Kirjoitettu: Lokakuun alussa 1844
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 17–20. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Barmen, lokakuun alku 1844]
Hyvä Marx!
Ihmettelet varmasti, etten ole aikaisemmin antanut kuulua itsestäni, ja siihen Sinulla on oikeus; kuitenkaan en vieläkään voi sanoa Sinulle mitään paluustani sinne. Istun nyt täällä Barmenissa kolmatta viikkoa ja huvitan itseäni niin hyvin kuin mahdollista muutamien ystävien ja suuren perheen seurassa; perheessä on onneksi rakastettavia naisia. Töitä ei täällä voi ajatella, sitäkin vähemmän koska sisareni[1] on kihlautunut lontoolaisen kommunistin Emil Blankin kanssa, jonka Ewerbeck tuntee ja nyt talossa on luonnollisesti kirotusti ravaamista ja juoksemista. Muuten näen kyllä että Pariisiin paluuni tielle tullaan asettamaan vielä huomattavia vaikeuksia ja että minun on varmaan pyörittävä Saksassa puoli vuotta tai kokonainen vuosi; yritän luonnollisesti kaikkeni välttääkseni tämän, mutta Sinä et usko, millaisia pikkumaisia väitteitä ja taikauskoisia pelkoja tielleni asetetaan.
Olin Kölnissä kolme päivää ja hämmästyin siellä tekemäämme suunnatonta propagandaa. Ihmiset toimivat ahkerasti, mutta vaadittavan perustan puute toki on hyvin tunnettavissa. Niin kauan kuin periaatteitamme ei loogisesti ja historiallisesti tähänastisesta katsomustavasta ja tähänastisesta historiasta sen välttämättömänä jatkona ole kehitelty parissa kirjoituksessa, siihen asti kaikki toki on puolitorkuksissa olemista ja useimpien kohdalla sokeata ympäriharhailua. Myöhemmin olin Düsseldorfissa, missä meillä myös on muutamia tomeria miehiä. Parhaiten minua kuitenkin tyydyttävät elberfeldiläiseni, joissa inhimillinen katsomustapa on tullut todella vereksi ja lihaksi; nämä miehet ovat vakavasti alkaneet perhetaloutensa vallankumouksellistamisen ja antavat vanhempiensa kuulla kunniansa, kun nämä alkavat käsitellä palvelijoita tai työläisiä aristokraattisesti — tämä on jo jotakin patriarkaalisessa Elberfeldissä. Tämän yhden ryhmän lisäksi on Elberfeldissä vielä olemassa toinenkin, sekin oikein hyvä, mutta jonkin verran sekavampi. Barmenissa poliisikomissaari on kommunisti. Toissapäivänä luonani kävi vanha koulutoveri ja kimnaasinopettaja, joka hänkin on saanut voimakkaan tartunnan ilman että olisi mitenkään tullut kosketuksiin kommunistien kanssa. Jos voisimme vaikuttaa suoraan kansaan, olisimme pian niskan päällä, mutta se on aivan mahdotonta, koska meidän kirjoittelevien on pysyteltävä hiljaa jottei meitä saataisi kiinni. Muuten täällä on hyvin turvallista, meistä välitetään vähän niin kauan kuin olemme hiljaa ja luulen H[ess]in peloissaan näkevän vain kummituksia. Minua ei ole vielä hitustakaan vaivattu, ja vain pääprokuraattori on kerran sopivassa tilaisuudessa kysellyt minusta eräältä meikäläiseltä, se on kaikki mitä tähän asti korviini on tullut.
Täällä on lehdessä ollut että Bernays on Pariisissa Preussin hallituksen toimesta haastettu oikeuteen ja tuomittu. Kirjoita toki minulle jos se on totta, ja myös mitä brošyyrille[2] kuuluu, se kai on jo pian valmis. Bauereista ei kuulu mitään täällä, kukaan ei tiedä heistä mitään. Sitävastoin »Jahrbücherien»[3] kysyntä on kova aina tähän hetkeen asti. Minun artikkelini Carlyle'stä[4] on hankkinut minulle naurettavaa kyllä, »massojen» keskuudessa suunnatonta mainetta, samalla kun artikkelin taloustieteestä[5] ovat lukeneet vain harvat. Se on luonnollista.
Myös Elberfeldissä ovat herrat pastorit, ainakin Krummacher, saarnanneet meitä vastaan; toistaiseksi vain nuorten ateismia vastaan, kuitenkin luulen että pian seuraa myös filippiikki kommunisteja vastaan. Viime kesänä koko Elberfeld puhui noista jumalattomista. Yleensäkin täällä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Poissaollessani[6] Wuppertal on edistynyt joka suhteessa enemmän kuin viiden viime vuosikymmenen aikana. Sosiaalinen sävy on tullut sivilisoidummaksi, osanotto politiikkaan, oppositiossa oleminen on yleistä, teollisuus on rajusti edistynyt, uusia kaupunkikortteleita rakennettu, kokonaisia metsiä kaadettu, ja koko seutu on nyt toki ennemmin ylä- kuin alapuolella saksalaisen sivilisaation tason, kun se vielä neljä vuotta sitten oli syvällä sen alapuolella. Lyhyesti, täällä valmistuu upeata maaperää meidän periaatteellemme, ja kunhan ensin voimme panna liikkeelle villit, kuumaveriset värjärimme ja valkaisijamme, tulet vielä ihmettelemään Wuppertalia. Työläiset ovat jo pari vuotta sitten saavuttaneet vanhan sivilisaation viimeisen tason, he protestoivat rikosten, ryöstöjen ja murhien valtavalla kasvulla vanhaa yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Kadut ovat iltaisin hyvin vaarallisia, porvaristoa pahoinpidellään, puukotetaan ja ryöstetään; ja jos täkäläiset proletaarit kehittyvät samojen lakien mukaan kuin englantilaiset, havaitsevat he nopeasti tämän tavan protestoida yksilöinä ja väkivaltaisesti sosiaalista järjestystä vastaan olevan hyödytön ja tulevat protestoimaan ihmisinä yhteisessä voimassaan kommunismin välityksellä. Kunpa vain voisi osoittaa tien miehille! Mutta se on mahdotonta.
Veljeni[7] on nyt sotilaana Kölnissä ja hänellä tulee, sikäli kuin hän pysyy epäilysten ulkopuolella, olemaan hyvä osoite lähettää kirjeitä Hless]ille ym. Toistaiseksi en kuitenkaan edes itse tiedä tarkkaan hänen osoitettaan enkä voi siis myöskään ilmoittaa Sinulle.
Sen jälkeen kun olin kirjoittanut edellä olevan, olin Elberfeldissä ja tapasin taas minulle aikaisemmin täysin tuntemattomia kommunisteja. Käännyttäköön ja väännyttäköön minne haluaa, aina tapaa kommunisteja. Eräs hyvin kiihkeä kommunisti, pilakuva- ja aloitteleva historiamaalari nimeltään Seel, lähtee kahden kuukauden kuluttua Pariisiin, osoitan hänet teidän luoksenne, mies tulee miellyttämään teitä entusiastisella olemuksellaan, maalaamisellaan ja musiikinrakkaudellaan ja häntä on oikein hyvä käyttää pilapiirtäjänä. Ehkä minäkin olen jo silloin siellä, mikä on kuitenkin vielä hyvin epävarmaa.
»Vorwärts»[8] tulee tänne muutamana kappaleena, olen pitänyt huolen siitä että muut tilaavat. Lähettäköön ekspeditio näytekappaleita Elberfeldiin Richard Rothille, kapteenille Wil[helm] Blank juniorille, baijerilaiselle kapakoitsijalle Meyerille Funkenstrassella (kommunistien oluttupa). Lehdet lähetettävä kuoressa kommunistisen kirjakauppiaan Baedekerin välityksellä. Kun miehet ensin näkevät kappaleiden tulevan tänne, niin hekin tilaavat sen. Lähetä Düsseldorfiin lääketiet. tri. W. Müllerille, Kölniin minun puolestani lääket. tri d'Esterille, kapakoitsija Löllchenille, langollesi[9] jne. Kaikki luonnollisesti kirjakaupan kautta ja kuoressa.
Pidä nyt huoli siitä, että keräämäsi aineisto pian julkaistaan. On jo korkea aikakin. Minä myös alan tuhdin työnteon ja alan jo tänään. Kaikilla germaaneilla on vielä melkoista epäselvyyttä kommunismin käytännöllisestä toteuttamisesta; tuon muodottomuuden poistamiseksi aion kirjoittaa pienen kirjasen, jossa kerron että asia on jo toteutettu ja kuvaan yleistajuisesti Englannissa ja Amerikassa olevaa kommunismin käytäntöä.[10] Kirjanen vie minulta noin kolme päivää ja sen täytyy valistaa miehiä kovasti. Sen olen jo nähnyt keskusteluissani täkäläisten kanssa.
Siis pontevasti tehty ja nopeasti painettu! Tervehdi Ewerbeckiä, Bakuninia, Guerrieriä ja muita, vaimoasi unohtamatta, ja kirjoita minulle oikein pian kaikesta. Jos tämä kirje saapuu perille avaamattomana, kirjoita osoitteella »F. W. Strücker und Comp., Elberfeld» mahdollisimman kauppiasmaisella käsialalla tai lähetä millä muulla tahansa osoitteella niistä jotka annoin Ewerb[eck]ille. Olen utelias, pettikö tämän kirjeen naismainen ulkoasu postin rakit.
Voi nyt sitten hyvin, hyvä Karl, ja kirjoita oikein pian. En sen jälkeen ole ollut enää niin hilpeä ja inhimillisesti virittynyt kuin Sinun luona viettämiesi kymmenen päivän aikana. Minä en saanut vielä kunnollista tilaisuutta tehdä mitään aiotun hankkeen suhteen.
[1] — Maria Engels. Toim.
[2] Karl Marx ja Friedrich Engels, »Die heilige Familie oder Kritik der kritischen Kritik. Gegen Bruno Bauer und Konsorten.» Toim.
[3] Engels viittaa aikakauskirjaan »Deutsch-Französische Jahrbücher» (Saksalais-ranskalaiset vuosikirjat), joka ilmestyi saksaksi Pariisissa Karl Marxin ja Arnold Rugen toimittamana. Sitä ilmestyi vain yksi kaksiosainen nide vuoden 1844 helmikuussa. Ilmestymisen lakkaamisen pääasiallisimpana syynä olivat Marxin periaatteelliset erimielisyydet porvarillisen radikaalin Rugen kanssa. Toim.
[4] Friedrich Engels, »Die Lage Englands. 'Past and Present' by Thomas Carlyle». Toim.
[5] Friedrich Engels, »Umrisse zu einer Kritik der Nationalökonomie». Toim.
[6] Engels jätti Saksan marraskuussa 1842 ja vietti Englannissa miltei kaksi vuotta. Hän työskenteli manchesterilaisessa puuvillakehräämössä jonka omistajien joukkoon hänen isänsä kuului. Samanaikaisesti Engels tutki Englannin sosiaalisia ja poliittisia oloja sekä englantilaisten työläisten työ- ja elinoloja. Hän tutustui myös chartistiliikkeeseen ja palasi syyskuun alussa 1844 Saksaan. Toim.
[7] — Hermann Engels. Toim.
[8] »Vorwärts!» (»Eteenpäin!») — saksalainen sanomalehti joka ilmestyi Pariisissa tammi–joulukuun ajan vuonna 1844. Lehdessä julkaistiin Marxin ja Engelsin artikkeleita. Preussin hallituksen vaatimuksesta Guizot'n ministeriö antoi määräyksen Marxin ja muutamien muiden lehden avustajien karkottamisesta Ranskasta, ja lehti lakkasi ilmestymästä. Toim.
[9] — Edgar von Westphalen. Toim.
[10] Joulukuussa 1844 Engels julkaisi »Deutsches Bürgerbuch» -vuosikirjassa artikkelin »Kuvaus viime aikoina syntyneistä ja vielä olemassaolevista kommunistisista siirtokunnista» [Marx — Engels Gesamtausgabe, Erste Abteilung, Bd. 4, S. 351–366]. Tämä tiedonanto Robert Owenin ja hänen seuraajiensa Yhdysvaltoihin perustamista, utopistisen kommunismin aatteiden hengessä toimivista siirtokunnista oli saksankielinen käännös englantilaisten julkaisujen »The New Moral World», »The Northern Star» sekä »The Morning Chronicle» tarjoamasta aineistosta. Toim.