Kirjoitettu: 13. helmikuuta 1871
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 262–264. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 13. helmikuuta 1871
Kansalaiset!
Pääneuvosto on ottanut suurella ilolla vastaan kirjeenne joulukuun 14. päivältä. Teidän edellinen kirjeenne heinäkuun 30. päivältä on niin ikään tullut perille; se oli luovutettu kansalainen Serraillierille, Espanjan asioiden sihteerille, mukanaan ohje, että hän toimittaa edelleen vastauksemme Teille. Mutta kansalainen Serraillier lähti pian sen jälkeen Ranskaan taistellakseen tasavallan puolesta ja joutui sittemmin suljetuksi Pariisiin. Jollette siis ole saaneet vastausta kirjeeseenne heinäkuun 30. päivältä, joka on edelleenkin hänen käsissään, niin se on seuraus tästä seikasta. Pääneuvosto on nyt, helmikuun 7. päivän istunnossaan siirtänyt tilapäisesti allekirjoittavalle F. E. kirjeenvaihdon Espanjan kanssa ja luovuttanut samoin Teidän viimeisen kirjeenne.
Olemme saaneet säännöllisesti espanjalaisia työväenlehtiä: »La Federacion» Barcelonasta, »La Solidaridad» Madridista (joulukuuhun 1870 asti), »El Obrero» Palmasta (kieltoon asti) ja äskettäin »La Revolucion social» Palmasta (vain n:o 1). Nämä lehdet ovat pitäneet meidät Espanjan työväenliikkeen juoksevista tapahtumista ajan tasalla; olemme panneet suurella tyydytyksellä merkille, että sosiaalisen vallankumouksen aatteista tulee yhä suuremmassa määrin Teidän maanne työväenluokan yhteistä omaisuutta.
Epäilemättä ovat vanhojen poliittisten puolueiden ontot julistelut, kuten Te sanotte, saaneet aivan liiaksi kansan huomiota osakseen ja ovat siten muodostuneet suureksi esteeksi meidän propagandamme kannalta. Niin on ollut kaikkialla proletaarisen liikkeen ensi vuosina. Ranskassa, Englannissa ja Saksassa sosialistien on ollut ja on yhä tänäänkin välttämätöntä taistella vanhojen poliittisten puolueiden vaikutusta ja toimintaa vastaan, olkoot ne sitten aristokraattisia tai porvarillisia, monarkistisia tai jopa tasavaltalaisia. Kokemus on osoittanut kaikkialla: paras keino vapauttaa työläiset tästä vanhojen puolueiden herruudesta on perustaa kussakin maassa proletaarinen puolue jolla on oma politiikkansa, joka eroaa selvästi muista puolueista, koska sen täytyy ilmaista työväenluokan vapauttamisen ehdot! Tämän politiikan yksityiskohdat voivat kunkin maan erityisolojen mukaan vaihdella; mutta koska perustavaa laatua olevat työn suhteet pääomaan ovat kaikkialla yhtäläiset ja koska kaikkialla pitää paikkansa se seikka, että omistavilla luokilla on poliittinen herruus riistettyihin luokkiin, tulevat proletaarisen politiikan periaatteet ja tavoite olemaan samoja, ainakin kaikissa länsimaissa. Omistavat luokat, maa-aristokraatit ja porvaristo eivät pidä työtätekevää kansaa orjuudessa vain rikkauksiensa mahdilla, pelkästään pääoman suorittamalla työn riistolla, vaan myös valtiovallan välityksellä, armeijan, virkavallan ja tuomioistuinten välityksellä. Merkitsisi luopumista eräästä mahtavimmista toimintavälineistämme — varsinkin järjestöjen ja propagandan suhteen — jos me kieltäytyisimme taistelemasta vihollisiamme vastaan politiikan alalla. Yleinen äänioikeus antaa käsiimme erinomaisen toimintakeinon. Saksassa työläiset ovat lujasti järjestyneitä poliittiseksi puolueeksi ja heidän on onnistunut lähettää kuusi edustajaa niin kutsuttuun kansalliseen edustukseen; ja se oppositio, jonka ystävämme Bebel ja Liebknecht ovat kyenneet siellä järjestämään valloitussotaa vastaan, on tehnyt kansainvälisen propagandamme eduksi voimakkaamman vaikutuksen, kuin vuosikausia kestänyt propaganda lehdistön ja kokousten välityksellä. Juuri nyt on myös Ranskassa valittu työväenedustajia, jotka tulevat julistamaan kansalliskokouksessa kaikkien kuullen periaatteitamme. Seuraavissa vaaleissa tapahtuu sama Englannissa.
Olemme ilolla ottaneet vastaan tiedon, että Te aiotte lähettää meille Teidän maassanne toimivien haarajärjestöjemme jäsenmaksuja; otamme ne vastaan kiitoksella. Olkaa hyvä ja lähettäkää ne jollekin lontoolaiselle pankkiirille šekkinä, joka on rahastonhoitajamme John Westonin nostettavissa taikka kirjatussa kirjeessä allekirjoittaneen osoitteella, joko 256, High Holborn, London (neuvostomme kotipaikka) tai yksityisasuntoon: 122, Regent's Park Road.
Odotamme suuresti kiinnostuneina federaatiostanne tilastotietoja, jotka olette luvanneet lähettää meille.
Mitä Internationaalin kongressiin tulee, niin ei ole mitään järkeä ajatella sitä niin kauan, kuin nykyistä sotaa kestää. Mutta kun rauha tulee pian palautetuksi, kuten näyttää, niin silloin neuvosto tulee vitkastelematta ponnistelemaan käsittelemään tätä tärkeää kysymystä ja ottamaan harkittavakseen Teidän ystävällisen ehdotuksenne kutsua kongressi koolle Barcelonaan.
Meillä ei ole vielä yhtään jaostoa Portugalissa; Teille kenties olisi helpompaa solmia suhteita tuon maan työläisiin. Jos niin on, niin olkaa hyvä ja kirjoittakaa meille vielä kerran tästä. Arvelemme niin ikään, että ainakin aluksi olisi parempi, jos Te voisitte solmia suhteet Buenos Airesin kirjanpainajiin, ja ilmoittaisitte meille myöhemmin saavutetuista tuloksista. Sillä välin osoittaisitte meille miellyttävän ja asialle hyödyllisen palveluksen, jos lähetätte tiedoksi yhden numeron lehteä »Anales de la Sociedad tipografica de Buenos Aires».[1]
Muuten ottaa kansainvälinen liike kaikista esteistä huolimatta uusia edistysaskeleita. Englannissa ovat aivan äsken ammattiyhdistysten keskusneuvostot (Trades' Councils) Birminghamissa ja Manchesterissa liittyneet välittömästi Liittoomme ja niiden mukana maan kahden tärkeimmän teollisuuskaupungin työläiset. Saksassa olemme tällä hetkellä hallitusten toimeenpanemien samanlaisten vainojen kohteena kuin vuosi sitten Louis Bonaparten Ranskassa toimeenpanemien. Saksalaiset ystävämme, joista yli viisikymmentä on vankilassa, kärsivät kirjaimellisesti Internationaalin asian puolesta; he ovat joutuneet pidätetyiksi ja vainotuiksi, koska he ovat kaikin voimin asettuneet vastustamaan valloituspolitiikkaa ja vaatineet, että Saksan kansa veljeentyisi Ranskan kansan kanssa. Itävallassa ovat samoin monet ystävistämme joutuneet telkien taa, mutta siitä huolimatta liike menee eteenpäin. Ranskassa olivat jaostomme kaikkialla maahankarkaukseen kohdistuneen vastarinnan voima ja sielu; ne ovat ottaneet etelän suurissa kaupungeissa haltuunsa paikallisen vallan; ja kun Lyon, Marseille, Bordeaux ja Toulouse ovat kehittäneet ennennäkemättömän tarmon, niin se on tapahtunut Internationaalin jäsenten ponnistelujen ansiosta. Belgiassa meidän järjestömme on voimakas, ja belgialaiset jaostomme ovat pitäneet vastikään kuudennen kansallisen kongressinsa. Sveitsissä näyttävät ne erimielisyydet, joita jokin aika sitten oli ilmennyt jaostoissamme, olevan asettumaan päin. Amerikasta on meille ilmoitettu uusien ranskalaisten, saksalaisten ja tšekkiläisten (böömiläisten) jaostojen liittymisestä, ja sen lisäksi pidämme yllä edelleen veljellisiä suhteita Amerikan työläisten suureen järjestöön, Työläisliittoon (Labour League).[2]
Toivoen, että saamme pian Teiltä lisäilmoituksia lähetämme Teille veljelliset terveisemme.
Kansainvälisen työväenliiton pääneuvoston puolesta
F. E.
[1] Engels tarkoittaa argentiinalaista työväenlehteä »Anales de la Sociedad Tipografica Bonaerense» (»Buenos Airesin kirjaltajien yhdistyksen aikakirjat»), joka ilmestyi vuosina 1871–1872. Toim.
[2] Kyseessä on Kansallinen työväenliitto, joka muodostettiin Baltimoressa USA:ssa vuoden 1866 pidetyssä edustajakokouksessa. Liitto, joka näytteli suurta osaa kehitettäessä USA:ssa taistelua työväenjärjestöjen itsenäisen politiikan, mustien ja valkoisten työläisten keskisen solidaarisuuden 8-tuntisen työpäivän ja työläisnaisten oikeuksien puolesta, otti pian yhteyden Kansainväliseen työväenliittoon. Liitto jatkoi toimintaansa vuoteen 1872. Toim.