Friedrich Engels

Engels Karl Kautskylle

1882


Kirjoitettu: 12. syyskuuta 1882
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 358. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine


 

Wieniin

Lontoo, 12. syyskuuta 1882

...Kysytte minulta, mitä englantilaiset työläiset ajattelevat siirtomaapolitiikasta. Sitä samaa, mitä he ajattelevat politiikasta yleensä: sitä samaa, mitä porvaritkin ajattelevat siitä. Täällä ei ole työväenpuoluetta, on vain konservatiivinen ja liberaalis-radikaalinen, ja yhdessä niiden kanssa työläiset käyttävät kaikessa rauhassa hyväkseen Englannin siirtomaamonopolia ja sen monopoliasemaa maailmanmarkkinoilla. Mielestäni varsinaiset siirtomaat, nimittäin eurooppalaisen väestön asuttamat maat, Kanada, Kapmaa ja Australia itsenäistyvät kaikki; mutta pelkästään alistetut, alkuasukkaiden asuttamat maat, kuten Intia, Algeria sekä Hollannin, Portugalin ja Espanjan alusmaat proletariaatti joutuu ottamaan toistaiseksi haltuunsa ja saattamaan ne mahdollisimman pian itsenäisyyteen. On vaikea sanoa, miten nimenomaan tuo prosessi kehkeytyy. Intiassa saattaa jopa hyvinkin uskottavasti puhjeta vallankumous, ja koska vapautuva proletariaatti ei voi käydä siirtomaasotia, niin siihen on tyydyttävä, eikä sitä paitsi kaikkinaista hävitystä voida tietenkään välttää. Tuollaiset seikat liittyvät kuitenkin erottamattomasti kaikkiin vallankumouksiin. Samoin saattaa käydä vielä muuallakin, esimerkiksi Algeriassa ja Egyptissä, mikä meistä olisi eittämättä parasta. Meille riittää työtä kotonakin. Kun kerran Eurooppa ja Pohjois-Amerikka tulevat uudelleenjärjestetyiksi, ovat ne niin valtavana voimanlähteenä ja sellaisena esikuvana, että puolisivistyneet maat lähtevät itse seuraamaan meitä; siitä ovat takeena jo yksin taloudelliset tarpeet. Mitä yhteiskunnallisia ja poliittisia vaiheita nuo maat joutuvat tuolloin läpäisemään, ennen kuin pääsevät myös sosialistiseen järjestykseen, siitä voisimme mielestäni esittää vain jokseenkin tyhjänpäiväisiä olettamuksia. Kiistatonta on kuitenkin, että voitokas proletariaatti ei voi työntyä millään tavoin onnellistamaan mitään vierasta kansaa horjuttamatta siten omaa voittoaan. Tämä ei tietenkään tee millään muotoa mahdottomaksi erilaisia puolustussotia...