Tuollaisessa porvarien kiristämistarkoituksessa oli myöskin laadittu »Me vaadimme»-julistus. Julkisuudessa on näkynyt väitteitä, joitten mukaan vastuu julistuksen laatimisesta olisi eduskuntaryhmän. Niin ei kuitenkaan ole asianlaita. Muodollisesti tosin julistus esitettiin ryhmässäkin, mutta asiallisesti oli se jo laadittu ja hyväksytty puolueneuvostossa. Millä tavalla siellä valmistettiin huomattavimmat lausunnot ja millä tavalla siellä päätökset syntyivät, siitä on jo edellä esitetty eräitä näkökohtia, jotka täysin pitävät paikkansa myöskin usein mainittuun ohjelmajulistukseen nähden. Puolueneuvoston jäsenille kunniaksi olkoon mainittu, etteivät he tällä kertaa antaneet itseään johtaa aivan mielinmäärin, vaan siistivät ohjelmaa runsaasti siitä, millainen se alkuperäisenä puoluetoimikunnan laatimana ja esittämänä oli. Alkuperäisessä kappaleessa etusijalla oli esim. vaatimus kansalliskokouksesta, joka olisi tiennyt heti kumoustielle astumista. Neuvoston maalaisjäsenet vaativat sen poistamista kokonaan julistuksesta, mutta kun johdon taholta terästettiin vaatimuksen tärkeyttä, viittaamalla siihen, että puolue oli jo vaaleihin lähtenyt kumouksellisissa merkeissä, niin sovittelujen kautta lienee tultu sellaiseen lopputulokseen, että kansalliskokousvaatimus muutettiin julistukseen viimeiseksi ja samalla lievennettiin sen sisältöä siten, että se saattaisi tulla kysymykseen vasta siinä tapauksessa, jos julistuksessa esitettyjä muita vaatimuksia ei saataisi toteutetuksi.
Kuitenkaan ei voida kieltää, etteikö julistus semmoisenaankin, millaiseksi se lopullisesti muodostui, sisältynyt kumouksellisia vaatimuksia ja tiennyt eräiltä osiltaan — kuten esim. porvariston aseista riisumiskysymyksessä, julkista haastetta kansalaissotaan. Mutta alunpitäen eivät itse julistuksen luojatkaan liene sitä juuri sellaiseksi tarkoittaneet.
Kun ryhmä syysistuntokaudella vaalien jälkeen kokoontui, esitettiin julistus siellä ja mainittiin johtajien taholla olevan tarkoituksena saada se eduskunnassa esitettyä pohjaksi tilannekeskustelulle. Tuollaista tilannekeskustelua tahtoi ryhmä aikaan saada valtakirjain tarkastuskysymyksen yhteydessä, ja kun se epäonnistui, puhemiehen valtaistuinpuheen tarkastuksen yhteydessä. Sittemmin se oli suunniteltu esitettäväksi sopivalla tavalla juhlallisissa avajaisissa, mutta yhtä huonolla menestyksellä kuin aikaisemminkin. Tilanne näytti menevän kokonaan ohi sen esittämiselle. Tämä harmitti henkilöitä, jotka sitä ajoivat esille kaikella tarmolla. Jopa valitettiin sitäkin, että julistus oli ennättänyt tulla julkaistuksi lehdissä, minkä kautta se menetti osan agitatoorisesta merkityksestään. Kuitenkaan ei sen esittämisyrityksistä luovuttu. Sellainen tilaisuus tulikin sittemmin valtionhoitajakunnan vaalia koskevan asian yhteydessä, jolloin ryhmä »Me vaadimme» ohjelmineen teki yhden suurimmista virheistään, mitä se koskaan yksikamarisen eduskunnan aikana lienee tehnyt. Koska tällä kysymyksellä on suurempaakin merkitystä ja koska siinä tehty virhe tuli vaikuttamaan monella tavalla vallitsevaan tilanteeseenkin maassa, niin lienee aihetta selostaa asiaa hieman lähemmin.
Marraskuun 9. päivän istunnossa piti tulla ratkaistavaksi kysymys hallitsijavallan siirtämisestä kolmimiehiselle valtionhoitajakunnalle, kuten puhemiesneuvosto oli ehdottanut. Eduskuntaryhmässä edellisenä päivänä tuli tämä asia valmisteltavasti käsiteltäväksi. Oli päätettävä miten ryhmän mainitussa tilaisuudessa tuli menetellä. Tehtiin useampia ehdotuksia. Kumouksellisen suunnan kannattajat katsoivat nyt tulleen sopivan tilaisuuden »Me vaadimme» ohjelman esittämiseen. Asiata oli valmisteltu kaikessa salaisuudessa ryhmän tietämättä. Oli toimeenpantu ammattijärjestön ja puoluetoimikunnan eräitten luotettujen jäsenten kokous, jonne oli kutsuttu myöskin ryhmän valmistavan valiokunnan jäseniä neuvottelemaan tilanteesta. Mainitussa kokouksessa — sen mukaan kuin siellä ollut ryhmän puheenjohtaja Mäki ryhmälle sittemmin esitti, oli päätetty[5], että ryhmä eduskunnassa vastaehdotukseksi puhemiesneuvoston ehdotukselle esittää hyväksyttäväksi »Me vaadimme» ohjelman. Ehdotuksen johdosta syntyi ryhmässä erimielisyyttä. Maltillisempien jäsenten taholla pidettiin sellaista menettelyä aivan mahdottomana ja katsottiin voitavan pitää jo etukäteen varmana, etteivät porvarilliset ryhmät tulisi sitä missään tapauksessa hyväksymään, eikä sille saataisi edes niukkaa enemmistöä, koska maalaisliittokaan ei tulisi asettumaan sen taakse.
Minkä vuoksi niin olisi laita? Useista syistä. Ensiksikin julistukseen on sotkettu suuri joukko mitä erilaisimpia asioita, joista päättäminen samalla kertaa olisi mahdoton. Toiseksi siinä mainittuja moniakaan asioita ei ole edes alustavasti valmistettu. Niin on laita m. m. vanhuuden vakuutuskysymyksen, josta ei ole vielä ryhmän esitystä laiksi, mutta julistuksessa mainitaan, että vakuutusmaksuja kuitenkin on ryhdyttävä suorittamaan jo vuoden 1918 alusta! Sellainen menettely parlamenttariselta kannalta on ennen kuulumaton. Eikä vaatimusta sellaisessa muodossa missään muualla kuin Suomessa, voitaisi edes esittääkään. Edelleen sisälsi ohjelma muutamia muita senlaatuisia kohtia, jotka sopivat kyllä jonkinlaiseen agitatooriseen julistukseen, mutteivät mitenkään saattaneet tulla eduskunnan päätöksiksi. Kaikin puolin olisi siis ollut sopimatonta tuossa yhteydessä esittää julistusta eduskunnalle, jos sen esittäminen sille lainkaan oli välttämätöntä.
[5] Sen johdosta, että muutamat ammattijärjestön toimikunnan jäsenet tämän kirjoittajalle ovat huomauttaneet, ettei moniakaan niistä ammattijärjestön toimikunnan kokouksista, joissa erinäisiä julistuksia oli päätetty hyväksyä, lainkaan oltu pidetty tai etteivät toimikunnan kaikki jäsenet niistä olleet tietoisia, on syytä mainita, että ammattijärjestön toimikunnan muutamat johtavat henkilöt verrattain itsevaltaisesti toimikuntiensa nimissä päättelivät asioista. Ja kun muistutuksia heidän menettelyään vastaan ei sanottavasti tuotu ilmi, oli seurauksena, että he katsoivat saaneensa menettelylleen toimikuntansa taholta moraalisen hyväksymisen. Samoin lienevät, monista seikoista päättäen, menetelleet eräitten toistenkin toimikuntien vaikutusvaltaiset jäsenet.