Kirjoitettu: 22. helmikuuta 1881
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 347–348. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 22. helmikuuta 1881
...Tulevan Zürichin kongressin »kysymys», jonka ilmoititte minulle, näyttää minusta väärin asetetulta.[1] Jonakin tiettynä, annettuna tulevaisuuden hetkenä syntynyt välitön tehtävä riippuu luonnollisesti täysin niistä historiallisista olosuhteista joissa on kulloinkin toimittava. Mutta esitetty kysymys riippuu ilmassa, on itse asiassa mielikuvitusongelma, johon ainoana vastauksena täytyy olla itse kysymyksen kritiikin. Emme voi ratkaista mitään yhtälöä, joka ei sisällä osissaan ratkaisunsa elementtejä. Sitä paitsi äkkiä kansan voiton avulla syntyneen hallituksen vaikeudet eivät suinkaan ole mitään erityisen »sosialistista». Päinvastoin. Voitokkaat porvarispoliitikot tuntevat» olonsa mukavaksi heti »voittonsa» jälkeen, kun taas sosialisti voi ainakin tarttua asioihin arastelematta. Yhdestä asiasta voitte olla varma: sosialistinen hallitus ei pääse minkään maan peränpitäjäksi, ellei asiaintila salli sen ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin porvariston painamiseksi niin matalalle, että saavutetaan ensimmäinen desideratum[2] — aika vastaista toimintaa varten.
Mainitsette ehkä minulle Pariisin Kommuunista; mutta puhumattakaan siitä että tämä oli vain yhden kaupungin kapina poikkeuksellisissa olosuhteissa, Kommuunin enemmistö ei ollut lainkaan sosialistinen eikä voinutkaan olla. Vähäisellä määrällä common sense'ä[3] se olisi kuitenkin kyennyt saavuttamaan koko kansan joukoille hyödyllisen kompromissin Versailles'n kanssa — ainoan, mitä tuolloin olisi voinut saavuttaa. Ranskan pankin valloittaminen yksin olisi lopettanut lyhyeen Versailles'n rehentelyt etc. etc.
Ranskan porvariston yleiset vaatimukset ennen vuotta 1789 oli, mutatis mutandis,[4] esitetty suunnilleen samoin kuin proletariaatin ensimmäiset välittömät vaatimukset nykyään, jotka ovat melko yhdenmuotoisia kaikissa kapitalistisen tuotannon maissa. Mutta oliko kenelläkään ranskalaisella vähäisintäkään aavistusta etukäteen, a priori, siitä kuinka Ranskan porvariston vaatimukset toteutettaisiin? Tulevan vallankumouksen toimintaohjelman doktrinaarinen ja vääjäämättä fantastinen ennakointi johtaa vain pois nykyisestä taistelusta. Unelma maailman pikaisesta tuhosta hehkutti alkukristittyjä heidän taistelussaan Rooman maailmanvaltaa vastaan ja antoi heille voitonvarmuutta. Tieteellinen käsitys hallitsevan yhteiskuntajärjestelmän vääjäämättömästä ja jatkuvasti silmiemme edessä tapahtuvasta hajoamisesta sekä joukkojen jatkuvasti yltyvä viha menneitä hävitteleviä hallituksia vastaan ja jättiläisaskelin edistyvä tuotantovälineiden positiivinen kehitys — tämä riittää takaamaan, että todella proletaarisen vallankumouksen puhkeamishetkellä tulevat olemaan myös sen välittömän, ensimmäisen modus operandin[5] edellytykset (mutta eivät varmastikaan idylliset).
Olen vakuuttunut, että ei vielä ole koittanut kriittinen hetki uuden kansainvälisen työväenliiton perustamista varten; pidän sen vuoksi kaikkia työläiskongresseja tai sosialistikongresseja, sikäli kuin ne eivät liity tämän tai tuon maan välittömiin olosuhteisiin, paitsi hyödyttöminä myös vahingollisina. Ne tulevat aina raukeamaan loputtomasti jauhettaviin yleisiin banaalisuuksiin.
Ystävällisesti Teidän
Karl Marx
[1] 6. tammikuuta 1881 lähettämässään kirjeessä Nieuwenhuis ilmoitti Marxille hollantilaisten sosiaalidemokraattien aikovan ottaa tulevan kansainvälisen sosialistikongressin käsiteltäväksi kysymyksen siitä, mitkä olisivat sosialistien ensisijaiset lainsäädännölliset tehtävät politiikan ja talouden alalla mikäli he pääsisivät valtaan ja joilla voitaisiin turvata sosialismin voitto. Koska Zürichin kantonineuvosto ei antanut lupaa kongressin järjestämiseen, se pidettiin Churissa. Toim.
[2] — vaatimus, ehto. Toim.
[3] — tervettä järkeä. Toim.
[4] — muutettavat muuttaen. Toim.
[5] — toimintatavan. Toim.