Kirjoitettu: Kirjoitusajankohta
Julkaistu: Kirjasessa Résolutions du congrès général tenu à la Haye du 2 au 7 septembre 1872», Lontoo 1872 ja »La Emancipation»-lehden 72. n:ossa 2. marraskuuta 1872 ja »The International Herald» -lehden 37. n:ossa 14. joulukuuta 1872.
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Marx–Engels. Valitut teokset (6 osaa). 3. osa, s. 559. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Seitsemännen pykälän jälkeen on sääntöihin sijoitettava seuraava pykälä, jossa tehdään yhteenveto Lontoon konferenssin (syyskuu 1871)[2] IX päätöslauselman sisällöstä.
Pykälä 7a. Taistellessaan omistavien luokkien yhdistynyttä valtaa vastaan työväenluokka voi toimia luokkana ainoastaan järjestäydyttyään erityiseksi poliittiseksi puolueeksi, joka asettuu kaikkia omistavien luokkien perustamia vanhoja puolueita vastaan.
Työväenluokan järjestäytyminen poliittiseksi puolueeksi on välttämätöntä sosiaalisen vallankumouksen voiton turvaamiseksi ja sen lopullisen päämäärän — luokkien hävittämisen — saavuttamiseksi.
Taloudellisen taistelun ansiosta jo aikaansaadun työväenluokan voimien yhdistymisen on niin ikään oltava vipusimena sen taistelussa riistäjiensä poliittista valtaa vastaan.
Koska maa- ja pääomamagnaatit käyttävät aina poliittisia etuoikeuksiaan taloudellisten monopoliensa puolustamiseen ja ikuistamiseen sekä työn orjuuttamiseen, poliittisen vallan valtaamisesta on tullut proletariaatin suuri velvollisuus.
Hyväksytty 29 äänellä 5 vastaan 8 pidättyessä...
[1] Kansainvälisen työväenliiton Haagin kongressi pidettiin 2.–7. syyskuuta 1872. Siihen otti osaa 65 edustajaa viidestätoista kansallisesta järjestöstä. Marx ja Engels johtivat henkilökohtaisesti kongressin työtä. Kongressi tuomitsi paheksuttavana anarkistien hajotustoiminnan ja erotti näiden johtajat Internationaalista. Haagin kongressin päätökset laskivat pohjan työväenluokan itsenäisten poliittisten puolueiden perustamiselle tulevaisuudessa. Toim.
[2] I Internationaalin Lontoon konferenssi pidettiin 17.–23. syyskuuta 1871. Pariisin kommuunin tappion jälkeen Internationaalin jäseniin kohdistettujen ankarien vainojen vuoksi tämä konferenssi oli kokoonpanoltaan verrattain suppea: siihen osallistui 22 päätösvaltaista ja 10 neuvotelevan äänioikeuden omaavaa edustajaa. Maita jotka eivät voineet lähettää konferenssiin edustajiaan, edustivat Pääneuvoston kirjeenvaihtaja-sihteerit. Niinpä Marx edusti konferenssissa Saksaa ja Engels Italiaa.
Lontoon konferenssi muodostui merkittäväksi vaiheeksi Marxin ja Engelsin kamppailussa proletaarisen puolueen luomiseksi. Konferenssi hyväksyi päätöslauselman Työväenluokan poliittisesta toiminnasta, jonka perusosa sisällytettiin Haagin kongressin päätöksellä Kansainvälisen työväenliiton yleisiin sääntöihin. Konferenssin päätöslauselmissa oli muotoiltu proletaarisen puolueen tärkeimmät taktiset ja järjestölliset periaatteet, ja ne niin ikään antoivat iskun lahkolaisuudelle ja reformismille. Toim.