Kommunistien liitto,[1] työväen kansainvälinen järjestö, joka silloisissa olosuhteissa saattoi luonnollisesti olla vain salainen, antoi Lontoossa marraskuussa 1847 pitämässään kongressissa allekirjoittaneiden tehtäväksi laatia julkisuutta varten tarkoitetun yksityiskohtaisen teoreettisen ja käytännöllisen puolueohjelman. Niin syntyi seuraava Manifesti, jonka käsikirjoitus lähetettiin Lontooseen painettavaksi muutamaa viikkoa ennen helmikuun vallankumousta.[2] Julkaistuna ensin saksaksi »Manifesti» on ilmestynyt tällä kielellä Saksassa, Englannissa ja Amerikassa ainakin kahtenatoista eri painoksena. Englanninkielisenä se ilmestyi ensi kerran 1850 Lontoossa »The Red Republican»[3] -julkaisussa neiti Helen Macfarlanen kääntämänä ja 1871 ainakin kolmena eri käännöksenä Amerikassa. Ranskankielisenä se ilmestyi ensi kerran Pariisissa vähän ennen kesäkuun kapinaa 1848[4] sekä hiljattain newyorkilaisessa »Le Socialiste» -lehdessä.[5] Uusi käännös on valmisteilla. Puolan kielellä se ilmestyi Lontoossa kohta ensimmäisen saksankielisen laitoksen ilmestymisen jälkeen, venäjän kielellä Genèvessä kuusikymmenluvulla.[6] Tanskan kielelle se käännettiin samoin pian ilmestymisensä jälkeen.
Niin suuresti kuin olosuhteet viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ovatkin muuttuneet, pitävät tässä »Manifestissa» kehitellyt yleiset periaatteet pääpiirteissään vielä nykyäänkin täysin paikkansa. Joihinkin kohtiin tosin olisi tehtävä erinäisiä korjauksia. Näiden periaatteiden käytännöllinen soveltaminen, kuten »Manifestissa» itsessään selitetään, on kaikkialla ja aina riippuvainen historiallisesti vallitsevista olosuhteista eikä II osan lopussa esitetyillä vallankumouksellisilla toimenpiteillä sen vuoksi ole mitenkään itsetarkoituksellista merkitystä. Tämän kohdan tulisi nykyisin kuulua monessa suhteessa toisin. Ottaen huomioon suurteollisuuden valtavan kehityksen viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ja sen mukana tapahtuneen työväenluokan järjestyneisyyden kasvun, ottaen huomioon käytännölliset kokemukset, ensin helmikuun vallankumouksen ja sitten vielä paljon suuremmassa määrin Pariisin kommuunin, jossa proletariaatti ensi kerran piti kaksi kuukautta valtiollista valtaa käsissään, tämä ohjelma on nykyään paikoitellen vanhentunut. Nimenomaan Kommuuni on osoittanut, että »työväenluokka ei voi yksinkertaisesti ottaa haltuunsa valmista valtiokoneistoa eikä käynnistää sitä omiin tarkoituksiinsa» (ks. »Der Bürgerkrieg in Frankreich, Adresse des Generalrats der Internationalen Arbeiterassoziation», saksank. julkaisu, s. 19, missä tätä ajatusta on kehitelty laajemmin[7]). Edelleen, on itsestään selvää, että »Manifestissa» esitetty sosialistisen kirjallisuuden arvostelu on nykyisin vaillinainen, koska se ulottuu vain vuoteen 1847; samoin se, että huomautukset kommunistien suhteesta eri oppositiopuolueisiin (IV osa), joskin ne pääpiirteissään ovat vielä nykyäänkin oikeita, ovat kuitenkin yksityiskohdissaan vanhentuneita jo sen vuoksi, että poliittinen tilanne on kokonaan muuttunut ja historiallinen kehitys on pyyhkäissyt maan kamaralta useimmat siinä luetellut puolueet.
»Manifesti» on kuitenkin historiallinen asiakirja, jonka muuttamiseen emme katso itsellämme enää olevan oikeutta. Seuraavaan painokseen voidaan ehkä liittää johdanto, joka rakentaa sillan vuoden 1847 ja nykyhetken välille; tämä painos taas tuli meille niin odottamatta, ettei meillä ollut aikaa sellaisen laatimiseen.
Lontoossa 24. kesäkuuta 1872
Karl Marx
Friedrich Engels
(Julkaistu kirjasessa »Das Kommunistische Manifest. Neue Ausgabe mit einem Vorwort der Verfasser». Leipzig 1872.)
[1] Kommunistien liitto, toimi vuosina 1847–1852. Toim.
[2] Tarkoitetaan helmikuun 1848 vallankumousta Ranskassa. Toim.
[3] »The Red Republican» (Punainen tasavaltalainen), chartistien viikkolehti, jota G. J. Harney julkaisi Lontoossa kesäkuusta marraskuuhun 1850. Manifesti julkaistiin supistettuna vuoden 1850 marraskuun 21.–24. numeroissa. Toim.
[4] Kesäkuun kapina, Pariisin työläisten kapina 23.— 26. kesäkuuta 1848; Ranskan porvaristo kukisti sen julmasti. Kapina on historian ensimmäinen suuri proletariaatin ja porvariston välinen kansalaissota. Toim.
[5] »Le Socialiste» (Sosialisti), viikkolehti, ilmestyi New Yorkissa lokakuusta 1871 toukokuuhun 1873 ranskan kielellä. Mainittu Kommunistisen puolueen manifestin ranskannos julkaistiin »Le Socialiste» lehdessä tammi–maaliskuussa 1872. Toim.
[6] Kysymyksessä on Kommunistisen puolueen manifestin ensimmäinen venäjänkielinen painos, joka ilmestyi Genèvessä 1869 Bakuninin kääntämänä. Toim.
[7] Ks. esim. Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa), 3. osa, s. 413–501. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978). Toim.