Kaikki oli Venäjällä kansallistutettu, yksinpä tasavallan kansalainenkin. Hänellä ei ollut lainkaan omaa vapautta. Siinä nyt ei ole mitään erinomaista, että kaikki pakoitetaan tekemään työtä, mutta se harmittaa, ettei saa itse työtänsä valita. Porvarillinenkin yhteiskunta sallii työntekijänsä muuttaa paikkaa, jos hän katsoo oman taloudellisen etunsa sitä vaativan. Kommunistisen yhteiskunnan tekele orjuutti hänet, niin sanoaksemme, turpeeseen kiinni. Hallitus jakoi kansalaisensa v. 1919 laaditun asteikon mukaan 35 luokkaan, muutamilla ammattialoilla taisi luokkia olla enemmänkin. Vatsan tarpeet jakautuivat samallatavalla. Muutamat virastot olivat osanneet pitää paremmin puoliaan ja kykenivät antamaan työläisilleen suuremmat edut kuin toiset. Luonnollisesti pyrkivät kaikki niihin. Silloin vetosi vanha työpaikka dekreettiin, jonka mukaan ei saanut työstään lähtea, ja toimeentulonsa parantajan saattoi periä linna.
— Heikki Välisalmi: 40 kuukautta Neuvosto-Venäjällä (1923)