Kirjoitettu: 1884 © Timo Koste, Vesa Oittinen
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 372. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 1. tammikuuta 1884
...Puhuttaessa Teidän aikaisemmasta tiedustelustanne »Kansalaissota Ranskassa» -teoksen kohdasta »Manifestin» esipuheessa,[1] olette kai samaa mieltä sen vastauksen kanssa, joka on alkuperäistekstissä (»Kansalaissota», s. 19 ja ed.).[2] Lähetän Teille yhden kappaleen sen varalta, ettei Teillä ole siellä ainoatakaan. Kyseessä on yksinkertaisesti viittaus siihen, että voitokkaan proletariaatin on ensin muokattava uudelleen vanha byrokraattinen, hallinnollisesti keskitetty valtiovalta ennen kuin se voi käyttää sitä omiin tarköituksiinsa; sitä vastoin kaikki porvarilliset tasavaltalaiset vuodesta 1848 lähtien ovat haukkuneet tätä koneistoa niin kauan kuin ovat oppositiossa, mutta heti päästyään hallitukiseen he ovat omaksuneet sen ja käyttäneet sitä ilman muutoksia, osittain taantumusta vastaan, mutta vielä enemmän proletariaattia vastaan. Että »Kansalaissodassa» Kommuunin vaistonvaraiset pyrkimykset kirjattiin heidän hyväkseen enemmän tai vähemmän tietoisina suunnitelmina, oli silloisten olosuhteiden vallitessa oikeutettua, jopa tarpeellista. Venäläiset ovat aivan oikein liittäneet tämän kohdan »Kansalaissodasta» omaan »Manifestin» käännökseensä. Jollei julkaisemisella olisi silloin ollut niin kovaa kiirettä, olisimme mekin voineet tehdä tämän ja vielä muutakin...
[1] »Kommunistisen puolueen manifestin» vuoden 1872 saksankielisen painoksen esipuheessa Marx ja Engels puhuivat Pariisin Kommuunin opetuksista sekä siteerasivat seuraavaa kohtaa »Kansalaissota Ranskassa» teoksesta: »Työväenluokka ei voi yksinkertaisesti ottaa haltuunsa valmista valtiokoneistoa eikä käynnistää sitä omiin tarkoituksiinsa.» (Ks. Marx–Engels, »Kommunistisen puolueen manifesti», esipuhe vuoden 1872 saksankieliseen painokseen. Toim.
[2] Ks. Karl Marx, »Kansalaissota Ranskassa» [Marx–Engels, Valitut teokset kolmessa osassa, 2. osa, s. 194 ja ed.]. Toim.