Karl Marx & Friedrich Engels

Kommunistisen puolueen manifesti

1848


Friedrich Engelsin esipuhe vuoden 1892 puolankieliseen painokseen

Se tosiasia, että on käynyt tarpeelliseksi ottaa »Kommunistisen puolueen manifestin» uusi puolankielinen painos, antaa aiheen tehdä useita johtopäätöksiä.

On ennen kaikkea todettava, että »Manifesti» on viime aikoina tullut tavallaan suurteollisuuden kehitysasteen osoittimeksi Euroopan mantereella. Sitä mukaa kuin kussakin maassa kehittyy suurteollisuus, kyseisen maan työläisten keskuudessa voimistuu pyrkimys päästä selville asemastaan työväenluokkana omistaviin luokkiin nähden; sosialistinen liike heidän keskuudessaan laajenee ja »Manifestin» kysyntä kasvaa. Siitä, kuinka suuri määrä »Manifestia» on levitetty kyseessä olevan maan kielellä, voidaan siis kyllin tarkasti päätellä paitsi työväenliikkeen tilasta myös suurteollisuuden kehitysasteesta tässä maassa.

»Manifestin» uusi puolankielinen painos on sen vuoksi osoitus Puolan teollisuuden voimakkaasta edistyksestä. Siitä taas että tällaista edistystä on todella tapahtunut edellisen painoksen ilmestymisestä kuluneiden kymmenen vuoden aikana, ei voi olla pienintäkään epäilyä. Puolan kuningaskunta, Kongressi-Puola,[19] on muuttunut Venäjän keisarikunnan suureksi teollisuusalueeksi. Samaan aikaan kun Venäjän suurteollisuus on hajallaan eri seuduilla — osa Suomenlahden rannalla, toinen osa sisämaassa (Moskova, Vladimir), kolmas Mustanmeren ja Asovan meren rannikoilla jne. — on Puolan teollisuus keskittynyt suhteellisen suppealle alueelle ja se saa kokea tämän keskityksen edullisuudet sekä epäedullisuudet. Kilpailevat venäläiset teollisuudenharjoittajat ovat myöntäneet nämä edullisuudet, kun he huolimatta kiihkeästä halustaan venäläistää kaikki puolalaiset ovat vaatineet suojelutulleja Puolaa vastaan. Epäedullisuudet taas, niin puolalaisille tehtailijoille kuin Venäjän hallituksellekin, ilmenevät sosialististen aatteiden nopeana leviämisenä puolalaisten työläisten keskuudessa ja kasvavassa »Manifestin» kysynnässä.

Tämä Puolan teollisuuden nopea kehitys sen ohittaessa Venäjän teollisuuden on puolestaan uusi todistus Puolan kansan ehtymättömästä elinvoimasta ja uusi tae sen tulevasta kansallisesta entistyksestä. Itsenäisen ja voimakkaan Puolan entistys ei ole ainoastaan puolalaisille, vaan meille kaikille kuuluva asia. Todellinen kansainvälinen yhteistyö Euroopan kansojen välillä on mahdollista vain ehdolla, että jokainen näistä kansoista on täysi isäntä omassa talossaan. Vuoden 1848 vallankumous, jossa proletaaritaistelijat joutuivat proletariaatin lipun alla tekemään viime kädessä porvariston työtä, sai aikaan samalla kuitenkin testamenttinsa täyttäjäin[20] — Louis Bonaparten ja Bismarckin — välityksellä Italian, Saksan ja Unkarin riippumattomuuden. Sen sijaan Puola, joka oli vuodesta 1792 lähtien tehnyt vallankumouksen hyväksi enemmän kuin kaikki nämä kolme maata yhteensä, jätettiin oman onnensa nojaan juuri hetkellä, jolloin se vuonna 1863 menehtyi venäläisten rynnistyksen painosta, kun näiden voimat olivat kymmenkertaiset sen voimiin verrattuna. Puolan aatelisto ei pystynyt puolustamaan eikä hankkimaan Puolalle uudelleen riippumattomuutta; porvaristolle tämä riippumattomuus on nykyään vähintään yhdentekevää. Sen toteuttaminen on kuitenkin välttämätöntä Euroopan kansakuntien sopusointuisalle yhteistoiminnalle.[21] Tämän riippumattomuuden voi hankkia vain Puolan nuori proletariaatti ja sen käsissä se sitten onkin täysin turvattu. Onhan Puolan riippumattomuus koko muun Euroopan työläisille aivan yhtä tarpeellinen kuin Puolankin työläisille.

F. Engels

Lontoossa 10. helmikuuta 1892

(Julkaistu »Przedświt» -aikakauslehden 35. n:ossa 27. helmikuuta 1892 ja kirjassa: K. Marx i F. Engels. Manifest Kommunistyczny, Londyn 1892.)

 


Viitteet:

[19] Kongressi-Puolaksi nimitettiin Puolan sitä osaa, joka siirtyi Venäjälle Wienin 1814–1815 kongressin päätöksen mukaisesti Puolan kuningaskunnan nimellä. Toim.

[20] Ajatus siitä, että vuoden 1848 vallankumousten häviämisenkin jälkeen taantumuspiirit toimisivat tavallaan vallankumouksen testamentin täyttäjinä toteuttamalla tarpeen tullen sen vaatimuksia, vaikkakin pilakuvamaisesti ja irvokkaasti, esiintyi monissa Marxin teoksissa, mm. artikkelissa »Erfurtilaisuus vuonna 1859».

[21] Puolankielisessä painoksessa tämä lause on jätetty pois. Toim.