Keskusteltuaan perinpohjin ja tutustuttuaan laajaan ainehistoon eräitten Suomen Kommunistisen Puolueen Venäjällä olevien jäsenten muodostaman n.s. »oppositionin» toiminnasta, puoluekokous toteaa sen johtuneen henkilökohtaisista pyyteistä, periaatteellisesta keskeneräisyydestä ja sekavuudesta — kommunismin sanoissa hyväksyminen, teoissa sosialidemokratian ajatustavan mukainen toiminta — sekä lahtariagenttien vaikutteista.
Esiintyessään SKP:n Keskuskomiteaa vastaan ovat n.s. »oppositionin» johtajat toiminnallaan osottaneet tavottelevansa määräävää asemaa ja johtajapaikkoja, vaikka ilmeisesti orat olleet niihin sopimattomia ja kykenemättömiä.
Väittäessään SKP:n Keskuskomiteaa ja sen politiikkaa kautskylaiseksi, ei-kommunistiseksi ja herras-sosialistiseksi, ei n.s. »oppositioni» ole yrittänytkään sitä vakavasti todistella, vielä vähemmän esittää ehdotuksia oikeasta kommunistisesta politiikasta ja puolueen johtamisesta; päinvastoin lausunnoissaan ja kirjoituksissaan on itse esittänyt enemmän tai vähemmän sosialidemokraattisia periaatteita, kommunismin pintapuolista tuntemusta ja mikä tärkeintä — osoittanut toiminnassaan kaikkinaisen puoluekurin halveksumista.
Ajaessaan itsepintaisesti hajoitustyötä lähinnä Suomen proletariaatin vallankumousta valmistelevan puolueen keskuudessa, kiinnittämällä sen ylen kuormitetut voimat sisäisiin ristiriitoihin ja hankauksiin, on n.s. »oppositioni» palvellut Suomen lahtarien asiaa — ja eräistä merkeistä päättäen ollut, ehkä tietämättään, lahtariagenttien vaikutuksen alaisena.
Tämän vuoksi puoluekokous pitää välttämättömänä:
a) että tällaista »oppositionin» nimellä kulkevaa kurittomuutta ja hajoitustyötä vastaan on käytävä säälimätöntä taistelua täydellisen puhdistuksen aikaansaamiseksi suomalaisten kommunistien riveissä;
b) että ryhdytään tarmokkaaseen työhön kommunistisen tietoisuuden kirkastamiseksi ja puoluekurin parantamiseksi suomalaisten kommunistien riveissä, olivatpa he SKP:n tai VKP:n jäseniä.
Tutustuttuaan SKP:n Keskuskomitean tähänastisiin toimenpiteisiin n.s. »oppositionia» vastaan puoluekokous:
hyväksyy KK:n menettelyn sen erottaessa SKP:stä Väinö Pukan, Otto Palhon, Voitto Elorannan, Aku Paasin, Matti Halosen, A. V. Matikaisen ja J. Pankon ja esittäessään heidät erotettavaksi VKP:sta; pitää oikeana ja hyväksyy KK:n menettelyn esittäessään VKP:n asianomaisille elimille erotettavaksi eräitä SKP:seen kuulumattomia, mutta yksinomaan suomalaisten kommunistien keskuudessa toimivia ja Suomeen yhteyden omaavia VKP:n jäseniä VKP:sta ja asettuu yksimielisesti kannattamaan tätä ehdotusta sekä odottaa sen ratkaistavan pian.
Käsiteltyään vielä erikoisesti suomalaisilta päällikkökursseilta punaupseereiksi päässeiden Otto Palhon, Aku Paasin ja A. V. Matikaisen toimintaa, puoluekokous toteaa heidän toiminnassaan kurittomuutta, erikoisesti juuri vallankumouksellisen sotilaan tärkeimmän ominaisuuden — kurin halveksumista, jonka vuoksi puoluekokous lausuu:
että punaupseerit O. Palho, A. Paasi, M. Halonen, A. V. Matikainen ovat arvottomia omaamaan Venäjän mainehikkaan Punaisen Armeijan punaupseerin arvon.
Puoluetta vahingoittavan hajoitustyön likvidoimiseksi ja varsinkin pitäen välttämättömänä estää sen Suomeen tunkeutumista häiritsemään tärkeätä vallankumoustyötä siellä, puoluekokous katsoo erittäin tarpeelliseksi:
että sellaiset henkilöt kuin Väinö Pukka, joka on jo kerran saanut anteeksi kevytmielisen menettelynsä hoitaessaan vallankumoukselliselle työlle tärkeitä tehtäviä, mutta KK:n lievästä ja hänen hyväänsä tarkoittavasta rangaistuksesta huolimatta ei ole parantunut, vaan kaikella tarmolla on asettunut johtamaan suomalaisten kommunistien voimain hajoittamista ja ponnistelee kaikkensa ulottaakseen hajoitustyönsä Suomeen, ja muut KK:n SKP:sta erottamat henkilöt viipymättä estetään aikaansaamasta ja ylläpitämästä pienintäkään yhteyttä Suomeen.
Suomen Kommunistisen Puolueen perustavassa kokouksessa Moskovassa elok. 18 pnä 1918 annettiin kokouksessa valitun Keskuskomitean huoleksi ei ainoastaan kommunistisen valistus- ja järjestäytymistyön tekeminen, suomenkielisen väestön keskuudessa, vaan myöskin Suomen luokkasodan Neuvosto-Venäjälle heittämien suomalaisten pakolaisten töihin ja toimiin järjestäminen, täydelleen ja osittain työkyvyttömien sekä lasten auttaminen ja hoitaminen. Nämä toimenpiteet johtivat vallan laajoihin tehtäviin niin että muodostui ikäänkuin »valtio» valtioon. Keskuskomitean alaisuuteen ja hoidettavaksi muodostui ennenpitkää monihaarainen ja monine tehdasyrityksineen toimiva teollisuuskomitea, huoltotoimista, sairaala, koulujaosta. Kansallisuusasiain komissariaatin Suomen osasto, agitatiotoimisto, kustannustoimisto, informatiotoimisto, tiedusteluosasto ja maakommuuneja sekä lisäksi sotilaallista kasvatus- ja järjestelytyötä varten sotilas järjestö.
Kun taloudellinen toiminta sai näin laajan ja moninaisen toimintamuodon, oli luonnollisena seurauksena, että varsinainen poliittinen kasvatustyö, vallankumouksellinen työ ei voinut saada osakseen kaikkea sitä huomiota, mikä olisi voitu suorittaa, jos voimia ei olisi tarvinnut kytkeä taloudellisten laitosten hoitamiseen. Niissä tarvittavien tehtävien suorittamisessa oli pian huomattavissa voimien puute, voimien heikkous ja eräissä velvollisuuden tunteen puutetta sekä se, että toivottuja tuloksia ei voitukaan saavuttaa, jos ei ensinkään, niin ei ainakaan niin nopeasti kuin alaksi oli otaksuttu ja toivottu. Kaikkinainen toiminta täytyi aloittaa ei ainoastaan keskuudessamme vallinneen poliittisen epäselvyyden ja sekasorron keskellä, vaan myös olojen keskellä, jotka johtuivat itse Venäjän vallankumouksen olotilasta. Venäjän vallankumouksellisen proletariaatin vallankäyttöä ja talouttaan järjestäessään täytyi yhtämittaa, kuten vieläkin, taistella ei ainoastaan sisältä päin, mutta myös ulkoapäin hyökkääviä vihollisia vastaan. Tämän kaiken lisäksi vaikeuttivat meidän, kuten Venäjänkin proletariaatin vallalle vihamieliset saboteeraavat ja kaikenlaiset järjestettyä kiusantekoa harjoittavat ainekset. Yritysten epäonnistumiseen vaikutti vielä huomattavasti erilaisten tarvikkeiden ja raaka-aineiden puute. Nämä kaikki seikat tuntuivat KK:n alaisten laitosten toiminnassa ja vaikuttivat yhteisesti tehtäviin kokemattomien henkilöiden kykenemättömyyden, jopa muutamien epärehellisyyden vuoksi sen, että usealla taholla kohtasi epäonnistuneisuus, joka taas vaikeissa oloissa elävien ja poliittisesti kypsymättömien ihmisten keskuudessa synnytti ristiriitoja, erimielisyyksiä, harhauttavia ja vahingoittavia juttuja.
Kokemus jo kuitenkin seuraa vaan puoluekokoukseen mennessä osoitti, että puoluetyötä ja taloudellista toimintaa ei menestyksellä voida yhdistää, varsinkaan pakolaisten keskuudessa, ja myöskin ulottamalla vallankumouksellinen työ Suomeen päin. Mutta vielä selvemmin osoitti kokemus, että vaikeampi ja suorastaan mahdotonta on taloudellisen toiminnan ja julkisen puoluetoiminnan yhdistäminen salaiseen vallankumoukselliseen työhön. Jokainen noista toimialoista vaatii omat omituiset elimensä. Näiden monenlaisten laajojen ja voimia kysyvien tehtävien kasaaminen yhdelle elimelle oli suureksi vahingoksi ja saattoi johtaa niihin herpaiseviin ristiriitoihin, joita sitten Venäjällä olevien pakolaisten keskuudessa kehittyikin.
Tämän omaperäisen kokemuksen perusteella on KK ryhtynyt järjestämään työjakoa. Niinpä ensimmäisen toiminta-aikajakson aikana on KK:lla ollut päämäärä saada laaja taloudellinen toiminta likvideeratuksi käsistään pois, josta ehdotus on tehty toiselle puoluekokouksella syyskuussa 1919 ja jonka ehdotuksen puoluekokous on hyväksynyt. Samoin julkinen puoluetoimintakin. Niinpä nyt voidaan todeta, että taloudelliset yritykset on hävitetty tai siirretty Neuvosto-Venäjän vastaavien elimien hoidettavaksi ja julkinen puoluetyö ohjattu oikeisiin uomiinsa, Venäjän Kommunistisen Puolueen johdon alaisuuteen.
Edellä viitattujen vaikeuksien sarjaan katsoo valiokunta voivansa liittää vielä Neuvosto-Venäjällä esiintyneen n.s. »oppositionin», joka on, asiakirjoihin nojautuen, vaikeuttanut sangen huomattavassa määrässä KK:n vallankumouksellista toimintaa. »Oppositioni» on harjoittanut hajoitustyötä ei ainoastaan Neuvosto-Venäjällä olevien suomalaisten pakolaisten keskuudessa, vaan myöskin ulottanut hajoitustoimintansa Inkeriin, jopa Suomeenkin saakka, pyrkien valheellisilla ja vääristellyillä syytöksillään kommunistista vallankumoustyötä johtavaa Keskuskomiteaa ja useita työhön tehokkaammin osaaottavia henkilöitä häväisemään ja siten pyrkineet saamaan käsiinsä määräävän johtoaseman Suomen Kommunistisessa Puolueessa ja ennen kaikkea tilaisuuden käytellä niitä varoja, joita KK:lla on vallankumouksellista toimintaa ja valistustyötä varten. Mutta mikä vaarallisinta tässä kaikessa on, on se, että »oppositioniin» kuuluvat rehellisetkin vallankumoukselliset ainekset ovat joutuneet lahtariston provokationin uhreiksi, siten vaikuttaen turmiollisesti ja tuhoisasti vallankumoustyöhön Suomessa.
Mainitut seikat, kokeilujen ja opintiellä kulku, voimien sitominen moninaisiin tehtäviin, ei luonnollisesti ole voinut olla heikontamatta työtä Suomeen päin. Mutta enemmän vaikeuksia Suomeen päin suunnatussa työssä on luonnollisesti tuottanut Suomen lahtarien äärimmilleen kehittämä valkoinen terrori. Sitä paitsi on alusta alkaen lahtarivalta tehnyt voitavansa pysyttääkseen rajan Neuvosto-Venäjää vastaan tiiviisti suljettuna. Siinä pyrkimyksessään on se häikäilemättä turvautunut julkiseen ja salaiseen murhauttamiseen, mitä julmimpiin kidutuskeinoihin ym. Valkoinen terrori on Suomen proletariaatin painanut raskaisiin kahleisiin, kieltänyt kokoontumis-, sana- ja lausuntovapauden. Näissä oloissa ymmärrettävästi on ollut äärettömät vaikeudet voitettavana ennenkuin on voitu päästä toiminnan alkuun. Sen jälkeen kun salaisen vallankumoustyön johto on löytänyt reikänsä, etsinyt uskolliset ja rehelliset toimitsijat vaikeita ja vaarallisia tehtäviä suorittamaan, on toimintaa vaikeuttanut julkisesta kansanvaltaisesta toiminnasta jäänyt perintö, liiallinen avomielisyys ja lörpöttely asioissa, jotka ovat ehdottomasti kielletty salaiseen vallankumoustoimintaan kuulumattomina. Mutta vallankumouksellisessa työssä, taaskin näköjään kokemattomuudesta johtuneena, on ollut havaittavissa KK:n johdon ja Suomessa toimivien henkilöiden välillä yhtenäisyyden puutetta, jopa tottelemattomuutta ja omavaltaisuutta. Tämä ei ole ollut niin voimaperäistä, kuin se päinvastaisessa toiminnassa olisi voinut olla. Kuitenkin mikäli kokouksessa annetuista lausunnoista kävi ilmi, ovat nämä epäkohdat johtuneet KK:n yhtenäisyyteen pyrkivistä yrityksistä huolimatta. Vielä voidaan todeta, että maanalaista vallankumoustyötä ovat hidastuttaneet sanomalehti- ja agitatooristen järjestäjäin puute.
Edellä lausutut syyt ja seikat sekä ottaen huomioon sen, että KK yleensä omasta puolestaan on nopeasti muuttuneiden tilanteiden ja olojen mukaan ryhtynyt tarpeiden vaatimuksia vastaaviin toimenpiteisiin, kuten esim. taloudellisen ja huoltotoiminnan siirtämiseen Neuvosto-Venäjän vastaaville elimille sekä julkisen puoluetoiminnan järjestämiseen oikeisiin uomiinsa, VKP:n johdon alaisuuteen, siten vahvistaakseen voimiaan ja työtehoa ei ainoastaan Suomen, mutta koko maailman proletariaatin vallankumouksen hyväksi, on otettava lähtökohdaksi KK:n toimintaa arvostellessa. Näiden lisäksi on huomioitava kokoukselle esitetty tosiasia, että III:nnen Internationalen toinen kongressi tarkan tutkimuksensa ja harkintansa jälkeen antoi puolueellemme arvokkaan tunnustuksen tosi työstä maailman proletariaatin vallankumouksen hyväksi, sen nimittäin, että pieni puolueemme maailman suurten valtakuntain edustajain joukossa asetettiin toiselle asteelle ja annettiin toiseksi suurin edustajamäärä kokouksessa, nimittäin 7. Yksin tämä asiain arviointi voi peittää ne pintapuoliset, asioita tuntemattomien arvostelut ja työn väheksymisen, joita eräitten arvostelijain taholta on KK:n toimintaa vastaan esitetty. Tämä osottaa, että on kyetty suorittamaan ylen sekasortoisessa, vaikeissa oloissa, kokemusta-omaamattomina ja heikoin voimin vallankumoustyötä proletaarista vallankumousta ajavien ja ymmärtävien henkilöiden tunnustusta ansaitsevalla tavalla.
1) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue taistellessaan vallankumousliikettä vastaan yleensä ja erittäin Suomen köyhälistön kommunistista liikettä vastaan, antautuen tässä taistelussa suoranaisesti tukemaan vallassa olevaa porvaristoa, sen harjoittamaa terroria, ollen siten porvarillisen diktatuurin vahvin tuki, lopullisesti paljastaen luokkaluonteensa, on osoittautunut pikkuporvarillis-demokraattiseksi puolueeksi, jolle sosialismi ja työväen luokkataistelu on vain verho ja apukeino työväenjoukkojen pettämiseksi ja työväenliikkeen harhaanjohtamiseksi.
2) Sosialidemokraattisessa puolueessa ilmenevä ja sitä »puhdistamaan» pyrkivä niin sanottu »keskustalaisuus» on periaatteelliselta pohjalta ja tarkoitusperältä aivan sama, joskin tässä suunnassa suoranainen lahtariterrorin avustaminen on pyritty taitavammin verhoamaan ja joka pikkuporvarillisen ja todellista vallankumouksellista luokkataistelua vierovan luonteensa koettaa kätkeä vallankumousta suosivien ja »jyrkkää luokkataistelua» uhkuviin lauseparsiin, työväenliikkeeseen nähden harjoittaa asiallisesti samaa petosta mitä oikeistososialidemokratiakin.
3) Tätä työväenjoukkojen pettämistä ja harhaanjohtamista vastaan on käytävä jatkuvaa säälimätöntä taistelua, paljastaen oikeistososialidemokraattien petokset ja »keskustalaisuuden» sanajyrkkyys, vapauttaakseen loputkin näiden koplien vaikutusvallan alaisuudessa olevat työväenjoukot harhauskoisuudestaan ja demokratian lumoista, saattaen ne työväenluokan todellisen luokkataistelun tielle.
4) Suomen Sosialistinen Työväenpuolue on ainoa julkisuudessa toimiva työväen joukkopuolue, joka tositeolla pyrkii vallankumoukselliselle luokkataistelun tielle ja jonka ohjelmassa on havaittavissa vallankumouksellisen marxilaisuuden ja väärentämättömän kommunismin ituja.
Taistelullaan porvaristoa ja edellämainittuja sosialidemokraattisia petturikoplia vastaan on tämä puolue saanut osakseen laajojen työväenjoukkojen tunnustuksen ja kannatuksen. Lahtariterrorin alaisena ei sen menettelytapa kuitenkaan ole kaikin ajoin ollut kyllin selvä ja varma.
5) Yhä lisääntyvä, vielä vain julkiseen toimintaan luottavien joukkojen kannatus Suomen Sosialistiselle Työväenpuolueelle ja tämä laajentuminen todella joukkopuolueeksi synnyttää samalla vissejä vaaroja. Puolueeseen liittyy vallankumouksellisten työläisten mukana kautskylaisia ja opportunistisia aineksia, jotka käyttäen hyväkseen vallitsevaa tilannetta, julkisen toiminnan säilyttämisen hinnalla ja sen varjolla johtavat puoluetta yhä enemmän ja enemmän puolinaiseen ja periaatteista tinkivään reformistiseen suuntaan.
6) Suomen Kommunistinen Puolue antaa täyden tunnustuksen ja arvon Suomen Sosialistiselle Työväenpuolueelle vallankumouksellisten työläisten julkisena joukkopuolueena ja toverillisesti varottaen sitä uhkaavalta ja täysin todelliselta vaaralta, mikä voi viedä sen porvarillisen rämettymisen tielle, kehottaa laajoja työväenjoukkoja liittymään Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen, tehokkaasti ottamaan osaa sen järjestöjen toimintaan ja harjoittamaan propagandatyötä, pitäen Suomen Sosialistista Työväenpuoluetta väliasteena proletaarijoukkojen kehityksessä tietoisiksi ja taisteleviksi kommunisteiksi, proletariaatin valmistuessa luokkana ratkaisevaan voittoisaan taisteluun proletariaatin diktatuurista.
1) Tarkoituksella järjestää proletariaatti sellaiseen kansainväliseen vallankumoukselliseen toimintaan, jonka päämäärä on kommunismin toteuttaminen, on Suomen Kommunistisen Puolueen aloitteesta saatu aikaan julkisesti järjestynyt liike, Suomen Sosialistinen Työväenpuolue. Tämän organisatorisesti valkoisesta sosialidemokratiasta eristyneen puolueryhmityksen katsoo puoluekokous puolueemme huomattavaksi saavutukseksi.
2) Mutta toiselta puolen, niin oikeaan kommunistiseen päämäärään kuin puolueen pohjajoukot pyrkivätkin, ilmenee osassa Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen johtavia piirejä taipumusta opportunismiin (oloihin mukautumiseen). Yksi sellainen opportunismin ilmaus on STP:n pyrkimys ostaa julkisen toiminnan mahdollisuudet myönnytyksillä, periaatteen ja menettelytavan epäselvästi esittämisellä, siten himmentäen kommunismiin pyrkiväin työläisten käsityksiä.
3) Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen ohjaamista varten selvän kommunismin tielle olisi ollut välttämätöntä Suomen Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean toimeenpanema jatkuva systemaattinen vaikutus ja arvosteleva ohjaus STP:seen järjestyneissä työväenjoukoissa ja puolueen johdossa. Tätä tehtävää ei KK kuitenkaan ole voinut suorittaa, johtuen se pääasiassa siitä, että KK:ta ei ole pidetty tietoisena STP:ssä tapahtuvista kehitysvaiheista, sen suhteen tekeillä olevista suunnitelmista sekä siinä vallitsevista virtauksista. Täten puolueemme KK ei ole ollut tilaisuudessa harkitsemaan ja päättämään SKP:n nimessä ja puolesta sekä ryhtymään kommunistisen kannan mukaisiin toimenpiteisiin STP:n suhteen.
4) Puoluekokous lausuu päättävästi, että vastaisuudesa tällaisen kommunistisen puolueemme KK:n vaikutuksen heikkeneminen ja lakkaaminen ei saa tulla kysymykseen minkään työväen joukkojärjestön ja kaikkein vähimmän STP:n suhteen! Puolueemme uuden KK:n tulee vastukset ja vaikeudet voittaen SKP:n ja KK:n periaatteiden ja käytännöllisten päätösten mukaisesti vahvistaa puolueemme kommunistinen vaikutusvalta ja johto STP:ssa, jotta STP kehittyy sellaiseksi proletaariseksi julkiseksi puolueeksi, joka valmistaa rekryyttejä SKP:n riveihin sekä valmistaa joukkoja proletariaatin diktatuurin toteuttamiseen.
5) Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenten velvollisuus on liittyä STP:seen sekä työskennellä sen riveissä muodostaakseen siellä SKP:seen liittyviä ryhmiä ja ohjatakseen vallankumouksellisia proletaaritovereita kehittymään tietoisiksi kommunisteiksi, jotta he olisivat valmiit astumaan vallankumouksellisen proletariaatin armeijaan Kolmannen Kommunististen Internationalen taistelulipun alla.
1. Suomen Kommunistinen Puolue toimii salaisena puolueena. Vasta sitten, kun puolueen KK tai puoluekokous katsoo tilaisuuden sopivaksi, julistetaan puolueen toiminta julkiseksi.
2. Puolueen toimintaa johtaa puoluekokouksen asettama Keskuskomitea, joka puoluekokousten väliajoilla päättää kaikista puoluetta koskevista asioista.
3. Keskuskomitean päätökset ja määräykset ovat ehdottomasti sitovia kaikkiin puolueen jäseniin nähden.
4. Jos Keskuskomitea olisi syystä tai toisesta nopeasti uusittava, eikä puoluekokousta voida saada kohta kokoon, asettaa Kolmannen Internationalen Toimeenpaneva Komitea uuden väliaikaisen Keskuskomitean, joka toimii siksi, kun puoluekokous toisin päättää.
5. Puoluekokouksen osanottajia, joko täysivaltaisia tai läsnäolo-oikeutettuja, ovat ainoastaan ne, joilla on Keskuskomitean antama ja puoluekokouksen vahvistama pääsykortti.
6. Puoluekokouksessa esitetyt asiat, ilmoitukset ja keskustelut ovat ehdottomasti salaisia. Niiden selostelu on sallittu ainoastaan puoluekokouksen ja Keskuskomitean luvalla.
7. Puoluekokouksen päätöksiä on kaikkien jäsenten noudatettava huolimatta siitä, oliko jollakin kysymykseen tai päätökseen nähden eriävä kanta. Mielipide-eroavaisnus voi tulla kysymykseen ainoastaan ennen päätöksen tekoa puoluekokouksessa, jossa jokaisella on täysin vapaa ja esteetön käsityksien julkilausumis- ja niiden perilleajamisoikeus.
8. Puoluekokous keskustelee ja päättää kaikista KK:n esittämistä ja kokouksen, osanottajain herättämistä kysymyksistä, tarkastaa KK:n ja kaikkien puolueen toimitsijain työskentelyn, päättää tilivapaudesta sekä asettaa KK:n.
9. Puoluekokouksen koollekutsumisesta päättää KK oman harkintansa mukaan. Jos kaksi kolmasosaa toiminnassa olevista piirikeskuksista vaatii puoluekokousta, on se ensitilassa pidettävä.
10. Puoluekokouksen osanottajiksi on kutsuttava alueiden ja piirien toimeliaimmat ja tietoisimmat henkilöt, ellei voida toimittaa puoluejärjestöissä edustajien valintaa. Lähimmät määräykset antaa KK.
Puoluekokouksia on pyrittävä pitämään vähintäin kerran vuodessa.
11. Toimien salaisena, ei puolue voi muodostaa suuria järjestöjä. Sen sijaan perustetaan pieniä ryhmiä kaikille työpaikoille, työ- ja työhuonekuntain sekä sellaisten julkisten järjestöjen sisälle, joiden jäseninä on työväenluokkaan kuuluvaa väkeä, samoin kaikkiin sotilasosastoihin, eskadrooniin, rykmentteihin, komppanioihin, plutooneihin ja komennuskuntiin.
12. Kunkin ryhmän tehtävä on hoitaa puolueen agitatiotoimia alueellaan, niin että julkinen järjestö, työpaikan tai muun osaston jäsenkunta toimii kommunistisesti ja toteuttaa niitä tehtäviä, joita SKP:n KK asianomaisten edustajiensa kautta on osoittanut.
13. Jokaisen ryhmän johtajan tulee pitää yhteyttä hänelle sitä varten osotetun, toiseen ryhmään kuuluvan taikka yhteyttä varten asetetun toverin kanssa, saa häneltä ohjeet ja antaa hänelle mahdollisimman usein tiedoituksen kaikesta, mielialaa, toimintahalua, puutteita ja pyrkimyksiä koskevista ym. vallankumoustaisteluun vaikuttavista ilmiöistä.
14. Puolueen jäsen on ainoastaan se, joka aktiivisesti ottaa osaa puoluetyöhon, käsittää ja hyväksyy kommunismin periaatteellisen menettelytapaohjelman sekä noudattaa täydellistä puoluekuria.
15. Puolueen jäsen on velvollinen:
a) huolellisesti ja täsmällisesti suorittamaan hänen tehtäväkseen annetut puoluetyöt;
b) pitämään ehdottomana salaisuutenaan kaikki saamansa ohjeet, tiedonannot ja määräyksett joita ei ole käsketty toisten toverien tietoon saattamaan ja joiden tunteminen ei ole muille tarpeellinen;
c) viivyttelemättä saattamaan ryhmänsä johtajan ja puoluetoverien tietoon jokainen tuntemansa ohranan jäsen tai sellaiseksi epäiltävä, samoin kaikki vallankumous- ja puoluetyön menestykselle tarpeelliset havaintonsa;
d) antamaan ansaitun palkan ilmiantajalle ja ohranan jäsenelle, saatuaan siihen lähimmältä johtajaltaan luvan taikka määräyksen;
e) noudattamaan yksityiselämässään kohtuutta ja säännöllisyyttä sekä ehdotonta rehellisyyttä kaikkia puoluetovereita kohtaan;
f) antamaan tarpeellista apua toiselle puolueen jäsenelle ja toimihenkilölle sikäli kuin puoluetoiminnan etu sitä vaatii;
g) valvomaan ja vaatimaan, että myöskin jokainen toinen jäsen ja toimitsija, täyttää annetut määräykset ja noudattaa puoluekuria;
h) omasta alotteestaan, vaikka ei olisikaan saanut ohjeita tai määräystä, tekemään kaiken sen mitä tietää vallankumoustyön ja puolueen edun riidattomasti vaativan;
i) olemaan yleensä ilmoittamatta toista puolueen jäsentä tai toimitsijaa ja hänen tuntemistaan ja yhteistoimintaansa hänen kanssaan, ei toiselle puolueen jäsenellekään, ellei sellaisen tiedon antaminen ole tehtävien menestyksellisen suorittamisen takia tarpeellinen.
16. Puolueen jäsen on oikeutettu saamaan puolueelta itselleen ja huollettavilleen sekä taloudellista että muuta apua sikäli kuin puolue sitä voi tarjota.
17. Keskuskomitea ja puolueen jäsenet ovat oikeutettuja ottamaan puolueeseen uusia jäseniä niistä, jotka jo ovat toimineet puoluetyössä ja täyttävät 14 kohdassa mainitut edellytykset sekä sitoutuvat 15 kohdassa luetellut velvollisuudet täyttämään.
18. Kiinnijoutuessaan on jäsenen kuulusteluissa ja tuomioistuimissa noudatettava seuraavia ohjeita:
a) Toisia puolue- ja toimintatovereita ei saa koskaan ilmaista.
b) Kuulustelussa, oikeudessa ja vankilassa ei saa tuntea ketään, jonka voi aavistaa olevan jossain yhteydessä puolue- tai vallankumoustehtävien kanssa.
c) Tutkinnoissa ei saa tietää mitään eikä tunnustaa mitään.
d) Tuomioistuimessa, jos syyttäjän todistukset edellyttävät tuomion langettamista, on selvästi vakuutettava olevansa kommunisti.
e) Asianajajan käyttämiseen ei yleensä pidä turvautua.
Tässä kokouksessa oli esillä myös kysymys puolueen nimityksestä. Hyväksyttiin puolueen nimeksi: Suomen Kommunistinen Puolue (Kommunistisen Internationalen sektsia). Lisäksi käsiteltiin rankaisumenetelmiä puoluerikkomustapauksissa.