(Nimetön)

Liikepula ja siveellisyys

1908


Julkaistu: 25. elokuuta 1908
Lähde: Työmies n:o 194, 25. elokuuta 1908, s. 4–5
Skannaus: Kansalliskirjasto
Oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Todisteena siitä, että epäsiveellisyys ei johdu »piintyneestä tavasta» kuin muuan naisedustaja kirjoitti,[1] vaan aivan toisista syistä, olkoon tästä käännös eräästä Saksan työväenpuolueen pää-äänenkannattajasta »Vorwärts»-lehdestä.

Suuret väestön kerrokset kärsivät hirveästi nykyisestä liikepulasta syntyneestä työttömyydestä. Monet liikehaarat ovat kuukausia olleet seisahduksissa. Vanhoja työläisiä on sanottu työstä irti ja uudet odottavat työhön pääsyä. Ei ihme, jos liikkeenharjottajat rajottavat tuotantoa mahdollisimman vähiin, ja että työläiset yhä joutuvat työttömiksi tahi saavat olla työssä ainoastaan muutaman tunnin päästä.

Silloin täytyy vetää vyötä yhä piukemmalle monessa työläisperheessä. Vatsa on jo ennestäänkin tottunut nälkään, ettei se jatka enää ruokaa kaivatakkaan. Työttömyyden harmaa hirviö leijailee aina työläisperheitten pään päällä. Varmaa toimeentuloa ei uskalla kuvitellakaan.

Kapitalistisen tuotannon aikakautena ei tuota hirviötä voida koskaan täysin poistaa. Muutos voi tapahtua ainoastaan kun kapitalistinen tuotantotapa poistetaan ja sosialistinen talousmuoto astuu sijaan. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa ja kapitalismi vaatii vielä jättiläisuhreja sitä ennen. Lukemattomat elämät hukkuvat tämän pulan vallitessa turmeluksen suohon.

Jotta kapitalistien liikevoitto ei vähenisi, viskataan taloudellisten pulmien syntyessä miespuoliset työntekijät kilometritehtaalle ja naisia otetaan tilalle.

Usein tuodaan kaukaisimmista seuduista työläisnaisia, jotka eivät tunne paikallisia oloja ja suostuvat tekemään työtä alle hintaa, jotka kuitenkin pian osottautuvat riittämättömiksi.

Järjestyneen työväen pyrkimykset ovat näille maailmasta tietämättömille ihmislapsille oudot. Avuttomina he joutuvat työnantajien sydämettömän riiston uhriksi.

Jos heillä on ollut mukanaan sen verran tavaroita, että he voivat niitten avulla hankkia rahaa kotimatkaa varten, ovat he pelastetut. Jos heillä ei ole mitään säästössä, suistuvat he häpeään ja turmioon. Suurin osa »langenneista naisista» on tällaista kotioloista pois temmattua työläisjoukkoa, joka vieraassa kaupungissa on ihan turvaton. Tämä turvattomuus johdattaa heidät prostitutsioniin, josta he eivät voi koskaan palata hyviin, säännöllisiin oloihin.

Mutta myös paikkakunnalla kotoisin oleva työntekijätär on saman kohtalon alainen. Hän ei ole kotonaan samaiseen kieltäymykseen kasvatettu kuin maalta oleva työtoveri, jonka sivistysvaatimukset ovat vielä alemmat. Sillä ainaisesti uudistuvat palkanalennukset ja välttämättömimpien elintarpeiden hintojen korotukset ja muitten elämänehtojen niukkuus aiheuttaa sen, että hänelle käy vaikeaksi elättää itsensä rehellisellä työllä.

Ei ihme, jos sellaiset tytöt, jotka kotoaan eivät voi toivoa apua, joilla ehkä ei ole enää omaisia, tahi joiden täytyy peräti avuttomia sukulaisiaan ansioillaan auttaa, turvautuvat sivuansioon prostitutsionissa. Kerran liukuvalla tiellä ollen, tarvitsee ainoastaan sattua työstä häätö, jotta alettu onnettomuuden rata jää ainoaksi kulkuväyläksi ja uhrin on pakko elättää itseään prostitutsionilla.

Hirveästi kapitalismi tuhoo ainoastaan työllään itseään elättävää köyhälistöä. Olla heittämättä sitä työnpuutteen takia kadulle, olisi alkeellisimman lähimmäisen rakkauden vaatimus. Mutta niin tunteellinen ei ole kapitalisti. Hän ei mahda tietää lähimmäisen rakkaudesta eikä Jumalan kymmenestä käskystä.

Päinvastoin. Kapitalistille on edullista, että löytyy työttömyyttä. Hän tahtoo mahdollisimman suuren työvoiman tarjonnan kautta saada mahdollisimman halvalla työn tehdyksi ja siitä suuri voitto, jonka hän tahtoo tuhlata täysin kourin huvituksista.

Ne samat työntekijättäret, jotka olisivat tahtoneet tehdä rehellistä työtä, vaan jotka eivät ole saaneet sitä olosuhteiden takia tehdä, joutuvat nyt nautinnonhimoisen rikkaan kapitalistin uhriksi. Köyhä tyttö, joka ei rehellisellä työllä voinut saada edes rääsyjä ylleen, voi nyt paheessa olla puettu silkkiin ja kalliisiin kiviin. Siis kapitalisti, huolimatta kristillisistä siveellisyyssaarnoistaan, ei edes tahdo edistää siveellisyyttä.

Prostitueerattu nainen jos voisi elämänsä muuttaa, ei sitä voi. Jos hän voisi, kääntyisi niitä tuhansittain. Vaan mitenkä heikennyt, yhteiskunnan halveksima olento saa työtä, kun ei edes kunnioitettu, terve nainen voi leipäänsä kunnolla ansaita.

Moititaan kasvavaa epäsiveellisyyttä, puhutaan alemman kansanluokan rappeutumisesta, vaan ei poisteta niitä esteitä, joiden yli se voisi nousta.

Pitäisi julistaa viranomaisille, että prostitueerattujen naisten takaa-ajo, lääkärit ja siveysvahtimestarit eivät merkitse mitään. Naisia vangitaan, mutta epäsiveellisyys ei poistu. Jos jokin nainen omalla voimallaan asiansa parantaa, vetää tarkastuspoliisi hänet onnettomuuteen takaisin.

Kaikkialla näkee, että lain suoja on ainoastaan vallassa oleville. Jos yhteiskunnassa on vika, laastaroivat puolivillaiset uudistusihmiset niitä puoliparannuksilla. Ei kukaan osaa iskeä asian ytimeen.

Jos joku sosialidemokraatti uskaltaa ehdottaa perinpohjaisempia uudistusvaatimuksia, moititaan häntä.

Kapitalismi ja prostitutsiooni kulkevat käsi kädessä. Niinkauan, kun niin on laita, ei voida mitään todellista parannusta toivoa.

 


Viitteet:

[1] Ks. Hilja Pärssisen kirjoitus »Yksilön häiritsemättömyys kadulla» (Työmies n:o 183, 12. elokuuta 1908. MIA huom.