Kirjoitettu: 18. kesäkuuta 1892
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 450–451. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 18. kesäkuuta 1892
...Olisiko Venäjä vuonna 1890 voinut olla olemassa ja säilyttää asemansa maailmassa puhtaana maanviljelysmaana joka vie viljaa ja vastavuoroisesti tuo vieraita teollisuustuotteita? Luulen, että voimme varmuudella sanoa: ei. Sata miljoonainen kansakunta, joka esittää tärkeätä osaa maailmanhistoriassa, ei voisi nykyisten taloudellisten ja teollisten edellytysten vallitessa jäädä sille kehitystasolle jolla Venäjä oli Krimin sotaan asti. Höyry- ja työkoneiden käyttöönoton yrityksen tuottaa tekstiili- ja metallituotteita ainakin oman maan tarpeisiin nykyaikaisilla tuotantovälineillä täytyi ennemmin tai myöhemmin seurata, joka tapauksessa kuitenkin johonkin aikaan vuosien 1856 ja 1880 välillä. Jollei sitä olisi tapahtunut, olisi englantilaisten koneiden kilpailu kuitenkin tuhonnut patriarkaalisen kotiteollisuutenne, ja lopputuloksena olisi ollut — Intia, joka on taloudellisesti maailman suuren työpajan, Englannin alusmaa. Mutta jopa Intia on puolustautunut suojatulleilla englantilaisia puuvillatavaroita vastaan. Myös muut brittiläiset siirtomaat suojaavat, heti saatuaan itsehallinnon, omaa teollisuuttaan emämaan ylivoimaiselta kilpailulta. Englannin etuja edustavat kirjoittajat eivät kykene ymmärtämään, miksi koko maailmassa kieltäydytään seuraamasta heidän vapaakauppaesimerkkiään ja säädetään sensijaan suojatullit. Tietysti he eivät uskalla nähdä, että tämä nyt miltei yleinen tullijärjestelmä on eräs itsepuolustuskeino — enemmän tai vähemmän järkevä ja monissa tapauksissa ehdottoman typerä — juuri tuota samaa englantilaista vapaakauppaa vastaan, jonka Englannin teollisuusmonopoli on vienyt suurimpaan täydellisyyteensä. (Tämä keino on tyhmä esim. Saksassa, josta on tullut suuri teollisuusmaa vapaakaupalla ja jossa suojatulli ulotetaan maataloustuotteisiin ja raaka-aineisiin, mikä nostaa teolisuustuotannon kustannuksia!) En pidä tätä yleistä suojatulleihin palaamista pelkkänä sattumana, vaan reaktiona Englannin sietämätöntä teollisuusmonopolia vastaan; tämän reaktion muoto saattaa, kuten sanoin, olla epäsovelias tai jopa sitäkin huonompi, mutta sellaisen reaktion historiallinen välttämättömyys näyttää minusta selvältä ja ilmeiseltä.
Kaikki hallitukset, olkoot ne kuinka riippumattomia tahansa, ovat viime kädessä maansa tilanteen aiheuttamien taloudellisten välttämättömyyksien toimeenpanijoita. Ne voivat suorittaa tämän tehtävän eri tavoin — hyvin, huonosti tai mukiinmenevästi; ne voivat nopeuttaa tai hidastuttaa taloudellista kehitystä ja sen poliittisia sekä juridisia seurauksia, mutta loppujen lopuksi niiden sentään pitää seurata sitä. Olivatko keinot, joilla teollinen vallankumous on toteutettu Venäjällä, kaikkein sopivimpia, on erikoinen kysymys ja sen pohtiminen veisi liian kauas. Minun tarkoituksiini riittää kun pystyn todistamaan, että tämä teollinen vallankumous oli sellaisenaan vääjäämätön...