Kirjoitettu: 5. marraskuuta 1880
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 342–343. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Lontoo,] 5. marraskuuta 1880
...suurin piirtein sujuvat asiat mainiosti (tarkoitan kokonaiskehitystä Euroopassa), samoin mannermaisessa todellisessa vallankumouspuolueessa.
Olet todennäköisesti huomannut, että nimenomaan »Égalité»[1] (ensi kädessä sen ansiosta, että Guesde on siirtynyt puolellemme, sekä vävypoikani Lafarguen työn ansiosta) on esiintynyt ensi kertaa »ranskalaisena» työväenlehtenä sanan tosimielessä. Myös Malonin on täytynyt »Revue socialistessa»[2] — vaikkakin hänen eklektiselle luonteelleen ominaisella epäjohdonmukaisuudella — ottaa tunnustuksekseen nykyaikainen tieteellinen sosialismi, so. saksalainen sosialismi (me olimme vihollisia, koska hän oli alunperin mukana perustamassa Allianssia[3]). Olen laatinut häntä varten »kyselykaavakkeen»,[4] joka painettiin ensin »Revue socialistessa» ja jota levitettiin sitten suurin määrin eripainoksena kautta koko Ranskan. Pian sen jälkeen tuli Guesde Lontooseen laatiakseen täällä meidän kanssamme (minun, Engelsin ja Lafarguen) työläisille tarkoitetun vaaliohjelman[5] edessäolevia yleisiä vaaleja silmälläpitäen. Lukuunottamatta vähäistä pötyä, jota Guesde piti tarpeellisina meidän vastalauseistamme huolimatta tarjoilla Ranskan työläisille, kuten laissa säädetty vähimmäispalkka ym. (Sanoin hänelle: Jos Ranskan proletariaatti on vielä niin lapsekas tarvitakseen tuollaisia syöttejä, niin on ajan haaskausta laatia minkäänlaista ohjelmaa) määrittelee tämä varsin lyhyt asiakirja johdantosanassaan muutamalla sanalla kommunistien tavoitteen, sen taloudellinen osa koostuu pelkästään niistä vaatimuksista, jotka ovat todella kasvaneet esiin työväenliikkeestä itsestään. Se oli raju yritys riuhtaista Ranskan työläiset omista korulausepilvistä alas todellisuuden lujalle pohjalle, ja siksi se herättikin pahennusta kaikkien hourupäisten ranskalaisten keskuudessa, jotka viihtyvät parhaiten »sumussa». Anarkistien mitä kiivaimman opposition jälkeen ohjelma hyväksyttiin ensiksi Région centralessa, so. Pariisissa ja naapuristossa sekä myöhemmin monilla muilla työläispaikkakunnilla. Eitä samalla muodostui vastamielisiä työläisryhmiä, jotka kuitenkin (lukuunottamatta anarkisteja, joita eivät ole todelliset työläiset, vaan omasta luokastaan sortuneet ainekset kerallaan jokin nenästä vedetyt työläiset rivisotamiehinä) hyväksyivät ohjelman useimmat »käytännölliset» vaatimukset; että muun suhteen esitettiin varsin erilaatuisia näkökohtia, osoittaa minun silmissäni, että tämä on ensimmäistä todellista työväenliikettä Ranskassa. Tähän asti on siellä ollut lahkokuntia, ne tietenkin saivat sotahuutonsa lahkolaisisältään, kun taas proletariaatti seurasi suurin joukoin radikaalista ja näennäisradikaalista porvaristoa ja tappeli ratkaisun päivänä heidän puolestaan, joutuakseen seuraavana päivänä niiden jolppien teilaamaksi, karkottamiksi ym., jotka he olivat panneet ruoriin.
Muutama päivä sitten Lyonissa ilmestynyt lehti »Émancipation» on oleva saksalaisen sosialismin pohjalla syntyneen »työväenpuolueen» äänenkannattaja...[6]
Venäjällä — jossa »Pääoma» on luetumpi ja tunnustetumpi kuin missään muualla — on menestyksemme vieläkin suurempi. Meillä on toisaalla arvostelijat (useimmat nuoria yliopisto-opettajia, osaksi minun kanssani henkilökohtaisesti ystävystyneitä, ja myös joitakin lehtimiehiä), toisaalla terroristinen keskuskomitea,[7] jonka äskettäin Pietarissa salaisesti painettu ja julkaistu ohjelma on herättänyt suurta raivoa Sveitsissä olevien venäläisten anarkistien keskuudessa, jotka julkaisevat Genèvessä lehteä »Die schwarze Verteilung»[8] (näin sananmukaisesti venäjästä saksannettuna). He ovat useimmiltaan (eivät kaikki) väkeä, joka on lähtenyt Venäjältä vapaaehtoisesti, ja muodostavat vastakohtana henkensä uhalla toimiville terroristeille ns. propagandan puolueen. (Voidakseen tehdä propagandaa Venäjällä — he muuttavat Genèveen! Mikä quid pro quo![9] Nämä herrat ovat kaikkea poliittis-vallankumouksellista toimintaa vastaan. Venäjän on loikattava salto mortalen[10] avulla anarkistis-kommunistis-ateistiseen tuhatvuotiseen valtakuntaan. Toistaiseksi he valmistelevat tätä loikkausta ikävystyttävällä kaavaoppineisuudella, jonka ns. periaatteet seuraavat Bakunin-vainajan jälkiä.
Riittänee tältä kertaa. Annapa pian kuulua itsestäsi. — Parhaat terveiset vaimoltani.
Kokonaan Sinun
Karl Marx
[1] »L'Égalité» (»Tasa-arvo»), Guesden 1877 perustaman ranskalainen sosialistinen viikkolehti, jota vuosina 1880–1883 julkaistiin Ranskan työväenpuolueen äänenkannattajana. 1880-luvun alussa lehteä avustivat Marx ja Engels. Toim.
[2] »La Revue Socialiste» (»Sosialistinen katsaus»), kuukausijulkaisu, jonka perusti ranskalainen pikkuporvarillinen sosialisti, sittemmin possibilisti Malon. Aluksi se oli tasavaltalais-sosialistinen ja sittemmin syndikalistinen ja osuustoiminnallinen lehti. Lehteä julkaistiin vuonna 1880 Lyonissa ja Pariisissa, vuosina 1885–1914 Pariisissa. 1880-luvun alussa lehteä avustivat Marx ja Engels. Toim.
[3] Allianssista ks. Marxin kirje Ludwig Kugelmannille 3. maaliskuuta 1869. Toim.
[4] Tarkoitetaan »Kyselykaavaketta työläisille», jonka Marx laati huhtikuun alussa 1880 aikakauslehti »Revue Socialisten» kustantajan Malonin pyynnöstä. Ranskan sosialistisen ja työväenliikkeen kasvun vaikutuksesta oli Malonin pakko julistautua tieteellisen sosialismin kannattajaksi. »Kyselykaavake» julkaistiin ilman allekirjoitusta 20. huhtikuuta 1880 »Revue Socialistessa» sekä myös eripainoksena, jonka kappaleita levitettiin kaikkialle Ranskaan. Toim.
[5] Kyseessä on Ranskan työväenpuolueen ohjelma, jonka Jules Guesde ja Paul Lafargue laativat yhdessä Marxin ja Engelsin kanssa toukokuussa 1880. Ohjelma julkaistiin otsikolla »Programme electoral des travailleurs socialistes» (»Sosialististen työtätekevien vaaliohjelma») lehdessä »Égalité», 2. sarjan 24. n:ossa 30. kesäkuuta 1880. Toim.
[6] »L'Émancipation. Organe Quotidien du Parti Ouvrier». (»Vapautus. Työväenpuolueen äänenkannattaja»), ranskalainen sosialistinen päivälehti, joka ilmestyi Lyonissa vuoden 1880 lokakuun 31. ja marraskuun 24. päivän välisenä aikana Malonin toimittamana. Toim.
[7] Tarkoitetaan narodnikkien salaisen järjestön Narodnaja voljan (Kansan tahto) toimeenpanevaa komiteaa. Toim.
[8] Kyseessä on »Tšornyi peredel (»Musta uusjako»), venäläinen aikakauslehti, Tšornyi peredel -nimisen vallankumouksellisen narodnikkilaisjärjestön äänenkannattaja, jota ilmestyi vuoden 1880 alusta vuoden 1881 loppuun kaikkiaan viisi numeroa. Toim.
[9] — nurinkurisuus. Toim.
[10] — salto mortale — kuolonhyppy; tässä merkitsee ovelaa temppua. Toim.