Kirjoitettu: 30. lokakuuta 1869
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 221–222. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 30. lokakuuta 1869
...Jotta ymmärtäisit täysin Goeggin ja Bonhorstin kirjeet, on Sinun tarpeen tietää, että poroporvarit (tai pikemminkin heidän edustajansa) osittain Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa huutavat kauheasti sen Baselin kongressin päätöksen johdosta, joka tehtiin maanomistuksesta.[1]
Hölmöys ja heikkous (joita viisaampi Schweitzer käyttää hyväkseen), jolla Wilhelm (Liebknecht) ja myötäjuoksijat vastaavat švaabi Mayerin[2] ja hänen Kansanpuolue-kannattajiensa tekopyhiin vuodatuksiin, on pöyristyttävää. Kenellekään näistä aaseista ei ole tähän päivään mennessä pälkähtänytkään päähän kysyä näiltä liberaaleilta teeskentelijöiltä: eikö Saksassa ole olemassa rinnan pienen talonpoikaisomistuksen kanssa suurtilanomistusta, joka muodostaa perustan aikansa eläneelle feodaalitaloudelle, eikö vallankumouksen aikana sitä olekaan heitettävä menemään jo senkin vuoksi, että halutaan tehdä välit selviksi nykyisen valtion talouden kanssa, ja voiko se tapahtua vuoden 1789 vanhentuneeseen tapaan?[3] Ei laisinkaan! Nuo aasit uskovat švaabi Mayeriin, että maakysymyksellä on välitöntä käytännöllistä merkitystä vain Englannille!
Erääksi Baselin kongressin seuraukseksi on katsottava Land and Labour Liguen[4] [»Maan ja työn liitto»] muodostaminen (joskin suoranaisesti Pääneuvoston alkuunpanema), minkä välityksellä työväenpuolue sanoutuu kokonaan irti porvaristosta, lähtökohtanaan maan kansallistaminen. Eccarius on nimitetty aktiiviseksi sihteeriksi (sihteerin luottamustointa hoitavan Boonin rinnalle)» hänelle maksetaan palkkio siitä.
Olen saanut Pääneuvostolta tehtäväksi kirjoittaa Englannin työväenluokalle pari sanaa viime sunnuntaina tapahtuneen irlantilaisten vankien mielenosoituksen vuoksi. Nykyisessä työruuhkassani en ole sellaiseen mitenkään halukas, mutta se on tehtävä. Mielenosoitusta on kuvattu täysin väärin Lontoon lehdissä. Mielenosoitus oli mainio.[5]
Parhaat terveiset Mrs Lizzylle ja sunnuntaivieraille.
Sinun K. M.
[1] Baselin kongressin jälkeen aloittivat Kansanpuolueen edustajat Saksassa sekä Sveitsissä olevien saksalaisten työväenyhdistysten äänenkannattaja »Felleisen» (»Kontti»), jonka päätoimittajana oli Goegg, kamppailun kongressin kommunistisia päätöksiä vastaan, jotka koskivat maan yksityisomistuksen poistamista.
Samanaikaisesti ei myöskään Liebknecht eikä sanomalehti »Volksstaat» harjoittaneet laajaa propagandaa Baselin päätösten puolesta, joissa vaadittiin maan palauttamista yhteiskunnan omistukseen. Tämä johtui välirikon pelosta Etelä-Saksan valtioiden pikkuporvarillisten demokraattien kanssa. »Volksstaat» vakuutteli tuon tuostakin, että kyseisiä päätöksiä voi käytännössä soveltaa vain Englantiin, jossa on vallitsevana suurmaanomistus. Sen sijaan niitä ei voi soveltaa Saksaan ja Ranskaan, joissa vallitsee talonpoikainen pienmaanomistus.
Eisenachilaisten puolueen keskuskomitea otti toisen asenteen. Tavatessaan Marxin lokakuun 3. päivänä 1869 Hannoverissa Bonhorst, Bracke ja Spier pohtivat mahdollisuutta soveltaa käytännössä Saksaan Baselin kongressin päätöksiä sekä sosiaalidemokraattisen puolueen taktiikkaa talonpoikaiston suhteen. Tämän johdosta Bonhorst kirjoitti lokakuun 25. päivänä 1869 Marxille erityisen kirjeen, jossa hän pyysi esittämään asian niin kansantajuisesti, että aineistoa voisi käyttää »ohjeena agitaatioon saksalaisten talonpoikien keskuudessa». Tämän Bonhorstin kirjeen Marx sitten lähettääkin edelleen Engelsille. Toim.
[2] Marx tarkoittaa tässä mm. Greulichin kirjoitusta »Die Heulmaierei gegen den Basler Kongress» (»Mayerien voivottelu Baselin kongressia vastaan»), joka julkaistiin »Volksstaatin» 5. numerossa lokakuun 16. päivänä 1869. Toim.
[3] »Vuoden 1789 vanhentuneeksi tavaksi» Marx nimittää feodaaliherroilta takavarikoidun maan luovuttamista talonpoikien omistukseen (palstoittaminen) 18. vuosisadan lopun porvarillisessa Ranskan vallankumouksessa. Marx ja Engels olivat sitä mieltä, että tämä maakysymyksen ratkaisutapa ei sovellu proletaariselle puolueelle, koska se johtaa pikkuporvarillisen talonpoikaisluokan muodostumiseen ja tuomitsee talonpojat pitkälliseen ja vähittäiseen kurjistumiseen ja häviöön. Toim.
[4] Land and Labour League (»Maan ja työn liitto») muodostettiin Lontoossa Pääneuvoston osanotolla vuoden 1869 lokakuussa. Liiton toimeenpanevaan komiteaan tuli toistakymmentä neuvoston jäsentä. Eccariuksen Marxin ohjeiden mukaisesti laatimaan ohjelmaan, jonka Marx myös sittemmin tarkisti, sisällytettiin rinnan erillisten yleisdemokraattisten vaatimusten kanssa vaatimukset maan kansallistamisesta, työpäivän lyhentämisestä sekä myös chartistisia vaatimuksia yleisestä äänioikeudesta ym. Toim.
[5] Kyseessä on mittava mielenosoitus feeniläisten puolesta. Se tapahtui Lontoossa lokakuun 24. päivänä 1869. Toim.