Jukka Lehtosaari (toim.)

SKP:n puoluekokousten, konferenssien ja keskuskomitean plenumien päätöksiä

1935


SKP:N II PUOLUEKONFERENSSI V. 1923

 


 

Taktiikkakysymyksestä[1*]

Johdanto

Suomessa on alettava heti kiivas kommunistinen toiminta vallankumouksen valmistelun kuntoon panemiseksi.

Lahtarivalta on niellyt liian suuren palan yrittäessään lopettaa työväen koko julkisen luokkataistelupuolueen. Suomen lahtarit pelkäävät vallankumouksen puhkeamista Saksassa, pelkäävät, että jos heidän saksalaiset lahtariveljensä joutuvat seinää vasten, niin voi Suomessakin nousta vallankumousliike. Siksi he eivät enää uskaltaneet sietää Suomen Työväenpuolueen toimintaa.

Mutta tämä katala päällekarkaus työväen etuvartioston kimppuun ei ole Suomen lahtareita pelastava. Tilinteon päivät ovat tulossa. Suomea kommunistisen puolueen järjestöä ei lahtarivalta kykene hajalle lyömään. Kiivasta valmistelutyötä meiltä vain tarvitaan, valtiollista agitatiota ja järjestävää ohjausta, yhtään päivää hukkaamatta.

 

Sosialidemokratian vastustaminen

Työväen voimattomuuden ja arkuuden tunto on saatava voitetuksi. Paras poliittinen keino sen voittamiseksi on se, että tarmokkaasti tehdään työväelle tutuksi työväen ja talonpoikain vallan tunnussana.

Kommunistiselle puolueelle on voitettava tosiasiallinen vaikutusvalta sosialidemokratiankin kannattajina oleviin joukkoihin. Sitä varten on meikäläisten innolla järjestettävä kaikkia niitä luokkataistelun joukkoliikkeitä, joihin päivän kysymykset aihetta antavat. Sellaisia kysymyksiä ovat tällä hetkellä etupäässä kaksi ryhmää: työväen laillisten luokkataistetaoikeuksien puolustaminen ja ammatilliset päivänvaatimukset. Edellisiä vaatimuksia ajetaan toistaiseksi etupäässä yleisten työväen kokousten ja niissä valittujen julkisten toimielinten kautta. Samalla on ammatillisia järjestöjä kaikkialla käytettävä apuna sosialidemokraattisen puoluejohdon vaikutusvallan hävittämiseksi.

Yhteisrintama-menettelynkin sovelluttaminen tulee toistaiseksi kysymykseen etupäässä yleisten työväen kokousten kautta, joita valmistellaan sekä ammatillisissa että muissa työväenjärjestöissä ynnä mieskohtaisen agitation kautta sosialidemokratian kannattajien keskuudessa. On pidettävä tarkoin mielessä, että yhteisrintama-menettelyn tarkoituksena on, paitsi työväen yhteisten joukkotaistelujen aikaansaaminen, myös sosialidemokratian johtajain erottaminen joukoista, paljastamalla nuo johtajat porvarien apureiksi.

Sosialidemokratian vasemmiston eroamista puolueen oikeistosta itsenäiseksi ryhmäksi ja niiden välisen juovan suurentamista on meikäläisten edistettävä. On eduksi, että vasemmisto vahvistuu ja mahdollisimman pian voittaa tuossa puolueessa. Mutta sen edistämiseksi ei ole oikea tapa se, että meikäläiset yleensä yhtyvät ja tyytyvät sosdem vasemmiston kantaan, vaan on päinvastoin aikaansaatava lakkaamatonta taisteluhaluisten joukkojen painostusta noihin johtajiin. Työväen todellisen luokkataistelun kärjistyminen kaikkialla parhaiten kommunismia edesauttaa.

 


 

Kyntömiesten oikeuksien ja vaatimuksien puolustaminen

a) Todellisen viljelijän omistusoikeus maahansa ja maan hankkiminen tilattomille

1. Maataan viljelevän talonpojan täysi perinnöllinen omistusoikeus maahansa olkoon koskematon.

2. Tilattomien maantarve on tyydytettävä luovuttamalla niille ensi kädessä jo viljelykselle raivattua ja viljelyskelpoista maata. Sitä varten on pakkoluovutettava suurtilat, yhtiöiden ja yksityisten keinottelijain hallussa olevat maat, ensin eikä viime kädessä, kuten Lex Kallio säätää. Ja sen jälkeen, ellei tällaista maata riitä tai sitä löydy, on tilattomille luovutettava maata valtion, kuntain sekä pakkoluovutettujen yhtiöiden ja yksityisten suurtilallisten raivaamattomista maista.

3. Kaikkien pienviljelijäin lisämaan tarve, siihen luettuna laitumen ja metsän tarve, on tyydytettävä samalla tavalla, taaten siten heille mahdollisuuden saada maata ensi kädessä entisten viljelystensä välittömästä läheisyydestä.

4. Tilattomat saakoot maansa ja pienviljelijät tarvitsemansa lisämaan vapaasti ilman mitään valtiolle, kunnalle tai yksityiselle suoritettavaa maksua.

5. Itsenäistyneet torpparit, mäkitupalaiset ja lampuotitilalliset ovat vapautettava maansa lunastusmaksuista. Kaikki sellaiset maksut ovat lakkautettavat, suoritettakoon niitä nyt valtiolle, kunnille, pankeille tai yksityisille.

6. Torpparit, mäkitupalaiset ja lampuotitilalliset, jotka vielä ovat vuokrasuhteiden alaisina, julistettakoon ilman muuta hallussaan pitämäinsä viljelemäin täysvaltaisiksi omistajiksi. Suurtilallisten häätöoikeus on ehdottomasti kiellettävä. Vielä eläville, mailtaan häädetyille torppareille ja pienviljelijöille on taattava vapaa oikeus saada takaisin heiltä ryöstetyt kotinsa ja maansa tai muuten heille se korvattava.

7. Asutuslautakunnat ovat muodostettavat tilattomain ja maataviljeleväin talonpoikain valitsemista tilattomista ja talonpojista itsestään. Asutuslautakunnilla on oleva kaikissa maan hankintaa koskevissa asioissa lopullisesti ratkaiseva valta, jotta siten taattaisiin tilattomille ja pienviljelijöille virkavallan esteistä ja hitaudesta vapaa, nopea ja maatarpeenaa tyydyttäminen.

 

b) Pienviljelijäin ja talonpoikain viljelystoiminnan auttaminen

1. Paitsi turvattua omistusoikeutta viljelemäänsä maahan ja maan lunastushinnan raskaasta taakasta vapauttamista tarvitsee pienviljelijä ja talonpoika sekä aika-ajoittaista että säännöllistä apua valtiolta viljelystoimintansa kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

2. Uusien maiden raivaaminen kysyy useimmiten viljelijältä suuriakin ylimääräisiä ja erikoisia varoja. Samoin viljelystalouden kehittämisessä uusien rakennusten kuntoonsaattaminen. Ilman ylimääräistä apua ei talonpoika pysty useinkaan aikanaan tai ollenkaan näihin taloutensa uudistuksiin ja kehittämistoimenpiteisiin. Hänellä on oikeus leivän hankkijana tähän apuun ja hänen on sitä saatava.

3. Talonpojan viljelystyön helpottaminen ja sen tulosten kohottaminen on myöskin oleva tarkan huollon esineenä. Kelvollisten ja ajanmukaisten työkoneiden ja muiden työvälineiden, apulantain saannin taloudellisesti avustaminen ja helpottaminen valtion toimesta on sen vuoksi välttämätöntä.

4. Kalliiden kuljetuskustannusten alentaminen s.o. rautatietariffien halventaminen ja uusien tarkoituksenmukaisten liikennevälineiden aikaan saannin kautta on lisäksi edistettävä ja autettava talonpoikain viljelystyötä.

c) Viljelysväen verojen poistaminen

Torpparit, mäkitupalaiset, lampuodit ja sellaiset talonpojat, jotka itse maatyötä tekevät, ovat vapautettavat, maanviljelyksestä ja sen sivuelinkeinoista saamainsa tulojen verotuksesta, samoin maatyöläiset työtulojensa verotuksesta ja verorasitus siirrettävä suurriistäjäin kannettavaksi.

 

d) Työväen ja talonpoikain oman vallan välttämättömyys ja sen turvaaminen

1. Porvarillinen valta, joka on kapitalistien käsissä, ei pienviljelijäin ja talonpoikain elinvaatimuksia ole huomioon ottanut, ei tyydyttänyt eikä vastakaan tyydytä.

2. Vain työväen ja talonpoikain oma valta voi vakavasti turvata pienviljelijäin ja talonpoikain elinedun, auttaa heitä viljelystaloudessaan sekä puolustaa heidän oikeuksiaan ja saavutuksiaan.

3. Työväen ja talonpoikain oma valta perustetaan ja saatetaan lujaksi ja tehokkaaksi sen kautta, kun kaikki kyntömiehet, niin talonpojat, pienviljelijät kuin maatyöläiset liittyvät yhteen vapaaehtoisesti viljelysväen yhteisiä oikeuksia ja vaatimuksia sekä etuja ajamaan. Sitä varten on heidän muodostettava taisteluliitto. Siinä on työväen heitä autettava, vahvistaen siten perusteita työväen ja talonpoikain pysyvälle liitolle.

4. Mutta työväen ja talonpojan omaa valtaa uhkaa kapitalistien taholta kova vastustus ja tuhoisa vaara, elleivät kyntömiehet ja työmiehet oman valtansa puolesta kanna aseita. Sen vuoksi tulee talonpojilla maaseudulla ja työläisillä kaipungeissa olla aseet, mutta suurpääoman edustajat, porvaristo on riisuttava aseista.

 


 

Työväen ja talonpoikain oma ulkopolitiikka

Vain työväen ja talonpoikain liitto voi torjua ne onnettomuudet, joihin Suomen herrojen ulkopolitiikka uhkaa syöstä Suomen kansan. Ne samat herrat, jotka tsaarivallan avulla turvasivat riistoetujaan ja sitten myivät maamme Saksan keisarivallalle, ovat sen jälkeen pitäneet eitä Englannin imperialismin alaisena. Nyt Suomea kierretään Puolan liittoon, joka merkitsisi joutumista Ranskan vaikutuspiiriin ja sotaan Saksiin kansan vapautta vastaan.

Venäjän vallankumousta vastaan nostattaa suurporvaristo talonpoikia ja pikkuporvareita Karjalan kysymyksellä, luvaten toteuttaa Suomen heimojen kansallisen yhtymisen. Tätä he eivät kuitenkaan voi, sillä mikään neuvostomaa ei halua siirtyä imperialismin alaisuuteen. Ja Neuvostovallan viholliset, venäläiset suomisyöjät taas pyrkivät tuhoamaan niin Suomen kuin Karjalankin itsenäisyyden.

Porvarien petollista ja tuhoisaa ulkopolitiikkaa vastaan työväki ja talonpojat asettavat rauhan politiikan. Suomen kansan etu vaatii hyviä välejä naapurien kanssa. Venäjältä saa Suomi edullisimmin leipää ja raaka-aineita, vaihtaen niitä teollisuuden tuotteisiin. Eikä työväen ja talonpoikain Venäjä ole Suomen vihollinen. Se on kerran lahjoittanut Suomelle itsenäisyyden eikä mitenkään sitä uhkaa. Eikä sillä myöskään voi olla mitään Suomen ja Karjalan toisiinsa liittämistä vastaan, kunhan Suomessa on vaan sellainen hallitus, joka ei ole imperialistien kätyri. Työväen ja talonpoikain liitto on täten kansamme itsenäisyyden piiras takun.

 

Kiireellisesti valmistettavia toimintaohjeita

KK laatii kiireellisesti ohjeet, joissa selvitetään:

1) Minkälaisiksi olisi saatava talonpoikain suhtautuminen paikkakunnan työväkeen yleensä ja erikoisesti maatyöväkeen ja palvelijoihin,

2) maatyöläisten ja pienviljelijäin taisteluliiton aikaansaamisen välttämättömyys ja sen toteuttamisen keinot,

3) maaseudun työläisten ja talonpoikain yhteistoiminnasta kunnallisvaaleissa ja kunnallisissa laitoksissa,

4) maanviljelystulliasiaa, varsinkin viljatulliasiaa,

5) talonpoikain tuotteiden hintaa — suhteessa työväkeen,

6) miten työläisissä on saatava aikaan tunto siitä, että he ovat yhteiskunnan tulevia isäntiä, jotka liitossa talonpoikain kanssa tulevat hallitsemaan ja minkälaista suhtautumista tämä jo heiltä tänäpäivänä vaatii talonpoikiin,

7) maalaisnuorison, erikoisesti talonpoikaisnuorison vetämisen välttämättömyys ja keinot työväen urheilutoimintaan,

8) pienviljelijäin aseman vahvistamisen tarpeellisuus maataloudellisissa osuuskunnissa,

9) miten sellaiset huutavat epäkohdat kuin Suojärven lampuotien asema saatetaan ei ainoastaan yleisiksi talonpoikain, vaan myös työläisten taistelukysymyksiksi,

10) sosialidemokratiaan ja maalaisliittoon, erikseen kumpaankin suhtautumisen tavat ja muodot, sekä

11) pienviljelijäin keskuudessa toiminnan ja liikkeiden alkamisen ja jatkamisen metodit ym.

 


 

Lisäksi käsiteltiin osuustoimintaa, työtä naisten keskuudessa, nuorisotoimintaa, työstä ammatillisessa liikkeessä, Suomen työläisten ja kyntömiesten liitosta sekä marxilaisesta valistustyöstä.

 


[1*] Tätä päätöstä ei ole tarkistettu lopullisesti tarkistetun käsikirjoituksen mukaan.