Kirjoitettu: 29. maaliskuuta 1865
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 171–173. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Manchester, 29. maaliskuuta 1865
7. South Gate
...Tällä välin vastaukseni tahaton viivästyminen on suonut minulle tilaisuuden saada käsiini Teidän kirjoituksenne työväenkysymyksestä[1] olen lukenut sen varsin kiinnostuneena. Darwinia[2] lukiessani minullekin pisti silmään heti hänen kasvien ja eläinten elämää koskevan esityksensä yllättävä samankaltaisuus Malthusin teorian kanssa. Päättelin vain toisin kuin Te, nimittäin: että nykyajan porvarilliselle kehitykselle on mitä suurin nolaus, kun se ei ole vielä päässyt eläinkunnan taloudellisten muotojen ylitse. Meille eivät niin kutsutut »taloudelliset lait» ole mitään ikuisia luonnonlakeja, vaan historiallisia, syntyviä ja häviäviä lakeja, ja nykyaikaisen kansantaloustieteen säännöstö, mikäli taloustieteilijät esittävät sen objektiivisesti oikein, on meille vain niiden lakien ja ehtojen yhteenveto, joiden vallitessa ainoastaan nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta voi säilyä, sanalla sanoen: tämä säännöstö ilmaisee abstraktisesti ja vetää yhteen nykyaikaisen porvarillisen yhteiskunnan tuotanto- ja tavaranvaihtoehdot. Meidän kannaltamme ei sen vuoksi mikään näistä laeista, mikäli se ilmaisee puhtaasti porvarillisia suhteita, ole sen vanhempi kuin nykyajan porvarillinen yhteiskunta; ne lait, jotka ovat jotenkuten päteneet kaikkeen tähänastiseen historiaan, ilmaisevat nimenomaan vain sellaisia suhteita, jotka ovat yhteisiä kaikille luokkaherruuteen ja luokkariistoon perustuville yhteiskunnille. Edellisiin kuuluu ns. Ricardon laki[3] joka ei päde maaorjuuteen eikä antiikin orjuuteen; jälkimmäisiin kuuluu se, mikä on pitävää ns. Malthusin teoriassa.
Pappi Malthus on tämän teorian, kuten kaikki muutkin ajatuksensa, varastanut suoraan, edeltäjiltään; hänelle itselleen ei kuulu tässä teoriassa mitään muuta kuin kummankin sarjan mielivaltainen soveltaminen.[4] Itse teorian ovat taloustieteilijät Englannissa jo kauan sitten supistaneet järkeviin mittoihin. Väestö ei painosta toimeentulon, vaan työllistämisen välineitä; ihmiskunta voisi lisääntyä nopeammin, kuin nykyajan porvarillinen yhteiskunta voi kestää. Meille on tässä uusi peruste selittää tämä porvarillinen yhteiskunta kehityksen esteeksi, jonka täytyy kaatua.
Te itse asetatte kysymyksen, millä tavoin voidaan saattaa sopusointuun väestönkasvu ja toimeentulovälineiden lisäys; mutta minä en löytänyt Teillä, lukuunottamatta yhtä lausetta esipuheessa, yritystä ratkaisuun. Me lähdemme siitä, että samat voimat, jotka ovat luoneet nykyajan porvarillisen yhteiskunnan — höyrykone, nykyaikaiset koneet, joukkosiirtolaisuus, rautatiet ja höyrylaivat, maailmankauppa — ja jotka jo nyt työskentelevät pysyvien kauppapulien välityksellä sen murentamiseksi ja lopulliseksi hävittämiseksi — että nämä tuotanto- ja tavaranvaihdon välineet tulevat olemaan myöskin riittäviä kääntämään kyseisen suhteen lyhyessä ajassa toisin päin ja kohottamaan kunkin ihmisen tuotantovoimaa niin paljon, että hän tulee tuottamaan nimenomaan 2, 3, 4, 5, 6 yksilön kulutusta varten, että kaupunkiteollisuudesta vapautuu riittävästi ihmisiä kohdistettavaksi heitä tähänastisiin verraten vallan muina voimina maanviljelykseen, että tiedettä sovelletaan vihdoin maanviljelykseenkin laajasti ja samalla johdonmukaisuudella kuin teollisuuteen, että meille itse luonnon lannoittamien Kaakkois-Euroopan ja Länsi-Amerikan ehtymättömien alueiden hyödyntäminen suoritetaan vallan muunlaisissa suurisuuntaisissa mittasuhteissa kuin tähän asti. Jos sen jälkeen kun nämä alueet on kaikki kynnetty, tulee puute, niin silloinkin on riittävästi aikaa ennen kuin sanomme caveant consules.[5]
Tuotetaan liian vähän, siinä on koko juttu. Mutta miksi tuotetaan liian vähän? Ei siksi, että olisi saavutettu tuotannon rajalle — jopa nykyään ja nykyisin välinein — vaan sen vuoksi, että tuotannon rajaa ei määrätä nälkäisten vatsojen määrällä, vaan pikemminkin ostavien maksukykyisten rahakukkaroiden määrällä. Porvarillinen yhteiskunta ei halua, ei kykene haluamaan tuottaa enemmän. Rahattomat nälkäiset työläiset, joiden työtä ei voida käyttää voiton tuottamiseen, jotka eivät siis kykene ostamaan, lisäävät kuolleisuuslukua. Antakaapa heidän työnsä tulla käyttökelpoiseksi voittoa tuottavaksi äkillisen teollisen nousun välityksellä, miten tuon tuostakin tapahtuu, niin työläinen saa rahaa ostamiseen, ja toimeentulon välineitä löytyy yhäti. Siinä on ikuinen circulus vitiosus,[6] jossa koko kansantaloustiede kiertää. Ensin oletetaan porvarillisten suhteiden kokonaisuus ja sitten todistetaan, että kukin sen osa on välttämätön osa sitä, — siis »ikuinen laki».
Minua huvitti kovasti Teidän kuvauksenne Schulzen osuuskunnista[7] Kaikki sen laatuinen oli täälläkin saanut sijansa, nyt toki se on ohitse. Saksan kansa omaksuu vielä proletaarisen ylpeyden.
En voi jättää mainitsematta erästä huomautusta vanhasta Hegelistä, jolta Te kiistätte syvällisen matemaattisluonnontieteellisen sivistyksen. Hegel tunsi niin paljon matematiikkaa, että kukaan hänen oppilaistaan ei kyennyt julkaisemaan lukuisia matemaattisia käsikirjoituksia hänen jäämistöstään. Ainoa mies, joka tietääkseni ymmärtää riittävästi matematiikkaa ja filosofiaa kyetäkseen tähän, on Marx. Myönnän kernaasti tolkuttomuuden luonnonfilosofian yksityiskohdissa, mutta sittenkin hänen tosi luonnonfilosofiansa on »Logiikan» toisessa osassa, opissa olemuksesta, joka on koko opin varsinainen ydin. Nykyajan luonnontieteen oppi luonnon voimien vuorovaikutuksesta (Grove »Correlation of forces», ellen erehdy ensiksi 1838 ilmestynyt[8] on kuitenkin vain toisenlainen ilmaisu tai pikemminkin myönteinen todistus Hegelin kehittämälle ajatukselle syystä, vaikutuksesta, vuorovaikutuksesta, voimasta jne. En tietenkään ole enää hegeliläinen, mutta tunnen edelleenkin suurta kunnioitusta ja kiintymystä tuohon jättiläismäiseen vanhukseen.
Kunnioittaen
Friedrich Engels
[1] Friedrich Albert Lange. »Die Arbeiterfrage in ihrer Bedeutung für Gegenwart und Zukunft». Toim.
[2] Charles Darwin. »Lajien synty luonnollisen valinnan kautta». Toim.
[3] Marxin esittämästä Ricardon »väestölain» arvostelusta ks. »Pääoma», I osa, kustannusliike Edistys, Moskova 1974, s. 576, alaviite 79. Toim.
[4] Yksityiskohtaisemmin Malthusin jäljittelyistä hänen teoksessaan »Essay on Population» Marx kertoo »Pääoman» ensimmäisessä osassa. (Ks. »Pääoma», I osa, kustannusliike Edistys, Moskova 1974, s. 553, alaviite 75.) Toim.
[5] Sanontaa »Caveant consules ne quid respublica detrimenti capiat» (»Varokoot konsulit, ettei valtio kärsi mitään vahinkoa») käytti muinaisen Rooman senaatti valtiota uhkaavan sisäisen taikka ulkoisen vaaran ollessa näköpiirissä. Tällaisessa tapauksessa annettiin konsuleille diktatoriset valtuudet. Toim.
[6] — noidankehä. Toim.
[7] Kyseessä on saksalaisen porvarillisen taloustieteilijän ja edistyspuolueen johtajiin kuuluvan Schulze-Delitzschin propaganda sellaisten säästöluottokassojen, kulutus- ja tuotanto-osuuskuntien puolesta, jotka pantaisiin pystyyn itse työläisten varoin. Schulze-Delitzschin agitaatio »säästöpossujen» puolesta oli yritys houkutella työläiset pois vallankumouksellisesta taistelusta pääomaa vastaan. Schulze-Delitzsch saarnasi kapitalistien ja työläisten etujen sopusointua väittäessään, että muodostamalla osuuskuntia voidaan parantaa radikaalisesti työväenluokan asemaa kapitalismin puitteissa ja pelastaa perikadolta käsityötä harjoittavat pientuottajat. Toim.
[8] Tässä tarkoitetaan kirjaa: W. R. Grove, »The Correlation of Physical Forces» (»Fyysillisten voimien keskinäissuhteista»). Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin Lontoossa vuonna 1846. Toim.