Kirjoitettu: 19. huhtikuuta 1870
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 235–239. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 19. huhtikuuta 1870
...Bakunin on kuulunut Internationaaliin vasta noin puolitoista vuotta. Hän on uusi tulokas. Rauhan ja vapauden liiton Bernin[1] kongressissa (hän oli tämän, Proletaarisen Internationaalin vastapainoksi perustetun kansainvälisen porvarillisen järjestön toimeenpanevan komitean jäsen) hän näytteli erästä Helppo-Heikin osistaan, joissa hän viihtyy hyvin. Hän ehdotti useita päätöksiä, jotka sinänsä olivat latteita, mutta tähtäsivät siihen, että niiden suurisuisella radikaalisella sävyllä saataisiin aikaan kauhua tyhmissä porvareissa. Tästä syystä hän erosi, enemmistön nurinäänestämänä, huomiotaherättävin kohuin liitosta ja sai voitokkaasti koko Euroopan lehdistön ilmoittamaan tästä suuresta tapahtumasta. Hän ymmärtää mainoksen arvon miltei yhtä hyvin kuin Victor Hugo, joka kuten Heine sanoo — ei ole yksinkertaisesti vain egoisti, vaan hugoisti.[2]
Sitten hän liittyi meidän liittoomme — sen romaaniseen osastoon Genèvessä. Hänen ensimmäinen toimenpiteensä oli salaliitto. Hän muodosti »Sosialistisen demokratian allianssin». Tämän yhdistyksen ohjelma ei ollut muuta kuin joukko päätöksiä, joita Bakunin oli esittänyt Rauhanliiton Bernin kongressissa. Järjestö oli luonteellaan lahko keskuspaikkanaan Genève, ja se järjestäytyi kansainväliseksi liitoksi, jonka oli määrä pitää omia yleisiä kongressejaan, olla riippumaton kansainvälinen yhteisö ja samanaikaisesti yhdysosa meidän Internationaaliamme. Sanalla sanoen meidän liittomme oli määrä muuttua vähitellen tämän tunkeilevan salaisen yhdistyksen välityksellä venäläisen Bakuninin välikappaleeksi. Tekosyynä oli, että tämä uusi yhdistyis olisi muka perustettu erityisesti »teoreettisen propagandan harjoittamisen» tarkoituksessa, mikä on itse asiassa varsin lystikästä, kun ajattelee, että Bakuninilla ja hänen apostoleillaan ei ole aavistustakaan teoriasta. Mutta »teoriana» oli Bakuninin ohjelma. Se koostui tosiasiallisesti kolmesta kohdasta:
1. Sosiaalisen vallankumouksen ensimmäinen vaatimus olkoon — perimisoikeuden poistaminen — vanhaa saint-simonilaista rojua, jonka vastuunalaiseksi aikaansaajaksi puoskari ja asiasta tietämätön Bakunin on esittäytynyt. On päivänselvää: jos meillä olisi mahdollisuus suorittaa eräänä päivänä sosiaalinen vallankumous koko kansan tahdonilmaisulla [par décret plébiscitaire], niin kumottaisiin heti maanomistus ja pääoma ja sen vuoksi ei olisi mitään aihetta käsitellä perintöoikeutta. Toisaalta ellei tällaista mahdollisuutta tarjoudu (ja on tietenkin hullua edellyttää sellaista mahdollisuutta, niin perimisoikeuden poistamisen julistaminen ei olisi mitenkään varteenotettava teko, vaan hullun uhkaus, joka saisi koko talonpoikaisten ja koko pikkuporvariston kerääntymään taantumuksen ympärille. Olettakaamme esim., että jenkeillä ei olisi ollut voimaa poistaa orjuutta väkivalloin. Mikä tyhmyys olisi ollutkaan julistaa orjien perimisen oikeus poistettavaksi! Koko asia on tulosta vanhettuneesta idealismista, joka pitää nykyistä oikeusoppia taloudellisen järjestelmämme perustana sen sijaan, että tunnustettaisiin taloudellisen järjestelmämme olevan pohjana ja lähteenä oikeusopillemme! Mitä Bakuniniin tulee, niin häntä kiinnosti pelkästään oman ohjelmansa sepittäminen. Siinä kaikki. Se oli käytettäväksi sattunut ohjelma.
2. »Eri luokkien tasa-arvo». Olettaa toisaalta luokkien jatkuva olemassaolo ja toisaalta niihin kuuluvien jäsenten tasa-arvo — tämä mielettömyys todistaa Teille heti tämän kaverin häpeämättömän tietämättömyyden ja pinnallisuuden, miehen, joka on katsonut »erikoistehtäväkseen» valistaa meitä »teorian» alalla.
3. Työväenluokan ei pidä puuhailla politiikan parissa. Se saa järjestyä vain ammattiyhdistyksiin. Eräänä kauniina päivänä ne ovat Internationaalin avulla kaikkien olemassaolevien valtioiden tilalla. Näettehän, millaisen pilakuvan hän on tehnyt opistani! Koska olemassaolevien valtioiden muuttaminen yhteenliittymiksi on meidän lopullinen päämäärämme, niin meidän täytyy sallia hallitusten, noiden suurten valtaapitävien luokkien ammattiyhdistysten tehdä, mikä niitä miellyttää; sillä jos meillä on niiden kanssa jotakin tekemistä, se merkitsee, että me tunnustamme ne. Todella! Täsmälleen samoin puhuivat vanhat sosialistit: Älkää olko tekemisissä palkkakysymyksen kanssa, sillä te haluatte poistaa palkkatyön, mutta taisteleminen kapitalistien kanssa palkan suuruudesta merkitsee samaa kuin palkkajärjestelmän tunnustaminen! Tuo aasi ei ole edes käsittänyt, että jokainen luokkaliike sinänsä on ja on ollut pakostakin aina poliittista liikettä.
Tässä on siis profeetta Bakuninin koko teoreettinen varasto, profeetan ilman koraania.
Salaliittoaan hän ajoi salaisesti eteenpäin. Hänellä oli joitakin myötäjuoksijoita Espanjassa ja Italiassa, joitakin narrattavia Pariisissa ja Genèvessä. Vanha hyvä Becker oli tarpeeksi hölmö antaakseen Bakuninin sysätä itsensä etualalle eräänlaisena pääosan esittäjänä. Hän katuu nyt virhettään.
Vasta sitten kun Bakunin katsoi suunnitelmansa tapahtuneeksi tosiasiaksi [fait accompli] Pääneuvostolle annettiin tieto asiasta ja anottiin siltä »Allianssin» sääntöjen hyväksymistä. Mutta hän erehtyi. Huolellisesti laatimassaan asiakirjassa Pääneuvosto selitti, että »Allianssi» on epäjärjestyksen välikappale, ja torjui kaikenlaisen yhteyden siihen. (Lähetän Teille asiakirjan[3]).
Pari kuukautta myöhemmin lähetti »Allianssin» johtokomitea Pääneuvostolle kirjeen, jonka sisältö oli seuraava: Suuret miehet olisivat valmiit laskemaan hajalle järjestönsä ja sulautumaan Internationaaliin, mutta meidän olisi toiselta puolen vastattava »kyllä tai ei» siihen, hyväksymmekö heidän periaatteensa. Muussa tapauksessa jouduttaisiin heidän taholtaan avoimeen hajaannukseen, ja me olisimme vastuussa sellaisesta onnettomasta käänteestä!
Vastasimme, ettei Pääneuvosto ole paavi, että annamme kunkin jaoston päättää omista teoreettisista katsomuksista liikkeen suhteen, edellyttäen, että ne eivät sisällä mitään suoranaisesti meidän sääntöjemme kanssa ristiriidassa olevaa. Annoimme varovasti ymmärtää pitävämme heidän »teoriaansa» hämäyksenä. Pidimme kiinni siitä, että »luokkien tasa-arvoisuuden» he vaihtaisivat »luokkien poistamiseen», mikä tapahtuikin. Pyysimme heitä antamaan meille jäsentensä lukumäärän, mitä he eivät tehneet. (Tämän toisenkin asiakirjan tulette saamaan.[4])
Silen »Allianssi» laskettiin nimellisesti hajalle. Tosiasiallisesti se oli edelleenkin olemassa valtiona valtiossa. Sen haaraosastoilla ei ollut minkäänlaista yhteyttä Pääneuvostoon ja ne salaliittoilivat tätä vastaan. »Allianssi» toimi Bakuninin diktatuurin alaisena. Hän valmensi kaikkea siihen, että voisi antaa suuren iskunsa Baselin kongressissa. Toiselta puolen hän pakotti Genèven komitean[5] tuomaan esille kysymyksen perimisoikeudesta. Otimme haasteen vastaan. Toisaalta hän juonitteli kaikkialla herättääkseen meitä kohtaan epäluottamusta, jotta Pääneuvoston kotipaikka siirrettäisiin Lontoosta Genèveen. Kongressissa tämä puoskari esiintyi »Napolin ja Lyonin valtuutettuna» (viimeksi mainitulla paikkakunnalla on hänen apostolinaan Albert Richard, muuten hyvin aktiivinen ja mukava nuori mies). Mistä kaveri saa rahan kaikkiin salaisiin juonitteluihinsa, matkoihin, asiamiesten lähettämiseen jne., on vielä toistaiseksi salaisuus. Köyhänä kuin kirkonrotta ei hän ole koskaan elämässään ansainnut omalla työllään penniäkään.
Kongressissa hän sai lähtöpassit. Kongressin jälkeen hän alkoi hyökkäillä meitä vastaan julkisesti yksityisessä äänenkannattajassaan »Le Progrès» (Le Locle), jota julkaisee hänen myötäjuoksijansa, sveitsiläinen koulunopettaja James Guillaume, ja lehdessä »Égalite» (Genève). Annoimme asioiden jonkin aikaa mennä menojaan ja lähetimme sitten kiertokirjeen Genèven federaationeuvostolle.[6] (Jäljennös tästä asiakirjasta on Varlinilla.) Mutta jo ennen, kuin kiertokirjeemme saapui perille, oli Genèven federaationeuvosto, joka ei ole koskaan suhtautunut hyvin Bakuniniin ja »Allianssiin», pannut välinsä poikki hänen kanssaan. Robin ja Co. suljettiin pois »Égaliten» toimituksesta. Romaanisen Sveitsin jaoston federaationeuvosto antoi julkilausuman »Allianssin» juonitteluista ja sen moskoviitti-diktaattorista.
Sillä välin oli Bakunin muuttanut Genèvestä Tessiniin. Hänen aineellinen asemansa muuttui. Herzen kuoli äkisti. Bakuninista, joka oli hyökännyt häntä vastaan kiivaasti (todennäköisesti siksi, että häneltä oli sulkeutunut Herzenin rahasäkki), tuli yhtäkkiä Herzenin palava puolestapuhuja ranskankielisessä ym. lehdistössä. Miksi? Koska Herzen (vaikka hän oli miljoonamies) sai Venäjän »panslavistisilta demokraateilta» vuosittain melkoisen summan »Cloche»-lehteään ja »Venäjän-propagandaansa» varten. Vaikka Bakunin olikin »perimisoikeuden» raivokas vihollinen, halusi hän toki periä Herzenin aseman ja rahat. Vainajalle osoittamillaan ylistyshymneillä hän sai »Clochen», rahat ym itselleen siirretyiksi.
Samanaikaisesti on Genèveen asettunut asumaan venäläisien pakolaisten siirtokunta. He ovat Bakuninin vastustajia, koska he tunsivat tämän varsin keskinkertaisen ihmisen pelkän henkilökohtaisen kunnianhimon (huolimatta hänen täydellisyydestään juonittelijana) ja koska hän oli »venäläisissä» kirjoituksissaan propagoinut oppeja, jotka ovat täydellisesti ristiriidassa Internationaalin periaatteiden kanssa.
Viimeistä La Chaux-de-Fondsissa pidettyä Romaanisen Sveitsin kongressia (tämän vuoden huhtikuun 5. päivänä) Bakunin ja hänen kumppaninsa käyttivät hyväkseen saadakseen aikaan avoimen hajaannuksen. Kongressi hajosi kahdeksi kongressiksi: toisella puolen bakuninistien kongressi, joka julisti pidättymistä kaikesta politiikasta ja jossa oli edustettuna noin 600 henkeä; toisella puolen Genèven federaatiokomitean kongressi, jossa oli edustettuna 2000 henkeä. Utin (nuori venäläinen) paljasti julkisesti Bakuninin juonittelut. Hänen (Bakuninin) kannattajansa ovat järjestyneet Romaanisen Sveitsin »federaatiokeskuskomiteaksi» ja perustaneet oman äänenkannattajansa »La Solidarité», jota julkaisee Bakuninin lakeija James Guillaume. Tämän lehden »periaatteena» on »Bakunin». Kumpikin osapuoli on vedonnut Pääneuvostoon.
Täten on tämän kirotun moskoviitin onnistunut saada aikaan omissa riveissämme suuri julkinen skandaali, tehdä omasta nimestään tunnus, saastuttaa työväenliittomme lahkolaisuuden myrkyllä ja lamaannuttaa toimintakykymme salaisten juonittelujen avulla.
Hän toivoo olevansa voimakkaasti edustettuna seuraavassa kongressissamme. Saadakseen Pariisin huomion puoleensa hän on ryhtynyt kirjeenvaihtoon »Marseillaisen» kanssa. Mutta me olemme sopineet Flourensin kanssa, joka tulee tekemään siitä lopun.
Teidät on nyt riittävästi informoitu, jotta voitte vastustaa Bakuninin juonia Pariisin jaostoissamme...
[1] Tässä ja jäljempänä Marx kirjoittaa virheellisesti: »Lausannen». Toim.
[2] Heinrich Heine. »Lutetia». Toim.
[3] Karl Marx. »Die Internationale Arbeiterassoziation und die Allianz der sozialistischen Demokratie» (»Kansainvälinen työväenliitto ja Sosialistisen demokratian allianssi». Toim.
[4] Karl Marx. »Der Generalrat der Internationalen Arbeiterassoziation an das Zentralbüro der sozialistischen Demokratie» (»Kansainvälisen työväenliiton Pääneuvosto Sosialistisen demokratian allianssin keskustoimistolle»). Toim.
[5] Romaanisen Sveitsin federaatiokomitea. Toim.
[6] Karl Marx. »Der Generalrat an den Föderalrat der romanischen Schweiz» (»Pääneuvosto romaanisen Sveitsin federaationeuvostolle»). Toim.