Kirjoitettu: 28. heinäkuuta 1870
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 241–242. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo], 28. heinäkuuta 1870
...Pääneuvosto päätti viime tiistaina ottaa vetoomuksesta[1] 1000 jäljennöstä. Odotan tänään oikovedoksia.
Marseljeesin laulaminen Ranskassa on parodia, kuten koko Toinen keisarikunta. Mutta kyllä koira [Napoleon III] ainakin tuntee, että »Päin Syyriaa»[2] ei nyt vetelisi. Preussissa sen sijaan eivät tuollaiset ilveet ole tarpeen. »Jeesus on turvani!» Wilhelm I:n laulamana, yhdessä oikealla olevan Bismarckin ja vasemmalla olevan Sieberin kanssa, siinä on saksalainen marseljeesi! Kuten oli vuonna 1812 ja sen jälkeen. Saksalainen poroporvari näyttää suorastaan ihastuneelta, kun hän nyt voi päästää ujostelematta valloilleen synnynnäisen matelevaisuutensa. Kuka olisi pitänyt mahdollisena, että 22 vuotta vuoden 1848 jälkeen kansallissota tulisi Saksassa saamaan tuollaisen teoreettisen ilmaisun!
Onneksi kaikki tämä mielenosoitus on lähtöisin porvaristosta. Lukuunottamatta Schweitzerin suoranaisia kannattajia ei työväenluokka ota mitenkään osaa sellaiseen. Onneksi luokkasota kummassakin maassa, Ranskassa ja Saksassa, on kehittynyt niin pitkälle, ettei mikään ulospäin suuntautuva sota voi vakavasti kääntää historian pyörää taaksepäin...
[1] Karl Marx. »Erste Adresse des Generalrats über den Deutsch-Französischen Krieg» (»Pääneuvoston ensimmäinen Saksan ja Ranskan sotaa koskeva julkilausuma»). Toim.
[2] »Päin Syyriaa» (»Partant pour la Syrie») oli ranskalainen laulu, joka oli sepitetty 19. vuosisadan alussa. Toisen keisarikunnan aikana siitä muodostui eräänlainen bonapartistien hymni. Toim.