Kirjoitettu: 28. syyskuuta 1892
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 453–455. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 28. syyskuuta 1892
Kunnioitettu herra Mehring!
Kautsky lähetti minulle katkelman eräästä kirjeestänne jossa oli minulle osoitettu kysymys. Jos luulette ettei kannata kirjoittaa minulle, koska monta vuotta sitten olen jättänyt vastaamatta kahteen kirjeeseenne, niin minulla ei ole oikeutta loukkaantua. Siihen aikaan olimme kylläkin eri leireissä, sosialistilaki oli voimassa ja tämä pakotti meidät noudattamaan sääntöä: joka ei ole puolellamme, on meitä vastaan. Sen lisäksi, mikäli oikein muistan, sanoitte toisessa kirjeessä itse, ettette odota saavanne vastausta. Mutta se oli kauan sitten, sen jälkeen olemme joutuneet samaan leiriin ja Te olette julkaissut »Neue Zeitissä» erinomaisia töitä, joiden tunnustamisessa en suinkaan ole kitsastellut kirjeissäni esim. Bebelille. Tartun siis mielihyvin tilaisuuteen saada vastata suoraan Teille.
Vaatimus kuitata materialistisen historiannäkemyksen löytö historiallisen koulun preussilaisten romantikkojen tiliin on minulle aivan uusi.
Marwitzin jäämistön ja kirjan olen käynyt lävitse jo muutama vuosi sitten löytämättä siitä muuta kuin oivallisia asioita ratsuväestä ja vuorenvarmasta uskosta viiden piiskaniskun ihmevoimaan aateliston soveltaessa niitä plebeijien selkään. Muutoin tuo kirjallisuus oli minulle vuosina 1841 ja 1842 kerrassaan vierasta — tutustuin siihen vain sangen pinnallisesti — enkä ole sille kerrassaan minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa kyseisessä suhteessa. Marx oli Bonnin ja Berliinin aikoinaan tutustunut mm. Adam Müllerin teoksiin ja herra von Hallerin restauraatioon.[1] Hän puhui vain suhteellisen halveksuvasti tästä ranskalaisten romantikkojen Joseph de Maistren ja kardinaali Bolandin äitelästä, fraasimaisen pöyhkeilevästä matkimisesta. Ja jos Marx olisikin törmännyt sellaisiin kohtiin kuin on Lavergne-Peguilhenilta lainattu,[2] ne eivät olisi siihen aikaan tehneet häneen kerrassaan minkäänlaista vaikutusta, jos hän yleensäkään olisi käsittänyt, mitä miekkoset halusivat sanoa. Marx oli niihin aikoihin hegeliläinen, jolle tuollainen kohta oli ehdottoman kerettiläinen. Hän ei tiennyt taloustieteestä kerrassaan mitään eikä olisi kerta kaikkiaan voinut ajatellakaan mitään kuullessaan sellaisen sanan kuin 'talousmuodot'. Kyseinen kohta olisi siis siinäkin tapauksessa että Marx olisi lukenut sen, mennyt toisesta korvasta sisään ja tullut toisesta ulos jättämättä merkittävää jälkeä hänen muistiinsa. Mutta pidän tuskin luultavana, että Marxin 1837–1842 lukemissa historiallis-romanttisissa teoksissa olisi saattanut olla tuonkaltaisia paikkoja.
Lainaus sinänsä on hyvin merkittävä, mutta tahtoisin varmistua sen paikkansapitävyydestä. En tunne kirjaa, mutta sen tekijän tiedän olevan 'historiallisen koulukunnan' kannattajan. Olisi kummallista, jos oikea historiankäsitys esiintyisi in abstracto niillä herroilla, jotka in concreto ovat eniten pahoinpidelleet historiaa niin teoreettisesti kuin käytännöllisestikin. He ovat ehkä feodalismin esimerkistä nähneet, kuinka valtiomuoto siinä kehittyi talousmuodosta, koska yhteys oli siinä selvä ja peittelemätön. Sanon ehkä, sillä mainittua kohtaa lukuunottamatta en ole koskaan havainnut mitään tällaista, niin itsestään selvää kuin onkin, että feodalismin teoreetikot olivat vähemmän abstraktisia kuin porvarilliset liberaalit. Jos nyt yksi heistä tekee yleistävän yhteenvedon käsityksestä, joka koskee toisaalta kulttuurin leviämisen ja valtiomuodon sidonnaisuutta ja toisaalta talousmuotoa feodaalisessa yhteiskunnassa ja tulee johtopäätökseen, että se pätee kaikkiin talous- ja valtiomuotoihin, niin kuinka on sitten selitettävä näiden samaisten romantikkojen totaalinen sokeus, kun tulee kysymys muista talousmuodoista, porvarillisesta talousmuodosta ja sen erilaisia kehitysasteita vastaavista valtio-muodoista: keskiaikaisesta ammattikuntayhteisöstä, absoluuttisesta monarkiasta, perustuslaillisesta monarkiasta ja tasavallasta? Ne ovat todella vaikeasti yhdistettävissä. Ja sama mies, joka näkee talousmuodossa koko yhteiskunta- ja valtio-organisaation perustan, kuuluu koulukuntaan, jolle 1600- ja 1700-luvun absoluuttinen monarkia merkitsi jo syntiinlankeemusta, todellisen valtiodoktriinin pettämistä.
Tosin kyllä lainauksessa sanotaan, että valtiomuoto juontuu yhtä väistämättömästi talousmuodosta 'vastaavasti sovellettaessa' kuin lapsi miehen ja naisen yhtymisestä. Tekijän yleisesti tunnetun kouludoktriinin huomioon ottaen voin selittää tämän vain seuraavasti: todellinen talousmuoto on feodaalinen. Mutta koska se on saanut osakseen ihmisten vihat, sitä on 'vastaavasti sovellettava', jotta se voitaisiin suojata ihmisten hyökkäyksiltä sekä ikuistaa ja että 'valtiomuoto' ym. jatkuvasti vastaisivat tuota talousmuotoa, ts. että valtiomuoto palautuisi 1200- ja 1300-luvun mallin mukaiseksi. Maailmoista paras ja historian teorioista kaunein toteutuisivat silloin samanaikaisesti, ja Lavergne-Peguilhenin yleistävä yhteenveto palautuisi jälleen varsinaiseen sisältöönsä: feodaalinen yhteiskunta tuottaa feodaalisen valtiojärjestyksen.
Mikäli uutta ei ilmene, en voi olettaa muuta kuin että Lavergne-Peguilhen ei ole tietänyt mitä kirjoitti. Eräät eläimet löytävät, aina silloin tällöin helmiä, sanoo sananlasku, ja nämä eläimet ovat laajasti edustettuina preussilaisten romantikkojen keskuudessa. Joka tapauksessa olisi niitä verrattava heidän ranskalaisiin esikuviinsa — kenties tämäkin on lainaa.
Teitä voin vain kiittää siitä, että olette kiinnittäneet huomioni tähän kohtaan, jota en tällä hetkellä kuitenkaan voi valitettavasti ryhtyä tutkimaan.
Sydämellisesti Teidän
F. Engels
[1] Engels viittaa Marxin opiskeluaikaan Bonnin yliopistossa (lokakuu 1835 – lokakuu 1836) sekä Berliinin yliopistossa (lokakuu 1836 – maaliskuu 1841). Toim.
[2] Engels nojautuu arvioon talousmuotojen vaikutuksesta yhteiskunnallisten muotojen kehitykseen, joka oli esitetty saksalaisen historioitsijan. Lavergne-Peguilhenin kirjassa »Grundzüge der Gesellschaftswissenschaft. Erster Theil; enthaltend die Bewegungs- und Productionsgesetze» [»Yhteiskuntatieteen perusteet. Ensimmäinen osa: Liike- ja tuotantolait», Königsberg 1838, S. 225.]
Franz Mehring siteerasi Engelsin valitsemaa kohtaa laatimassaan katsauksessa »Historiallisesta materialismista», joka oli hänen teoksensa »Die Lessing-Legende» (»Lessing-legenda») erillispainoksen liitteenä. Toim.