiin aikaan päätös, jonka mukaan työväki tästä alkaen tuli käymään taistelua tärkeimmän valtiollisen oikeutensa, yleisen, yhtäläisen vaalioikeuden saavuttamiseksi, maksoipa se mitä tahansa. Se maksoi paljo. Ankaraa työtä tehtiin ja vainoa kärsittiin. Useat työläiset uhrasivat elämänsä oikeuksien saavuttamiseksi. Tämä taistelu on tehnyt Itävallan sosialistisen puolueen siksi, mitä se nykyään on.

Tämä taistelu oli samalla myöskin taistelua kaikenpuolista valtiollista sortoa vastaan. Yhtaikaa vaalioikeuden kera ovat Itävallan sosialidemokratit taistelleet yhdistys-, kokous- ja painovapauden puolesta ja myöskin ne saavuttaneet.

Vaalioikeus ei ole Itävallan työväelle tuottanut yksin nykyistä voittoa, vaan se on myöskin antanut kansalle mahdollisuuden hyödykseen käyttää tätä työväestön harrastusten tomeenpanemisessa ja valtiollisessa uudistustyössä siinä määrässä, kuin tämä voi tapahtua niiden rajojen sisällä, joihin köyhälistön luokkataistelu porvaristoa vastaan sisältyy.

Vaalioikeus on myöskin avannut tien kansallisen elämän uudistuksille ja kansallisuusvihan ja sorron poistamiselle. Se on kaikkien Itävallan kansallisuuksien vapaan kehityksen itsenäisyyden peruste. Sosialidemokratian voitto on siis samalla voimakas kansallinen edistysaskel kaikille Itävallan eri kansallisuuksille.

Sosialistien vaalivoitto on porvareissa aiheuttanut suurta pelkoa. Tsheckiläiset puolueet ovat jo yhdistyneet tsheckiläisiä sosialidemokrateja vastaan ja myöskin Saksan porvarit tulevat ennen pitkää kohdistamaan voimakkaan kiihotuksen sosialisteja vastaan. Itävallan puoluetoverit eivät kuitenkaan aijo pelätä taistelua, vaan yksimielisyydellä ja innolla täysin rivein käydä siihen.

 


 

Työläisnaisen kesäkuun kaksi viimeistä numeroa ilmestyvät kaksoisnumerona ja jaetaan tilaajille. Tämän »Työläisnaisen juhannuslehden» sisältö toimitetaan erittäin huolellisesti ja tulee siihen m. m. valtiopäiväkatsaus, kirjoituksia ihanneliitoista, avioliittokysymyksistä y. m. Kaunokirjallinen puoli tulee vaihteleva. Sitäpaitsi tulee lehteen kuvia. Julkaisun koko on 16 sivua. Hinta 20 p. ja myönnetään asiamiehelle 20 % alennus. Jos vähintäin 25 kp. tilataan, suoritamme me lähetyskustannukset. Ellei raha seuraa tilausta lähetämme jäikivaatimuksella. Tilaukset ovat painoksen suuruuden määräämisen vuoksi lähetettävät ennen 20 p. tätä kuuta.

Kerätkää siis tilauksia. Siten teette lehtemme laajemmalti tutuksi ja levitätte aatetta sopivassa muodossa.

Työl. konttori.
Helsinki, Antinkatu 26.

 


Kirjoittajien huomautukset:

[1*] V. 1873 on Englannissa valmistettu 1,264 miljoonaa naulaa puuvilla 3312 miljoonan värttinän avulla.

[2*] Yliarvon määrä on siis maksuttoman ja maksetun työn suhde. Jos esim. työmies tekee itseään varten työtä 4 tuntia ja kapitalistille 8 tuntia, on maksamaton työ 2 kertaa suurempi kuin maksettu, ja yliarvon määrä on 2 eli 200 %:. Jos hän tekee itsensä varten työtä 6 tuntia ja 6 tuntia kapitalistille, on yliarvon määrä 1 eli 100 %.

[3*] Tietysti huone on paljon kalliimpi, ehkä 22 mk. tahi 35 ja enemmänkin, mutta tässä huoneessa valmistetaan kuukauden kuluessa 50, 100 paria tahi enemmänkin eikä vaan yksi pari saappaita, ja sentähden jokaisen saapasparin suhteen huone maksaa paljon vähemmän esim, 25 p.

 


Muut viitteet:

[1] Ks. Karl Kautsky, Erfurtin ohjelma. MIA huom.