Friedrich Engels

Engels Carlo Cafierolle

1871


Kirjoitettu: 1.–3. heinäkuuta 1871
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 271–275. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Barlettaan

Lontoo, 1. [–3.] heinäkuuta 1871

Hyvä ystävä!

Toivon Teidän saaneen kappaleen Pääneuvoston julkilausumaa[1] kansalaissodasta Ranskassa. Lähetin sen Firenzeen osoitteella, jonka olitte jättänyt minulle. Toisen kappaleen lähetän parin päivän kuluessa Barlettaan, paremman turvallisuuden vuoksi samoin kirjeen muodossa.

Iloitsin suuresti saatuani kirjeenne Barlettasta, johon olisin vastannut ennemmin, mutta julkilausuma tuotti meille paljon työtä, sillä lehdistö kävi raivokkaasti sen kimppuun ja meidän piti vastata eri lehdissä. — Minulla on nyt puuhana kääntää se saksaksi Leipzigissä ilmestyvää lehteämme varten (»Volksstaat»). Hollantilainen käännös julkaistaan Haagissa ilmestyvässä lehdessä »Toekomst» [Tulevaisuus]. Jos Te voisitte huolehtia italialaisen käännöksen julkaisemisesta, tukisi sellainen Teitä aineellisesti varsin paljon propagandassanne, koska Italian työläiset tutustuisivat nopeasti sen kautta Pääneuvoston mielipiteisiin ja liittomme periaatteisiin ja toimintatapaan.

Mielessäni on kypsynyt ajatus lähettää kaksi julkilausuman kappaletta Castellazzolle Firenzeen ja pyytää häntä lähettämään toisen niistä Teille kirjeessä. — Tilaisuutta hyväksikäyttäen aloitan hänen kanssaan säännöllisen kirjeenvaihdon. Teidän on annettava minulle anteeksi, etten ole kirjoittanut hänelle aikaisemmin, mutta Italian lisäksi minun on oltava kirjeenvaihdossa myös Espanjan ja Belgian kanssa. Ja sitten Napoliin ja Caporussoon. Viimeksimainittu on osallistunut erääseen kongressiimme,[2] mutta ei ole kuitenkaan koskaan ylläpitänyt säännöllistä kirjeenvaihtoa Neuvostomme kanssa, ja antaakseni tähän selityksen, minun on kajottava muutamiin historiallisiin yksityiskohtiin. — Caporusso ja hänen ystävänsä olivat venäläisen Bakuninin lahkon kannattajia. Bakuninilla oli oma teoriansa, sekoitus kommunismia ja proudhonismia. Pyrkimys yhdistää nämä kaksi teoriaa osoittaa, ettei hän ymmärrä yhtään mitään kansantaloustieteestä. Proudhonilta hän on muiden korulauseiden mukana omaksunut ne, jotka koskevat anarkiaa »yhteiskunnan lopullisena tilana», ja hän vastustaa kuitenkin kaikkea työväenluokan poliittista toimintaa siksi, että se merkitsee muka poliittisen tilanteen tunnustamista, myös siksi, että kaikki poliittinen toiminta on hänen mielestään »autoritaarista». Hän ei selitä, millä tavoin tulisi hänen toivomustensa mukaan hävittää pääoman nykyinen poliittinen sorto ja tyrannia, miten hän haluaa toteuttaa mieliajatuksensa perimisoikeuden poistamisesta ilman »autoritaarisia toimenpiteitä». — Kun Lyonissa syyskuussa 1870 puhkesi kapina, niin hän julisti raatihuoneella valtion poistetuksi ryhtymättä kuitenkaan mihinkään toimenpiteisiin porvarillista kansalliskaartia vastaan, joka lähti kaikessa rauhassa raatihuoneelle, ajoi Bakuninin sieltä pois ja palautti valtion vähemmässä kuin tunnissa. Oli miten oli, Bakunin on teorioinensa muodostanut lahkon, johon kuuluu vähäinen osa ranskalaisia ja sveitsiläisiä työläisiä, monet meikäläisistä Espanjassa ja muutamat Italiassa, heidän joukossaan Caporusso ystävineen: hän on siis nimensä veroinen — hänen päänään[3] on venäläinen.

Liittomme on perustettu eri maissa olevien työväenyhdistysten yhteydenpito- ja yhteistoimintakeskukseksi, jolla on yksi päämäärä, nimittäin työväenluokan suojeleminen, edistäminen ja täydellinen vapauttaminen (Liiton 1. pykälä).[4] Bakuninin ja hänen ystäviensä erikoisteoriat vastaavat tätä pykälää, siksi kukaan ei vastustanut heidän jäseneksi hyväksymistään ja sitä, että he saavat tehdä voitavansa propagoidakseen kaikin soveliain keinoin aatteitaan. Meillä on nyt liitossamme joka lajin väkeä: kommunisteja, proudhonisteja, unionisteja, trade-unionisteja, osuustoimintamiehiä, bakunisteja jne., ja jopa Pääneuvostoon kuuluvien miesten katsomukset ovat varsin eriäviä.

Jos Liitosta tulisi lahko, se olisi mennyttä. — Meidän voimamme on ensimmäisen pykälän laajassa tulkinnassa, se merkitsee nimenomaan, että kaikki ihmiset, jotka hyväksytään, pyrkivät työväenluokan täydelliseen vapauttamiseen. Valitettavasti bakunistit olivat kaikille lahkoille ominaisen ahdashenkisyyden vuoksi tyytymättömiä siihen. Pääneuvosto koostui heidän mielestään taantumuksellisista ja Liiton ohjelma oli liian epämääräinen. Ateismin ja materialismin (jonka Bakunin on oppinut vasta saksalaisilta) olisi pitänyt tulla pakollisiksi; perimisoikeuden ja valtion poistamisen olisi pitänyt kuulua meidän ohjelmaamme. — Marx ja minä olemme sentään melkein yhtä vanhoja ja varmoja ateisteja kuin Bakunin, ja sitä ovat myös miltei kaikki jäsenemmekin; että perimisoikeus on mielettömyys, sen me tiedämme yhtä hyvin kuin hänkin, vaikkakaan erotukseksi hänestä emme katsoneet tärkeäksi ja hyödylliseksi esittää sen poistamista vapautumisena kaikesta pahasta; »valtion poistaminen» taas on saksalaisen filosofian vanha korulause, jota käytimme paljon, ollessamme vielä yksioikoisia nuorukaisia. Jos kuitenkin kaiken tämän otettaisiin ohjelmaamme se merkitsisi samaa kuin työnnettäisiin lukemattomia jäseniämme luotamme ja hajotettaisiin Euroopan proletariaatti sen yhteenliittämisen sijasta. — Kun ponnistelut tyrkyttää Internationaalille bakunistista ohjelmaa menivät myttyyn, tehtiin yritys johdattaa Liitto kiertoteitse samaan. Bakunin muodosti Genèvessä »Sosialistisen demokratian allianssin», jonka tuli olla meidän omastamme erillinen kansainvälinen liitto. — Jaostojemme »radikaalisimpien älyjen» oli määrä muodostaa kaikkialla tämän »allianssin» jaostoja, ja näiden jaostojen oli toimittava Genèvessä (Bakunin) sijaitsevan erikoisen Pääneuvoston alaisina ja omattava erikoisia kansallisia neuvostoja meidän neuvostojemme vastapainoksi; yleisiin kongresseihimme allianssi osallistuisi aamupäivisin ja iltapäivisin pitäisi erillisen kongressinsa. — Tämä nerokas suunnitelma esitettiin Pääneuvostolle marraskuussa 1868. Pääneuvosto torjui kuitenkin joulukuun 22. päivänä 1868 moiset säännökset meidän liittomme sääntöihin soveltumattomina ja selitti, että allianssin jaostot voitaisiin hyväksyä liittoon vain kukin erikseen ja että allianssin olisi joko hajaannuttava taikka lakattava kuulumasta Internationaaliin.[5] Maaliskuun 9. päivänä 1869 Pääneuvosto ilmoitti allianssille, että »ei ole mitään esteitä allianssin jaostojen muuttamiselle Kansainvälisen työväenliiton jaostoiksi. Mikäli allianssin hajallelaskeminen ja sen jaostojen liittyminen Internationaaliin päätetään lopullisesti, on meidän ohjesääntöjemme mukaan välttämätöntä antaa Pääneuvostolle tieto jokaisen uuden jaoston kotipaikasta ja jäsenluvusta». Näitä ehtoja ei milloinkaan täytetty täsmällisesti, mutta allianssi sellaisenaan hylättiin kaikkialla, paitsi Ranskassa ja Sveitsissä, missä se sai lopulta aikaan hajaannuksen, kun noin 1000 bakunistia — vähemmän kuin kymmenes osa väestämme — vetäytyivät pois ranskalaisesta ja Sveitsin federaatiosta,[6] ja heidät on nyt kutsuttu[7] Neuvoston kuultavaksi, saadakseen tunnustuksen erillisenä federaationa, mitä Neuvosto ei todennäköisesti tule estämään. Tästä näette, että bakunistien toiminnan päätuloksena on ollut hajaannus meidän riveissämme. — Kukaan ei ole asettanut mitään heidän erikoisen opinkappaleensa tielle, mutta he eivät tyytyneet siihen, he halusivat komentaa ja pakottaa kaikki jäsenemme omaksumaan oppinsa. — Sellaista vastaan olemme asettuneet, kuten velvollisuutemme on, mutta jos he suostuvat jäämään levollisesti muiden jäsentemme rinnalle, ei meillä ole oikeutta eikä halua syrjäyttää heitä. Koko kysymys on siinä, pitääkö sellaisia aineksia asettaa etualalle, ja jos saisimme omalle puolellemme ne italialaiset jaostot, joihin ei ole syöpynyt tämä erityinen fanatismi, olisi yhteistoiminta varmasti joustavampaa. Sen tilanteen perusteella, johon joudutte Napolissa, voitte tehdä tästä itse arvionne. Jules Favren meitä vastaan suuntaamassa kiertokirjeessä esitetty Internationaalin ohjelma on todellisuudessa bakunistinen ohjelma ja nimenomaan yllä mainitsemani. Vastauksemme Favrelle löydätte kesäkuun 13. päivän Lontoon »Timesistä».[8]

Mazzini yritti 1864 muuntaa liittomme tarkoitusperiinsä soveliaaksi, mutta epäonnistui tässä. Hänen tärkeimpänä työkalunaan oli eräs garibaldilainen, majuri Wolff (hänen todellinen nimensä on ruhtinas von Thurn und Taxis), jonka Tibaldi on nyt paljastanut Ranskan poliisin urkkijaksi. Huomattuaan, ettei Internationaali voinutkaan olla hänen työkalunaan M[azzini] rupesi varsin kiivaasti hyökkäilemään tätä vastaan ja käyttämään jokaista tilaisuutta sättiäkseen sitä. Mutta Tehän sanotte, ajat muuttuvat eikä »jumala ja kansa» ole enää Italian työväenluokan tunnus.

Me tiedämme hyvin, että roomalaisten ajoista alkaen meidän päiviimme asti on maataloustuotannon perustaksi Italiassa jäänyt vuokraviljelijäin tai »métayers»-järjestelmä.[9] Yleensä tämä järjestelmä antaa epäilemättä vuokraviljelijälle, toisin kuin proletaarille, suuremman poliittisen riippumattomuuden kuin mikä täällä Englannissa on vuokraviljelijälle mahdollista. — Jos taas uskoa Sismondia ja uudempia tätä kysymystä käsitelleitä kirjoittajia, niin maanomistajien harjoittama vuokraviljelijöiden riisto on Italiassa yhtä kovaa kuin kaikkialla muuallakin, ja raskaimman taakan kantavat alimmat talonpoikaiskerrokset. Lombardiassa, missä tilat ovat laajoja, olivat vuokraviljelijät aika varakkaita kun kävin siellä,[10] mutta rinnan heidän kanssaan oli tietty maalaisproletaarien luokka, jota vuokraviljelijät käyttivät hyväkseen ja joka suoritti todellisen työn eikä hyötynyt mitenkään tästä järjestelmästä. Italian muilla seuduilla, missä on vähemmän vuokraviljelijöitä, heitä ei kahdaviljelysjärjestelmä suojaa, mikäli matkan päästä voin asiaa arvioida, samalta kurjuudelta, samalta tietämättömyydeltä ja rappeutumiselta, jotka ovat pienten vuokraajien kohtalona Ranskassa, Saksassa, Belgiassa ja Irlannissa. — Politiikkamme maaseudun väestöä kohtaan on yleispiirtein ollut seuraava: missä on laajoja tiloja, siellä on vuokraviljelijä maatyöläiseen nähden kapitalisti, siellä meidän on puolustettava työläisen etuja; missä tilat ovat pieniä, siellä vaikka vuokraviljelijä onkin pikkukapitalisti tai omistaja (kuten Ranskassa ja eräin osin Saksaa), kuitenkin todellisuudessa hänet nyljetään tavallisesti yhtä kurjaksi kuin proletaari, ja tässäkin tapauksessa meidän on työskenneltävä hänen puolestaan. — Epäilemätöntä on, että Italiassa täytyy olla samoin. Silti Pääneuvosto olisi Teille hyvin kiitollinen, jos tiedottaisitte sille tästä ja samoin siitä Italian tuoreimmasta lainsäädännöstä, joka koskee omistussuhteita maaseudulla ja muita sosiaalisia kysymyksiä.

Monien keskeytysten jälkeen päätän tämän kirjeen 3. päivänä heinäkuuta. Pyydän Teitä vain olemaan ystävällinen ja vastaamaan minulle heti. Cast[ellazzo]lle kirjoitan tänään.

Kunnioittaen
F. Engels

 


Viitteet:

[1] Karl Marx. »Kansalaissota Ranskassa». Toim.

[2] — Baselin kongressi. Toim.

[3] Sanaleikki: italiankielen »capo» = pää, päällikkö, mestari; »russo» = venäläinen. Toim.

[4] »Statuten der Internationalen Arbeiterassociation» (»Kansainvälisen työväenliiton yleiset säännöt»). Toim.

[5] Karl Marx, »Die Internationale Arbeiterassociation und die Allianz der sozialistischen Demokratie» (Kansainvälinen työväenliitto ja Sosialistisen demokratian allianssi). Toim.

[6] Todennäköisesti pitää olla: ranskankielisen Sveitsin federaatiosta. Toim.

[7] Todennäköisesti pitää olla: ja he haluavat nyt päästä Neuvoston kuultavaksi. Toim.

[8] Marx–Engels. »Erklärung des Generalrats anlässlich des Rundschreibens von Jules Favre» (»Pääneuvoston lausunto Jules Favren kiertokirjeen johdosta»). Toim.

[9] — métayer — kahdaviljelijä. Toim.

[10] Engels matkusteli Lombardiassa vuoden 1841 lopulla ja 1842 alussa. Toim.