Karl Marx

Marx Engelsille

1856


Kirjoitettu: 16. huhtikuuta 1856
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 90–91. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Manchesteriin

Lontoo, 16. huhtikuuta [1856]

...Kaksi päivää sitten täällä järjestettiin vaatimaton banketti »People's Paper»[1] -lehden vuosipäivän johdosta. Tällä kertaa otin kutsun vastaan, koska se oli mielestäni ajankohtaista, ja sitäkin suuremmalla syyllä, kun koko emigranttiväestä kutsuttiin vain minut (siitä ilmoitettiin lehdessä) ja minä sain esittää ensimmäisen maljan. Minun tuli esittää kaikkien maiden proletariaatin herruuden malja. Pidin lyhyen puheen englanniksi, mutta en kuitenkaan anna sitä julkaistavaksi. Asettamani tarkoitusperä on saavutettu. Herra Talandier, joka joutui maksamaan pääsylipusta 2 ½ sillinkiä, ja koko muu ranskalainen ym. emigranttijoukkio tuli vakuuttuneeksi siitä, että me olemme ainoita chartistien läheisiä liittolaisia, ja siitä, että vaikka me pidättäydymmekin julkisista mielenosoituksista ja annamme ranskalaisten liehitellä julkisesti chartisteja, niin sittenkin me voimme ottaa millä hetkellä hyvänsä jälleen takaisin sen paikan, joka kuuluu meille jo historiallisesti. Se kävi sitäkin tarpeellisemmaksi, kun 25. helmikuuta Pyat'n puheenjohdolla pidetyssä joukkokokouksessa puhui saksalainen moukka Scherzer (senkin vanha lurjus) ja syytti todella kauhean ammattikuntalaisen ahtaassa hengessä saksalaisia »oppineita», »henkisen työn tekijöitä», että nämä ovat hylänneet heidät, moukat, ja saattaneet heidät häpeään muiden kansojen edessä. Sinä tietysti tunnet Scherzerin jo Pariisin ajoilta. Olen jälleen tavannut muutamia kertoja Schapper-ystävän ja havainnut hänet katuvaksi syntiseksi. Sulkeutunut elämä, jota hän on viettänyt kahden viime vuoden ajan, on nähtävästi vaikuttanut verrattain suotuisasti hänen henkisiin kykyihinsä. Sinä käsität, että on aina hyvä pitää tämä mies kaiken varalta käden ulottuvilla ja vieläkin tärkeämpää on temmata hänet Willichin käsistä. Schapper on nykyisin hyvin raivoissaan W[indmillin][2] moukille!

Kirjeesi Steffenille toimitan perille. L:n[3] kirje sinun olisi pitänyt jättää itsellesi. Tee niin kaikkien kirjeiden suhteen, joita en pyydä palauttamaan. Mitä vähemmän ne kulkevat postin kautta, sitä parempi. Yhdyn täydellisesti mielipiteeseesi Reinin maakunnasta. Meille on kohtalokasta se, että luodessani silmäyksen tulevaisuuteen, näen siellä jotain sellaista, mikä tulee tuoksahtamaan »isänmaan petokselta». Joudummeko mekin sellaiseen asemaan, mihin vanhassa vallankumouksessa joutuivat mainzilaiset kerholaiset,[4] riippuu suuressa määrin siitä, minkä käänteen saavat asiat Berliinissä. Se ei tule olemaan helppoa. Mehän tunnemme hyvin Reinin takaiset kunnon veljemme! Koko juttu tulee Saksassa riippumaan siitä, voidaanko proletaarista vallankumousta tukea jollakin talonpoikaissodan uudella painoksella. Silloin kaikki käy mainiosti.

 


Viitteet:

[1] Chartistilehti »The People's Paper» ilmestyi Lontoossa 1852_1858 E. Jonesin toimittamana. Lokakuusta 1852 joulukuuhun 1856 Marx ja Engels avustivat lehteä. Jonesin lähentyminen kohti porvarillisia radikaaleja johti Marxin ja Engelsin toiminnan lakkaamiseen »People's Paperissa» ja heidän väliaikaiseen pesäeroonsa Jonesista. Toim.

[2] Marx viittaa Kommunistien liiton keskuskomitean aikaisempien jäsenien A. Willichin ja K. Schapperin toimintaan. Nämä olivat muodostaneet seikkailupolitiikkaa ajavan ryhmäkunnan, joka syntyi Kommunistien liiton riveissä sen hajaannuksen aikana syyskuussa 1850. Hajaannuksen syynä olivat Kommunistien liiton jäsenten kärkevät keskinäiset erimielisyydet taantumuskaudenaikaisesta taktiikasta. Willichin ia Schapperin ryhmäkunta sai tukea Kommunistien liiton Lontoon piirin jäsenten sekä lontoolaisen Saksalaisten työläisten kommunistisen valistusyhdistyksen jäsenten enemmistön keskuudessa. Koska tämän yhdistyksen enemmistö tuki Willichin ja Schapperin ryhmäkuntaa, Marx ja Engels jotka olivat vuosina 1847 sekä 1849–1850 ottaneet aktiivisesti osaa yhdistyksen toimintaan, erosivat siitä 17. syyskuuta 1850 ja solmivat sen kanssa suhteita uudelleen vasta 1850-luvun lopulla.
Yhdistyksen tilat sijaitsivat 1850-luvulla Windmill Streetin varrella Sohon kaupunginosassa. Toim.

[3] — Levyn. Toim.

[4] Kyse on saksalaisista tasavaltalaisista demokraateista vuosien 1789–1794 Ranskan porvarillisen vallankumouksen kaudella. He perustivat niin sanotun Tasa-arvoisuuden ja veljeyden ystävien kerhon sen jälkeen kun Ranskan vallankumouksellinen armeija oli valloittanut Mainzin linnakkeen lokakuussa 1792. Mainzin kerholaiset harjoittivat propagandaa vanhojen feodaalisten laitosten hävittämisen ja tasavaltaisen järjestyksen pystyttämisen puolesta; sen lisäksi he vaativat Reinin vasemman rannan erottamista Saksasta ja sen liittämistä vallankumoukselliseen Ranskaan. Mainzin kerholaiset kääntyivät kaupunkiväestön ja saksalaisen talonpoikaisten joukkojen puoleen, koska he eivät kohdanneet myötätuntoa omia katsomuksiaan kohtaan omistavien luokkien keskuudessa. Mutta kerholaiset eivät saaneet talonpoikaiston tukea maakunnissa, koska Ranskan miehitys, vaikka se hävittikin feodaalirasitusten perustan, säilytti verotaakan sekä toi mukanaan joukon uusia rasitteita. Talonpoikaiston passiivisuus oli huomattavassa määrin syynä Mainzin kerholaisten epäonnistumiseen, joiden toiminta lakkasi preussilaisten vallattua Mainzin heinäkuussa 1793. Toim.