Kirjoitettu: 10. syyskuuta 1868
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 210–211. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 10. syyskuuta 1868
Hyvät Eccarius ja Lessner!
Aluksi kiitokseni Lessnerille hänen pitkästä ja kiintoisasta kirjeestään.
Teidän ei pitäisi päästää kongressia[1] jatkumaan tätä viikkoa kauempaa. Tähän mennessä — sikäli kuin asia koskee Englantia — ei ole tapahtunut mitään nolaavaa.
Jos belgialaiset ja ranskalaiset asettavat jälleen joukon uusia kysymyksiä päiväjärjestykseen, niin antakaa heidän ymmärtää, ettei sellainen käy, koska
1. saksalaiset ovat varsin heikosti edustettuina, koska heidän edustajakokouksensa[2] tapahtuvat melkein samanaikaisesti Saksassa;
2. Englanti on tuskin ollenkaan edustettuna äänioikeusliikkeen vuoksi;
3. Sveitsin saksalaiset eivät vielä ole ollenkaan edustettuina, koska he ovat vasta liittyneet ja kauimmin olemassaolleet jaostot ovat varojensa suhteen ehtyneet Genèven lakon vuoksi;
4. keskustelua käydään nyt yksipuolisesti ranskan kielellä;
5. että tämän vuoksi on vältettävä tekemästä päätöksiä yleisteoreettisista kysymyksistä, koska se voi aiheuttaa myöhemmin vain vastalauseita ei-belgialaiselta ja -ranskalaiselta taholta.
Sotakysymys kiinnostaa luonnollisesti yleisöä eniten. Pitkät kuvaukset ja puhkuvat korulauseet eivät ole tässä vahingoksi. Päätös, mikä tästä kysymyksestä on tehtävä, näyttää minusta yksinkertaisesti vain sellaiselta, että työväenluokka on vielä riittämättömästi järjestynyt, jotta se voisi panna vaakakuppiin jonkin ratkaisevan punnuksen; mutta että työväenluokka esittää kongressin nimissä vastalauseen ja tuomitsee sodan alullepanijat; että Ranskan ja Saksan välinen sota on kansalaissotaa, se on raunioittavaa kummankin maan kannalta ja raunioittavaa ylipäänsä Euroopan kannalta. Huomautus, että sota voi hyödyttää vain Venäjän hallitusta, voi kai tuskin tulla hyväksytyksi herrojen ranskalaisten ja belgialaisten taholta.
Tervehdys Becker-ystävälle.
K. Marx
Jos vastavuoroisen luoton kysymys tulee esiin, on Eccariuksen yksinkertaisesti selitettävä, että Englannin, Saksan ja Yhdysvaltain työläisille ei ole mitään iloa Proudhonin kaavoista, ja he pitävät luottokysymystä toisarvoisena.
Kongressin päätöslauselmat on välitettävä Lontoon lehdille sähkeitse. Siis ei mitään nolaavaa!
K. M.
[1] Kyseessä on I Internationaalin Brysselin kongressi, joka pidettiin 6.–13. syyskuuta 1868. Toim.
[2] Tässä tarkoitetaan Saksan työväenyhdistysten liiton Nürnbergin kokousta sekä lassallelaisten koollekutsumaa työläiskongressia Berliinissä.
Saksan yleinen työväenkongressi, jonka Schweitzer ja Fritzsche olivat kutsuneet koolle Berliinin syyskuun 26. päiväksi 1868. Berliinin kongressin tuloksena perustettiin joitakin ammattilittoja. Ne muodostettiin lassallelaisten järjestön mallin mukaan, ja ne yhdistettiin yhdeksi liitoksi, jonka johdossa oli Schweitzer. Tämä järjestö oli alistettu kokonaan Saksan yleisen työväenliiton alaisuuteen. Marx arvosteli jyrkästi Schvveitzeria moisen kongressin järjestämisestä, joka johti työläisten ammattiliittojen hajaannukseen Saksassa sekä myös siinä hyväksytyistä säännöistä. Toim.