Josif Stalin

Älkää unohtako Itää

1918


Julkaistu:»Zhizn Natsionalnostei» No. 3, marraskuun 24 pnä 1918, pääkirjoitus
Suomennos: Tuntematon
Lähde: Josif Stalin, »Teokset», osa 4, s. 181–183. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1949
Skannaus, oikoluku: N. N.
HTML: Joonas Laine


 

Euroopassa nousevan vallankumouksellisen liikkeen hetkenä, jolloin vanhat valtaistuimet ja kruunut luhistuvat vapauttaen paikan työväen ja talonpoikain vallankumouksellisille Neuvostoille ja jolloin miehitetyt alueet heittävät imperialistien käskyläiset ulos alueiltaan, suuntautuvat kaikkien katseet luonnollisesti Länteen. Ennen kaikkia siellä, Lännessä, on murruttava imperialismin kahleiden, jotka on taottu Euroopassa ja jotka kuristavat koko maailmaa. Ennen kaikkea siellä, Lännessä, on alettava pulputa kuin lähteestä uuden, sosialistisen elämän. Tällaisena aikana jotenkin aivan kuin »itsestään» katoaa näkökulmasta ja unohtuu kaukainen Itä imperialismin orjuuttamine monisatamiljoonaisine väestöineen.

Mutta Itää ei saa unohtaa hetkeksikään, vaikka senkään vuoksi, että se on maailman imperialismin »ehtymätön» reservi» ja »mitä luotettavin» selusta.

Imperialistit ovat aina pitäneet Itää hyvinvointinsa perustana. Idän maiden rajattomat luonnonrikkaudet (puuvilla, nafta, kulta, hiili, malmi) — eivätkö juuri ne ole olleet kaikkien maiden imperialisteille »riitakapulana». Tämä oikeastaan selittääkin sen, että sotiessaan Euroopassa ja jaaritellessaan Lännestä imperialistit eivät ole koskaan lakanneet ajattelemasta Kiinaa, Intiaa, Persiaa, Egyptiä ja Marokkoa, sillä tosiasiallisesti kysymys on koko ajan ollut Idästä. Tämä pääasiallisesti selittääkin sen innon, millä he pitävät Idän maissa yllä »järjestystä ja laillisuutta»: ilman sitä imperialismin syvä selusta ei olisi turvattu.

Mutta imperialisteille ei ole tarpeen ainoastaan Idän rikkaudet. He tarvitsevat myös sitä »kuuliaista» »ihmisainesta», jota on niin runsaasti Idän siirto- ja puolisiirtomaissa. He tarvitsevat Idän kansojen »alistuvaisia» ja halpoja »työkäsiä». He tarvitsevat sen lisäksi vielä Idän maiden »kuuliaisia» »nuoria miehiä», joiden keskuudesta he värväävät niinsanottuja »värillisiä» sotajoukkoja, joita he siekailematta käyttävät hyväkseen »omia» vallankumouksellisia työläisiään vastaan. Juuri siksi he sanovat Idän maita »ehtymättömäksi» reservikseen.

Kommunismin tehtävänä on herättää Idän sorretut kansat vuosisataisesta horrostilasta, innoittaa näiden maiden työläiset ja talonpojat vallankumouksen vapauttavalla hengellä, nostattaa ne taisteluun imperialismia vastaan ja riistää siten maailman imperialismilta sen »mitä luotettavin» selusta, sen »ehtymätön» reservi.

Ilman sitä on turhaa ajatellakaan sosialismin lopullista voittoa, imperialismin täydellistä voittamista.

Venäjän vallankumous on ensimmäisenä nostanut Idän sorretut kansat taisteluun imperialismia vastaan. Edustajain Neuvostot Persiassa, Intiassa ja Kiinassa ovat suoranaisena merkkinä siitä, että Idän työläisten ja talonpoikain vuosisatainen horrostila on siirtymässä menneisyyteen.

Vallankumous Lännessä antaa epäilemättä uuden sysäyksen vallankumoukselliselle liikkeelle Idässä, valaa siihen rohkeutta ja uskoa voittoon.

Idän vallankumouksellistamisen asiaa auttavat suuresti itse imperialistit uusine aluevaltauksineen, jotka vetävät taisteluun imperialismia vastaan uusia maita ja laajentavat maailman vallankumouksen perustaa.

Kommunistien tehtävänä on puuttua paisuvan vaistonvaraisen liikkeen asiaan Idässä ja kehittää sitä edelleen tietoiseksi taisteluksi imperialismia vastaan.

Muhamettilaisten kommunistien äskettäin kokoontuneen konferenssin[1] päätöslauselmalla, joka koskee propagandan voimistamista Idän maissa, Persiassa, Intiassa ja Kiinassa, on tässä mielessä epäilemättä syvä vallankumouksellinen merkitys.

Toivomme, että meidän muhamettilaiset toverimme panevat täytäntöön tuon mitä tärkeimmän päätöksensä.

Sillä täytyy kerta kaikkiaan omaksua se totuus, että se, joka tahtoo sosialismin voittavan, ei saa unohtaa Itää.

 


Toimituksen viitteet:

[1] Tarkoitetaan muhamettilaisten kommunistien I edustajakokousta, joka pidettiin Moskovassa marraskuussa 1918. Edustajakokous valitsi VKP(b):n muhamettilaisten järjestöjen Keskustoimiston.