Kirjoitettu: 17. heinäkuuta 1851
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 54–55. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Manchester, 17. heinäkuuta 1851
...Sanomalehtitilaukset ovat täällä taas lopultakin järjestyksessä, ja niinpä olen sitten vihdoin saanut »Kölnische Zeitungissa»[1] olevan meidän vanhan dokumenttimme[2] silmäiltäväksi. »Augsburger»[3] muuten kertoo hyvin informoidun tuntuisen kirjoittajan laatimassa artikkelissa Dresdenistä, että Nothjung on viimeinkin taivuteltu kiusallisilla kuulusteluilla ja että tämä olisi tehnyt hyvin laajoja tunnustuksia. Pidän kyllä aivan mahdollisena että taitavat tutkintotuomarit saivat hänet ajetuksi pian ahtaalle ja sotketuksi mitä hulluimpiin ristiriitoihin. Preussilainen virkamies kuuluu lähteneen sinne mukaan puristaakseen hänestä ulos vielä enemmän. Hannoverin kuningas[4] on muka kieltäytynyt harjoittamasta vainoja valtiossaan, ainakin sillä karkealla tavalla kuin se tapahtuu Preussissa, Hampurissa jne. Miquelin kirje näyttää vahvistavan tämän. Tiedät, että Martens on pidätetty Hampurissa. Preussilaisten tyhmyys ei muuten ilmene missään niin selvästi kuin kotietsinnässä »Carl am Rheinin» luona, jonka myös epäiltiin olevan mukana kommunistisessa liitossa ja jonka luota löydettiin vain Raveaux'n kirjeitä!
Vanha dokumentti voi olla pidätetyille vahingollinen vain yhdessä kohdassa, missä puhutaan »eksesseistä», kaikki muut kohdat ovat demokraatteja vastaan ja vaikeuttaisivat heidän asemaansa vain siinä tapauksessa että he joutuisivat puolidemokraattisen valamiehistön eteen; mutta näyttää siltä, että heidät asetetaan jos asetetaan yleensä erikois- tai liittovalamiehistön eteen. Ja nämäkin suurimmaksi osaksi uudelleen muokatut asiat olivat jo heti alussa siepatussa Bürgersin dokumentissa.[5] Sitä vastoin on kaikissa muissa suhteissa suunnattoman edullista, että juttu on julkaistu ja mennyt kaikkiin lehtiin. Yksittäiset, hiljaiset kommunismia lähentyvät ryhmät, joita ei lainkaan tunneta ja joita täytyy tähänastisten kokemusten perusteella olla kaikissa Saksan osissa, saavat tästä mainion kiinnekohdan, ja jopa »Augsburgerin» artikkelista näkee, että juttu on vaikuttanut lehteen aivan toisella tavalla kuin ensimmäiset löydöt. Se, kuinka lehti on esittänyt sisällön, osoittaa sen ymmärtäneen tuon »mielettömyyden» aivan liian hyvin — sitä ei voinutkaan ymmärtää toisin.
Sen lisäksi feodaalinen taantumus laukkaa niin typerästi ja sokeasti päätä pahkaa, ettei koko kauhupamaus tee porvaristoon pienintäkään vaikutusta. On liian hilpeätä nähdä, kuinka »Kölnische Zeitung» nyt saarnaa päivittäin että »on ylitettävä Punainen meri» ja tunnustaa kaikki vuoden 1848 perustuslaillisten virheet. Mutta todellakin, kun Koblenziin määrätään ylipresidentiksi joku Kleist-Retzow, ja kun häpeämätön »Kreuz-Zeitung» tulee yhä solvaavammaksi latteissa piloissaan ja knittelisäkeissään, mitä silloin sivistynyt ja arvokas perustuslaillinen oppositio tekisikään! Vahinko, ettei meillä ole täällä »Kreuz-Zeitungia».[6] Näen siitä kaikenlaisia lainauksia. On vaikea käsittää tuota koiramaista, katupoikamaista, haisevan typerän preussilaista maneeria jolla lehtiriepu nyt hyökkää kunnollisten, hyvinvoipien ja respektaabeleiden perustuslaillisten »suuruuksien» kimppuun. Jos sellaisilla tyypeillä kuin Beckerath ja kumppanit uskoisi olevan vielä edes hiukkasen itsetuntoa ja vastustuskykyä, heidän täytyisi mieluummin alistua jonkin reiniläisen rahvaanomaisen» Père Duchesne'in»[7] loukkauksiin ja koko punaiseen terroriin kuin siihen mitä heidän on päivittäin siedettävä junkkereiden ja »Kreuz-Zeitungin» taholta.
...Sitä ansaitsevat nuo koirat, jotka huusivat »Neue Rheinische Zeitungin» parhaiden artikkelien olevan »alhaista haukkumista», että heidän pelkurimaisiin selkiinsä nyt patukoidaan ero. He tulevat vielä kaipaamaan »Neue Rheinische Zeitungin» äärettömän attikalaisia ivailuja...
[1] »Kölnische Zeitung» oli saksalainen päivälehti, joka ilmestyi tällä nimellä Kölnissä vuodesta 1802 alkaen; vuosien 1848–1849 vallankumouksen ja sitä seuranneen taantumuksen aikana se heijasti preussilaisen liberaalin porvariston pelkurimaista ja petollista politiikkaa. Toim.
[2] Kyse on Marxin ja Engelsin laatimasta »Keskuskomitean kiertokirjeestä Kommunistien liitolle» maaliskuulta 1850. Preussin poliisi takavarikoi tämän kiertokirjeen ja se julkaistiin porvarillisessa lehdistössä Kommunistien liiton keskuskomitean jäsenien pidätysten ja Kölnin kommunistioikeuden käynnin valmistelujen yhteydessä. Toim.
[3] »Allgemeine Zeitung» oli konservatiivinen saksalainen päivälehti, jota julkaistiin vuodesta 1798 lähtien; 1810–1882 se ilmestyi Augsburgissa. Toim.
[4] — Ernst August. Toim.
[5] Engels viittaa Kommunistien liiton Kölnin keskuskomitean kiertokirjeeseen joulukuun 1. päivältä 1850 (»Die Centralbehörde an den Bund»), jonka laativat Marxin ja Engelsin kannattajat, ennen kaikkea Bürgers. Jouduttuaan poliisin käsiin Kommunistien liiton jäsenten pidätyksen yhteydessä se julkaistiin »Dresdner Journal und Anzeiger» sekä »Kölnische Zeitung» -lehdissä kesäkuussa 1851. Toim.
[6] »Neue Preussische Zeitung» (»Uusi Preussin lehti») oli ääritaantumuksellinen saksalainen päivälehti, jota alettiin julkaista Berliinissä kesäkuusta 1848 lähtien. Se tunnettiin myös nimellä »Kreuz-Zeitung» (»Ristilehti»), koska sen nimiössä oli ristinkuva. Toim.
[7] »Z.c Pere Duchesne» oli Pariisissa vuosina 1790–1794 J. Hébertin julkaiseman ranskalaisen lehden nimi; se sai suuren suosion kaupunkiköyhälistön keskuudessa. Toim.