Kirjoitettu: 20. syyskuuta 1884
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 384–385. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 20. syyskuuta 1884
Hyvä Kautsky!
Palautan käsikirjoitukset kirjattuna lähetyksenä.
Artikkelisi Rodbertuksesta oli taloustieteen kannalta oikein vahva; mutta minä taas huomautan apodiktisista väitteistä alueilla joilla liikut epävarmasti ja siksi paljastat Schrammille heikkoja kohtia, joihin hän oli kyllin nokkela tarrautumaan.
Tämä koskee erityisesti »abstraktiota», jota olet yleensäkin kohdellut liian kaltoin. Ero on tässä tapauksessa seuraava:
Marx tiivistää olioissa sekä suhteissa olevan yhteisen sisällön yleisimpään ajatukselliseen ilmaukseensa, hänen abstraktionsa siis vain heijastaa ajatuksellisessa muodossa olioissa olevaa sisältöä.
Rodbertus sitävastoin rakentaa sellaisen enemmän tai vähemmän epätäydellisen ajatuksellisen ilmauksen ja mittaa oliot tällä käsitteellä, johon niiden pitää rinnastua. Hän etsii olioiden ja yhteiskunnallisten suhteiden todellista, ikuista sisältöä, vaikka niiden sisältö on olemukseltaan muuttuvainen. Sellainen on hänen tosi pääomansa. Tämä ei ole nykyistä pääomaa, joka on vain käsitteen epätäydellinen toteutuma. Sensijaan että johtaisi pääomakäsitteen nykyisestä, toki ainoasta todella olemassaolevasta pääomasta, pyrkii hän pääsemään nykyisestä pääomasta tosi pääomaan käyttäen avukseen eristettyä ihmistä; hän kysyy, mikä tämän ihmisen tuotannossa voisi piirtyä esiin pääomana. Ilmeisestikin yksinkertainen tuotantoväline. Täten tosi pääoma pannaan ilman muuta samaan läjään tuotantovälineen kanssa, joka olosuhteiden mukaan joko on tai ei ole pääomaa. Täten kaikki pääoman huonot ominaisuudet, nimittäin kaikki todelliset ominaisuudet, on karsittu pois. Nyt Rodbertus voi vaatia että todellisen pääoman tulee suuntautua tämän käsitteen mukaisesti, nimittäin toimia vain yksinkertaisena yhteiskunnallisena tuotantovälineenä, karistaa itsestään kaikki se mikä tekee siitä pääomaa ja silti pysyä pääomana, jopa vasta täten tulla todeksi pääomaksi.
Samaten menettelet sinä arvon suhteen. Nykyinen arvo on tavaratuotannon arvoa, mutta tavaratuotannon lakkauttamisen myötä myös arvo muka »muuttuu», ts. arvo sinänsä pysyy, vain muoto vaihtuu. Mutta itse asiassa taloudellinen arvo on tavaratuotantoon kuuluva kategoria ja häviää sen myötä (ks. »Dühring», s. 252–262) aivan kuten sitä ei ennen tavarantuotantoa ollut olemassa. Työn suhde tuotteeseen ei ilmaise ennen tavaratuotantoa eikä enää sen jälkeen itseään arvon muodossa.
Onneksi ei Schramm ole filosofiassa hänkään kovin pätevä ja paljastaa heikkoja kohtia, jotka olet hyvin tavoittanut ja esittänyt.
Edelleen:
1. Schramm tuntee aineelliset intressit, jotka eivät — suoraan tai epäsuorasti — juonna juuriaan tuotantotavasta. Vrt. tähän Marxin »Kansantaloustieteen arvostelua», esipuhe, jossa asia on lyhyesti ja tyhjentävästi esitetty 20 rivillä.
2. Rodbertuksen olemassaolevan yhteiskunnan kritiikki on suoritettu kauan ennen häntä yhtä hyvin ja paremminkin englantilaisten ja ranskalaisten utopistien toimesta; samoin on menetellyt jälkiricardolainen, Ricardon arvoteorialle rakentuva sosialistinen taloustieteilijäkoulukunta, jonka muutamia edustajia Marx siteeraa »Kurjuudessa», s. 49, 50.[1]
3. Marxin Robinson on Daniel Defoen aito, alkuperäinen Robinson; myös sivuseikat on poimittu tästä kertomuksesta — haaksirikosta pelastetut tavarat etc. Hänellä oli myöhemmin myös oma Perjantainsa (Friday) ja hän oli haaksirikkoutunut kauppias, joka, mikäli en erehdy, harjoitti aikanaan myös orjakauppaa. Aito »porvari» siis.
4. Marxilaisesta historiallisesta koulukunnasta puhuminen olisi kylläkin aikamoista rientämistä asioiden edelle. Minä lyhentäisin vastauksesi tätä osaa ja viittaisin ennen kaikkea itse Marxiin: ylläolevaan kohtaan »Kansantaloustieteen arvostelusta», sitten itse »Pääomaan», varsinkin alkuperäistä kasautumista käsittelevään kohtaan, mistä Schramm voi päästä selvyyteen myös munan ja kanan suhteen.
On ylipäätänsä tosi onni, että kaikki porvarilliset ainekset ryhmittyvät nyt Rodbertuksen ympärille. Parempaa emme voisi toivoa.
»Kurjuuden» käsikirjoituskappaleenne olette varmaankin saanut, samoin Ede minun kirjeeni viime sunnuntailta, jossa oli mukana vaalirahastoavustus...
[1] Karl Marx, »Filosofian kurjuus» [kustannusliike Edistys, Moskova 1971], s. 74–75. Toim.