Julkaistu: 19. elokuuta 1908
Lähde: Työmies n:o 189, 19. elokuuta 1908, s. 4
Skannaus: Kansalliskirjasto
Oikoluku, HTML: Joonas Laine
Olen ryhtynyt selostuksiin »hm» sanan merkityksestä, sanottakoon se suoraan, nähdessäni erään naisen vastineen t. l. 187:n:ssa toisen naisen kirjotukseen tulleen suoritetuksi tuolla ainoalla »hm» sanalla.
Luonnollisestikin on tämä mitä lyhin ja samalla harvinainen suoritus ollut sen antajan mielestä oiva, ehkäpä nerokaskin keskintö. Esimerkkejä! Kuvitelkaamme että jokin istuu jossain kiireellisessä toimessa, siihen tulee toinen häntä jostakin arvostelemaan, mutta siitä selviydytään paljaalla yliolkain annetulla — »hm!» Eikö se ole jotain suuremmoista! Minä, joka pidän itseäni paljon yläpuolella arvostelijaani, en viitsi sen enempää vaivautua — »hm!» Enkö minä ole silloin nostanut itseni oman arvoni tunnossa — »hm!» — Mutta sitten jälkeenpäin voi käydäkin yleisön tietoon, voipa tulla sanomalehtienkin palstoille ja ajatelkaas — suuri yleisö voikin olla siitä vallan toista mieltä ! — »Hm!» Minä kävelen kadulla sitä ajatellen ja kun minä sen oikein perinjuurin teen, jopa päätänikin harmista pudistellen — »hm!» Eikä se ole enään ainoastaan sitä jonka merkityksen sillä luulin alunpitäen olleen. Se voi näinollen muuttua minussa kuten se teki suuressa yleisössäkin aivan päinvastaiseksi.
Minä, joka olen mies, voin muistella esim. eilisiä tapahtumia, miten nolosti esim. käyttäydyin vaikkapa postikonttorissa, johon minulla on niin harvoin asiaa. Siellä sivistynyt ja kovin hieno postineiti ilmoitti minulle jonkin postikonttoriliikeelämän salaisuuden, esim. miten minun piti kirjoittaa nimeni tottumattomana erään kuitin alle ja minä tollo — en kyennyt sitä tekemään. Kun tuo tulee mieleeni nyt kadulla käydessäni jopa lopulta puistelen päätäni ja huuliltani kuuluu toisenkin kerran »hm!» Sivullisetkin sen huomaavat, voivat luulla minussa ja vanhanpojan vikaa olevan ja taasen sitä ajatellessani tulee vieläkin voimakkaampana »hm!» Taikka olen käyttäytynyt sopimattomasti ja samalla tyhmästi jossakin seurassa, jota jälkeenpäin ajatellessani ja tuskitellessani miten nolo voin silloin todellakin olla tulee taas tuo »hm!»
Siis on tuo »hm» muodostunut mielen ilmaukseksi omasta huonouteni tunteesta. Siihen käsitykseen on allekirjoittanut vuosien kuluttua tullut »hm» sanasta, joten sanottakoonpa vaikka porvarillinen »hm» on saavuttanut äärimmäisen vastakohdan jos suvaitaan sanoa, — muuttunut ylimielisyyden ilmaisumuodostaan oman saamattomuuteni yksinäisyydessä ulospurkautuvaksi omantunnon ääneksi, joka aina muistuttaa pakostakin minua oman heikkouteni hetkistä »hm!»
Entinen kansakoulun oppilas Viipurista