Kirjoitettu: 9. huhtikuuta 1863
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 140–141. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Manchester, 11. kesäkuuta 1863
...Puolassa eivät asiat näytä minusta enää sujuvan viime aikoina niinkään hyvin. Liettuassa ja Vähä-Venäjällä on liike ilmeisesti heikkoa, ja Puolassa eivät kapinalliset näytä myöskään päasevän eteenpäin. Johtajat kaatuvat kaikki tai joutuvat vangiksi ja ammutuiksi, mikä näyttää osoittavan, että heidän täytyy antautua suuriin vaaroihin vetääkseen oman väkensä eteenpäin. Laadullisesti kapinalliset eivät enää ole sitä, mitä he olivat maaliskuussa ja huhtikuussa, parhaat ovat poissa pelistä. Kumminkin näistä puolalaisista on vaikea arvata edeltäkäsin, ja asia voi vielä saada hyvänkin käänteen, joskin mahdollisuudet ovat vähäisempiä. Jos he pitävät pintansa, niin he voivat joutua vielä toki yleiseurooppalaisen liikkeen pyörteisiin, joka heidät pelastaa; jos sitä vastoin asia menee pieleen, on Puola 10 vuodeksi selvä tapaus, tämänkaltainen kapina kun ehdyttää asekykyisen väestön moniksi vuosiksi.
Eurooppalainen liike näyttää minusta varsin todennäköiseltä, koska porvari on nyt uudelleen menettänyt kaiken pelkonsa kommunisteja kohtaan, ja tulisi hätätilassa jälleen lähtemään mukaan. Ranskan vaalit todistavat tämän yhtäläisesti kuin tapahtumat Preussissa sitten viime vaalien.[1] Kuitenkin tuskin uskon, että sellainen liike alkaisi Ranskassa. Vaalit Pariisissa sujuivat toki liian porvarillisesti. Siellä, missä työläiset asettivat omia ehdokkaita, he kärsivät tappion eikä heillä ollut voimaa edes pakottaa porvaria vaikkapa vain radikaaleihin vaaleihin. Sen lisäksi Bonaparte tuntee menetelmän, millä pidetään suuria kaupunkeja aisoissa.
Preussissa he ylvästelisivät edelleenkin, ellei kunnon Bismarck olisi tukkinut heille suuta. Miten asiat siellä sitten sujunevatkaan, niin rauhanomainen perustuslaillinen kehitys on päättynyt, ja poroporvarin on vaimennuttava mellakkaan. Se on jo paljon. Niin paljon kuin halveksinkin meidän vanhojen ystäviemme, demokraattien urheutta, minusta näyttää sille taholle kasaantuvan enimmät sytykkeet, ja kun tuskin on mahdollista, etteivät Hohenzollernit sotke itseään ulkopolitiikassa mitä suurimpiin tyhmyyksiin, niin voisi hyvinkin käydä niin, että sotajoukot, puoliksi Puolan rajalle, puoliksi Reinille jakaantuneina, jättäisivät Berliinin suojaamatta, ja seuraisi taistelu. Saksalle ja Euroopalle olisi melko kiusallista, jos Berliini joutuisi liikkeen etunenään.
Eniten minua ihmetyttää, ettei Iso-Venäjällä puhkea mitään talonpoikaisliikettä. Puolan kapina näyttää siellä vaikuttavan jotenkin epäsuotuisasti...
[1] Tässä tarkoitetaan Ranskan Lakiasäätävän kokouksen vaaleja, jotka pidettiin 31. toukokuuta — 1. kesäkuuta 1863, sekä Preussin maapäivien edustajainhuoneen vaaleja 5. toukokuuta 1862. Toim.