Karl Marx

Marx Wilhelm Liebknechtille

1871


Kirjoitettu: 6. huhtikuuta 1871
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 265. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Leipzigiin

[Lontoo], 6. huhtikuuta 1871

Hyvä Liebknecht!

Tieto Sinun ja Bebelin samoin kuin braunschweigilaisten vapauttamisesta, otettiin vastaan Keskusneuvostossa[1] oikein riemumielin.[2]

Näyttää siltä, että pariisilaiset ovat alakynnessä. Se on heidän syynsä, mutta syy, joka itse asiassa aiheutuu heidän liian suuresta rehellisyydestään. Keskuskomitea ja sittemmin Kommuuni antoivat häijynilkeälle epäsikiölle Thiersille aikaa keskittää vihollisvoimia: 1. koska ne eivät typeryyksissään halunneet panna alulle kansalaissotaa, ikään kuin Thiers ei olisi sitä jo pannut alulle yrittämällä väkivalloin riisua Pariisi aseista, ikään kuin kansalliskokous, joka oli kutsuttu koolle ainoastaan päättämään sodasta tai rauhasta Preussin kanssa, ei olisi heti julistanut sotaa tasavallalle? 2. Välttyäkseen joutumasta vallananastajan valoon ne menettivät kalliita hetkiä — olisi pitänyt rynnätä kohti Versaillesia heti taantumuksellisten tappion (Place Vendôme) jälkeen Pariisissa[3] — valitsemalla Kommuunin, jonka järjestäytyminen jne. maksoi taas kerran aikaa.

Siitä kaikesta roskasta, joka tulee silmiesi eteen lukiessasi Pariisin sisäisistä tapahtumista, ei Sinun pidä uskoa sanaakaan. Se on kaikki petosta ja valhetta. Koskaan aikaisemmin ei porvarillinen lehtikirjoittelun halpamaisuus ole esiintynyt loistavammin.

On hyvin oireellista, että yhtenäisen Saksan keisari,[4] yhtenäinen valtakunta ja yhtenäinen parlamentti Berliinissä eivät näytä lainkaan olevan olemassa ulkomaailmalle. Jokainen tuulenpuuska Pariisissa kiinnostaa yhä enemmän...

 


Viitteet:

[1] — Pääneuvostossa. Toim.

[2] Bebel, Liebknecht ja Hepner, jotka pidätettiin 17. joulukuuta 1870 syytettyinä valtiopetoksesta, vapautettiin oikeudenkäyntiä edeltäneestä tutkintavankeudesta 28. maaliskuuta 1871. Oikeudenkäynti heitä vastaan oli vuoden 1872 maaliskuussa. Toim.

[3] Kyseessä on monarkististen piirien yritys järjestää Pariisiin maaliskuun 22. päiväksi 1871 rauhanomaiseksi mielenosoitukseksi naamioitu vastavallankumouksellinen kaappaus, jonka tavoitteena oli palauttaa proletaarisen vallankumouksen maaliskuun 18. päivänä kumoama porvarillinen komento. Vastavallankumoukselliset salaliittolaiset avasivat Vendômen aukiolla tulen kohti kansalliskaartilaisia, mutta nämä ajoivat heidät pakosalle heti ensimmäisen yhteislaukauksen jälkeen. Toim.

[4] — Vilhelm I. Toim.