Kirjoitettu: 7. toukokuuta 1886
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 401. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[Katkelma]
[Lontoo,] 7. toukokuuta 1886
Onnittelen teitä sunnuntaisesta voitosta, joka todellakin osoittaa Pariisin työläisten irtisanoutuneen radikalismista.[1] Kylläpä nuo radikaalit ovat tyhmiä! Mutta se on kohtalokasta typeryyttä joka valtaa jokaisen porvarillisen puolueen heti kun se pääsee lähemmäksi hallitukseen osallistumista ja menettää sen vuoksi oppositiopuolueen luonteensa. Hallitukseen pääsyä odotetaan kärsimättömästi vaikka tiedetään, ettei hetki ole vielä koittanut; salassa leikitään hallitusta, jopa tunnetaan olevan itse vastuussa virkaatekevän hallituksen tyhmyyksistä ja virheistä. Toisaalta radikaalit törmäävät työväenpuolueeseen, joka voimistuu päivä päivältä juuri näiden hallituksen puoliksi epäämättömien tyhmyyksien johdosta. Työväenpuolue ei enää tyydy kauniisiin sanoihin ja lupauksiin, se vaatii tekoja joita ei voida suorittaa; heidät halutaan pitää kurissa ja on pakko esiintyä heitä vastaan; ja kun ministerinsalkkuja ei ole vielä saatu sekä joukot luisuvat yhä enemmän pois käsistä, on pakko luonnehtia monarkistit salaliittolaisiksi, esittää heidät todellisena vaarana, huutaa: Yhtykäämme tasavallan pelastuksen nimissä; sanalla sanoen — tulla opportunistiksi. Jokainen puolue joka haluaa hallitukseen ennen kuin olosuhteet sallivat sen toteuttaa oman ohjelmansa, on hukassa; mutta kärsimätön halu päästä vallan kahvaan on porvarillisten puolueiden parissa niin suuri, että he kaikki murskautuvat tätä karia vastaan ennen kuin heidän hetkensä on tullut. Meidän kannaltamme tämä vain lyhentää kehityksen kestoa.
Toisaalta liikkeemme on saavuttanut Pariisissa sellaisen tason, etteivät pienet virheetkään enää ole sille vaaraksi. Epäilemättä tulevan kehityksen tahti riippuu paljolti eri ryhmien johtajien ohjauksesta; mutta kunhan joukot ovat kerran päässeet liikkeelle, ovat he kuin terve elimistö joka kykenee eristämään taudin idut ja jopa vähäisen erän myrkkyä.
[1] Kyse on ranskalaisten sosialistien menestyksestä 2. toukokuuta suoritetuissa uusintavaaleissa. Toim.